Sata Sanaa -tanssi- äänestys
Lähetetty: Ke 13.09.2006 13:57
Nilarakh
Viimeinen tanssi
Olit siinä pihakivetyksellä, alastomana irtaantuneena vaatteista, synneistä. Viattomana, elämän tanssin lopettaneena, kuolleena.
Olit kirkunut, kun sinua uhmasin vihaten, samalla rakastaen sitä nautintoa, jonka sinulle pystyin jakamaan. Kipua. Kuolemaa. Ei! Pois se minusta, enhän minä häntä tappanut. En tappanut...en... Riistinkö sittenkin häneltä viattomuuden, suoden hänelle viimeisen tanssin ennen ikuisuutta? Soin hänelle viimeisen tanssin, jonka vain minä pystyin tekemään?
Tapoin, murhasin.
Nyyhkyttäen olit lopulta sen hyväksynyt, tulisit kuolemaan täällä, keskellä helvettiä, pihakivetykselläni, minun ansiostani. Minun kanssani. Miksi olit silti pannut vastaan? Painoin pääni vielä viimeisen kerran päätäsi vasten, kuunnellen tanssin loppumisen hiljaisuutta, tyhjyyttä, viattoman kuolemaa.
Lopetin hengittämästä, suoden viimeisen tanssini. Murhaten uudelleen, vapauttaen.
Róbó-Tónó
Pelko
Luutnantti Nicodemus hikoili istuessaan sänkynsä laidalla. Hän ei ollut rasittunut fyysisesti, vaan henkisesti. Tuleva oli hänen mielestä pahin helvetti, mihin ihminen voi joutua.
Hän oli ennen vältellyt sitä hyvin, muistaen sitä katsoessaanki kaikki kömmähdykset ja tyttöjen naurun häntä pilkatessaan. Hän oli mennet armeijaan välttääksen sen, mutta täälläkin se vainosi häntä. Miksei hän voinut olla taistelussa, poissa tästä kidutuksesta, johon muut odottivat hänen menevän. Komissaari oli sanonut että vaikka pois jääminen ei ollut petturuutta, niin pelkuruuta se oli. Eikä hän suvainnut pelkureita.
Lopulta, tahtonsa kasaan saanut, Nicodemus nousi ylös sängystä ja lähti kohti Upseeri Klubin tanssiaisia, joita hän pelkäsi eniten maailmassa.
Executioner
Tanssi
Itkien hän juoksi halki niittyjen, metsän ja kukkulan, pois talonsa ja julman miehensä luota. Naisen kasvot olivat kauniit ja hienopiirteiset, tai olisivat olleet, elleivät olisi olleet mustelmien ja veren tahrimat. Neidon hiukset olivat yönmustat ja tämän askel kevyt ja nopea. Jostain kaukaa kuului vihaista karjuntaa. "Minne se huora juoksi!?"
Nainen pysähtyi hengästyneenä ja polvistui maahan. Hänen talonpojanmekkonsa oli likainen, hien, mullan ja veren tahrima. Nainen hengitti syvään, ja kohotti päätään. Hän näki edessään siron, kauniin ja mustapukeisen miehenhahmon. Hänellä oli yllään viitta ja nahkavaatteet. Mies ojensi kättään hymyillen.
"Tanssi kanssani, rakkaani. Minä vien sinut pois. Tule kanssani, ole luonani, aarteeni."
WHAM
Loputon tanssi
Kolme askelta, lyhyt sarja, syöksy suojaan, lyhyt sarja, kierähdys, ja uudet kolme askelta. Finlandialaiset kutsuivat tuota liikesarjaa sodan tanssiksi. Kolme askelta, lyhyt sarja... Sotilas noudatti tuota liikesarjaa kuin jumalten käskyä. Tuli rätisi sotilaan ympärillä, huudot raikuivat taistelukentän jylinässä, ja kukin sotilas tanssi tavallaan.
Panssarivaunut kaarsivat asemiinsa, ja ampuivat ennaltamäärätyn koreografian mukaan, tykkien nostattamien liekkien ja pölypilvien tanssahdellessa niiden edessä. Vihollisen veri synnytti maahan askelkuvion, josta näki tuon kammottavan, mutta samalla kiehtovan tanssin kulun.
Kolme askelta, sarja, kierähdys... Ennen kuin sotilas ehti tajuta, hän oli sekoittanut tanssinsa askeleet, ja kohtalon oikku sääti hänen haavoittumisensa. Sotilas kaatui, mutta tanssi jatkui edelleen, loputtomiin.
Úraken
sota tanssi
Tappava ja verinen sota oli tulossa. Sen pystyi jo ennustamaan voimakkaista ja vihaisista askelten jyminästä. Jyminästä joka kuului ihanan vihertävillä ja tieheä kasvuisen metsän siimeksestä. Metsän keskellä on suuri kostea ja muutenkin karmean pimeä luola jonka lähistöltä tämä "tanssi" kuului. Puut jumisevät tämän tanssin tahdissä, puskien vihreät ja ravitsekkaat lehdet tipahtavat karhealle tantereelle. Tanssia kuuluu kylmin öin ja lämpöisin päivin. Tanssi vain voimistuu joka päivä lujemmaksi ja joka päivä tanssin tempo kohoaa! Tanssi kuuluu kuningas kunnasta toiseen, toiseen ja toiseen. Ja lopulta tanssin ääni on maksimillaan ja tanssin tempö lujimmillaan. Ääni on korvia huumaava. Sen huomaa jo... Ne tulevat... Örkit!
DJ_Silverpig
Näyttämö
Kylmän kangistamana Alexandr puristi kivääriään olkaansa vasten ja tähysti kiikaritähtäimen läpi kaukaisuuteen avaralla pellolla väijyvää vihollissotilasta. Halla oli käpertänyt tiheän heinikon koleaksi kuoleman sijaksi, joka avautui hänen edessään kimaltelevan valkoisena näyttämönä. Kohde pysyi hievahtamatta paikallaan.
Alexandr hymyili varovasti. Heidän keskinäinen tanssinsa säälimättömän maailman syleilyssä, niin äänettömänä, niin pysähtyneenä. Tilanteen luonnottoman kaunis harmonia kietoi hänet tiukkaan otteeseensa. Viileä tuulenvire puhalsi kevyesti aukean yli ja nostatti maasta kohmeisia, syksyn kellertämiä lehtiä. Ne kohosivat pyörteilevänä pilvenä korkeuksiin, kunnes jäivät kiertelemään vaiennutta laaksoa. Liikuttuneisuuden kyynel vierähti Alexandrin poskelta routaiseen maahan. Hän olisi voinut ihailla tätä hetkeä loputtomiin.
Muttei ihaillut.
Hiljaisuuden rikkoi aseen soinniton kilkahdus.
jakezuku
Tanssi
Mitenkä sulavasti se liikkuikaan! Sen sirot miekat viilsivät kurkkua ja sokaisivat silmiä jokaisella nopealla terän heilahduksella, jok'ikinen lihas jännityen kuin hienon lyyran-kieli. Sen silmät leimusivat punaisena kypärän sisällä, antaen oliolle yliluonnolisen ulkonäön. Se upotti miekkansa kahvaa myöten kersantti Lysanderin rintaan, jota se käytti pomppulautana hypätessään epäonnisen alokkaan kimppuun. Komissaari katsoi mielenkiinnolla ja kunniotus katseessaan, kuinka Eldar pyyhki olemattomiin yksin kokonaisen rykmentillisen yllättyneitä miehiä, siirtyen sitten salaman-nopeasti vieressä olevan tankin miehistön kimppuun. Oi kuinka kaunis tuo hirviö olikaan! Komissaari teki nopean liikkeen, joka toi pistoolin hänen käteensä. Hän nosti aseensa ja tähtäsi tarkasti. Kuinka kaunis voi ollakkaan Keisarin vihollinen, kuinka valheellinen...
Äänestys loppuu perjantaina klo 23.59.59. Piste.
Viimeinen tanssi
Olit siinä pihakivetyksellä, alastomana irtaantuneena vaatteista, synneistä. Viattomana, elämän tanssin lopettaneena, kuolleena.
Olit kirkunut, kun sinua uhmasin vihaten, samalla rakastaen sitä nautintoa, jonka sinulle pystyin jakamaan. Kipua. Kuolemaa. Ei! Pois se minusta, enhän minä häntä tappanut. En tappanut...en... Riistinkö sittenkin häneltä viattomuuden, suoden hänelle viimeisen tanssin ennen ikuisuutta? Soin hänelle viimeisen tanssin, jonka vain minä pystyin tekemään?
Tapoin, murhasin.
Nyyhkyttäen olit lopulta sen hyväksynyt, tulisit kuolemaan täällä, keskellä helvettiä, pihakivetykselläni, minun ansiostani. Minun kanssani. Miksi olit silti pannut vastaan? Painoin pääni vielä viimeisen kerran päätäsi vasten, kuunnellen tanssin loppumisen hiljaisuutta, tyhjyyttä, viattoman kuolemaa.
Lopetin hengittämästä, suoden viimeisen tanssini. Murhaten uudelleen, vapauttaen.
Róbó-Tónó
Pelko
Luutnantti Nicodemus hikoili istuessaan sänkynsä laidalla. Hän ei ollut rasittunut fyysisesti, vaan henkisesti. Tuleva oli hänen mielestä pahin helvetti, mihin ihminen voi joutua.
Hän oli ennen vältellyt sitä hyvin, muistaen sitä katsoessaanki kaikki kömmähdykset ja tyttöjen naurun häntä pilkatessaan. Hän oli mennet armeijaan välttääksen sen, mutta täälläkin se vainosi häntä. Miksei hän voinut olla taistelussa, poissa tästä kidutuksesta, johon muut odottivat hänen menevän. Komissaari oli sanonut että vaikka pois jääminen ei ollut petturuutta, niin pelkuruuta se oli. Eikä hän suvainnut pelkureita.
Lopulta, tahtonsa kasaan saanut, Nicodemus nousi ylös sängystä ja lähti kohti Upseeri Klubin tanssiaisia, joita hän pelkäsi eniten maailmassa.
Executioner
Tanssi
Itkien hän juoksi halki niittyjen, metsän ja kukkulan, pois talonsa ja julman miehensä luota. Naisen kasvot olivat kauniit ja hienopiirteiset, tai olisivat olleet, elleivät olisi olleet mustelmien ja veren tahrimat. Neidon hiukset olivat yönmustat ja tämän askel kevyt ja nopea. Jostain kaukaa kuului vihaista karjuntaa. "Minne se huora juoksi!?"
Nainen pysähtyi hengästyneenä ja polvistui maahan. Hänen talonpojanmekkonsa oli likainen, hien, mullan ja veren tahrima. Nainen hengitti syvään, ja kohotti päätään. Hän näki edessään siron, kauniin ja mustapukeisen miehenhahmon. Hänellä oli yllään viitta ja nahkavaatteet. Mies ojensi kättään hymyillen.
"Tanssi kanssani, rakkaani. Minä vien sinut pois. Tule kanssani, ole luonani, aarteeni."
WHAM
Loputon tanssi
Kolme askelta, lyhyt sarja, syöksy suojaan, lyhyt sarja, kierähdys, ja uudet kolme askelta. Finlandialaiset kutsuivat tuota liikesarjaa sodan tanssiksi. Kolme askelta, lyhyt sarja... Sotilas noudatti tuota liikesarjaa kuin jumalten käskyä. Tuli rätisi sotilaan ympärillä, huudot raikuivat taistelukentän jylinässä, ja kukin sotilas tanssi tavallaan.
Panssarivaunut kaarsivat asemiinsa, ja ampuivat ennaltamäärätyn koreografian mukaan, tykkien nostattamien liekkien ja pölypilvien tanssahdellessa niiden edessä. Vihollisen veri synnytti maahan askelkuvion, josta näki tuon kammottavan, mutta samalla kiehtovan tanssin kulun.
Kolme askelta, sarja, kierähdys... Ennen kuin sotilas ehti tajuta, hän oli sekoittanut tanssinsa askeleet, ja kohtalon oikku sääti hänen haavoittumisensa. Sotilas kaatui, mutta tanssi jatkui edelleen, loputtomiin.
Úraken
sota tanssi
Tappava ja verinen sota oli tulossa. Sen pystyi jo ennustamaan voimakkaista ja vihaisista askelten jyminästä. Jyminästä joka kuului ihanan vihertävillä ja tieheä kasvuisen metsän siimeksestä. Metsän keskellä on suuri kostea ja muutenkin karmean pimeä luola jonka lähistöltä tämä "tanssi" kuului. Puut jumisevät tämän tanssin tahdissä, puskien vihreät ja ravitsekkaat lehdet tipahtavat karhealle tantereelle. Tanssia kuuluu kylmin öin ja lämpöisin päivin. Tanssi vain voimistuu joka päivä lujemmaksi ja joka päivä tanssin tempo kohoaa! Tanssi kuuluu kuningas kunnasta toiseen, toiseen ja toiseen. Ja lopulta tanssin ääni on maksimillaan ja tanssin tempö lujimmillaan. Ääni on korvia huumaava. Sen huomaa jo... Ne tulevat... Örkit!
DJ_Silverpig
Näyttämö
Kylmän kangistamana Alexandr puristi kivääriään olkaansa vasten ja tähysti kiikaritähtäimen läpi kaukaisuuteen avaralla pellolla väijyvää vihollissotilasta. Halla oli käpertänyt tiheän heinikon koleaksi kuoleman sijaksi, joka avautui hänen edessään kimaltelevan valkoisena näyttämönä. Kohde pysyi hievahtamatta paikallaan.
Alexandr hymyili varovasti. Heidän keskinäinen tanssinsa säälimättömän maailman syleilyssä, niin äänettömänä, niin pysähtyneenä. Tilanteen luonnottoman kaunis harmonia kietoi hänet tiukkaan otteeseensa. Viileä tuulenvire puhalsi kevyesti aukean yli ja nostatti maasta kohmeisia, syksyn kellertämiä lehtiä. Ne kohosivat pyörteilevänä pilvenä korkeuksiin, kunnes jäivät kiertelemään vaiennutta laaksoa. Liikuttuneisuuden kyynel vierähti Alexandrin poskelta routaiseen maahan. Hän olisi voinut ihailla tätä hetkeä loputtomiin.
Muttei ihaillut.
Hiljaisuuden rikkoi aseen soinniton kilkahdus.
jakezuku
Tanssi
Mitenkä sulavasti se liikkuikaan! Sen sirot miekat viilsivät kurkkua ja sokaisivat silmiä jokaisella nopealla terän heilahduksella, jok'ikinen lihas jännityen kuin hienon lyyran-kieli. Sen silmät leimusivat punaisena kypärän sisällä, antaen oliolle yliluonnolisen ulkonäön. Se upotti miekkansa kahvaa myöten kersantti Lysanderin rintaan, jota se käytti pomppulautana hypätessään epäonnisen alokkaan kimppuun. Komissaari katsoi mielenkiinnolla ja kunniotus katseessaan, kuinka Eldar pyyhki olemattomiin yksin kokonaisen rykmentillisen yllättyneitä miehiä, siirtyen sitten salaman-nopeasti vieressä olevan tankin miehistön kimppuun. Oi kuinka kaunis tuo hirviö olikaan! Komissaari teki nopean liikkeen, joka toi pistoolin hänen käteensä. Hän nosti aseensa ja tähtäsi tarkasti. Kuinka kaunis voi ollakkaan Keisarin vihollinen, kuinka valheellinen...
Äänestys loppuu perjantaina klo 23.59.59. Piste.