Sotavasara.net

meillä tulee kyllä helposti riitoja fabassa. LIIKKUMINEN, LIIKKUMINEN siinä fabassa riidellään aina, mutta 40k:ssa ei tule tätä vaikeutta, koska siinä liikkuminen on helpompaa.

Kyllähän liikkuminen aiheuttaa aina päänsärkyä, etenkin kun pelaa vähän nuorempia pelaajia vastaan, joilla ei kärsivällisyys riitä niin pitkälle.(eivätkä ymmärrä sitä että huvikseen tätä pelataan)

No minulla menee peliinto just siinä kohtaa kun vastustaja meinaa luovuttaa. Se on niin per***tä kun joku meinaa louvottaa kesken hyvän pelin. Ja kun vastusta´ja sanoo oikeen että nyt mä häviin tän pelin, ja sitten ei edes pelaa enään kunnolla, tahallaan tekee virheitä yms...

Samaa mieltä, movmentistä tulee enemmän riitoja kuin muista säännöistä yhteensä.

junkkeli kirjoitti:No minulla menee peliinto just siinä kohtaa kun vastustaja meinaa luovuttaa. Se on niin per***tä kun joku meinaa louvottaa kesken hyvän pelin. Ja kun vastusta´ja sanoo oikeen että nyt mä häviin tän pelin, ja sitten ei edes pelaa enään kunnolla, tahallaan tekee virheitä yms...

Tuossa kohtaa olen aivan samaa mieltä. Pelistä menee täysin into kun toinen päättää luovuttaa toisella vuorolla, tai rupeaa tekemään tahallisia virheitä.

Muuten ei meidän peliporukassa ole tuollaisia riitoja. Rennolla asenteella, ja kaveripeleissä kun ei voittaminen ole niin tärkeää ei sen takia tule minkäänlaista riitaa. Taino, on meidänkin porukassa eräs henkilö, jolla aina välillä hermot kiristyvät. Siihenkin muut suhtautuvat huumorilla, ja kohta tilanne on jo ohi, ja myös kyseessä oleva henkilö pystyy sille nauramaan.

Ainoa asia mistä oikeastaan turnauksissa on tullut huomauteltua on movement. Välillä meinaa oikeasti mennä hermo kun ihmiset mittailevat suurinpiirtein. Itse pyrin aina kertomaan vastustajalleni miten jonkin manööverin teen (fabassa esim. 90 asteen käännös, kävelen 2", käännös takaisin, tuuman wheeli) ja 40k:ssa koitan muistaa kysyä vastustajalta aina luvan fleet of footin heittämiseen muun movementin yhteydessä. Parhaita "pyöristyksiä" vastustajiltani on ollut tilanne jossa rhino johon boltterit eivät kantaneet (25"+) ajoi kohti kääntyillen pari kertaa, nakkasi miehet kyydistä ja assaultti kantoi. Itsekin joskus väsyneenä tulee vaan lähinnä tönittyä ukkoja about oikea määrä, mutta jos movementilla on merkitystä, toivon että vastustaja puuttuu siihen.

Mutta ei, ei ole kyllä koskaan ärräpäihin asti tarvinnut mennä, itselläni aina "vain peliä"-sulake toimii jos homma meinaa mennä liian vakavaksi. Eipä näillä peleillä rikastuta ja oman pelitaitoni tason tiedän riippumatta yksittäisen pelin tai turnauksen lopputuloksesta. Sitäpaitsi enemmän kerrottavaa löytyy kotimatkalla jos vastaan sattuu tuollainen ikimuistoinen tuskailupeli

Scatterista vasta kiistaa tuleeki kun katotaa että deep strikettikö se Abaddon + 5 mehustettua terminaattoria kuiluun vai kentälle.

no lähinnä tämmösistä sääntöomituisuuksista tulee kiistaa ja lähinnä silleen että molemmat vetää tietty sitä että kummalle sopii paremmin.. mutta jos kiistaa tulee niin noppaan se kiista jää ja peli jatkuu.

Suurin kiista tulee kyllä liikkumisesta kun vastustaja ottaa modelin käteen ja siirtää sitä omasta mielestä liian pitkälle, siitäpä onkin hyvä ruveta kiistelemään missä se modeli alunperin tarkalleen oli kun charget on milleistä kiinni. Yleensä itselläni herää vasta tarkkaavaisuus kun ruvetaan olemaan tarpeeksi lähellä chargeen.

Nuorempana tuli kyllä kiroiltua kun ei asiat onnistu ja tuli kinaa säännöistä mutta nykyään sitä on oppinut että jos kumpikin osaa perustella mielipiteensä niin heitetään noppaa siitä asiasta. Eniten tosiaan ärsyttää kun vastustaja luovuttaa pelaamisen kun ei enää itse usko voittoon. Paras tämmöinen tapaus oli noin 6 vuotta sitten kun olimme juuri aloittamassa 2vs2 peliä fabassa. Samalla puolella oleva chaoksen pelaaja oli pumpannut kenraalinsa ja maaginsa jollain jutulla että ne voivat myös kuolla pelin alussa (tosin epätodennäköistä). Mutta näin kävi että komentaja kuoli ja maagi muuttui spawniksi (tai toisinpäin) ja tässä meni jo noin 800pts ilmaan. Chaos pelaaja hermostui ja lopetti pelin ja tuhlasi näin muilta monen tunnin hommat koska teimme armeijankin paikan päällä. Itselläni on sen verran pelihalua että yleensä vedän pelit loppuun. Tosin jos on kiire niin kysyn vastustajalta että haluaako hän lopettaa tähän kun voitto on todellakin selvä hänelle.

Ainoa fyysinen juttu on ollut että nopat lentelevät kun joku on hermostunut.

Juups petosella asuu pari **nimeltä mainitsematonta tyyppiä**. Heti kun peli menee huonosti (eli joka peli heti alusta asti) niin aletaan hutkia vastustajaa GWeen mitta tikulla. En kyllä osaa sanoa millä nimellä kyseiset tyypit tunnette koska heillä on yhteensä lähes 15 bannia sotavasaraan eri nickeillä.

Väsyneenä ollaan ton Silensin kanssa välillä menty siihen "Tahalteen ärsyttämiseen" ja milleist riitelyyn. Yleensä tämä ei kuitenkaan kestä vuoroa kauempaa.

Eipä ole paljon tullut vastaan paljon em. tapauksia. Pahin tapaus oli, kun eräs Necron-pelaaja ampui Monoliittillaan yli kantomatkan, ja heitti noppia jokaista modelia kohti, ei yksikköä. Minä en tietenkään sitä niin tarkasti seurannut, oletin vain, että huijausta ei tapahtuisi (enkä tietenkään tiennyt Monoliitistä paljon mitään muutenkaan). Mutta kaarti voitti siltikin toisella kerralla! Kaartissa on munaa! Yritti vielä kusettaa myöhemmin muitakin pelaajia, mutta olinpa onneksi varoittanut.

Jos pelaatte, pelatkaa samantien reilusti.

Onhan se välillä vähän ärsyttävää kun heittää suunnilleen pelkkiä ykkösiä ja kakkosia shootingissa
niin alkaa hirveä "Äähäähäähää" mekastus. Ja sitten kun kamulla onnistuu joku pienikin asia niin alkaa
puolen minuutin voitontanssi. En silti ala väkivaltaiseksi. Pistetään vaan merkintä kaunojen kirjaan.

Edittipeditti:

noh, kun kerran mietin vähän liikutus vuorolla mihin liikuttelisin niin vastustaja alkoi mylviä seuraavaa : no niin ja mikä kestää. ja jotkut ovat ihan hemmetin tarkkoja säännöissä eli kerran unohdin yhen säännön niin heti kauhee: mitä sä yrität huijata !! ei se noi voi mennä, tyhmä

Pakko mainita vaikka ei suoraan asiaan liity, niin pelatessa ittee ärsyttää aivan sanoin kuvaamattomasti se, kun välillä näkee tapauksia jotka 40kssa liikuttavat äijää niin, että mittaa liikkumamatkan basen edestä, ja siirtää TAKAREUNAN sen 6" jälkeen, eli 1" basella äijä on periaatteessa liikkunut 7"... tuosta ei aina jaksa nillittää, mutta pistää näkemään punasta.

Noin niinkun pointtina se, että miettikää että ne äijät liikkuu sen verran mitä ne saa liikkua eikä yhtään enempää

Ei nyt ihan viime aikoina ole tullut hermostuttua, mutta joskus kun nopat pyörivät huonosti alan vähän kiroilemaan. Kerran paloivat hermot vähän enemmänkin ja huusin vastustajalle turnauksessa. Mutta muutoin olen ollut ja yritän olla lauhkea kuin laama.

Lienee helpompaa sitten, kun alan käyttämään ogreja turnauksessa. Niillä voi olettaakin häviävänsä, joten ei tarvitse huolehtia huonoista nopan heitoista.

Näitä tälläisiä reaktioita kutsutaan muuten tunnekaappaukseksi, jossa tunteet lyövät ylitse järjen ja saavat aikaan "mielenkiintoista" käyttäytymistä. Jostain syystä kilpailuhenkiset pelit kovin herkästi saavat tunteita pintaan. En minäkään moiselle ole immuuni vaikka pahimmat ylilyönnit jäävät onneksi väliin. Jätän vain suosiolla tietyntyyppiset pelit (lähinnä perinteiset lautapelit) suosiolla sivuun ja keskityn tietyntyyppisiin.

Mielenkiintoista on, että yhteistyöhön painottuvissa peleissä ei moisesta ole vaaraa.

Kilpailutilanne tietysti luo paineita ja epäonnistumiset tuntuvat entistäkin pahemmilta. Asiaan voi hyvin varautua asennoitumalla tietyllä nöyryydella ja asettamalla tavoitteen realistiselle tasolle.

Kaverin pikkuveli alkaa aina valittamaan, että "mä hävisin jo" jne.
Se alkaa kyllä ketuttamaan kun toinen ekasta vuorosta alkaen valittaa läpi koko pelin.

Toinen taas valittaa aina huonoa tuuria läpi koko pelin, vaikka kuinka hyvin heittelisi noppia.
Hyvä esimerkki on se kun hän heittää assault cannonilla 4 kutosta ja tappaa minulta neljä marinia. Seuraavalla vuorolla ammun häneltä yhden mariinin, jota sitten seuraa kauhea valitus tyyliin "tää on tätä mun tuuria", "aina mä heitän paskasti" jne.
Sekin alkaa ketuttamaan.

Ehkä tätä peliä ei kannata ottaa niin vakavasti. Loppuun kannattaa pelata, ei ainakaan vituta molempia sitten pelin loputtua.

Näitähän oli kiva lukea.
Mulla on sen verran vähän pelikokemuksia- ja kavereita, etten ole ehtinyt pelata juuri lainkaan. Mutta kuitenkin ne pelit, mitä tuli joskus kolme vuotta sitten pelattua olivat täynnä kieroilua, kostonhimoa ja katkeruutta.
Meitä oli kolme, minä kaveri1 ja kaveri2. Kaveri1 tönäisi vahingossa kesken pelin kaveri2:n grimgorin lattialle ja sille kävi jotain sellaista, minkä sai liimalla yksinkertaisesti korjattua. Kun kaveri2 tämän huomasi, lensi kaveri1:n Luthor Huss lattialle ihan tietoisen käden toimesta.