Sotavasara.net

Toivoakseni tuo oli korrekti ilmaisu asiasta, mutta miten siis saan puhtia maalaukseen? Pitäisi kasakaupalla maalata figuja, maalit on, mutta tahto puuttuu. Harmittelen tätä koko ajan, joka ei auta kyllä asiaan. En kyllä tämän takia lopeta harrastusta, mutta olisi kiva saada armeija nopeammin kasaan. Se on vain hieman laimeata pelata mustalla/valkoisella/harmaalla armeijalla.

Etsi kuvia hienommista figuista ja yritä alkaa parantaa maalaustaitoasi yllä.Ja pidä myös se motivaatio kohdallaan.Älä jämähdä maalaamaan flättejäfiguja vaan mene kerta kerralta vaikeampaan ja hienmpiin ominaisuuksiin.Eikun maalaamaan!

-D

ota vain joku pari figua kerrallaan siihen pyödälle niin ei tunnu se figujen kasa niin musertavalta.

Toinen vaihotehto on osallistut johonkin turnaukseen ja sinne mennessä meinaat saada armeijas valmiiks. Aina se pieni porkkana auttaa vähän.

http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... io#p114590
Siellä aiheesta aiempi keskustelu.

Minulla itsellänikin on aivan samanlainen ongelma. Maaleja olen käynyt harva se päivä ostelemassa ja yrittänyt maalata. Mutta ei... Lupauksia, yrityksiä, pakottamista... Mikään ei ole auttanut. Mutta sitten aina välillä tulee sellainen lyhytkestoinen maalauspuuska, jolloin tuleekin sitten maalattua lähes koko ajan. Yleensä sitä kestää noin viikon.

Joo minulta ei ole koskaan puuttunut motivaatiota maalaukseen.Mutta kerran on tullut semmosiä päiviä milloin olen maalannut kaksi päivää putkeen

dwarffer kirjoitti:Etsi kuvia hienommista figuista ja yritä alkaa parantaa maalaustaitoasi yllä.Ja pidä myös se motivaatio kohdallaan.Älä jämähdä maalaamaan flättejäfiguja vaan mene kerta kerralta vaikeampaan ja hienmpiin ominaisuuksiin.Eikun maalaamaan!

-D

Tuossa voipi käydä niin, että maalaat seuraavat figusi GD-tasolle, jolloin joudut heittämään aiemmat maalinpoistoon, ettei maalausjäljen taso tipahtaisi niin kovasti..

Koetapa niin, että otat figun, sudit osan siitä samalla kun kirjaudut tänne. Aina parin viestin jälkeen seuraavaan maalin. Tällä tavoin figu tulee valmiiksi siinä ajassa, kun luet viestit.

Mulla toimii parhaiten tuo Harryboynkin mainitseva juttu. Ei lastaa kaikkia keskeneräisiä figuja pöydälle esille. Ottaa työn alle vain figun tai kaksi, niin ei lannista ne sadat maalaamattomat napit.
Toinen konsti on maalata välillä jotain muuta. Jos siinä marinelauman rinnalla sutii BFG:n avaruuslaivaa tai Cthulhuhirviötä, niin saa vähäsen vaihtelua puurtamiseen. Maalaan kuitenkin vain niitä figuja, mihin on kiinnostusta sillä hetkellä. Pari viikkoa sitten rustasin innolla Confrontationin gobliineita edustuskuntoon, ja nyt on vuorossa Taun battlesuitit. Fiiliksen mukaan mennään.

Ja jos sitä motivaatiota ei kertakaikkiaan löydy, niin nostan figut ja maalit kaappiin, ja harrastan jotakin muuta. Hauskaahan sen maalaamisen pitää olla, eikä mitään koululäksy-pakkopullaa. Joskus voi mennä monta kuukauttakin, etten edes koske pensseliin.

Itsellä toimii ainkin tämmönen:
Maalaan pari figua niin hyvin kun pystyn, ihailen ja hipelöin niitä htken ja johan haluan lisää...

Itseäni motivoi parhaite vaihtelu: Uudenlaiset väriteemat ja figut piristävät mukavasti. Warhammer-armeijan kanssa tätä on toki hieman vaikea toteuttaa, koska sankareita lukuunottamatta yksiköt ovat melko samanlaisia ja -värisiä. Parin aivan erilaisen figun maalaaminen siinä välissä voi kuitenkin piristää. Jos ei halua maksaa nappulasta, jota ei pysty pelissä käyttämään, niin voi vaikka kokeilla lainata paria nappia luultavasti samasta ongelmasta kärsivältä pelikaverilta.

Myös jo mainittu kiireettömyys auttaa paljon, kun voi maalata hahmoa rauhallisesti aina silloin tällöin. Tokihan tässä tapauksessa maalaaminen voi jäädä kokonaan vahingossa/"vahingossa", mutta figun ja maalien pitäminen lähellä tietokonetta/yms. auttaa.

Itselläni on vähän samaa ongelmaa tuon maalausmotivaation löytämisen kanssa.
Ajattelin ehdottaa kaverilleni, että tulisin yhtenä (max kahtena) iltana viikossa käymään hänen luonaan muutama maalipurkki mukanani. Mahdollisimman vähillä varusteilla (pakolliset pensselit, tarvittavat maalit) pitäisi pari figua kerrallaan saada maaleihin. Niksinä on paeta sitä oman maalauspaikan sekasotkua ja kymmeniä maalaamattomia figuja plus muita projekteja. Ja kaverin kanssa tulisi siinä samalla höpistyä jotain joutavanpäiväistä. Figut toivottavasti tulisi maalattua "ikäänkuin itsekseen".

Sain oman maalausvaihteeni päälle, kun päätin maalata vanhoja panssareitani uudelleen. Kunhan conin aiheuttama väsymys on saatu pois alta jatkuu mariinien maalaaminen uudelleen löydetyllä innostuksella. Heikoimpien tekeleittensä parantaminen tuo ainakin minulle hyvän mielen ja antaa innostusta maalata jotain muutakin.

Minulla ei ole ollut mitään motivaatio ongelmia. Maalausinto pysyy yllä yksinkertaisesti siten, että pitää maalaamisesta. Jos minulla on iso kasa maalaamattomia figuja, niin se on vain hyvä juttu, sillä eipä sitten ole tylsä pitkään aikaan.

Kiitoksia vastuaksista, pitää yrittää noita teidän Jippoja. Battle of Skulllpassin sisältö on varsin yks'toikkoinen, puhumattakaan TK armeijastani. Ensin mustakaapuja, sitten hieman jotain värikästä, ja sitten paljon luuta. Paljon luuta.

Itellä tuli noin reilun vuoden paussi ennenkuin rupesi taas figut kiinnostamaan.

Joskus vain käy näin.

Ghaassas kirjoitti: Myös jo mainittu kiireettömyys auttaa paljon, kun voi maalata hahmoa rauhallisesti aina silloin tällöin. Tokihan tässä tapauksessa maalaaminen voi jäädä kokonaan vahingossa/"vahingossa"...

Kokemustahan tästä löytyy
2kk sama oli sama figu pöydällä vaikka ihan tosissani yritin saada itseäni istutettua maalauspöydän ääreen. Aina silloin kun onnistuin niin en tainnut saada juuri olkasuojusta ihmeempää valmiiksi.

Itse nyt yritän maalata samasta armeijasta eri ryhmistä figuja vuoronperään, ei jämähdä kokonaan siihen 20+keihäsjannuun. (Joita odottaa sitten 20+ kiväärimiestä...).
Ainakin pienemmissä peleissä tuntuu toimivan jotenkuten, kun on kerran kaikki kuitenkin peleihin tulossa.

Ja onhan tosiaan se, että laittaa hyllylle ne valmiit napit, muut pistää sinne mihin silmä ei näe, eikä valo paista.

Jos yhtään on narsismiin taipuvainen, niin turnausreissut ja/tai kuvien postaaminen ihmisten ilmoille useasti auttavat motivaation kanssa. Vaikka ainoat saadut kehut olisivat siltä viisivuotiaalta veikko-volmarilta, niin silti se tekee mielelle höpöä.

Konvertoituja figuja tuntuu kanssa jaksavan maalata kokotavalla paremmin maalata kuin tavallisia ohjeen mukaan koottuja 13 tusinassa ukkoja. Tee jokaisesta soltusta persoona, ja vuodata konversioihin jokunen pisara sydänverta, niin maalaamiseen tulee ihan uusi ote.

Itselläni ainakin toimii sellainen, että kun kuitenkin lähes kaikki figuni maalaan pelissä käytettäväksi, niin maalaan niihin ensin pelkät flatit perusvärit, että niillä pystyy pelaamaan vähän julkisemmallakin paikalla. Sitten yleensä jokaisen pelin jälkeen (etenkin jos peli meni hyvin) iskee inspiraatio maalata kyseisiä figuja (etenkin niitä, jotka pelissä suorittivat hyvin).

Muissa kuin peleissä käytettävissä figuissa ei tätä ongelmaa esiinny, kun ne tuppaavat olemaan nimenomaan maalauksen takia hommattuja.

-Roope

Jepjep, vielä ei ole tylsää hetkeä örkkien kanssa päässyt tulemaan, kun jokainen hemmo on melko rankasti yksilöksi konvertoitu. Itse piilotan myös maalaamattomat figut joko laatikkoon tai sivupöydälle, mutta asetan maalatut ukkelit hyvin näytille motivaation ylläpitämiseksi.

Kannattaa pitää maaleistaan ja työtilastaan hyvää huolta, maalaus sujuu paljon kivuttomammin ja sutjakammin terävillä pensseleillä ja soljuvilla maaleilla kuin hapsottavilla sudeilla ja korkeiksi kuivuneilla citadeleilla.

Erilaisten figuurien maalaaminen auttaa kanssa kummasti, sillä motivaatio maalata tietynlaisia figuja vaihtelee. Esimerkiksi joskus haluan maalata vapaammin sekä halaun päästä kokeilemaan erilaisia yhdistelmiä, tällöin maalaan örkkejä joista ei tule koskaan samanlaisia kuin toinen. Joskus taas tämä luovuus puuttuu niin silloin maalaan hahmoja, joilla on joku sovittu maalipinta. Tällöin ei tarvitse olla luova vaan toistaa sitä samaa kaavaa, jolla ukkonsa maalaa.

Itsensä pakottaminen maalaamiseen on joskus ihan toimiva tapa myös, mutta toisinaan itseänsä ei vaan voi moiseen huijata.