Sotavasara.net

Niin elikkä kysyisin että pitävätkö ihmiset täällä enemmän maalaamisesta, vai pelaamisesta? itse en tiedä, sillä pelata ei ole ehtinyt piiitkään aikaan, enkä oikein ole jaksanut maalaillakkaan, mutta annetaan puheenvuoro muillekkin

Noh, Voisin sanoa että pidän molemmista yhtä paljon.. Olen vaan vähän hidas maalaamaan joten se alkaa joskus tympimään.. Joskus taas pelaaminen alkaa ärsyttää, koska ei koskaan ole maalattua armeijaa

Itse pidän enemmän pelaamisestä, sillä maalaaminen on niin hidasta touhua.

Maalaan mieluusti ja heti, kun armeija on maaleissa alkaa
pelaaminenkin maistua. (olettaen että vastustajallakin on maalattu armeija)

Maalaamisesta pidän enemmän, tai vaikea sanoa kun en ole edes pelin sääntöjä viitsinyt/ ehtinyt harjoitella. Pitäisi varmaan mennä jollekkin GWn kurssille...

Maalaaminen on siinä ehkä 5 kertaa mukavempaa kuin pelaaminen. Se vain on niin "kivaa". Konffauskin tulee ennen pelaamista.

Ensin maalaus, sitten pelaaminen

Pelaaminen tulee ykkösenä, vaikka en mikään loistava pelaaja olekaan. Kakkosena tulee figujen konverttaaminen, maalaaminen jää pronssille (en kai muuten dippaamista käyttäisi ellen olisi muuten niin huono maalaaja ).

pahan pistit, mutta minä tykkään pelaamisesta. vielä kivempaa on kyllä konvailu ja fluffitus.

Minä pidän pelaamisesta enemmän kuin maalaamisesta.

Maalaus ja konverttaus menevät pelaamisen edelle...

Täytyy sanoa, että fifty-fifty

Molemmat yhtä kivaa.. Joskus tekee mieli maalata ja joskus tekee mieli pelailla

Ehrottomasti pelaaminen ei tosin ole tullut pelattua moneen kuukauteen. Maalaminen on melko tylsää ja pikkutarkkaa joten en siitä pidä, mutta joskus charrujen maalaaminen on kivaa, kunhan vain jaksaa sen maalaamisen aloittaa. Figujen konvertoiminenkin on kivaa puhaa.

Pidän pelaamisesta enemmän kuin maalaamisesta koska se on kunnon toimintaa ja maalaaminen saa joskus hermot menemään *beeb* tilaan. Konvaaminen on kylläkin mukavaa, mutta ei se pelaamista päihitä.

Homma menee vähän fifty-sixty. Pelaaminen on mukavaa, mutta sitäkään kovin paljoa tule harrastettua, kun ovat pelikaverit vähissä tätänykyä. Tuo vakituinenkin otti, jätti ja muutti pirulainen keskisuomeen.
Ja vaikka en olekkaan kovin kummoinen maalari, niin olen taiteilusta ja konvertoinnista(siitä vähästä, mitä edes teen) alkanut innostua yhä enemmän ja enemmän.

Minulla tuo nyt kallistuu pelaamiselle, vaikka onhan se maalauskin hauskaa, kun aikaa riittäisi. Valitettavasti riehun aivan liikaa täällä...

Pidän maalamisesta ja pelaamisesta yhtä paljon.Kyllä se on mukavaa myös maalata figuja, mutta kyllä se pelaaminenkin yhtä hauskaa on.

Menee täysin puoliksi minun mielipiteeni. Sanotaanko yksinkertaisuudessaan, että parasta on pelata maalatulla armeijalla.

Eli joo, maalaus, konvertointi ja kaiken semmoisen suunnittelu on minulle kovin kovin tärkeää. Tykkään näperrellä nappeja, tehdä uusia viritelmiä, vaihdella alustoja ja tehdä vanhoista figuista pienellä vaivalla seuraavan armeijan rivisotilaita. Enhän minä kummoinen kovertoija ole, stuffikaan ei karvaa enempää pysy hyppysissä, mutta parhaani teen ja kaikkea pitäisi päästä testaamaan. Nämä perus-pinnaukset, -stuffailut ja sellaiset ovat eniten käytössä, ja niilläkin saa jo ihan kivoja kapistuksia aikaiseksi, mutta jotain uusien raajojen tai semmoisten stuffaamiseen en aio lähteä. Taito vain ei riitä. Beissaus on kivaa.

Maalaus tulee sen jälkeen, sillä se on niin ääri-ihqa, että on pelaamisen kanssa melkeinpä tasoissa. Nämä kaksi kuitenkin kulkevat niin käsi kädessä, että rajaa on vaikea vetää. Kun on nähnyt paljon vaivaa ja aikaa hyvännäköisen armeijan maalaamiseen, sillä pelaaminen on ihan eri asia kuin puolivalmiilla proxyläjällä. Todella, aivan eri asia. Yhden armeijan olen saanut valmiiksi asti maalattua ja säädettyä, Nurgle-kaaoksen, ja sillä pelaaminen on ollut yksinkertaisesti mukavaa, vaikka pelit eivät olisi kovin hyvin ehkä menneetkään. Nyt on tuo Wolfenstein työn alla, ja ritareita on tullut väännettyä kuin viimeistä päivää. Mitä nätimpi, sen parempi.

Tästäkin huolimatta, en minä niillä figuilla mitään tee jos en niillä pelaisi, ja sitäkin teen enemmän tai vähemmän aktiivisesti, Joensuussa kun pelaajakuntaa ja aktiviteetteja löytyy ihan mielin määrin. Kuusi kaverusta meistä muodostaa vain sen yhden porukan, joka pelailee warhammeria aktiivisesti tällä alueella. Eli ju, molemmat yhtä tärkeitä, ja muodostavat yhdessä sen teh Harrastuksen, jota tässä harjoitetaan.

Maalaaminen on kyllä kivempaa kuin pelaaminen, mutta maalaaminen on niin hidasta, ettei sitä aina jaksa maalailla.