Haudan häiritsiät

[Reaper]

Noh täs on tällänen ihan (pikku) tarina. Niih se ei tosissaan oo parhaimmasta päästä mut jos haluutte kuulla tulevaisuudes Rastackhhin ja Irhelekin tarinoit lisää nii ilmotelkaa.

Rastach armeliaan tarina

Oli tavanomainen iltapäivä Nehekkaran aavikko maassa. Aurinko porotti
petollisesti. Korppikotkat liitelivät taivaalla etsien saalista. Pikku
yö eläimet nukkuivat rauhallisesti odottaen vilvoitavan yön tuloa ja
kolme valkoisiin vaatteisiin ja turbaaneihin sonnustautuneet kulkiat
ratsastivat paahtavan auringon alla. He olivat aavikko ryöväreitä. Heidän
oli tarkoitus ryöstää Elekki nimisen kauppiaan karavaani. Mutta
karavaani oli odottanut heitä ja olivat pistänyt harvinaisen kovaa
vastarintaa. Ryöstäjiä oli ollut kahdeksan hyökätessään ja loput kolme
olivat onnistuneet pakenemaan. Ja nyt he epätoivoisesti ratsastivat
eteenpäin ilman vettä ja ruokaa toivoen ihmettä. Eräs heistä jolta
puuttui vasen silmä kysyi kookkaalta ryöstötoveriltaan. Akned me emme
selviä tästä. Kookas ryöstäjä vastasi. Tuki suusi minä en ainakaan
luovuta ennenkuin korpikotkat nyppivät lihaa ruumiistani ja sinä et ole
muuta kuin valittanut koko matkan ajan. Jos kuulen yhdenkin poikkinaisen
sanan viillän kurkkusi auki ja vähennän janoani verelläsi. Kolmas jolla
oli koko ylä kehon vaateparsi täynnä kiilteleviä kauniita koruja ja
kulta ketjuja sanoi. Olkaa hiljaa te molemmat tarvitsemme voimaa enemmän
selviytymiseen kuin kinasteluun. Kumpikaan ei vastannut kolmannelle vaan
jatkoivat ratsastamistaan. He ratsastivat monta tuntia eteen päin. Ja he
eivät nähneet muuta kuin hiekkaa silmän kantamattomiin. Silmätön alkoi
itkeä hysteerisesti ja rukoilla jumalia säästämään hänet. Kaksi muuta
eivät edes huomanneet heillä oli niin paha neste hukka etteivät he enää
tienneet missä olivat. Yhtäkkiä silmättömän itku muuttui riemun
kiljahduksiksi. K-a-a katsokaa hän änkytti. Keidas!. Kaksi muuta
havahtuivat silmän räpäyksessä ja huomasivat että silmätön puhui totta.
Edessä päin noin 20 virstan päässä kimalteli pieni keidas jonka vieressä
kasvoi puita ja kasvillisuutta. Miehet alkoivat ruoskia hevosiaan
laukkaan. Hevoset laukkasivat mitä jaksoivat eikä kauan kestänyt että he
olivat ihan keitaan reunalla. Miehet nousivat ratsailta ja sukelsivat
keitaaseen kuin lumottuina. He joivat kuin kamelit ,kylpivät ja nauroivat
tätä uskomatonta onnen potkua. Hevosetkin joivat minkä kerkesivät.
Kymmenen minuutin ilon pidon jälkeen miehet istuivat keitaan reunalle
haukkoen henkeään. He huomasivat että koko keitaan päällä oli iso musta
varjo. He katsahtivat ylöspäin ja eivät olleet uskoa silmiään. Heidän
edessään oli monen kymmenen ellei jopa sadan metrin korkeuteen
kurkottava pyramidi. Sen huippu kimmelsi outoa mystistä valoa. Pyramidin
vieressä oli kuusi kaatunutta kivi pylvästä. Mutta kaksi pylvästä oli
vielä pystyssä. He ihmettelivät miten he eivät olleet huomanneet niitä
heti kun he tulivat keitaalle. Luultavasti janon takia he eivät olleet
välittäneet moisesta. He nousivat kaikki seisomaan. Silmätön sanoi.
Jumalten nimeen se se sehän on pyramidi. Muut eivät vastanneet he vain
tuijottivat suut auki kohti kolossaalista rakennelmaa. Viimein kookkain
ryöstäjä sai ajatuksensa hallintaan ja alkoi lähestyä sitä. Muut sitoivat hevoset ja
seurasivat epäröiden perässä. He kulkivat kaatuneiden pylväiden ohitse.
Koruilla koristeltu rosvo katsoi kahta pystyssä olevaa pylvästä joidenka
välistä he kulkivat. Toisessa pylväässä näytti olevan jonkinlainen
patsas kiinni. Patsas näytti jättimäiseltä luurangolta jolla oli kullan
kiiltelevä haarniska ja sillä oli kaksi isoa terä asetta molemmissa
käsissä jotka olivat ristissä sen rinta kehällä. Ryövärillä tuli kylmät
väreet koska hänestä tuntui ihan kuin se olisi katsonut suoraan hänen
sieluunsa noilla tyhjillä silmä kuopillaan. Hän käänsi katseensa ja
sanoi itselleen mielessään että aurinko tekee vain kavalia kepposiaan
hänen mielelleen. Viimein he pääsivät pyramiidin juurelle. Kookas sanoi käskevästi. Nyt te kaksi menette kumpikin eri sivuille etsimään sisään käyntiä. Minä jään tälle sivustalle. Mut mut mutta minusta tuntuu että meidän pitäisi antaa tämän epäpyhän kyhäelmän olla rauhassa. Intti silmätön. Jos tuonne astumme luulen ettemme palaa enää. Kookas hermostui. Minähän en tiennyt että meidän matkassa oli ruikuttava vapiseva vanha taikauskoinen akka. Jos kuulen vielä kerran tuota vikinää niin tämä kirottu paikka on murheistasi pienin. Nyt menkää. Silmätön ja korullinen ryöväri lähtivät juoksemaan peloissaan komennetuille paikoilleen kun kookas jäi tutkimaan ensinmäistä seinää. Hän tutki seinää sentti sentiltä eikä löytänyt mitään paitsi pieniä eläimien kaiverruksia sen kyljessä. Silloin hän muisti. Kirja hän huudahti ääneen ja alkoi penkoa hänen selkä laukkuaan. Hän otti nuhjuisen vanhan kirjan esiin. Kirottua hän huudahti. Kirja oli läpimärkä. Hän oli unohtanut ottaa repun selästään kun he sukelsivat keitaaseen. Hän aukaisi kirjan varoen. Kaksi kirjan lehteä irtosi heti ja tippui kuivalle hiekalle. Kookas alkoi selata kirjaa varovasti ja löysi lopulta luvun jota oli etsinyt ja onnekseen huomasi että se oli vielä lukukelpoista. Kirja oli hänen isoisän päiväkirja. Kookas oli muistanut että hän oli lukenut päiväkirjasta että hänen isoisä oli törmännyt tällaiseen kyhäelmään kerran elämänsä aikana. Hän luki tarkoin etsien vihjettä miten päästä sisään. Kirjassa luki että hänen isoisänsä ei ollut uskaltanut edes etsiä sisään käyntiä vaan jättänyt pyramiidin rauhaan. Tyhmä vanha selkärangaton pelkuri. Kookas kirosi isoisäänsä ja paiskasi kirjan pyramiidin seinää päin. Kookas jatkoi etsimistä. Kunnes kuuli korullisen ryövärin huudon. Täällä se on täällä. Kookas ei ehtinyt edes ajatella kun hän huomasi että hän oli jo juoksemassa äänen suuntaan. Hän tuli pyramiidin toiselle puolelle. Siellä oli hänen kaksi kumppaniaan tuijottamassa pyramiidin seinään. Kookas tuli lähemmäksi ja näki että seinässä oli sisään pääsytie. Miten löysit sen kysyi silmätön korulliselta. En tiedä tunnustelin vain seiniä ja se aukesi. Kaikki kolme seisoivat hiiren hiljaa suuaukon ulkopuolella kunnes kookas sanoi. No niin nyt mennään ja se joka sanoo yhdenkin poikkinaisen sanan niin se on pian kieltä vailla. Ja niin kookas astui pimeyteen ja silmätön ja korullinen seurasivat peloissaan perässä.

Pyramiidin sisällä ilma oli raskasta kosteaa ja tunkkaista. Ryöväreitten oli vaikea hengittää mutta eräälle olennolle se ei aiheuttanut mitään ongelmaa. Syvällä pyramiidin sisässä himmeästi soihduin valaistussa hauta kammiossa istui tumma hahmo kultaisessa tuolissa. Hahmo kuului Rastachille. Hauta kuninkaalle. Kuningas joka oli haudattu armeijoineen tähän kolossaaliseen hautaan. Rastackh istui hänen suosikki kultaisessa ruokailu tuolissaan joka oli haudattu hänen mukana. Hauta holvi oli täynnä hienosti koristeltuja sotamuistoja ja lahjoja joita hänelle annettiin kuollessaan. Esimerkiksi kolmekymmentä ruukullista parasta viiniä mitä silloin valtakunnasta löytyi. Raschtach kurkotti tuolistaan yhen ruukun hänen luiseen käteensä ja otti kulauksen. Hän ei tuntenut makua. Hän istui hetken hiljaa kunnes huomasi kun viini tippui hänen kylkiluittensa läpi tuolille. Hän kirosi ja paiskasi viini ruukun lattialle tuhansiksi säpäleiksi ja nojasi tuoliinsa murheissaan. Hän mietti kun hänelle oli luvattu paratiisi kun hän kuolee. Vaurautta ja herätä mailman mahtavimpaan sivilisaatioon. Mutta taivaan siasta hän oli herännyt helvettiin. Hänen kansansa tuhottu hänen kaupunkinsa raunioina ja hänen olo muotonsa täysin rappeutunut. Ja kaikki yhden miehen syytä. Nagash. Hän oli tavannut Nagashin kerran ennen kuin oli kuollut. Hän vaikutti viisaalta ja hyvä sydämmiseltä mitä muutaman hetken hän Nagashin kanssa jako. Mutta voi kuinka väärässä hän olikaan. Jos hän olisi tiennyt silloin Rastackh ei olisi silmäänsä räpäyttänyt kun hän olisi iskenyt keihäänsä tuon kirotun olennon sydänmeen. Mutta turha murehtia sellaista mitä ei voi muuttaa Rashtack mietti. Rastach syventyi vielä enemmän ajatuksiinsa. Hän oli herännyt viimeksi kaksikymmentä auringon kiertoa sitten ja ollut valveilla siitä asti. Turha nukkua kun tietää ettei asiat voi mennä yhtään paremmin hän mietti. Sitten hän innostui muistelemaan mitä oli tehnyt nämä muutama auringon kiertoa. Hän oli käynyt keitaalla joka oli nimetty hänen mukaansa. Eli Rastach armeliaan keidas. Huvittavaa heti kun et suostu tappamaan hyökkäyksessä maanviljeliöitä naisia ja lapsia niin sinua sanotaan armeliaaksi. Muisteli rastach erästä taisteluaan kun hänellä vielä oli lihaa luittensa päällä. Mutta keitaaseen liittyi monia mukavia muistoja. Kun hän ja hänen ensimmäisen haareminsa kävivät siellä usein pitämässä hauskaa. Rastach olisi hymyillyt jos olisi pystynyt se muisto oli hänen yksi rakkaimmista. Ja toinen mukava muisto oli kun örkki ja hiisi lauma eksyi sille paikalle. Ja joka ikinen teurastettiin verisesti. Siitä taistelusta hänellä on monen örkin kallo koristamassa hänen aarrekammiotaan. Mutta sitten Rastackhin ajatus keskeytyi kun luinen kuiva ihoinen käsi laskeutui hänen olka päällee. Rasctach käänsi tuoliaan rauhallisesti olentoa päin. Hahmo oli hänen yli pappinsa ja tällä hetkellä hänen paras ystävänsä. Irheleck. Irheleck kumarsi päätään kunnioittavasti kuninkaalleen ja Rastach vastasi eleeseen saman lailla. Sinulla on varmaan jotain tärkeää. Et muuten kehtaisi keskeyttää päiväunelmointiani Rastach sanoi tyynesti. Pyydän anteeksi teidän korkeutenne mutta minulla on kiireellisiä uutisia. Niin? Rastach tokaisi hieman kärsimättömästi. Holvissa on tunkeutujia sanoi Irheleck. Rastachtakin silmät laajenivat yhtäkkiä innostuksesta. Mitä tällä kertaa örkkejä vai?. Kysyi Rastach innostuneena. Ihmisiä aavikko rosvoja vastasi Irheleck. Rastach ponkaisi pystyyn niin nopeasti että hänen tuolinsa kaatui. Mitä!? miten ne selkärangattomat jumalien häpäisijät uskaltavat tulla tänne. Joko he ovat sivistymättömiä tai uskomattoman typeriä vastasi Irheleck . Rastach kääntyi poispäin Irhelecistä ja hieroi kädellään leukaansa. Ihmisiä hitto ajetteli Rastach. Hän ei ollut koskaan tykännyt vahingoittaa ihmisiä. Örkit ovat eri juttu niiden kärsimyksestään hän suorastaan nauttii. Koska Rastach itse kaatui örkkien toimesta kun örkki nuoli oli tunkeutunut hänen kurkkuunsa. Mutta ihmisiä vastaan hänellä ei ollut mitään vastaan olihan hänkin kerran sellainen. Teidän korkeutenne Irhelech keskeytti. He ovat jo tällä hetkellä aarre holvissa meidän on toimittava pian. Kutsunko henki vartianne hoitelemaan heidät. Rastach mietti hiukan ja sanoi. Ei minä hoidan heidät yksin onko selvä. Kuten majesteetti haluaa Irheleck vastasi myöntävästi.

Kolme ryöväriä olivat kulkeneet pitkän matkan pyramiidia alas. Niin kauan he olivat kulkeneet pimeitä käytäviä että he olivat jo kadottaneet ajan kulun. Ainoa valon lähde oli heidän löytämä soihtu josta oli palo neste hälyttävän lopussa. He kulkivat nyt jyrkkiä portaita pitkin. Silmätön olisi halunnut jo kääntyä monesti takaisin muttei ollut uskaltanut sanoa mitään peläten kookkaan tempramenttia. Lopulta portaat loppuivat. Ja he eivät uskoneet silmiään. He olivat tulleet suureen huoneeseen jonka lattia ja seinät kiilteli soihdun valossa erilaisista kulta esineistä. He päästivät riemun kiljahduksia ja syöksyivät aarteitten kimppuun. He heittelivät niitä ilmaan ja kahmivat niitä taskuunsa minkä kerkesivät. Hetken illakoituaan Kookas nauroi. Hah hah haaaaaa enkös sanonutkin meidän ei tarvitse enää ikinä tarvitse tehdä mitään. Ensinmäiseksi minä hommaan itselleni oman haaremin ja rakennan itsellelleni palatsin. Korullinen yltyi myös kertomaan unelmistaan. Hah minä ostan koko kaupungin ja oman armeijan. Minä valtaan kaiken hah hah hah haa hän nauroi hullu kiilto silmissään. Entä sinä Rishned kysyi kookas silmättömältä. Muttei saanut vastausta. Etkö sinä kuullut minä kysyin et…. Kookkaan lause jäi kesken kun hän vilkaisi silmättömään joka seisoi kalman kalpeana portaita päin. Kookas käänsi kateensa suuaukko päin ja säpsähti paikalleen kauhusta. Tumma hahmo jolla oli kullan kimalteleva skorppiooni tunnuksin koristeltu haarniska ja kruunu. Sillä oli veren punainen pitkä viitta ja sen toisessa kädessä oli pitkä koristeltu prossinen keihäs. Sen luu kasvot tuijottivat herkeämättä heihin kukaan heistä ei osannut edes ajatella. Rastack oli halunnut hoitaa tämän ilman veren vuodatusta. Vaikka se onkin riski päästää nämä kolme vapaaksi niin hän ei halua tappaa ihmisiä sanoi Irheleck mitä tahansa. Hän oli ottanut sota panssarinsa ja keihäänsä näyttääkseen sen verran pelottavalta ilmestykseltä että miehet eivät varmaan ajattelisi montaa kertaa rynnistää pakoon. Nyt hän seisoi kasvotusten näitten ryöväreitten kanssa jotka para aikaa varastivat hänen rakkaimpiaan aarteita ja muistoja. Mutta hän piti vihansa kurissa ja piti itse hillintänsä. Rastack puhui hänen entis ajan kielellään miehille. Jättäkää tämä paikka älkääkö palatko. Rastachin ääni jylisi holvissa kuin ukkonen ja miehet alkoivat pelätä vielä enemmän. Silmätön jopa laski allensa. Rastach huomasi etteivät he ymmärtäneet hänen puhettaan vaikka eivät olisikaan kauhusta kankeina. Hän viittoili koruja joita miesten käsissä roikkui ja osoitti sitten aarre kasoja. Hän yritti viestittää että miehet palauttaisivat korut takaisin paikoilleen. Silmätön ja korullinen ryöväri pudottivat aarteet ja säntäsivät pakoon ohi Rastachin sellaisella paniikin voimalla että Rastach ei ollu ennen moista nähnyt pitkän elin ikänsä aikana. Mutta kolmas jäi paikoilleen. Joko tämä on rohkea tai harvinaisen tyhmä Rastach mietti ja toisti saman eleen uudestaan että kookas mies pudottai korut. Lopulta Kookas pudotti korut ja alkoi astella ulos käyntiä päin Rastachin ohi tyynesti. Rastach yllättyi kuinka itsehillitty mies oli. Mies alkoi astella portaita ylös ja Rastach huokaisi helpotuksesta että vihdoinkin ei turhaa veren vuodatusta. Rastach alkoi astella aareteitaan kohti järjestellääkseen niitä kunnes kuului suuri pamaus. Rastach kaatui korujen päälle lattialle. Hän tunsi kun jokin voima melkein tuhosi hänen lapa luunsa. Rastach nousi horjuen pystyyn ja katsoi ulos käynnille. Kookas ryöväri seisoi suu aukossa pistooli ojossa jonka piipusta nousi tuoretta savua. Hän tulee ryöväämään kotiani hän häpäisee minun muistoesineeni ja minä annan hänelle mahdollisuuden paeta. Miten hän korvaa sen ampumalla Kuningasta selkään. Rastachin silmissä syttyi vihan tuli ja hän syöksyi miestä kohti. Ja ennen kuin mies ehti reagoida hänen ranteensa oli lyöty poikki. Mies kirkui tuskasta mutta Rastach ei välittänyt vaan survosi keihään teränsä miehen otsa lohkosta sisään. Mies pyristeli hetken aikaa kunnes lopetti ja aarre kammioon tuli hiiren hiljaista. Rastach päästi irti keihäästä joka jäi törröttämään miehen päästä. Rastach rojahti lattialle polvilteen. Hetken hän oli liikkumattomana mutta sitten hän päästi epä inhimillisen vihan karjaisun joka kuului pyramiidin ulkopuolellekin. Sillä välin silmätön ja korullinen ryöväri olivat päässet ulos ja juoksivat niin lujaa kuin jaloistaan pääsivät keitaalle missä hevoset olivat. He juoksivat pylväitten ohi ja korullinen katsoi pylvästä jossa oli patsas. Poissa patsas oli poissa mihin hittoon se on pystynyt katoamaan pylvään reunalta eihän se itse pysty liikkumaan minnekkään korullinen ajetteli hätäisesti. He olivat vain muutaman virstan päässä keitaasta kun he alkoivat tuntea ihan kuin maa tömisisi. He pysähtyivät ja tarkkailivat joka ilman suuntaan. Sitten he näkivät näyn joka sai heidät kauhun valtaan. Pienen vuoren kokoinen jättiläis luuranko rynnisti heitä kohti. Patsas muuta ei korullinen osannut sanoa ja jähmettyi paikalleen. Silmätön alkoi juosta paniikin vallassa hevosia päin. Jätti oli parin askeleen päästä korullisesta ryöväristä. Ryöväri kurkotti taivaalle ja sanoi yhden sanan anteeksi ennen kuin jättiläismäinen terä leikkasi hänet kahtia. Silmätön avasi yhden hevosen remmit puusta hyppäsi sen selkään ja katsoi taakseen. Jätti rynnisti nyt häntä kohti sen toinen terä miltei uiden veressä. Silmätön hoputti hevosta mutta hevonen pillastui ja heitti silmättömän selästään. Silmätön tippui selkä edellä terävään sojottavaan kiveen joka ruhjoi hänen selkärankaansa pahasti. Hän ei päässyt liikkumaan. Hän katsoi avuttomana kun jätti saavutti hänet ja talloi hänet alleen murskaen hänen jokaisen luun kehostaan. Byramiidin sisällä Rastach istui vieläkin polviltaan aarre kammiossaan miettien että miten joku voi olla noin alhainen olento. Hänen arvostuksensa ihmisiin aleni roimasti tämän koettelemuksen jälkeen. Irheleck astui kammioon. Majesteetti ne kaksi muuta jumalatonta on tapettu. Rastach nousi pystyyn tarttuen Irheleckkiä kaulasta ja paiskasi hänet seinää vasten. Millä oikeudella sinä annat sellaisia käskyjä minun joukoilleni. Irheleck kaivoi kääröjensä alta skorppiooni korun jossa oli valtava rubiini. Tämän herra tämän Irheleckh sanoi tyynesti. Rastach päästi hänet ja otti korun käteensä. Muistot tästä korusta on korvaamattomat. Kiitos teit mitä piti tehdä Rastach sanoi tyyntyneenä. Tiedän sanoi Irhelechk. Rastach pisti korun hellä varoen muitten korujen sekaan ja ajatteli. Minä tarvitsen paljon lepoa nyt. Ja niin Rastach meni nukkumaan syvää ikuista untaan toivoen että hän herää valoisemmissa merkeissä.

[Dean Andersson]

Aluksi näytti hirveän pitkältä mutta siihen tempautui mukaan. Erittäin hyvä ja oli todellakin lukemisen arvoinen. Lisää tällaisia!

[Skavengeneral]

Huh huh, sainpa luettua. Oli tuossa kyllä tarinaa kerrakseen. Juu, kyllä vaan lisää näitä Tomb king aiheisia tarinoita. Ainoa vaikeus oli noitten repliikkien kohdalla, että jos ne sais vielä "-merkeillä varustetuiksi (ja miksi ei kokonaan kirjoitus sääntöjen mukaisiksi) ja ne muutamat typot pois (noh, ne annettakoon anteeksi jos tarina on noin pitkä). Mutta LISÄÄ!

[Palava Nuoli]

toi on aikas pitkä mutta sain luettua... yks juttu otti aika lail huomioni! alussa tota yhtä rosvoa sanotaan "yksi silmäiseksi" mutta lopussa se on "silmätön"! Lisää, lisää....

[Deceased]

Juuh, edellinen sanoi, että "-"-viivoja vuorosanojen eteen... se olisi ollut mukava lisä... ... toisaalta olen huono lukemaan ruutua... :?

Mutta asiaan, hieno tarina ja tarpeelliset kohdat huomioitu... ... ei olisi paljoa jaksanut pakosti kiinnostaa hahmojen tuon kummemmat yksityiskohdat... jäi vaan häiritsemään tuo noiden kuolleiden käytös, nehän olivat suorastaan jaloja? Luulisi, että jos syntyy aavikolle niin ei paljoa tuntisi muuta kuin "Vahvimmat selviävät" käsitteen... vai onkos tuo alue aina ollut aavikkoa?

[Cacodemoni]

Mun Suomen kielen opettaja sais slaagin jos mä näyttäisin tota tekstiä sille. Siinä on enemmän kirjoitusvirheitä kuin Codex: Chaoksessa, ja vieläpä heti otsikossa on yksi virhe! Olis hyvä idea käyttää esim. Wordin spelling checkiä ennen kuin ryhtyy näitä stooreja postailemaan. Ainiin, kannattaa yrittää piilottaa tää tarina ennenkuin The Captain ehtii paikalle, se ei tuu olemaan yhtä kiltti kuin minä.

[Reaper]

Joo kiitti kehuista. Ja tiiän et tos oli virheitä kuin reikiä juustossa. Mut kun on kirjottanu putkeen neljä tuntia nii sen jälkeen ei oo paljoo mielen kiintoa onko se ihan täydellinen . Eihän se mikään syy ole . Mut niih jos te haluutte lisää kunhan hirvee inspis iskee taas niin jatkanko Rastach:hin tarinaa vai jotain muusta.