Sotavasara.net

Terveeks!

Muistaisin jostain tällaisesta olevan puhuttu kahvihuoneen puolella, muttei löytynyt. Eli nyt on taas tullut koulullamme aika ison esitelmän tekoon. Tiedä sitten, missä kouluilla tällaisia tehdään, tahi millä nimellä, mutta aihe on vapaavalintainen, mielellään (omasta) harrastuksesta ja mistäs muustakaan, kuin miniatyyripeleistä. Esitelmällä on suuri vaikutus äidinkielen numeroon.

Teen esitelmän serkkuni kanssa ja aloitamme hommat viimeistään perjantaina. Nyt kaipaisin vinkkeliä siitä, mitä esitelmässä kannattaisi mainita. Mielessä ovat käyneet tietenkin eri figupelien esitteleminen ja niiden miniatyyrien esitteleminen (netin kautta). Toki tuon omiakin figuja esille ihailtavaksi. Tämä tuntuu kovin suppealta, mutta tiedän että siitä saa tekstiä ja etenkin materiaalia vaikka millä mitalla. Tietty eri maalaustekniikoista voi lyhyesti kertoa, mutta ne eivät välttämättä paljoa väkeä tahi opettajaa kiinnosta. Nyt te saatte mahdollisuuden vaikuttaa esitelmäni sisältöön.

Kiitoos

- Älä ainakaan selitä säännöistä pintapuolta enempää. Ketään ei kiinnosta kuunnella outoa ja epäselvää tiivistelmää vaikeista säännöistä, joissa vilisee outoja termejä.

- Kannattaa rinnastaa figut ja figupelit johonkin tuttuun ja turvalliseen. Shakki, tinaukot ja lautapelit ovat kaikille tuttuja ja muistuttavat ainakin etäisesti harrastustasi.

- Kannattaa kysyä yleisöltä, että mitä nämä tahtovat tietää miniatyyripeleistä. Tästä ainakin näkee sen, että kiinnostaako esitys ketään luokassa.

- Älä laita kirjoja tai muuta materiaalia kiertämään. Vie huomion toisaalle ja tissidemonit voivat pelottaa joitakin.

Tuossa pari pointtia, jotka kannattaa muistaa esitelmää tehdessä ja pidettäessä.

jos ruvetaan naureskeleen, mitä leluja sulla on, niin siinä vaiheessa on syytä tempasta esiin parisataa sivuset ohjekirjat. Ja kertoo, että niiden mukaan leikitään ja ne on vaan englenniks. Naureskelut saattaa loppua.

enni kirjoitti:jos ruvetaan naureskeleen, mitä leluja sulla on, niin siinä vaiheessa on syytä tempasta esiin parisataa sivuset ohjekirjat. Ja kertoo, että niiden mukaan leikitään ja ne on vaan englenniks. Naureskelut saattaa loppua.

Eivät oikeastaan.
Tuo voisi ehkä toimia viellä jossain ala-asteen ensimmäisillä luokilla, mutta ei myöhemmin. Tästä he saisivat vain lisää intoa haukkua peliä täydelliseksi nörttiharrastukseksi.
Nörtithän ovat aina olleet se tämän maailman rakastetuin porukka joista kaikki pitävät ja jotka pitävät kaikista. Ja viellä oudot sellaiset, kun monisataa sivuisia sääntökirjoja opettelevat ulkoa jne.

Hieman offtopickkina, kannattaa varoa sanojaan, stereotypioita on aina. Jossain kouluissa näytetyssä saakuli kertovassa dokumentissäkin väitettiin roolipelaamista saakuli...

hyytsi kirjoitti:- Älä ainakaan selitä säännöistä pintapuolta enempää. Ketään ei kiinnosta kuunnella outoa ja epäselvää tiivistelmää vaikeista säännöistä, joissa vilisee outoja termejä.

- Kannattaa rinnastaa figut ja figupelit johonkin tuttuun ja turvalliseen. Shakki, tinaukot ja lautapelit ovat kaikille tuttuja ja muistuttavat ainakin etäisesti harrastustasi.

- Kannattaa kysyä yleisöltä, että mitä nämä tahtovat tietää miniatyyripeleistä. Tästä ainakin näkee sen, että kiinnostaako esitys ketään luokassa.

- Älä laita kirjoja tai muuta materiaalia kiertämään. Vie huomion toisaalle ja tissidemonit voivat pelottaa joitakin.

Tuossa pari pointtia, jotka kannattaa muistaa esitelmää tehdessä ja pidettäessä.

Jep, älä esitä sääntöjä niin tärkeänä osana ainakaan heti alkuvaiheessa, voithan pitää toki jonkinlaisen todella pienen parin figun pelin ihan vain esityksenä. Rinnastus kannattaa ja ota vaikka mallia hieman tuon Dayn tv:ssä esittämästä pätkästä vertailu kohteeksi vaikka golfmaila/armeija tai jääkiekon suojien yms... lisenssien hintaa verrattuna hammereihin. Ota myös käytetyt figut esille, että eivät ne nyt oikeasti niin kalliita ole. Tissidemonit ainakin itseni saivat harrastukseen mukaan ;D Maalaus on todella suuri osa tätä harrastusta, joten voit myös hieman näyttää maalausta ja millaista "pientä piperrystä" se oikeasti on. Veikkaisin että olet noin yläasteella(?), joten veikkaan ettei kovinkaan paljoa kiinnostuneita ole :D Kaikenkaikkiaan yritä vaikuttaa kuuliat ja opettaja kaikenlaisilla hauskoilla vertauksilla.

Todennäköisesti kannattaa käydä läpi useammat genret miniatyyreistä. Eli historialliset, scifi, fantasia, roolipelit jne. Samoin kannattanee mainita, että jotkut harrastavat miniatyyrejä myös pienoismalleina, eli figuurit eivät ikinä päädy pelikentälle. Historiallisesti tarkat dioraamat olivat mielestäni joskus erittäin kiinnostavia, vaikken sellaisia ikinä vaivautunutkaan tekemään. Ja näitähän on tietysti myös niin realistisia, kuin fantasia-aiheisiakin.

Yleisesti miniatyyripelejä on helppo verrata lautapeleihin, joissa pyritään jonkin sortin "realismiin" taistelumekaniikoissa. Jokaisesta tyylilajista voi antaa muutaman esimerkin ja jotain hyvin kevyttä pintaraapaisua pelityylistä ja joukkojen skaalasta (yksittäiset figut vs. joidenkin pelien suuret yksiköt, joita kuvataan vain muutamalla figuurilla samalla alustalla). Säännöistä riittänee maininta siitä, että joissakin lautapeleissä, joissa miniatyyrit ovat osallisina, säännöt mahtuvat parille paperiarkille, kun taas joillekin täytyy uhrata kutakuinkin koko elämänsä, mikäli aikoo muistaa sääntökirjat, erratat, lisäosien säännöt ja muut hupaisat erikoissäännöt kutakuinkin ulkoa.

Mielestäni netistä ei kannata näyttää yhtään mitään, se menee helposti sähläykseksi, jos joku sivu ei aukeakaan. Esitys voi helposti myös venähtää liian pitkäksi, eikä suurinta osaa ihmisistä kiinnosta nähdä liikaa kuvia tai sivuja. Pari figuuria voi laittaa luokkaan kiertämään, mutta valitse mahdollisimman neutraaleja figuja, jotka eivät herätä liiallista kiinnostusta.

Sitten ne perinteiset yleisneuvot kaikkiin esitelmiin: Pidä esitelmä riittävän yleisellä tasolla, äläkä pidä koko esitelmää esimerkiksi pelkästä WH40k:sta. Yritä esittää olevasi itsekin aiheesta kiinnostunut, älä lue suoraan paperista vaan yritä lyhyiden muistiinpanojen avulla pitää esitys mahdollisimman luontevasti. Yleisöäkin todennäköisesti kiinnostaa enemmän. Periaatteessa esitelmän aiheella ei ole mitään väliä, vaan yleisö pitää saada jollakin tavalla kiinnostumaan siitä mitä olet kertomassa. (Jos joku joskus tarvitsee vapaavalintaisen aiheen esitelmälle, hyvä esitelmä on helppo pitää siitä kuinka hyvä esitelmä pidetään. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että osaat pitää hyvän esitelmän).

Jos käytät powerpointtia, yhdelle kalvolle ei kannata kirjoittaa juuri viittä riviä enempää tekstiä ja nekin mielellään hyvin lyhyitä lauseita, jotka lähinnä näyttävät ihmisille mistä aiot kyseisen kalvon aikana puhua. Useimmiten on myös parempi kertoa aiheesta liian vähän kuin liikaa ja näin varmistaa, ettei yleisö kyllästy. Jos esitelmälle on annettu jonkinlainen kesto, kannattaa pitäytyä annetun ajan alapäässä ja pyytää vaikka lopuksi esittämään kysymyksiä. Muista kiittää yleisöä kiinnostuksesta jne. eli päätä esitelmä oikein.

Kiitos vinkeistä.

Esitelmät tehdään paperille, josta tietty sisältö luetaan, mutta ei se miksikään tönköksi kirjakieleksi mene. Kaikki antoivat hyviä vinkkejä, erityisesti Joonatin ja hyytsi. Ei muidenkaan vinkin huonoja olleet, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö lisää vinkkejä tarttisi ;).

Niin, juu. Olen kutosluokalla.

Saattaisin jopa suositella näytettäväksi jotain karseaa, härskiä tai muuten vaan huomiota herättävää figua, esim. tissidemonit tai vaikka tämä. Saattaisi vähentää "pikkupoikienleikit"-juttuja.

Tosiaankin turhan tarkkaan ei kannata asioista selitellä, pienehkö pinta raapaisu ja sitten voit vaikka ottaa kysymyksiä vastaan. Ja kannattaa oikeasti ottaa joku Dayn golfmaila jutun tyylinen vertaus mukaan. Loppuu moponrassaajien ininät hinnasta, kun kysyt paljonko sen 1cm x 1cm mutteri maksoikaan :) (moponrassailijoille pahoittelut esimerkistäni).

Kovasti onnea esitelmän tekoon!

Eorl Nuori kirjoitti:. Loppuu moponrassaajien ininät hinnasta, kun kysyt paljonko sen 1cm x 1cm mutteri maksoikaan :)

Jep, kuudenella luokallahan yleensä "moponrassaajia" on. :)

Barnabas kirjoitti:

Eorl Nuori kirjoitti:. Loppuu moponrassaajien ininät hinnasta, kun kysyt paljonko sen 1cm x 1cm mutteri maksoikaan :)

Jep, kuudenella luokallahan yleensä "moponrassaajia" on. :)

Ai katos, enpäs huomannu että Natskuli olikin kuudennella :).

Niin eli se sääntökirjan koon näyttäminen voisikin toimia, kun on kuudennella.

Treenaa, treenaa ja viellä kerran treenaa. Myöskään mikään tarkka selvitys kaikesta ei ole suotavaa. Puhekieltä sopivasti peliin! Kokemukseni mukaan ( Olen tehnyt paljon esitelmia tutkielmia erinomaisin arvosanoin) rentous ja hyvä suunnitelma on valttia. Ampumis säännöt sun muut kannattaa jättää suosiolla pois ja keskittyä siihen, mitä tehdään. Noista figujen tissimäisyydestä sen verran, että kannattaa tuoda erillaisia nappeja. Vaikka yksi "kaunis" ja yksi "kauhea". Jos teet jotain powerpoint hommaa, niin pidä asiat mahdollisimman yksinkertaisina, mutta ei kuitenkaan liian simppelinnä. Monipuolisuus, varmuus ja selkeys on kova kolmikko!

Tosiaan. Ei kannata jauhaa niistä säännöistä liikaa. Ne joko ymmärretään kokonaan tai ei ollenkaan. Kannattaa myös kertoa vähän pienemmistä asioistakin(Turnaukset yms...). Ja harjoitus tosiaan tekee mestarin. Vältä änkytystä ja kuivaharjoittele pariin kertaan. Tosiaan sääntökirjan leveyttäkin voi esitellä, mutta älä tee siitä suurta numeroa.

Lisäksi kevyellä huumorilla voit välttää pahimman motkotuksen ja nörtittelyn. Rento esitystyyli ja kenties jopa muutama hippunen itseironiaakin saavat esityksestä heti mielenkiintoisemman ja mieleenpainuvamman. (Älä kuitenkaan kerro "miksi dreadgnought ylitti tien" -vitsejä.)
Säännöistä ei tosiaankaan kannata puhua kovin paljon, kunhan vain mainitsee että erilaisia sääntöjä on vaikka kuinka ampumista, liikkumista, taikomista tms. varten.
Voisi myös olla paikallaan näyttää muutamia mestaritason töitä, jos mahdollisuus on. Jos teet esitelmää vaikkapa kitaransoitosta, tottakai mainitset muutaman mainion, kaikkien tunteman tiluttelijan. Figuilussa ei valitettavasti ole kovin maallikolle tunnettuja henkilöitä, mutta työt puhukoot puolestaan. Heijastat kalvolle muutaman Golden Daemonin voittajatyön tai hieman Galtsun kärkikastin taidetta, niin yleisö saa hieman käsitystä mihin rankalla harjoittelulla voi päästä.

Joku nopea silmäys harrastuksen eri osa-alueisiin:
- Taiteelliseen eli maalaamiseen, muokkaamiseen (convertoiminen) ja muovaamiseen (sculpting)
- Pelaamiseen itseensä eli yleistä pelaamisesta
- Sosiaalisesta puolesta eli turnauksista, keskustelufoorumeista, paikallisista kerhoista/seuroista/ym.

Saattaa olla paikallaan mainita sananen myös harrastajakunnan ikäjakaumasta, eli että merkittävä osa aktiiviharrastajista on jo keski-ikäisiä äijiä, jotka ovat harrastaneet touhua jostain 80-luvulta saakka. Tämä voi antaa sellaisen kuvan, että kyse on sittenkin jostain vakavasti otettavasta, kestävästä harrastuksesta eikä mistään pikkupoikien sen hetkisestä villityksestä á la Pokemon.

The Captain kirjoitti:Saattaa olla paikallaan mainita sananen myös harrastajakunnan ikäjakaumasta, eli että merkittävä osa aktiiviharrastajista on jo keski-ikäisiä äijiä, jotka ovat harrastaneet touhua jostain 80-luvulta saakka.

(Ei pahalla vanhoille parroille) Voi tietenkin mainita että kyseessä on myös naimisissa olevia, perheellisiä ihmisiä. Ei kuulosta niin stereotyyppiseltä "comic book guy"lta...

Mikähän siinä on, että minusta osa täällä esitetyistä ideoista kuullostaa lähinnä puolustuspuheenvuoroilta? Tällainen puolustelu, ainakaan oma-alotteisesti, johtaa mielestäni siihen tunteeseen, että harrastuksessa olisi jotain hävettävää ja puolusteltavaa. Ei kovin hyvä lähtökohta. Pyri siis saamaan aikaiseksi neutraali ja asiapitoinen sävy harrastukseen ja jos jotkut tästä harrastuksesta nälvivät, älä missään nimessä ala suuntaamaan esitystä näpäytääksesi heitä tai provosoidu heidän mielipiteistään.

Itse ainakin jättäisin mm. hinnat mainitsematta, mutta valmistautuisin vastaamaan jos asiasta kysytään. Melko varmasti kysytäänkin, mutta sittenpähän on yksi helppo kysymys kuitattavaksi. Liian selkeitä viittauksia myös muiden harrastuksiin välttäisin, koska aiheuttavat tunteen nokittelusta. Mieluiten vertaisin sellaiseen harrastukseen tai kohteeseen, joka kaikilla on tiedossa, mutta joka on suhteellisen neutraali. Olipa kyseessä sitten golf-maila tai vaikka kännykkä.

EDIT: Pelimiesveto voisi tietysti olla esitellä yhden-kahden maailmanhuippuluokan maalarin töitä ja samalla sanoa muutama sananen maalareista itsestään, esitellen ja näyttäen kuvan (jostain syystä ihmiset pitävät siitä, että näkevät minkänäköisestä ihmisestä puhutaan) - ohimennen ja pitäen itsestäänselvänä, että harrastuksessa on mukana myös naisia. Tyttöjen harrastuksen leimasta ei liene kuitenkaan pelkoa. :) Kun vielä valitsee niin edustavia töitä tekevän, kuin itsessään ulkoisesti edustavan maalarin, niin voi tuoda jotain perspektiiviä harrastajakunnan laajuuten positiivisessakin mielessä. Esim. Marike Reimer täyttää nämä kriteerit mielestäni varsin hyvin. Huippuluokan maalari ja nuori nainen, joka ei ainakaan minusta nörtiltä näytä. Töistä löytyy montaa eri laatua, joista voinee valita helposti 2-3 työtä, joiden teemat voivat olla kovinkin erilaiset.

Jesh,

Kannattaa mielestäni pitää homma tyystin asialinjalla ja pysyä erossa kaikista yksittäisistä figufirmoista, figupeleistä tai muista täsmällisistä yksityiskohdista. Eivät ne kuulijalle kuitenkaan sen tarkemmin avaudu. Yleisesti voi puhua historiallisista ja fantsu/scifi -teemaisista peleistä ja huomauttaa, että historialliset figupelit olivat kaiken alku ja juuri. Suurin osa valmistajista on pikkuisia autotallipajoja, jotka myyvät kamojaan brittilän suurissa historiallisten figujen/pelien tapahtumissa ja samalla kannattaa ehkä jotenkin koettaa ympätä figut yhteen muiden nyhräysharrastusten (pienoismallit, nukkekodit, nuket, pienoisrautatiet) kanssa.

Mörköjä täynnä olevien sääntökirjojen heiluttelu ihmisten edessä (etenkin GW:n muukalaisvihamielistä ääriuskonnollista fasismia ihannoivan 40k:n taustamaailman ja ulkoasun kohdalla) saa harrastuksen mielestäni näyttämään paljon friikimmältä kuin mitä se todellisuudessa on. Jos näytät kuvia, etsisin CMONista jotain mahdollisimman "normaalia", kuten vaikka tällaisia:

http://www.coolminiornot.com/index/what ... /id/185401
http://www.coolminiornot.com/index/what ... /id/184882

Niinjoo, ja kuten Matti totesi mesessä, yksi hauska idea olisi tietysti läntätä kasa naismaalareiden kuvia ja figukuvia näytille ja kertoa, että figumaalauksen huipulla on vino pino naisia. Saisit siitäkin hieman laajemman näkökulman.

Matti kirjoitti:Mieluiten vertaisin sellaiseen harrastukseen tai kohteeseen, joka kaikilla on tiedossa, mutta joka on suhteellisen neutraali. Olipa kyseessä sitten golf-maila tai vaikka kännykkä.

Noh noh, eikö se nyt ole foorumin virallinen sääntö että figujen hintaa kuuluu verrata tupakkaan ja viinaan?

Paljon näyttää tosiaan olevan harrastuksessa vikoja peiteltäväksi. Itse kyllä tykkään katsella tämmöisiä ja tuommoisia ja miksei taas noitakin kertauksen vuoksi. Nappuloiden nimet ja se miten niitä siirrellään eivät liene niin mielenkiintoisia. Riittää tietää että säännöt löytyy ja niillä voi halutessaan pelata. Kuudesluokkalaiset voivat tykätä isoista pyssyistä ja kallonaamaisista roboteista, opettajat ehkä enemmän tuosta väsäys- ja tapahtumapuolesta harrastuksena.

Kai niistä peleistäkin voi jotain kertoa. Taidan vain itse kallistua nykyään enemmän näpräämisen suuntaan.