Sivu 1/12
Fulgrimin Areena II - Taistelut ohi
Lähetetty: Pe 24.03.2006 19:53
Kirjoittaja Coridus
Areena oli täysin hiljainen. Pienintäkään ääntä ei kuulunut tummalta kuoleman kentältä. Rakenteihin sidotut demonit olivat haihtuneet, ja ennen niin elävä areena oli muuttunut kuolleeksi. Slaanesh ja Fulgrim olivat menettäneet mielenkiintonsa siihen, ja hylänneet sen. Areenalla liikkuivat vain varjot tuntemattoman planeetan jatkaessa matkaansa poimuavaruudessa. Areenan ainoat asukkaat olivat kuolleitten sotureitten sieluja, jotka olivat jääneet taisteluiden jälkeen. Monta ei heitäkään enää ollut, ja heidän seuranaan kuoleman ja kooman välimaastossa nukkui Invictus Ardea. Areenan mestari. Soturi murtuneella sielulla. Hänen nukkuessaan kuolleitten taistelijoitten tietoisuudet kamppailivat koko ajan Kaaosta vastaan, ohjaten planeettaa poimuavaruudessa. Kuolleen näkijän sielu, hänen pimeän serkkunsa sielu, kaikki taistelivat. Ja heidän ponnistuksensa palkittiin. Planeetta liikkui tasaisesti pois kiertoradaltaan, uhmaten normaalin maailman lakeja. Sen kurssi toi sen ulos poimuavaruudesta jossain Maelstromin reunoilla, ja se havaittiin heti. Imperiumin nopea tutkimusretki Harmaitten Ritarien johdolla ei jäänyt Kaaokseltakaan huomaamatta, ja Neljä Jumalaa käyttivät voimansa tuhotakseen Keisarin palvojat. Vihaisten taistelujen aikana areena heräsi eloon, sielujen suojatessa elävän avataransa henkeä. Demonit asuttivat uudelleen rakenteet, soturit taistelivat vihaisia kaksintaisteluita keskellä areenaa. Taistelu raivosi tuntemattomalla planeetalla. Sielut odottivat aikaansa, ja vetivät silkalla mielenvoimallaan areenalle suurimmat soturit. Ja sitten, sitten he päästivät avataransa irti, herättäen salamurhaajan tähän maailmaan. Verta tulisi vuotamaan, taistelijoita tulisi kuolemaan. Juuri kuten sielut halusivat.
Areenan Säännöt:
Otteluiden välillä woundit ja sen sellaiset palautuvat. Hahmolle on rajana 130 pistettä, sen tulee olla yksittäinen model (IG:n command squdeista pudotetaan hintaa 24 pistettä) joka saa olla mikä tahansa yksittäinen model, olkoon sitten kaaoslordi tai vaikka yksittäinen Eldar Guardian. Monstrous Creaturet ja Vehiclet on kielletty, samoin Special Characterit. Taustatarina on oltava.
Muutoksia sääntöihin :
- Force Weaponia vastaan saa eräänlaisen saven, saa heittää LD-testin ilman miinuksia.
- Kämmityt morale, pinning ym. testit antavat oman vuoron loppuun asti -1 attackin.
- Instant Death toimii nelosilla. Eli yksi osuma mariinikomentajaan powerfististä kilauttaa sen vain jos heittää 4+ sen jälkeen kun osuma on mennyt läpi savejen ym.
-Taistelija saa ostaa ylimääräisiä haavoja ylijääneillä pisteillä. Ensimmäinen haava maksaa 20 pistettä, toinen 30. Kolmatta ei saa.
-Aloittaja katsotaan heittämällä D6 + Iniative. Voittaja saa rynnäkön. Molemmat taistelijat saavat halutessaan ampua, ja ampuminen tapahtuu yhtä aikaa.
-Seuraajia ei sallita, mutta niistä saatavat boonukset lasketaan. Esim. Inquisitor saa Warriorista vain +1 WS, mutta ei itse Warrior-figua. Wargear - osiosta ostettavia lisähahmoja ei hyväksytä, poikkeuksena Nurgling Infestation.
-Kopiohahmoja ei hyväksytä. Jos samanlainen hahmo on jo kertaalleen ilmoitettu, joudut tekemään uuden hahmon.
-Dark Eldarien "Agoniser - Huumeet - Varjokenttä"-combo on pannassa.
-Harlekiineja ei sallita.
Muuta asiaa:
Ilmoittautumiset minulle YV:llä, ja mukaan hahmon tavarat, statit, taktiikat ja ulkonäkö. Halutessasi voit merkitä myöskin mitä tavarat tekevät, suurimman osan tiedän jo, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole.
Acolta raasti plagioituun tapaan taistelijat jaetaan lohkoihin, ja lohkon voittajat ratkaisevat turneen voiton.
Osallistujamäärä on 32, nyt heti ilmoittautumaan!
00. Krebain Surefoot
* Eviscerator
* Mark of the favoured child
* Veneration charm
* Ork hybrid
* Shuriken pistol
* + wound
Krootpartio liukui viidakon sankan kasvillisuuden läpi, äänettä ja nopeasti, viereisen hiekkatien suuntaisesti, mutta silti metsikön suojassa. Kookas johtaja ryhmänsä etunenässä nämä suuntasivat läheiselle aukealle, jonka yllä muutamat auringonsäteet läpäisivät puunlatvojen lehtiverhon. Jos satunnainen kulkija olisikin sattunut vilkaisemaan viidakkoon päin, ei hän olisi luultavasti nähnyt vilaustakaan etenevistä saalistajista. Ryhmänjohtaja astui valoisammalle aukiolle ja oli nähtävissä, kuinka tummat suojaväriraidat kuin sulivat pois lihaksikkaan vartalon pinnasta jättäen jäljelle vain ruskeansävyisen nahan. Varovaisesti koko ryhmä astui hiekkaiselle alueelle, jota reunustivat viidakon synkät varjokehykset. Ryhmänjohtaja polvistui karkeaan hiekkaan tutkimaan ympäristöä.
Krébain Varmajalka katsahti jalkojensa juureen ja tarkasteli painaumaa. Vakiokokoisen keisarillisen maihinnousuprikaatin saappaan luoma syvennys kuivassa hiekassa paljasti pakenijan kulkeneen tätä tietä. Krootjohtaja tunnusteli ilmaa, sekä ihonsa, että sieraintensa avulla, hieroi jalanjäljen pohjaa pitkällä sormellaan ja totesi jalkimen vavisuttaneen maata tällä paikalla vasta parisen tuntia sitten. Jäntevät jalat ponnistivat saalistajan pystyyn ja tämä eteni aukion halki, kadoten sen reunalla viidakkoon. Krébain aavisti vihollisen käyttäneen samaa reittiä, ehkä odottaen väijytystä, eikä kulkeneen hiekkatietä, joka lävisti viidakkoa vain kivenheittomatkan päässä takaa-ajajista. Krébain naksautti kieltään, komentaen joukkoja kiihdyttämään tahtia ja hapuili omaa varustustaan. Tummuneeseen nahkakahvaan takertuen hän käynnisti aseensa, suuren, kuivuneeseen vereen peittyneen Eviscerator-luokan saha-aseensa, joka jyrähti terien kuolettavaan tanssiin kuin ukkonen.
Lähetetty: La 25.03.2006 11:12
Kirjoittaja Servant
"Rapturous winds blew through the hallow corridors. The walls were writhing with life again. Cell door after the other slammed shut. Loud curses and amazed questions ran in the air. Where? How? Why?
...Invictus walked the to the edge of the pit. There was so much in it. So many images in his mind. Images of pain, of his opponents, of his former life. He had changed. And finally he knew how. The Arena, being of Fulgrim's infernal visions, had binded the souls of all who had perished in the pit to his own mind. He was now their own. He was them. Nothing of this truly mattered anymore. None who had came here would ever leave. The best would prevail, what for? Duels to the death, one after the other. And there could only be one...
The once one of the Emperor's finest closed his eyes. With a clang his cell door closed. He took the worn armour so that the other would know. He was here before, he knows this game. As he touched his helmet he saw the eyes again. Sorrow...Entity that had made him falter.
Bare headed he left. On his face the mask of death."
Lähetetty: La 25.03.2006 12:30
Kirjoittaja Half-breed
Areenan porteilla oli hiljaista, vain tuuli humisi. Kukaan muista ottelijoista ei ollut vielä saapunut paikalle. Pian he kuitenkin tulisivat saapumaan ja areena täyttyisi taas ottelijoista, jotka hakivat voittoa areenalta. Otsonin haju täytti ilman ja sitten välähdys. Siinä missä ei ollut mitään hetki sitten seisoi nyt Miki Ito. Miki oli kärsinyt edellisellä kerralla tappion areenalla, mutta oli selvinnyt vammoistaan. Hän oli vannonut, että toisi voiton Orderilleen ja sen hän toisi, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.
Miki heilautti mustat hiuksensa pois kasvojen edestä, hänellä olisi vielä paljon aikaa, ennen kuin seuraavat ottelijat tulisivat. Hän käveli areenan uumeniin rukoilemaan alttarille, jolla oli rukoillut silloin kauan sitten. Ja taas areenan porteilla oli hiljaista, mutta tuuli oli laantunut.
Lähetetty: La 25.03.2006 15:16
Kirjoittaja Cannonball
Valtava, limaa tiputteleva lukkimainen olio kipitti tyrmiin vielä niitäkin alemmilta tasoilta, jätekuilujen ja alhaisimpien katsojien, näitä alhaisimpien palvelioiden sekä otusten tasoilta. Kymmenien pitkien raajojen ja lonkeroiden, joiden päissä oli sekalainen valikoimä erilaisia kynsiä, kitoja ja ihmiskielelle kuvailemattomia elimiä, keskeltä saattoi erottaa torahampaiden täyttämällä kidalla varustetun paisuneen pään. Kuka tahansa keisarinkaartilainen olisi pystynyt pelkästä vilkaisusta tunnistamaan broodlordin pään hieman vääristyneet tunnuspiirteet. Nyt sen edessä, ovi pimeyteen ammollaan, seisoi niin tutun oloinen selli. Sen vanha selli. Pään pelastauduttua kuolleesta ruumista jätekuilussa se oli harhaillut, harahaillut ja syönyt, ja kuunnellut pysähtymätöntä psyykkistä tietotulvaa, joka kertoi sen sirpalelaivaston jatkuvasti tiukkenevastatilanteesta. Se oli etsinyt tietä ulos, todetakseen vain, etteä aina oli alempi, entistä saastaisempi taso. Fulgrimin areena oli ääretön. Varoittamatta sininen välähdys, ja hahmo tipahti selälleen sellin lattialle. sellin yläpuolella olevassa taulussa virraneet, kuin nestemäisestä valosta koostuneet virtaukset muodostivat pian sanat: "Ylilordi Mort'ton" Eläimellisesti ulvaisten olio singahti kohti pystyyn kipuavaa hamoa, kuolaten ikuista vihaansa Pimeitä Eldareita kohtaan. Se ehtikin juuri ja juuri työntymään sisään selliin demonisen oven sulkeutuessa, menettäen täpärästi vain kaksi raajoistaan. Valokyltti oven yllä sekosia myrskyäväksi valomereksi. Kauhistunut kirkuminen kaikui kaikkialle tyrmiin, verta roiskui seinille. Sitten valokyltti asettui taas, muodostaen sanat: "Broodlord 2387"
Lähetetty: La 25.03.2006 15:54
Kirjoittaja Nocharim
Demoninen rakennus on heräämässä taas henkiin sen aisti myös Ansonakrull. Hän oli odottanut tätä päivää pitkään, viimein hän voi todistaa olevansa parempi kuin Neakrull, joka kaatui tällä samaisella areenalla. Ansonakrull ohjaa taivaslautaansa portille, joka vetää hänet sisäänsä.
Valon hälvetessä Ansonakrull törmää sellin seinään laudallaan. Katseltuaan ulos oven pienestä raosta hän huomaa siellä olevan muitakin.
Vastapäätä on selli johon ilmestynyt nimi on hänelle liiankin tuttu. "Katso vanhaa tuttua veliseni." hän sanoo samalla kun heilauttaa pitkät hiuksensa eteensä. Hiuksiinsa hän oli sitonut veljensä Neakrullin pään. "Et varmistanut itikan kuolemaa veliseni. Se oli toinen virheesi tällä areenalla." Ansonakrull heilauttaa uudestaan päätään, rupeaa nauramaan ja liitelemään ympäri selliä laudallaan.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:15
Kirjoittaja Tanan
"Tappakaa, tappakaa heidät kaikki! Älkää päästökö yhtään karkuun Veljeni! Antakaa demonisen visvan virrata vapaana!", huusi Justikaari Assath Harmaiden Ritareiden taisteluviestimiin samalla, kun survaisi Nemesiksensä naisen nahkaan pukeutuneen demonin rintakehän läpi.
Samaan aikaan korkealla ilmassa suurinkvisiittori Draqar sulki huokaisten viestimensä ja suki mietteliäänä psikorppinsa mustia sulkia. Vaikka lukuisilla psikilvillä suojattu Valkyrie -luokan joukkojenkuljetusalus oli käytännössä näkymätön demoneille, tunsi inkvisiittori, kuinka nälkäinen demoninen energia suorastaan parveili hänen aluksensa ympärillä. Heikommat noidat olisivat jo aikaa sitten tulleet hulluksi Sielujen Meren saalistajien helvetillisessä piinassa.
- "Sir, jos saan sanoa mielipiteeni, meidän ei olisi pitänyt erota Harmaiden Ritarien Delta-hyökkäyskärjestä ilmoittamatta sitä heidän Justikarilleen...", aloitti pilotti uskaliaana.
- "Vaikka Harmaiden Ritareiden fanaattisuus oli ihailtavaa, he sopivat tällä hetkellä tarkoitusperiini sangen ... huonosti." keskeytti Draqar äänenpainolla, joka nosti kylmän hien veteraanipilotin otsalle.
- "Mitä sitten haett... MIKÄ HELVETTI TUO OIKEIN ON!?!", pilotti oli menettää aluksensa hallinnan kun Fulgrimin elävästä lihasta muodostunut areena tuli näkyviin vuorten takaa.
Draqar kumartui pilotin olan yli ja kaappasi aluksensa sisäverkon kommunikaattorin ja painoi sinistä riimua silmät ahneudesta kiiluen: "Hyvät kätyrini, kohtaloni odottaa minua. Valmistautukaa taistelupudotukseen."
Lähetetty: La 25.03.2006 16:16
Kirjoittaja Lihamestari
Jaques käveli hiljaa aluksensa käytäviä pitkin kohti teleportaatiohuonetta. Hän oli varma siitä, että tämä "areena" tulisi kuhisemaan Kaaoksen saastaisia palvelijoita ja demonisia voimia. Niitä hän tulisi surmaamaan, samoin jokaisen, joka tulisi hänen eteensä. Keisarin Esitaistelijan pyhä tehtävä oli etsiä vihollisen mestareita. Täällähän niitä olisi, enemmän kuin tarpeeksi osoittaakseen hänen uskollisuutensa Hänen Korkeudelleen Keisarille. Hiljaa hän asettui paikoilleen Imperiaalisten sotilaiden tervehtiessä häntä. Hän nyökkäsi turvalasin takana olevalle Teknopapille, joka nyökkäsi takaisin ja rupesi käynnistämään ikiaikaista laitetta. Vihreä valo ympäröi Jaquesin ja hän tunsi kutinaa mahan pohjassa kun hänet siirrettiin areenalle.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:22
Kirjoittaja Yrittäisit Edes
"Lopeta tuo kuiskailu, senkin kirottu olento."Arinorov sähähti vihaisesti itselleen, tai siltä se olisi näyttänyt ulkopuolisen silmistä. -"MIKSI SINÄ MINULLE RAIVOAT? ENHÄN MINÄ MITÄÄN TEHNYT." Vastasi raskas ja säröilevä ääni, joka olisi ajanut tavallisen miehen hulluksi.
Arinorov vilkaisi vasemman kätensä kämmenselkää, jossa kiilui samettisen violetti silmä. Se näytti naurahtavan ja sammuvan taas kun demoni vaipui lepoon.
"Miksi, minä kysyn sinulta, miksi sinä jäit kehooni, fuusioituen sieluuni ja estit minua kuolemasta jo niin moneen kertaan?" Silmä taas välähti kaunista violettia valoaan ja Igor Arinorov kuuli päässään hiljaisen kuiskauksen. -"JOS ET SINÄKÄÄN TIEDÄ NIIN SILLOIN EN MINÄKÄÄN, EHKÄ AREENAN JÄLKEEN OLET JO VIISAAMPI..." Ääni haipui jäljettömiin ja silmä tummeni mustaksi ja vetäytyi panssarin alle näkymättömiin. Arinorov nosti nuoret noin 25-vuotiaan miehen harmaat kasvot kohti areenaa jonka ovien edessä seisoi. -"Keisari minut kirotkoon, ellei hän sitä ole jo tehnyt." hän kuiskasi ja käveli oven läpi, ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:33
Kirjoittaja Håkan
''Fulgrimin areena...'' Mutisi Malakia hiljaa tutkaillessaan jättimäistä, eläväistä rakennusta ja lepuutellessaan käsiään jättimäisen sahamiekkansa päällä (Miekka oli survaistu erään röyhkeäksi heittäytyneen demonin rintakehän läpi). Hän vilkaisi taivaalle ja katseli kuinka lukemattomat alukset toivat areenalle katsojia, kauppiaita, onnenonkijoita sekä tietenkin areenalle hakeutuvia taistelioita. Malakia tuhahti pilkallisesti demonille joka vaikeroi säälittävästi hänen miekkansa alla, nopealla survaisulla hän katkaisi demonin kaulan ja mutistuaan tälle pilkallisesti ''Keisari varjelkoon sieluasi'' hän käveli porteista sisään ( musertaen demonin naaman saappaansa alle tietysti) heilutellen huolettomasti miekkaansa ja hypistellen kultaista kaulakoruaan joka oli pääkallo ison I:n keskellä.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:36
Kirjoittaja Hän itse
Tagel istui pimessä sellissään, jalka tempaten lattiaa jatkuvasti. Tämä vähätväliä vapiseva soturi hiveli kädellään veristä miekkaa, josta purskahteli punaisia salamoita. Silmät tuijottivat tyhjyyteen, kuin hän ei edes olisi elossa.
Monia vuosia oli Tagel jahdannut vihernahkoja immaterian läpi, ja tämä oli alkanut vaikuttaa hänen henkiseen ja fyysiseen ulkonäköön. Lannevaatteet olivat tuhansia kertoja revenneet, miekkansa oli kasvattanut kokoa ja muuttunut koreasta terästä kaaottiseksi sahanteräksi. Selkäreppuun Tagel oli seivästänyt suurimpien örkkien päät, voiton merkkeinä.
Hänestä oli tullut immateriumin takia pelkkä tunteeton tappokone. Ja häntä se ei haitannut.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:57
Kirjoittaja Antrax
Sindara stood there, her pale yellowish skin almost glowing in the dark. Her wicked smile had driven many over the edge, and she had enjoyed every one of those moments. Her eyes shifted from red to orange and back. It looked her eyes were on fire, but still everybody could feel their gaze. Grazefull figure stepped out of the shadows and in to the light. She flipped her hair to he other side of her neck and watched intensively at her prey. He had no idea what was to be his future. She took one step at a time, and looked at the man. He just stared at her with his mouth almost drooling. Sindara had the decency to wear herself and therefore had black cloths covering her more intimate figures. Only her head, arms and legs were still visible under the black cloths. Sindara had reached the man and she raised her arm. She caressed his cheeks and stepped behind him. Slowly she drew his black scimitar, that was a black as his clothing. She whispered to the man's ear. 'Your mine...' as she swiftly cut his throat. The fun had only just begun.
Lähetetty: La 25.03.2006 16:58
Kirjoittaja Kardinaali
Punaiseen piikikkääseen voimahaarniskaan varustautunut hahmo ei pystynyt pysymään paikallaan hetkeäkään Fulgrimin saleissa. Hänellä oli olallaan valtava yksiteräinen kirves, joka hohti punaisena sen sisällä huutavasta paholaisesta. Tavallinen mies ei olisi mitenkään pystynyt kantamaan tuollaista asetta, jo pelkän painavuuden takia, mutta A'ragh kantoi sitä vaivoitta. Hän odotti vuoroaan kärsimättömästi... Vihdoinkin A'raghin nimi huudettiin! "VERTA VERIJUMALALLE!" hän karjui, rynniessään Areenan porttien läpi. Taistelu sai alkaa!
Lähetetty: La 25.03.2006 17:22
Kirjoittaja laurentius
Stwen mietti, että kuinka onnekas hän olikaan ollut kun löysi vihdoin kauan etsimänsä Fulgrim areenan. Vihdoin hän pääsisi kostamaan sen nöyryytyksen, että kaaos ei ollut saanut voittoa areenalla. Hän ístui huoneessaan vai sanoisiko sellissään ja hiveli keihästään. Hän kuviteli kuinka hakkaisi jokaisen vastustajansa tuusan nuuskaksi ja kuinka hän juhlisi voittoansa. Hän oli valmis...voittoon tai kuolemaan!!!
jaa-a
Lähetetty: La 25.03.2006 17:47
Kirjoittaja Jurpo
Avaruuden äärettömistä syövereistä ajelehtivan aluksen tyhjillä käytävillä kulkee yksinäinen hahmo. Don Lope de Aguirren kyttyräselkäinen hahmo tallaa lahonnutta kenttäpappia halveksivasti.
"Muista myös rukoilla pappi ettei Keisari hylkää sinua lopussa. " hän tuhahtaa ja kävelee yhä toimivalle tykille. Kuolleet ruumiit lahoavat ja apinat sirkuttavat. Kokeneen taistelijan ketteryydellä hän tarttuu yhteen niistä ja tarkkailee yleisöään uteliaana.
Hänen mielensä muistaa kuinka hän palautti kuria kapinoiville sotilaille, sillä vain yksi ihminen sai kapinoida ja hän oli se ihminen.
"Minä olen Keisarin Viha. " hän julistaa apinalle ja heittää rimpuilevan eläimen pois. "Kuka seuraa minua? " hän kysyy tyhjiltä käytäviltä. Alus ajelehtii päämäärättä Fulgrimin areenalle ja vuosikausien yksinäisyydestä piittaamaton Aguirre katselee vastustajiaan halveksivasti. He eivät ylitä hänen petostaan, sillä voimakkaat ottavat tilanteet haltuun ja heikot tottelevat käskyjä. Hän ei taistele miellyttääkseen ketään, vaan kaivertaakseen uuden Imperiumin itselleen.
Lähetetty: La 25.03.2006 17:49
Kirjoittaja Leksa
Urgok nuuhki ilmaa valtavassa kehässä. Kehä kuului valtavaan katsomoon. Katsomo valtavaan areenaan. Tallautuneesta ja veritahraisesta maasta oli helppo huomata (jopa örkin aivokapasiteetilla), että täällä oli taisteltu.
Paljon.
Urgok tallusteli ympäri areenaa, muutaman hänelle uskollisen nobin seuratessa. Hänen vihreä armeijansa oli areenan ulkopuolella tappelemassa siitä, kuka saa haltuunsa aseet romuttuneista Keisarillisen Kaartin tankeista. Areenan ulkopuolellakin oli taisteltu. Huolestuttavaa oli, että Keisarillisten ajoneuvojen joukossa oli myös punaisten rekkojen hylkyjä, jotka näyttivät aivan emmental-juustolta.
Urgok tallasi jonkin terävän päälle ja ulvaisi. Pitkä metallitanko oli uponnut saappaan läpi hänen paksuun jalkapohjaansa. Mahtava soturi kiskaisi tangon irti varpaansa tyvestä, ja huomasi äkisti, mistä se oli peräisin: maassa oli megapanssariin suojautuneen örkin ruumis, jonka sydämmen läpi oli ilmeisesti pistetty keisarillisella voima-aseella. Harva muu ase kykeni läpäisemään paksun panssarin.
Valtava tuskanhuuto täytti areenan, kun Urgokin selustaa suojanneet nobit saivat kukin rintakehäänsä kymmenittäin luoteja. Ne silpoivat elimet ulos ja muutamassa sekunnissa jokainen oli kuollut. Urgok katseli tätä raivoissaan ja lähti juoksemaan ulos areenalta.
Portti oli kuitenkin tiukasti lukossa, ja takaa kuului taistelun ääniä. Räjähdykset ja örkkien tuskanhuudot repivät Urgokin tärykalvoja. Hän hakkasi ovea voimakynnellään saamatta siihen jälkeäkään.
Hetkeä myöhemmin äänet olivat lakanneet, ja Urgok saattoi vain tuijottaa epäuskoisena katsomoa, joka oli yhtäkkiä täyttynyt.Ja areenan laidalla avautuvaa ovea, jostä rynnisti valtava demoniprinssi suuri musta miekka päänsä päälle kohotettuna.
Lähetetty: La 25.03.2006 19:11
Kirjoittaja pollock
"Minulla ei enää ole tehtävää", ajatteli Boloxius, pienen mariinijaoston hylätty kappalainen joka käveli autiomaassa, hänen voimahaarniskansa sensorit olivat havainneet kaukana sijaitsevasta lähteestä tulevaa demonista aktiviteettia. Hän oli matkan varrella murskannut jo joitakin pienten demonien kalloja. "Tehtävää keisarin viholisten surmaajille löytyy aina", hän mietti nähdessään demonisesta aineesta kasautuneen areenan muutaman mailin päässä. Hän kuuli mielessään demonien ylistykset Fulgrimille. "Fulgrimin areena?", hän maisteli sanoja suussaan, "kuullostaa kohtalokkaalta." Ja astui portista sisään, aavistaen, että ulos astuisi vain yksi.
Lähetetty: La 25.03.2006 20:00
Kirjoittaja Immeli
Yksinäinen pappi kävelee synkkä ilme kasvoillaan kohti areenaa, kantaen olallaan suurta kahdenkäden moottorisahaa. Hän pysähtyi portin eteen sylkäisi. Tässä paikassa löyhkäsi pahuus. Hän tunsi sydämmensä lyövän lujaa astuessaan sisään, tietäen ettei ehkä koskaan palaisi siitä omin jaloin. Hän ei kuitenkaan miettinyt hetkeäkään takaisin kääntymistä sillä hän tiesi että hän eli tätä varten, eikä edes kuolema pystyisi vapauttamaan häntä siitä tuskasta, jonka hän kokisi, jos hän ei toteuttaisi kohtaloaan. Hän kääri hihansa ja käynnisti sahansa. Oikeasta kädestä paljastui polttomerkki, jossa oli keisarin kotka, ja sen alla luki: Konstantin Yaroslav
Lähetetty: Su 26.03.2006 14:44
Kirjoittaja Henri Ketonen
"Joko kunnianosoituksenne Nurglelle on valmis? Alan hiljalleen uskoa, ettette ole ottaneet
isoisää ihan kunnolla sydämiinne.", rahisi Barbarion, Kuolemankaartin luutnantti.
Kerettiläiset teknopapit kavahtivat himmeästi vihreänhohtoista, kärpäsiä ja toukkia
kuhisevan soturin tieltä, kun hän asteli kohti varsin ruosteista ja likaista teknopappia,
joka naputteli jotain kojelautaa. "Kuulitko? Onko Nurglen Pysäyttämätön Vapahtaja valmis?
Vai raavinko kalloihinne vähän asialle omistautumista?" murisi Barbarion. "On, siunaamme
juuri koneen helvetillisellä hengellä.", sanoi pappi ja osoitti alas. Suuren Land Raider -
tankin ympärillä pyöri tusinoittain kultisteja, jotka lauloivat monotonisesti. Muutama
hahmo siellä täällä kaatoi tankin päälle sangoista sotkuista liejua, muutamassa kohdassa
tankkiin sidottuja tai naulattuja kirkuvia uhreja täytettiin toukilla auki viilletyistä
vatsoista käsin. Land Raiderin päällä oli suurehko ohjuspatteri, ja sen runko oli monissa
paikoin sykkivää nekroottista lihaa. Etummaisen ulostuloaukon tilalla oli valtava ympyrän
muotoinen elävä suu, jonka hampaat oliva miehen käden pituisia. Siihen marssitettiin kohta
parikymmentä vankia, jotka tankki söi sotkuisesti. "Hauskaa kirkumista, eikö vain? No,
huvi sikseen, tämän tarkoituksena on koettaa mikäli henki on sulautunut tankkiin oikein.
Sotkusta päätellen sanoisin kyllä. Niin, tässä on tosiaan tyypilliset Land Raiderin aseet
plus 10 erilaista hengitysteitse tarttuvaa ruttoa ohjuksissa, sen lisäksi demoni tietysti
tekee tankista lähes tuhoutumattoman. Ylimääräiseen tilaan saimme myös mahtumaan muutaman
sondin, tuollaisia noin terminaattorihaarniskan kokoisia demoni-koneita, joihin asensimme
kattavan aseistuksen ja edistynyttä helvetillistä taikuutta. Näiden tarkoituksena on etsiä
NPV-tankille kohteita ja toisinaan levittää omatoimisesti Isoisän rakkautta. Milloin
vapautamme NPV:n galaksiin?"
Vastausta tuskin tarvinnee arvailla, sillä kolmas sondi, 8616, on teleportannut Fulgrimin
Areenalle pienen warp-vääristymän takia. Jo itsessään tappava demonikone tietenkin
vangitaan taikuudella ja pakotetaan taistelemaan areenalle.
Sellaista tuubaa tällä kertaa.
Lähetetty: Su 26.03.2006 15:33
Kirjoittaja vompovompatti
Devius otti pääkallon mallisen kypärän päästään. Hän katsoi kypäräänsä silmiin ennen kuin hän asetti sen lattialle viereensä. Mustaan voimahaarniskaan pukeutunut soturi laskeutui yhden polven varaan ja laskien crozius arcanuminsa maahan oikealle puolellensa.
Hän laski katseensa maahan ja aloitti rukouksensa: "Minä, Keisarin nöyrä palvelija kohtaan taistelun pian. Pyhä Keisari, anna minulle voimaa kukistaa kaikki vihollisesi ja tuoda oikeuden näiden likaisten muukalaisten ja petturi kerettiläisten keskuuteen. Minä olen sinun vihasi, joka tuhoaa kaiken tiellensä osuvan. Minä olen sinun tahtosi, joka on järkkymätön. En tunne pelkoa vihollisiani kohtaan, en kuolemaa, en tuhoa. Keisarini pyydän anna minulle voimaa ja suojelusta, kun levitän sanaasi."
Hän kohotti katseensa ja nosti croziuksen ylös. Nostaessaan kypäränsä hän katsoi jälleen syvälle kypäränsä silmiin ja asetti sen päähänsä. "Kuolema Keisarin vihollisille!" Devius nousi pystyyn. Hän oli valmis taistelemaan. Lopputuloksella ei olisi väliä. Hän taistelisi kunnialla viimeiseen hengenvetoonsa. Hän tiesi että hän ei poistuisi elossa, mutta hänen kuolemastaan tulisi ikimuistoinen.
Lähetetty: Su 26.03.2006 16:41
Kirjoittaja Coridus
Ilmoittautuminen ohi!
Ensimmäinen Lohko:
Half-Breed – Miki Ito
Hän Itse - Tagel
Kardinaali - A'ragh
TuomioSopuli - Califer
Tanan - Suurinkvisiittori Draqar
Nummelin - Pappi
Oikolukuhirvi - Regulus Pendragon
Tezze - Maximus
Toinen Lohko:
Willownen – Dra’Khanek
Cocjo - Vircha
Nurgle Lord Immeli - Priest
Kuutamo - Escobar
Gwil - Dor
Servant – Invictus Ardea
Pollock - Boloxius
Marcus - Gabriel Nautintoruoska
Kolmas Lohko:
GreenOwl2 - Hurleigh Estelle
Khel Thusaadi - Cazarir
Lihamestari - Jaques
Yrittäisit Edes - Igor Arinorov
Antrax - Sindara
Henri Ketonen – Sondi 8616
Heretic - Devian
Vompovompatti - Devius
Neljäs Lohko:
Nocharim - Ansonakrull
Jeijo - Ozzy
Lictor - Great Blue Lictor
Laurentius – Stwen Blackmoon
Cannonball – McCragge 2387
Leksa - Urgok da Unbeaten
Jurpo - Don Lope De Aguirre
Håkan – St. Malakia Bors
Huomatkaa että siinä on osallistuja, ja osallistujan hahmo peräkkäin. Servant ei tosiaankaan ota duelia Invictus Ardean kanssa.
