Sotavasara.net

Uusi armeija tai jopa kokonaan uusi peli on varmin tapa saada innostus taas liikkeelle. Maalauksen uudelleenaloittaminen pisteestä, missä maalit on kuivuneita purkkeihin ja purkitkin ties missä on aina rasittavaa, mutta siitä ei oikein pääse yli muuten kuin kaivamalla ne vaan väkisin esiin

Tiamat kirjoitti: Nyt kun itsellä tätä aikaa on taas niin olisi todella mukavaa taas aloittaa harrastus, mutta löytyykö siihen keinoja vai onko se vain "pensseli käteen ja menoksi"?

Lainaan No Quarter -lehden päätoimittaja Duncan Hoffmania (pääkirjoitus, issue no:5): "If you, like us, have a nagging model problem, I highly recommend ganging up on the little devils. Paint like you've got a pair."
Eli suomeksi kaverin kanssa maalaaminenkin on hauskempaa, yksin tuhertaminen kun ei aina ole kaikkein motivoivinta. Samalla voi höpöttää niitä näitä aiheeseen liittyen (ja sen vierestä).

Yleisesti ottaen harrastus-intoa nostaa myös jonkun uuden ja hienon figun ostaminen, maalaus tekniikan opettelu, pelaaminen siistillä pöydällä ja fluffin lukeminen sekä hyvän armeijaan sopivan musiikin kuuntelu (meinaan pöytää jossa on hienot maastot jne.)

OT: En tajua miten nuo maalit muka kuivuvat purkkiin vuodessa tai parissa?
Itsellä on muutama 4v ollut purkki eikä maali ole kummoiseksi mennyt.

Jeppistä, uusi peli saattaisi innostaa kokonaan uudelle ja tuloksekkaalle alulle. Kokeileppas konfrontaatiota. Itellä figut vetävät puoleensa ja kun säännöt on oppinut lukuisien väärinkäsitysten jälkeen on peli mitä mainioin! (Väärinkäsityksillä en tarkoita sääntöjen epäseövyyttä, vaan niin GW:n linjasta poikkeavaa tyyliä.) ELi http://www.konfrontaatio.net tarjoaa erittäin hyvän alun ja kohtelun niin kokeneille kuin uusillekin pelaajille. Lisä tietoa siis sieltä.

-Nilarakh

Maalauksen aloittaminen on vaikeaa, erityisesti jos ukkoja lojuu tyyliin kolme tusinaa samanlaisia ja samanlaisissa asennoissa. Hyvänä jippona, ettei pääse kyllästymään hommaan, on maalta pari ukkoa kerrallaan, rauhassa ja huolella. Ei pyri mihinkään sarjatuotantoon vaan yksitellen ja kiirehtimättä, aina silloin kun aikaa maalaukseen liikenee. Näin säilyy minulla ainakin mielenkiinto. Ukot valmistuvat toki hitaasti, mutta mitä väliä, valmistuvat kuitenkin.

Varma juttu on se, että jos aloitat revittämään maalauksen suhteen 12h päivässä niin taatusti kyllästyt ennen ensimmäistä täyttä viikkoa. Liika on aina liikaa.

Yleisesti kannattaa kaikkien muistaa, on kyseessä mikä tahansa asia niin liian fanaattisesti siihen ei kannata lähteä mukaan. Seinä tulee jossain väiheessa väkisin vastaan.

No mulla on inspiraatio ja innostus lähtenyt nousemaan pitkän ja harrastukseen kontaktittoman jakson jälkeen selailemalla codexeja, sääntökirjoja wd:tä ym. mitä on kertynyt ja muistelemalla vanhoja ja kattelemalla kuvia ja lukemalla fluffia.

Niin ja tosiaan, jos maalaus tökkii, niin pari hassua konffausta voi olla paikallaan, niin saa "erilaista" maalaamista.

_o/

Eipä tuota aikaa ja innostusta tunnu löytyvän. On se toisaalta ihan hyvä pitää välillä taukoa 6-7 vuoden jälkeen. Figuja löytyy pari hyllyllistä (siis ei hyllytasoa vaan kokonaista hyllyä), about 90-95% maalattuja.

Tämänhän piti olla WH-INNOSTUKSEEN jelppivä topicci, joten eipäs tyrkytetä Konfroa, Warmachinea tai mitään muutakaan, ei sanaakaan noista unohdetuista peleistä...

Tyypillä 3 armeijaa Fabassa ja niitä ei haluta pölyttymään, te tarjoatte hälle vielä täysin uutta peliäkin, hei, täs oli kyse WH:sta ja kuinka saa innostuksen nouseen riittävän korkealle, et jaksaa aloittaa tän 'uusiks'.

Itsellä saan innostuksen nousemaan myös CMON:tin avulla, figut mitä sinne yleensä tungetaan niin inspaa mukavasti maalaus pöydän ääreen.
Linkkiä: http://www.coolminiornot.com

40k innostukseen auttaa kummasti myös Dawn of Warin kamppiksen pelaaminen (taas kerran) läpi

Hei, se on ihan fine pitää taukoa välillä, ei sen homman tarvi olla mitää pakkopullaa. Itsekin pidin taukoa esim. armeija-ajan. Voithan tehdä vaikka jumppaliikkeitä 4 kk niin eiköhän se figuilu taas maita...

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa inspiraation löytämiseen, mutta kun nyt viiemeaikoina olen veljen kanssa yhdessä maalaillut ja figuista turissut, on innostus huipussaan. Samalla on yleensä kuunneltu rokkia radiosta juuri eilen pelattiin eka peli kääpiöt vs ogret. Maalatessa olen ottanut tavaksi maalata vähintään yhden ukon joka päivä, vaikka ei joka päivä niin huvittaisikaan pensselin kanssa huitoa, tulee se yksi nappi kuitenkin maalattua ja näin ukot pääsee maaleihin hitaasti mutta varmasti. Sitten kun on juuri ostanut uuden paketin, löytyy inspiraatiota taas enemmän ja figuja tulee maalattua enemmänkin.

RiviSotilas kirjoitti:Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa inspiraation löytämiseen, mutta kun nyt viiemeaikoina olen veljen kanssa yhdessä maalaillut ja figuista turissut, on innostus huipussaan. Samalla on yleensä kuunneltu rokkia radiosta juuri eilen pelattiin eka peli kääpiöt vs ogret. Maalatessa olen ottanut tavaksi maalata vähintään yhden ukon joka päivä, vaikka ei joka päivä niin huvittaisikaan pensselin kanssa huitoa, tulee se yksi nappi kuitenkin maalattua ja näin ukot pääsee maaleihin hitaasti mutta varmasti. Sitten kun on juuri ostanut uuden paketin, löytyy inspiraatiota taas enemmän ja figuja tulee maalattua enemmänkin.

Kyllä se noin menee vuoden pari korkeintaan mutta entäs sitten kun on 7 vuotta mennyt?

figunarkki kirjoitti:

RiviSotilas kirjoitti:Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa inspiraation löytämiseen, mutta kun nyt viiemeaikoina olen veljen kanssa yhdessä maalaillut ja figuista turissut, on innostus huipussaan. Samalla on yleensä kuunneltu rokkia radiosta juuri eilen pelattiin eka peli kääpiöt vs ogret. Maalatessa olen ottanut tavaksi maalata vähintään yhden ukon joka päivä, vaikka ei joka päivä niin huvittaisikaan pensselin kanssa huitoa, tulee se yksi nappi kuitenkin maalattua ja näin ukot pääsee maaleihin hitaasti mutta varmasti. Sitten kun on juuri ostanut uuden paketin, löytyy inspiraatiota taas enemmän ja figuja tulee maalattua enemmänkin.

Kyllä se noin menee vuoden pari korkeintaan mutta entäs sitten kun on 7 vuotta mennyt?

Älä lesoile 'narkki
Itsellä myös nyt hieman tuo inspiraatio hakusessa johtuen suurimmalti osalta peliseuran puutteesta. Nyt kuitenkin olisi taas löytymässä se tarvittava innostus jotta loput maalaamattomat napit tulisi maalattua pelipöydälle.

figunarkki kirjoitti: Kyllä se noin menee vuoden pari korkeintaan mutta entäs sitten kun on 7 vuotta mennyt?

Kyllä huomaa, ettei nykynuorisolla riitä kärsivällisyys, jos jo seitsemän vuoden jälkeen rupeaa tympimään.

Jep, on hauska huomata että vielä 11 vuoden jälkeenkin koko ajan maalatessa oppii uutta.

Koska maalasin 10 vuotta yrittämättä oppia mitään perusteista poikkeavaa. God, give me a timemachine.

The Captain kirjoitti:

figunarkki kirjoitti: Kyllä se noin menee vuoden pari korkeintaan mutta entäs sitten kun on 7 vuotta mennyt?

Kyllä huomaa, ettei nykynuorisolla riitä kärsivällisyys, jos jo seitsemän vuoden jälkeen rupeaa tympimään.

Ei kyse ole kärsivällisyydestä. Yksinkertaisesti figun maalaaminen ei ole enää niin jänskää kuin aina ennen, eikä sitä peliäkään kerkeä koskaan kenenkään kanssa järkätä.

Zekta kirjoitti:

figunarkki kirjoitti:

RiviSotilas kirjoitti:Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa inspiraation löytämiseen, mutta kun nyt viiemeaikoina olen veljen kanssa yhdessä maalaillut ja figuista turissut, on innostus huipussaan. Samalla on yleensä kuunneltu rokkia radiosta juuri eilen pelattiin eka peli kääpiöt vs ogret. Maalatessa olen ottanut tavaksi maalata vähintään yhden ukon joka päivä, vaikka ei joka päivä niin huvittaisikaan pensselin kanssa huitoa, tulee se yksi nappi kuitenkin maalattua ja näin ukot pääsee maaleihin hitaasti mutta varmasti. Sitten kun on juuri ostanut uuden paketin, löytyy inspiraatiota taas enemmän ja figuja tulee maalattua enemmänkin.

Kyllä se noin menee vuoden pari korkeintaan mutta entäs sitten kun on 7 vuotta mennyt?

Älä lesoile 'narkki

Mitään lesoile, joskus olen aivan saman eläny.

Tuttu juttu!

Ite tutustuin GW:n peleihin 1992 Heroquestin ja Advanced Heroquestin kautta ja 1993 ostin ensimmäiset figuni Turun Fantsusta. Lyhyessä ajassa omistin jo Undead armeijan, Dwarf armeijan sekä pienempi Skaven armeija ja jotain Dark Elffejä ja Wood Elffejä. Jossain boxissa tuli kuutta eri rotua kerralla - siksi.

No, kaveri meni pariksi vuodeksi Hong Kongiin opiskelemaan ja siihen jäin figujeni kanssa. Asiaa ei helpottanut se et sillä oli sääntökirja ja mulla ei. Tais olla 3rd edition silloin.

No, figut lojui laatikossa sängyn alla reilut 7 vuotta ja yhtäkkiä tuli ajatus että hei, mitä jos kattelisin noita figuja. Sitten toinen kaveri toisella paikkakunnalla kertoi että oli aikoinaan ostanut Warhammer aloitusboxin (Empire & Lizardmen, 5th edition). Ja siitä se lähti.

Tänä päivänä 550 figua, josta vähän päälle 200 kääpiötä, 150 Undead (VC nykyään), 70-80 Skaven ja näitten lisäksi 5 eri warbandia Mordheimiin joissa 20-30 ukkoa joista valita.

Joku kerran sanoi että älä koskaan myy kaikkea pois, ja siitä olen kiitollinen. Tänä päivänä kaikki vanhat sotakoneet kääpiöille ja kaikki vanhat metalliparrat 4-5 edikasta ovat kultaa.

Ärsyttävintä on se että säännöt ja armeijakirjat muuttuu parin vuoden välein. Mut hämmästyksekseni ukot eivät olleet muuttuneet. Kaikki ne ns. 6 edikan ukot kääpiöille, Minerit, Slayerit, Rangerit jne niin tulivat markkinoille jo 1990 luvun alussa.

Käykää solegends.com:issa niin näette.

Netin kautta olen saanut intoni takaisin, ja käymällä paikallisella kerholla.

figunarkki kirjoitti: Ei kyse ole kärsivällisyydestä. Yksinkertaisesti figun maalaaminen ei ole enää niin jänskää kuin aina ennen, eikä sitä peliäkään kerkeä koskaan kenenkään kanssa järkätä.

Tiedätkö, tuo jos ei ikinä pääse figuillaan pelaamaan tuhoaa varmasti monelta pikkuhiljaa sen innostuksen maalata ja rakentaa figuja. Onhan se kiva niitä omaksi ilokseensakin tehdä, mutta jokaisessa meissä asuu pieni narsisti joka tykkää kovasti siitä että muutkin ihastelevat (ja mieluiten ääneen) tuotoksiamme.

Itse ainakin saan joka pelikerran jälkeen yleensä intoa maalata joukkoja vielä enemmän, hienommin ja paremmin. Noh... ainakin melkein joka kerta. Kunnon massacretappio saattaa joskus ketkuttaa niin että tulee piilotettua ko. armeija jonnekin syvälle. Onneksi on aina useampi armeija työn alla...

Tiedätkö, tuo jos ei ikinä pääse figuillaan pelaamaan tuhoaa varmasti monelta pikkuhiljaa sen innostuksen maalata ja rakentaa figuja.

No jaa. Itse ainakin tykkään enemmän muuten vain maalailusta ja muusta sähellyksestä, kuin itse pelistä. Vaikka onhan se pelaaminenkin tietty mukavaa. Olen kerännyt wh:ita semmoset 1.5 vuotta eikä into ole vielä pahemmin lopahtanut. Maalan yleensä vähintään 1 figun per päivä, jos on jotain maalaamista. Joskus on käynyt niin että hävinnyt joku osa tai muuten vaan ruennut foxittamaan, ja on tullut pidettyä muutaman päivän tauko. Yleensä into ei palaa, ennen kuin ottaa pensselin käteen ja maalaa tai konvertoi jotain hienoa. Silloin sitä taas alkaa jaksamaan, minulla ainakin on näin. Tietenkin esim. coolminiornot tai sotu saattaa palauttaa maalaus sun muun figuilu innon.

Xenon kirjoitti:Olen kerännyt wh:ita semmoset 1.5 vuotta eikä into ole vielä pahemmin lopahtanut.

Eihän tuo 1,5 vuotta ole vielä pitkä aika. Itse olen pelannut warhammeria 8 vuotta ja kyllä siinä on kerinnyt tulla innostuksen puutetta. Lähinnä tämä johtui siitä kun ei päässyt pelaamaan figuilla sillä eipä niitä jaksa maalata omaksi ilokseen kaappiin. Sillä veikkaan että maalaamisen into on siinä että pystyy näyttämään muille tuotoksiaan ja pelissä se onnistuu parhaiten.

Itselläni jos into on alhaalla niin koetan lähteä turnaukseen jossa kohtaa uusia ihmisiä ja armeijoita. Pakottamalla itseni maalaamaan en saa sitä intoa takaisin ja homma alkaa helposti maistua pakkopullalta.

Eli jos homma tuntuu tylsältä, koeta saada jotain uutta tuulta harrastukseen. Uusi armeija ja jopa uuden pelin aloittaminen on kallista, mutta kyllähän siinä sitä intoa saa. Mutta pääasia on mielestäni että pääsee pelaamaan jolloin on sitä yhdessä tekemisen meininkiä.