Hämärätonttujen parodia
Lähetetty: La 19.11.2005 17:59
Olen nyt jo neljä vuotta pelannut Dark Elffeillä ja täytyy myöntää, että se on edelleen yhtä syvältä. Pelihistoriansa aikana kokoonpanoltaan hyvinkin vaihteleva armeijani on voittanut ehkä yhden jokaisesta seitsemästä pelistä. Ne 6 kertaa seitsemästä on sitten tullut turpaan ja kovaa. Olen pohtinut asiaa kysymyksen "miksi?" kautta monelta kantilta koko sen neljän vuoden ajan ja koska vastaus ei ole vielä välähtänyt yläkerrassani, kysyn sitä teiltä.
Aina, kun peli on päättynyt tappioon olen miettinyt mikä meni väärin ja mitä voin tehdä paremmin ensikerralla. Siksi armeijalista muuttuu melkein joka pelin jälkeen, mikä on toisaalta ihan tervettä. SIlti tuntuu aina, että vastustaja on aina parempi kaikissa osa-alueissa. Tässä pientä Dark Elfien osa-alueista arviointia:
Dark Elfien magia
Vaikka kyseinen rotu onkin pitkäikäistä ja taikurineidot viettävätkin koko pitkän nuoruutensa nenä kiinni kirjassa ja verinen veitsi kädessä, saavat he siitä hyvästä castaukseen vain sen mahtavan +1 modifierin. Maagien hinnoittelu on yhtä törkeää kuin gw:n figuureillakin, ja magiasta saa rodulla maksaa pitkän pennin. Kahdesta tason kaksi maagista saa helposti maksaa yli 300 pistettä, jos haluaa vastustajan taikaa rajoittaa dispellillä. Kahdella maagilla castaustehokkuus on vielä sen verran olematon, että taikoihin ei voi luottaa oikeastaan ollenkaan. Hyvä, jos joka toinen vuoro saa yhden pienen tulipallon osumaan vastustajan joukkoihin. Ihmettelen suuresti miten 6 voimanopalla voi saada mitään aikaan, jos vastustajalla on 3 tai enemmän dispel noppia ja muutama scroll. Pelkkään magiaan ei kovin mielellään yli 500 pistettä sijoittaisi. Näiden tonttujen magiaa sutvoo vielä loitsutkin. Kaikki Dark loren loitsut vaativat käytännössä Lossin ja sen, että vastustaja on 24" sisällä. Pitäisi siis näillä kalliilla maageilla ilmeisest vielä juosta päin...
Close Combat
Joskus kuulin kolmannella korvallani, että Dark Elfit olisivat se haltiatrilogian lähitaistelurotu. Noh, voihan sen sellaiseksikin päätellä kun eivät ainakaan mitään muuta osaa. Mutta missä on sitten se close combat tehokkuus, taktiikoissa?
Ensinnäkin cold onet ovat tuottaneet minulle vain harmia. Pienellä liikkuvuudellaan ja stupidityllä usein peli menee aivan sekaisin. Toiseksi cold one -joukot ovat hinta/laatu suhteeltaan huonoja. Ritarien ainoa voimakkuus on charge. Ensimmäinen vuoro tulisi aina voittaa, sillä knightit eivät pärjää menetettyään lancen str bonuksen. Näin kertoo kokemus. Lisäksi ritariyksikkö on usein vielä varsin rampa jo siinä vaiheessa kun se pääsee klosettamaan sillä tufness 3 takia ritareita kaatuu taikaan ym. ranged damageen yllättävän helposti. Ne muutama str 5 mitä chariotista ja ritareista lähtee chargessa eivät ole vielä koskaan onnistuneet pelastamaan niitä vastustajan yksiköiltä jotka ovat keskittyneet lähitaisteluun.
PIeni str ja attackien ovat erittäin suuri miinus kaikessa de klosessa ja pienen noppamäärän takia yllätykset ( esim ei ollenkaan osumia) eivät ole harvinaisia..
Ampuminen
Ampuminen ei ole vielä koskaan ollut armeijoissani pääosassa. Vakiokalustuksena on ollut melkein aina kaksi reaperia. Repeater crossbowt totesin joskus tehottomiksi ellei niitä ole isoa läjää. Dark Ridereilla olen niitä tosin käytellyt vaikka maksavatkin niille omaisuuden.
Olen pelannut lähinnä neljää eri armeijaa vastaan: Bretonniaa, Lizardmenejä ja Wood Elfejä.
Bretonniaa vastaan tulen aina siihen ongelmaan, että vastassa on 4 tai 5 9-12 ritarin panssarivaunua, joista ei pääse yli eikä ali. Koska vastustajalla on siis usein vähemmän yksiköitä kuin minulla, saan niitä flank chargejakin aina silloin tällöin. Normaalisti peli kuitenkin sujuu niin että ritarit vain kävelevät eteenpäin ja tuhoavat kaiken täydellisesti edessään oli taktiikkarattaani käynyt kuinka lujaa tahansa. Ne muutamat dark riderit mitä saan ehkä kylkiin sitten kuolevat luultavasti jo samalla vuorolla kuin hyökkäsivät. Sitä 2+ panssaria on aika vaikea läpäistä viidellä str 4 iskulla (+ hevoset). Muutenkin Dark Elfien vahvimmat joukot iskevät str 5, mutta ei alle kymmenellä iskulla silti tunnu saavan kuin ehkä yden ritarin alas.
Lizardmenien kanssa painin ehkä suurimmissa ongelmissa. Vastustaja pitää aina kolmea skinkkimaagia pelipöydän takametsissä piileskelemässä ja ammuskelee niillä sitten Heavenssin 3, 4 ja 6 loitsuja. Dark Riderit eivät ole olemassa tämän takia enää vuoron 2 jälkeen säädyllisissä kokoluokissa. Armeijan liikkuvuus jää samalla sitten melkeinpä siihen.
Puolet pelipöydästä täyttyy aina skinkeillä. Näitä en osaa tappaa ollenkaan. TOisaalta niistä saa niin vähän victory pointteja että ei niihin pysty laittamaan suuria määriä joukkoja. Toisaalta jos niihin laittaa, ne pääsevät kyllä karkuun. Se ei sitten ole enää hauskaa kun juoksevat unittieni ympäri ja ampuvat blow pipeillä. Saurukset taas pieksevät aina kaikki yksikköni lähitaistelussa. 20 saurusblokit kuolevat minun käden kautta hyvin harvoin. To4, str4, 2at ja cold blooded kiehahtavat yli kaiken. Olen myös todennut että To 5 saurussankaria on erittäin vaikea tappaa.
Wood Elfien kanssa olen samantyyppisessä ongelmassa kuin skinkkienkin kanssa. 5 acherin unitteja on koko lauta täynnä ja pääsevät helposti pakoon. Jokainen pitäisi tuhota erikseen ja se on työlästä puuhaa. Vastustajan klosettajat piileskelevät metsissä viimeiseen saakka ja sitten, kun olen tarpeeks lähellä tulevat ulos ja antavat turpaan. Lähemmäs totta kai pitää mennä sen takia että siellä ovat ne 10*5 acheria.
Tiivistettynä en tiedä mitä armeijallani pitäisi tehdä. Kaikenlaista taktiikkaa olen kehitelly ja kokeillut, mutta aina tuntuu siltä että vastustajan joukot vaan ovat parempia. Lisäksi minulla on aina taipumus heittää noppaa rutkasti alle keskimääräistä. Mitä esimerkiksi tehdä, kun kolme 10 Black Knightin yksikköä vyöryy kohti, luovuttaa? Oikeastaan ainoat vakiintuneet osat armeijassani ovat Dark Riderit, kaikki muu vaihtelee. Kaipaisin ratkaisua jolla voisin käyttää aina samantyyppistä listaa mitä pitäisi muuttaa vain hieman tai ei ollenkaan vastustajan vaihtuessa. Tämä siksi, että silloin voin vasta oppia kunnolla pelaamaan armeijalla ja lisäksi koska kaikki pelikaveritkini tekevät niin. Olen lukenut kasapäin WD:n taktiikka- ja armeijanvalintaoppaita, mutta tuntuu, että vaikka uutta opitaan peliteho on aivat muuta kuin mitä vastustajillani. Onnea kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun.
Aina, kun peli on päättynyt tappioon olen miettinyt mikä meni väärin ja mitä voin tehdä paremmin ensikerralla. Siksi armeijalista muuttuu melkein joka pelin jälkeen, mikä on toisaalta ihan tervettä. SIlti tuntuu aina, että vastustaja on aina parempi kaikissa osa-alueissa. Tässä pientä Dark Elfien osa-alueista arviointia:
Dark Elfien magia
Vaikka kyseinen rotu onkin pitkäikäistä ja taikurineidot viettävätkin koko pitkän nuoruutensa nenä kiinni kirjassa ja verinen veitsi kädessä, saavat he siitä hyvästä castaukseen vain sen mahtavan +1 modifierin. Maagien hinnoittelu on yhtä törkeää kuin gw:n figuureillakin, ja magiasta saa rodulla maksaa pitkän pennin. Kahdesta tason kaksi maagista saa helposti maksaa yli 300 pistettä, jos haluaa vastustajan taikaa rajoittaa dispellillä. Kahdella maagilla castaustehokkuus on vielä sen verran olematon, että taikoihin ei voi luottaa oikeastaan ollenkaan. Hyvä, jos joka toinen vuoro saa yhden pienen tulipallon osumaan vastustajan joukkoihin. Ihmettelen suuresti miten 6 voimanopalla voi saada mitään aikaan, jos vastustajalla on 3 tai enemmän dispel noppia ja muutama scroll. Pelkkään magiaan ei kovin mielellään yli 500 pistettä sijoittaisi. Näiden tonttujen magiaa sutvoo vielä loitsutkin. Kaikki Dark loren loitsut vaativat käytännössä Lossin ja sen, että vastustaja on 24" sisällä. Pitäisi siis näillä kalliilla maageilla ilmeisest vielä juosta päin...
Close Combat
Joskus kuulin kolmannella korvallani, että Dark Elfit olisivat se haltiatrilogian lähitaistelurotu. Noh, voihan sen sellaiseksikin päätellä kun eivät ainakaan mitään muuta osaa. Mutta missä on sitten se close combat tehokkuus, taktiikoissa?
Ensinnäkin cold onet ovat tuottaneet minulle vain harmia. Pienellä liikkuvuudellaan ja stupidityllä usein peli menee aivan sekaisin. Toiseksi cold one -joukot ovat hinta/laatu suhteeltaan huonoja. Ritarien ainoa voimakkuus on charge. Ensimmäinen vuoro tulisi aina voittaa, sillä knightit eivät pärjää menetettyään lancen str bonuksen. Näin kertoo kokemus. Lisäksi ritariyksikkö on usein vielä varsin rampa jo siinä vaiheessa kun se pääsee klosettamaan sillä tufness 3 takia ritareita kaatuu taikaan ym. ranged damageen yllättävän helposti. Ne muutama str 5 mitä chariotista ja ritareista lähtee chargessa eivät ole vielä koskaan onnistuneet pelastamaan niitä vastustajan yksiköiltä jotka ovat keskittyneet lähitaisteluun.
PIeni str ja attackien ovat erittäin suuri miinus kaikessa de klosessa ja pienen noppamäärän takia yllätykset ( esim ei ollenkaan osumia) eivät ole harvinaisia..
Ampuminen
Ampuminen ei ole vielä koskaan ollut armeijoissani pääosassa. Vakiokalustuksena on ollut melkein aina kaksi reaperia. Repeater crossbowt totesin joskus tehottomiksi ellei niitä ole isoa läjää. Dark Ridereilla olen niitä tosin käytellyt vaikka maksavatkin niille omaisuuden.
Olen pelannut lähinnä neljää eri armeijaa vastaan: Bretonniaa, Lizardmenejä ja Wood Elfejä.
Bretonniaa vastaan tulen aina siihen ongelmaan, että vastassa on 4 tai 5 9-12 ritarin panssarivaunua, joista ei pääse yli eikä ali. Koska vastustajalla on siis usein vähemmän yksiköitä kuin minulla, saan niitä flank chargejakin aina silloin tällöin. Normaalisti peli kuitenkin sujuu niin että ritarit vain kävelevät eteenpäin ja tuhoavat kaiken täydellisesti edessään oli taktiikkarattaani käynyt kuinka lujaa tahansa. Ne muutamat dark riderit mitä saan ehkä kylkiin sitten kuolevat luultavasti jo samalla vuorolla kuin hyökkäsivät. Sitä 2+ panssaria on aika vaikea läpäistä viidellä str 4 iskulla (+ hevoset). Muutenkin Dark Elfien vahvimmat joukot iskevät str 5, mutta ei alle kymmenellä iskulla silti tunnu saavan kuin ehkä yden ritarin alas.
Lizardmenien kanssa painin ehkä suurimmissa ongelmissa. Vastustaja pitää aina kolmea skinkkimaagia pelipöydän takametsissä piileskelemässä ja ammuskelee niillä sitten Heavenssin 3, 4 ja 6 loitsuja. Dark Riderit eivät ole olemassa tämän takia enää vuoron 2 jälkeen säädyllisissä kokoluokissa. Armeijan liikkuvuus jää samalla sitten melkeinpä siihen.
Puolet pelipöydästä täyttyy aina skinkeillä. Näitä en osaa tappaa ollenkaan. TOisaalta niistä saa niin vähän victory pointteja että ei niihin pysty laittamaan suuria määriä joukkoja. Toisaalta jos niihin laittaa, ne pääsevät kyllä karkuun. Se ei sitten ole enää hauskaa kun juoksevat unittieni ympäri ja ampuvat blow pipeillä. Saurukset taas pieksevät aina kaikki yksikköni lähitaistelussa. 20 saurusblokit kuolevat minun käden kautta hyvin harvoin. To4, str4, 2at ja cold blooded kiehahtavat yli kaiken. Olen myös todennut että To 5 saurussankaria on erittäin vaikea tappaa.
Wood Elfien kanssa olen samantyyppisessä ongelmassa kuin skinkkienkin kanssa. 5 acherin unitteja on koko lauta täynnä ja pääsevät helposti pakoon. Jokainen pitäisi tuhota erikseen ja se on työlästä puuhaa. Vastustajan klosettajat piileskelevät metsissä viimeiseen saakka ja sitten, kun olen tarpeeks lähellä tulevat ulos ja antavat turpaan. Lähemmäs totta kai pitää mennä sen takia että siellä ovat ne 10*5 acheria.
Tiivistettynä en tiedä mitä armeijallani pitäisi tehdä. Kaikenlaista taktiikkaa olen kehitelly ja kokeillut, mutta aina tuntuu siltä että vastustajan joukot vaan ovat parempia. Lisäksi minulla on aina taipumus heittää noppaa rutkasti alle keskimääräistä. Mitä esimerkiksi tehdä, kun kolme 10 Black Knightin yksikköä vyöryy kohti, luovuttaa? Oikeastaan ainoat vakiintuneet osat armeijassani ovat Dark Riderit, kaikki muu vaihtelee. Kaipaisin ratkaisua jolla voisin käyttää aina samantyyppistä listaa mitä pitäisi muuttaa vain hieman tai ei ollenkaan vastustajan vaihtuessa. Tämä siksi, että silloin voin vasta oppia kunnolla pelaamaan armeijalla ja lisäksi koska kaikki pelikaveritkini tekevät niin. Olen lukenut kasapäin WD:n taktiikka- ja armeijanvalintaoppaita, mutta tuntuu, että vaikka uutta opitaan peliteho on aivat muuta kuin mitä vastustajillani. Onnea kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun.