Sotavasara.net

Olen tässä 4 vuoden figuilun jälkeen ruvennut miettimään figuharrastuksen parhaita puolia, ja mitä ne pitävät sisällään.

Miniatyyreissä on oman työnsä jälki nähtävissä (mikäli sitä figuihin tekee). Pidän erityisesti juuri tämän takia harrastuksessa. Oma luovuus tulee monella tapaa esiin, ja kehittyy ajan myötä harrastuksen parissa. Suunnittelet itse armeijalistan, ostat figut, kokoat, konffaat, ja maalaat ne, ja pidät niistä hyvää huolta. Sikäli kun hintavia ovat (ainakin suurin osa miniatyyreistä).

Pelaamisessa kehittyy strategiakyky, ja joutuu kunnolla miettimään seuraavaa siirtoaan. Monipuoliset säännöt tuovat mielenkiintoa peleihin.

Parhaita puolia ovat myös pelivastustajien kanssa jutustelu, ja toki uusiin ihmisiin tutustuminen.

Kertokaas teidän kantanne asiaan ja kokemuksianne.

Itse käytän harrastuksesta nimeä figujen maalaus. Sekin kertoo aika paljon, mikä asia on kivointa. Aikoinaan hankin ensimmäiset miniatyyrit roolipelitarkoituksiin, eikä muunlaista tarkoitusta silloin juuri tunnettukaan. Nykyään näillä voi pelata tällaisia sotapelejäkin vielä, mikä on lisäkivaa, mutta ei minulle itse tarkoitus. Paitsi joissain figusarjoissa, kuten BFG:ssä. Sosiaalinen puoli on myös tärkeä. En voisi kuvitella harrastavani minkäänlaisia pelejä, ellei siinä saa lätistä ja jauhaa lannoitetta samalla.

Samoilla linjoilla teidän kanssa. Lisäänpä vielä sen kun meillä on täällä netissä tuo Suomen suurin miniatyyripeliportaali.

Itse ainakin nautin siitä kun voin lukea ihmisten taisteluraportteja ja katsella ihmisten tekemiä figuja ja maastoja. Ja parasta tässä on se että kun kysyn jotain täältä niin saan useammalta vastauksen. Olemme kuin yksi iso perhe.

Kyllä se on tämä sosiaalinen puoli, kun saa tutustua ihmisiin jotka omaavat saman intohimon samaa aihetta kohtaan.

Parhaat puolet on ehdottomasti paskan puhuminen asiasta kuin asiasta kesken pelin, toisen surkealle siirrolla nauraminen, kaikenlainen propaganda ennen peliä, listoilla kovistelu ja maalailu.

Erityisesti tykkään vastustajan nöyryyttämisestä hyvän musan soidessa, maalauskaan ei yllä tämän fiiliksen tasolle, ei mahkujakaan.
Tosin jos armeijat ovat kummallakin, tai edes toisella huonosti maalattuja, niin ei fiilis pääse kovinkaan korkealle siinä nujakassa.

Sitä paitti, silloin tällöin voit vieläpä kokeilla peittää surkeat pelitaitosi maalauksen hyvällä tasolla ja saada 'rispekti' pisteitä, mikä antaa jonkin verran 'lohtua'. ^^

Tähän harrastukseen kuuluu vielä, siis ainakin 40k:ssa kirjojen lukeminen.
Hyvän musan kuuntelu maalatessa on sekin kivaa.

Uusien ihmisten tapaaminenkin on sinänsä mukavaa, ei tartte aina samasta aiheesta samojen kamujen kanssa puhua.
Ei tässä nyt niin kauheasti huonoja puolia ole sanottavana, kun tarkkailee hyvien puolien määrää.

No sanoisin, että varsinainen strategia tässä/näissä peleissä ei varsinaisesti kartu. Eli kovinkaan suurta älykkyyttä pelit eivät vaadi. Shakki on peli, jossa taidoilla pääsee näyttämään. Näissä lähinnä tuuri ratkaisee.

Näpertäminen on toisinaan kivaa. Kai siitä jotain hyötyä tarttuu... Toisinaan ihan rentouttavaa.

Lukeminen. Kirjat ovat yleisesti englantia ja jos peliin haluat mukaan niin miltei pakko kirja/t kahlata. Tarttuu sanoja, lauseita, fraaseja... Aina hyvää oppia ihan jo vaikka koulua/ työtä silmällä pitäen, jos nyt ei välttämättä tahdo englannin harjoitus/opas/kielioppi- kirjoja lueskella. Eli huvi ja hyöty yhtäaikaa.

Sosiaalisista suhteista en sano mitään. Figut ovat minulle harrastus, en rakenna koko elinympäristöäni niiden ympärille. Muita harrastajia en juuri henkilökohtaisesti tunne, enkä kovinkaan monen kanssa välttämättä muuta vapaa-aikaani tulisi viettämään. Minulla on kaksi elämää.

Onhan tälläkin harrastuksella puolensa. Rahat eivät riitä yhtäaikaa figuihin, viinaan eikä tupakkaan, joten niistä joutuu tinkimään.

taavetti kirjoitti:No sanoisin, että varsinainen strategia tässä/näissä peleissä ei varsinaisesti kartu. Eli kovinkaan suurta älykkyyttä pelit eivät vaadi. Shakki on peli, jossa taidoilla pääsee näyttämään. Näissä lähinnä tuuri ratkaisee.

Tämähän sitten riippuu ihan puhtaasti valitusta pelistä muutenkin. Eli kyllä figupelejä löytyy myös tuohon strategisempaan makuun. Tutuimmat peruspelit kuten esim. 40k kuitenkin pohjaa melko raskaasti noppatuuriin ja listantekotaitoon. Esim. Warmachine kuitenkin pakottaa ihan oikeaan suunnitelmallisuuteen (ja vastustajan suunnitelmien ennakointiin ja vesittämiseen) jos mielii pärjätä. Mutta totta on, että kun satunnaisuus heitetään kokonaan pois, päästään ihan oikean aivojumpan ääreen.. :)

Näpertäminen on toisinaan kivaa. Kai siitä jotain hyötyä tarttuu... Toisinaan ihan rentouttavaa.

Juu, kahvikuppineuroosin kanssa oppii elämään paremmin.

Teräratas se jaksaa promota Warmachinea Eihän siinä, figut ainakin näyttävät hyvältä, eikä ne säännötkään loppupeleissä vaikeat ole.

Kyllä se turnauspelaaminen hyvässä hengessä ja mukavassa porukassa on parasta, itseä ei tuo maalaaminen kuin stressaa. Aina pitäisi olla jotain tekemässä valmiiksi asti. Voi johtua myös siitä etten pidä itseäni koskaan tarpeeksi hyvänä maalajana..

Dead Maniac kirjoitti:Teräratas se jaksaa promota Warmachinea ;) Eihän siinä, figut ainakin näyttävät hyvältä, eikä ne säännötkään loppupeleissä vaikeat ole.

Hyvä peli, ja mulle maksetaan siitä... :)

Teräratas kirjoitti:Onhan tälläkin harrastuksella puolensa. Rahat eivät riitä yhtäaikaa figuihin, viinaan eikä tupakkaan, joten niistä joutuu tinkimään.

Heh, edelleen elää tämä älyttömin perustelu koskaan

Jotkut löytävät maalaamisen figuilun tärkeimpänä osa- alueena. Se tuo toisinaan lisää monipuolisuutta ja mielenkiintoa harrastukseen. Itse pidän maalausta tosin tärkeänä osana itse pelijärjestelmän kokonaisuutta.

Olen enemmän turnaushenkinen pelaaja, kuin kasuaalipelaaja. Pidän etenkin uusien, erilaisten ja erikoisten armeijoiden kohtaamisesta. Pelaamalla aina samoja kaveripiirin armeijoita vastaan ei saa uutta kokemusta, eikä taitoa oppia pelaamaan erilaisia armeijoita vastaan. Lisäksi turnauspelaamisessa (ainakin Fanaticissa) saa vastustajakseen tasoisiaan pelaajia, eikä jotain überpowerplay- juustottajia, jotka pesevät sinut 101% mahdollisuudella 20-0.

Pelin henki, "paskan jauhanta" pelin aikana, reilu peli, ja ei-niin-vakavamielinen tunnelma ovat parhainta pelaamisen antia. Täytyy sanoa, että turnauksiin en koskaan lähde voitto mielessä, ei tule kysymykseenkään, enkä veren maku suussa. Tahdon olla reilu pelaaja, ja odotan sitä myös vastustajalta.

Listani ovat turnauksissa lähes aina pelimiehen listoja. Haluan ennemmin pelata leppoisan pelin p*skaa jauhatessa, kuin pilkunviilausta, kädenvääntämistä ja henkeen ja vereen- taistelua. Mielestäni figuharrastuksen ei kuulu olla kaunankantamista. Voisin jopa sanoa enemmän pitäväni kunnon tasapelistä, kuin voitosta. Tasapelistä jää kummallekin osapuolelle sekä hyvä mieli, että ripaus pisteitä tunnetta täynnä olevan lämpimän kädenpuristuksen saattelemana.

Turnauksissa myös leppoisa ilmapiiri ja tunnelma ovat parasta, mitä pelaajalla voi olla. Keskustellaan kavereiden kanssa, miten pelit meni kierrosten välissä tauolla. Mennään ruokatauolla syömään ruokaa ja juttelemaan.

Turnauspelaamisen väittäisin jopa olevan se kaikkein paras asia koko harrastuksessa.

Jep, hyvä harrastus tämä on; paljon hyötyä ja hupia.
Parasta on pelata hienolla pöydällä, omilla figuilla joihin on käyttänyt paljon aikaa vastustajaa vastaan joka ei turhia nurise. Eli maalaamisesta tykkää mutta myös pelaamisesta, varsinkin turneessa missä näkee uusia ihmisiä ja uusia armeijoita. Erityisesti 40k turnauksissa on aina jännää nähdä, millaisia hullun karseita listoja ne nörtit on tälläkertaa saanut aikaan!
Vielä pitää mainita, että ei me ilman tätä sotua pärjättäs!

Slaughter Master kirjoitti: Listani ovat turnauksissa lähes aina pelimiehen listoja. Haluan ennemmin pelata leppoisan pelin p*skaa jauhatessa, kuin pilkunviilausta, kädenvääntämistä ja henkeen ja vereen- taistelua.

Montakos niitä drop podeja siinä marine-listassa olikaan?

Mutta siis joo. Vaikea tässä on yhtä yksittäistä tärkeintä harrastuksen osa-aluetta määrittää. Armeijoiden suunnittelu on kivaa, mutta osa siitäkin ilosta vesittyy, kun niitä ideoita ei ehdi toteuttaa. Maalaaminen ja konvertointi on kivaa, mutta vie peevelisti aikaa suhteessa lopputuloksen laatuun. Pelaaminen on toisinaan kivaa, toisinaan ei.

Yleensä tässä käy aina näin. Rupean miettimään, mikä tässä on niin kivaa, ja tulen siihen tulokseen, että eihän tämä edes ole kivaa.

No on se. Yleensä. Mutta vain jos sitä ei pohdi liikaa.

Onko ikinä käynyt mielessä sulattaa koko figuläjä uudenvuoden tinoiksi? Minulla on käynyt joskus sekin mielessä, mutta onneksi harvoin

Huru-ukko kirjoitti:Onko ikinä käynyt mielessä sulattaa koko figuläjä uudenvuoden tinoiksi? Minulla on käynyt joskus sekin mielessä, mutta onneksi harvoin :)

Niissä on liian vähän lyijyä ja liian paljon maalia, tulee vain huonot uudenvuodentinat, joten sekin ilo on poissa laskuista.

Mutta muistakaa se, että sopivasti muodostuneesta uudenvuoden tinasta saa kaaosarmeijaan spawnin... Ainakin minä sain.

En ole kauheasti aikaisempia viestejä lukenut, joten voi tulla samaa juttua.

Harrastuksen ehdottomasti parhain ominaisuus ja puoli on minusta ihmisiin tutustumisen ohella armeijalistojen suunnittelu. Taustatarinat ja pelaaminen luonnollisesti hyvänä kakkosena. Itse en pääse siitä mihinkään, että tauko maalaamisen kanssa tuhosi kyvyn aloittaa juuri minkäänlaista maalausurakkaa, harmi sinänsä. Pohjamaalatuilla armeijoilla pelaaminen ei minua häiritse, mutta vastustajia silloin tällöin.

Harrastuksia on monia ja tämä on ehkä se mikä on viimeaikoina saanut väistellä eniten. Ei tästä harrastuksesta kyllä kokonaan irti pääse kun kerran on aloittanut. :)

The Captain kirjoitti:

Slaughter Master kirjoitti: Listani ovat turnauksissa lähes aina pelimiehen listoja. Haluan ennemmin pelata leppoisan pelin p*skaa jauhatessa, kuin pilkunviilausta, kädenvääntämistä ja henkeen ja vereen- taistelua.

Montakos niitä drop podeja siinä marine-listassa olikaan?

Montakos niitä turnauksia on, joissa olen niillä pelannut? Olen ollut kymmenessä turnauksessa, joista yhdessä käytin podeja, Helsinki Fanaticissa. Silloinkin listassani oli vain 4 assault cannonia, 12kpl true grit- mariineja, ja 3 marinejohtajaa.

Figuharrastus edesauttaa siihen, että pystyy pitämään ne omituisen näköiset ihmistä muistuttavat otukset (AKA tytöt) kaukana. Sitä saa sitten pohtia onko se hyvää vai pahaa...

Ratovaari kirjoitti:Figuharrastus edesauttaa siihen, että pystyy pitämään ne omituisen näköiset ihmistä muistuttavat otukset (AKA tytöt) kaukana. Sitä saa sitten pohtia onko se hyvää vai pahaa...

No ihan miten sen ite aina ottaa! Mut yks OT kysymys: mistä toi lyhenne AKA tulee? en sitten millään keksi... Vaikka ei sillä kyllä kovin paljoa merkitystäkään olekaan...