Sotavasara.net

Elikkäs, kaipaisin teidän miekkosten kokemuksia ja näkökulmia sellaiseen asiaan kuin:

Miten tasapainotatte ajankäytön figujen ja parisuhteen/tyttöystävien kesken? Meneekö figut tyttöystävien edelle kaikessa vai pelkästään tietyissä tilanteissa, kuten isommissa projekteissa? Ja vielä sellainen, että kuinka suhtaudutte tyttöystävienne vaatimuksiin viettää aikaa myös heidän kanssaan ilman moisia pikkukavereita?

Asia kiinnostaa itseäni siitä syystä (olen siis tuon kauniimman sukupuolen edustaja), että oma poikaystäväni tuntuu kuluttavan lähestulkoon kaiken aikansa figujen parissa ja itse jään aika pitkälti huomioitta. En sano että figuissa on mitään vikaa, ei suinkaan, vaan tarkoitan vain sitä että tuo ajankäyttö tuntuu välillä riistäytyvän käsistä ja syrjäyttävän kaiken muun.
Joten mitenkäs teillä? Menevätkö figut kaiken muun ohitse siitäkin huolimatta vaikka asiasta mainittaisiin?

Been there, done that. Lähinnä nyt olemalla se kärsimystä tuottava osapuoli. Oletko jutellut puoliskosi kanssa asiasta kuinka paljon? Kuinka pitkä parisuhde takananne on? Onko poikaystäväsi kuinka tosissaan suhteenne kanssa?

Tässä vaiheessa elämää on jo figuilu melkoisen pienessä osassa, joskin vastikää kaivoin maalit naftaliinista ja aloin pistää uutta Hell Dorado -armeijaani maaleihin. Muistan kuitenkin hyvin ajan kolmisen vuotta sitten, kun ero oli oikeasti lähellä, kun en juuri muuta tehnytkään kuin maastoa Ropecon-turnausta varten. Kaiken kukkuraksi silloinen avovaimoni oli raskaana. En omaa ajasta kovinkaan paljoa ylpeilyn aihetta, joskin maastot kieltämättä olivat hienoja. Onneksi vaimoni sai taottua järkeä päähäni ja suostui jälkeenpäin menemään vielä naimisiinkin kanssani. Arvet silti jäivät.

Voisin näin vahingosta viisastuneena suositella, että miehet hyvät, älkää antako figuilun mennä muun elämänne edelle, ellette nyt oikeasti itseänne sillä elätä. Älkää tehkö kuten minä aikanani vaan muistakaa, että on tärkeämpiäkin asioita kuin tinasotilaat.

Miten saada sitten pelaaja pois maalipöydän äärestä? Lahjonta, uhkailu ja kiristys lienevät edelleen toimivimmat menetelmät.

silveriedit: kts. alempana ketjussa oleva selvennys

Minä olen todennäköisesti luonnonoikku, mutta meille figuurit on yhteinen harrastus. Itse en ole niin kiinnostunut turnauksista kuin poikaystäväni, mutta pelata ja maalata voidaan kuitenkin yhdessä. Voin vain suositella, kun figuurien syömästä ajasta tulee yhteistä laatuaikaa, ei parisuhde ainakaan kärsi. Ei tämä tietysti kaikille sovi.

Eiköhän figuilu ole aivan samanlainen kuin kaikki muutkin harrastukset, eli se pitää tasapainottaa muun elämän (mukaanlukien parisuhteen) kanssa. Yhtälailla mikä vain muukin harrastus penkkiurheilusta maratoonaamiseen voi aiheuttaa näkökohtien risteämistä. Ja kuten kaikissa muissakin parisuhdeasioissa, on kommunikointi kaiken alpha ja oomega. Toisin sanottuna, jos joku närppii, niin keskustelkaa ja löytäkää kompromissi.

Oma kompromissini on se, että kihlattuni jeesaa turneearmeijoiden kanssa ja valokuvauksessa, joskus maalaa muuten vain omaksi huvikseen ja usein pitää huolta siitä, etteivät kämpän siisteysnäkökohdat pääse unohtumaan mitä tulee kasvaviin figuvuoriin.

Hammerheart kirjoitti:...ja usein pitää huolta siitä, etteivät kämpän siisteysnäkökohdat pääse unohtumaan mitä tulee kasvaviin figuvuoriin.

Onpas valikoiva siisteysnäkökohta sitten, kun käväisin siellä niin figuvuoret näyttivät hukkuvan yleisen sekasotkun alle. :P

Silveri kirjoitti:Miten saada sitten pelaaja pois maalipöydän äärestä? Lahjonta, uhkailu ja kiristys lienevät edelleen toimivimmat menetelmät.

Unohdit ne katteettomat lupaukset :)

Meillä on yhteisen taipaleen alkupuolella ollut ne "Onko noi pikku-ukkojen kanssa leikkimiset ihan aikuisen miehen hommaa" keskustelut käyty ja nykyään harrastus on niinsanotusti hallitushyväksytty. Parempi puolisko on jopa innostunut muutamaan otteeseen maalaamaankin kanssani. Tietysti edelleen pienoisia huomautuksia aiheuttaa satunnaiset figupinot keittiön pöydällä ja plasticardin jämät lattialla, mutta asia on reilassa kunhan muistan itsekin pitää figuilun kohtuullisena ja paikat siistinä askarteluoperaation jälkeen. Toisaalta eipä pikku-ukoille paljoa aikaa jääkään kun työpäivän jälkeen hoitaa ne pakolliset kuviot ja jos tunnin-pari saa vietettyä figuilun parissa, niin siihen se sitten jääkin.

Myös kaveriporukassa muutama kaveri harrastaa pukku-ukkojen keräilyä ja niillä pelaamista - ja puolisot ovat lähes poikkeuksetta asian hyväksyneet. Tiedä mitä he sitten keskenään mimmiporukassa puhuvat kun me keräännymme pelaamaan - samapa tuo. Mielestäni figuilu ei syö parisuhdetta sen enempää kuin mikään muukaan harrastus, kun pitää järjen päässä. Ja toisaalta jos ne muoviset/metalliset pikku-ukot alkavat olla tärkeämpiä kuin parisuhde, niin mielestäni arvomaailma on jo pikkaisen vinossa...

Oman parisuhteen kauniimpi puolisko kyllä hyväksyy figut, eikä puutu niihin mitenkään. Tosin olen itse älynnyt pitää harrastuksen kohtuuden rajoissa, joten ei liene ollut syytäkään valittaa :) Lisäksi etäsuhde, jossa näemme toisiamme lähinnä viikonloppuisin, tasoittaa hyvin. Viikoilla figutan, viikonloppuisin vietän laatuaikaa. Eikä kumpikaan joudu asiasta kärsimään :P

Minusta mikään harrastus ei saa mennä parisuhteen edelle. Aikaa löytyy kyllä molemmille asioille varsin hyvin. Kyllä se nainenkin haluaa tehdä omia juttujaan ja silloin on hyvä aika itse harrastaa omia asioita.

Parisuhde on sellainen jännä juttu, että siinä tulee väkisinkin ala ja ylä mäkeä. Toisena päivänä se seurustelu kummpanin tapa puristaa hammastahna tuubia keskeltä on varsin hurmaava tapa, kun taas toisena päivänä tekee mieli nirhata poikaystävä hengiltä. Kultaisen keskitien löytäminen on yllättävän vaikeaa. Prisuhde on number 1, mutta jokaisen parisuhteen tulee kestää myös jonkin sortin etäisyyttä. En tunne yhtään sellaista pitkäaikaisesti seurustelevaa paria, jotka viettäisivät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Koita tutustua hänen harrastukseen ja päästä hieman sisälle harrastukseen. Jospa hänkin alkaisi samalla viettää enemmän aikaa kanssasi .

Toinen osapuoli ei ole ikinä mitään kommentoinut figuharrastuksestani, joten hänelle harrastukseni tuskin on ongelma. Ainoastaan turnaukset yms. koko päivän vievät tempaukset ovat välillä aiheuttaneet ihmetystä, mutta täytyyhän kummallakin olla omaa aikaa. Ollaan jo yhdistetty musiikkiharrastus käymällä yhdessä keikoilla, joten voisi tuota figuiluakin yrittää.
Rahankäyttö on ainut ongelmakohta. Kuinka tasapainottaa pienet tulot uusien figujen, leffojen, keikkojen ja ravintolan kannalta sopivaksi? Yleensä olen antanut parisuhteen mennä edeltä, koska mielummin ne rahat käyttää yhteiseen aikaan kuin turhaan metalliin kaappeihin lojuamaan. Houkutus on silti suuri, ja pieni mieli heikko :/
Mietityttää myös tulevaisuudessa häämöttävä oma kämppä. Öljyillä maalaus, piirtäminen, figuilut ja pelit vievät melko varmasti valtaosan kaikesta pinta-alasta. Kuinka ihmiset ovat tämmöisen asian ratkaiseet muuta kuin tunkemalla kaiken kaappeihin piiloon?

Aloittajan viestistä:
Poikaystävän ongelma tuskin on figut, vaan yleisesti ajankäytön kanssa perseily. Toisilla menee kaikki viikonloput dokaamisessa, toisilla se voi mennä figujen kanssa nysväämiseen. Ainoa ratkaisu on asiasta puhuminen, ja jos se ei auta niin joko taipuu itse, tai yrittää kiristää. Riippuu kanssa siitä kuinka valmis on sitoutumaan. Jotkut voivat nähdä parisuhteen vain uutena harrastuksena, eivätkä osaa kuvitella, että hyvin menneestä seurustelusta voi siirtyä eteenpäin aina avioliittoon saakka.
Joo mut puhuminen ratkaisee lähes kaikki ongelmat.

Kiva nähdä, että naisetkin tykkää figuista. Huomaa, että nörtteily on tänä päivänä in o/

hyytsi kirjoitti:Mietityttää myös tulevaisuudessa häämöttävä oma kämppä. Öljyillä maalaus, piirtäminen, figuilut ja pelit vievät melko varmasti valtaosan kaikesta pinta-alasta. Kuinka ihmiset ovat tämmöisen asian ratkaiseet muuta kuin tunkemalla kaiken kaappeihin piiloon?

Tarpeeksi neliöitä, niin saat oman harrastehuoneen ja sinne kaikki figuilukamat piiloon.

Pieni muutos, vaimo oli raskaana vielä tuossa vaiheessa. Sekosin vuosissa. Muutoin viestini sisältö olennaisesti ennallaan.

Ainakin minulla on ollut aina se asenne, että oma tyttö on kaikista tärkein "harrastus" ja muut harrasteet sitten ovat kalenterin ajanvarauksessa seuraavana. Kyllä toiseen ihmiseen sitoutuminen on tärkeämpi side, kuin muut asiat. Tietysti sekin on auttanut, että nainekin harrastaa pitkälti samoja asioita, mitä itse, eli roolipelejä, miniatyyrien maalausta ja niin edelleen. Kuitenkin, oli harrastus mikä tahansa kyllä minä oman rakkaan laitan ajankäytössä ensimmäiseksi.

Tosin ei minulla ajankäytössä suuremmin koskaan kuitenkaan ole ollut ongelmia figujen ja naisen välillä, tai oikeastaan minkään muunkaan ja naisen välillä. Tyttö on ymmärtäväistä sorttia ja kun pitää omassa mielessä tärkeysjärjestyksen oikeana, ei pahempia konflikteja pääse syntymään. Ymmärryksen pitäisi olla molemminpuolinen. Aikaa kuitenkin aina saa järkättyä muillekkin asioille, kun vain järkkää.

Perustelukin löytyy valinnalle, kun valittavissa ovat pikku-ukkojen pöydällä paikasta toiseen siirtely ja tyttö. Kuten joku, taisipa olla Kapteeni sanoi: Naisetkin (vai oliko se tissit?) ovat paljon mukavampia, kun ne ovat oikean kokoisia, eivätkä tinaa.

Giledit// Tekstiä selvennetty.

Gilaelin kirjoitti: Kuten joku, taisipa olla Kapteeni sanoi: Naisetkin (vai oliko se tissit?) ovat paljon mukavampia, kun ne ovat oikean kokoisia, eivätkä tinaa.

Mitään en tunnusta, mutta kyllähän tuo pahasti siltä kuulostaisi, että on saattanut meikäläisen suusta (tai näppiksestä) päästä...

Nyt kun on tullut hyviä neuvoja ja syvällisiä aatoksia parisuhteen ihanuudesta, täytyy muistaa myös toinen puoli. Jos parisuhteessa on ryppyjä, on monesti helpompaa vierittää syy jonkin ulkoisen tekijän niskoille, esim. harrastuksen, sen sijaan, että pohtisi, onko parisuhdeongelman taustalla jotain syvempääkin kuin pienet miehet. Jos siis tuntuu siltä, että toinen osapuoli jättää huomiotta, kannattaa pysähtyä pohtimaan, "onko meillä ongelma?" sen sijaan, että ensiksi aloittaisi syyttämisen "aina sinä puuhaat asian x kanssa" - tämä on tietysti yleispätevä neuvo, joka toimii molempiin suuntiin. Kaksi järkevää ihmistä pystyy kyllä puhumaan asian selväksi ilmankin, että toinen syyllistää ja toinen kokee tulevansa syyllistetyksi. Eli siinä, missä huomiotta jäävän osapuolen tulee hyväksyä ajatus, että vika ei välttämättä ole harrastuksessa, pitää myös harrastukseen uppoutuvan osapuolen osata ajatella, onko jossain vikaa, jos harrastus houkuttaa enemmän kuin ihmissuhteesta huolehtiminen.

Messinar kirjoitti:--En tunne yhtään sellaista pitkäaikaisesti seurustelevaa paria, jotka viettäisivät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Koita tutustua hänen harrastukseen ja päästä hieman sisälle harrastukseen. Jospa hänkin alkaisi samalla viettää enemmän aikaa kanssasi .

Me ei vietetä kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, enkä niin toivoiskaan olevan. Ja tutustuttu on enemmän ja vähemmän, eikä se siitä kiinni ole. En väitä että harratuksessa olisi mitään vikaa, vaan lähinnä aikamäärässä joka siihen kuluu kaiken muun kustannuksella... Mutta kuitenkin..

ja The Captainille vain sellainen, että puhuttu on eikä figut ole se ongelma, vaan edelleen se kaiken ajan käyttö niihin. Tosin tätä koko juttua on tavallaan melko vaikea alkaa selittämään ilman että se kuulostaa kovin monimutkaiselta.. :)

kyllähän sitä aina tyttöystävä menee figuilun edelle ja niin se minulla tulee olemaan sillä periatteet pitää olla kohdallaan jokaisella. Minulla on itsellani oma figuilulle ja muille omille asioille suunniteltu huone jota pitää siivota kaksi kertaa viikosta niin tyttöystävä on ainakin meillä päin tyytyväinen.
Empä nyt tiedä miten joku voi tai ikinä voisi laittaa muut asiat suhteensa edellä sillä kyllä minun mielestä suhde pitää aina olla ensimmäisenä. Meillä ei ole niin kauheasti puhuttu figuilusta sillä pidän mieluiten harrastukset poissa parisuhteen edestä ja sitä paitsi kun on tehty selväksi että hän haluaa omaa aikaa myös niin minä figuilen kun hän on ystävien kanssa kaupungilla.
Miten figuilu tuo taiteellinen harrastus voisi mennä kaikista kauniimman,täydellisimmän ja arvokkaimman ihmisen eteen?

Kyllä näin, figuilua ei saa päästää parisuhteen edelle. Tosin minun onkin helppo sanoa koska omat ja avovaimon työajat ovan sen verran erilaiset, että joka päivä löytyy aikaa askarrella. Asiasta puhuminen auttaa aina (luultavasti n. 90%)

Tiburon kirjoitti:ja The Captainille vain sellainen, että puhuttu on eikä figut ole se ongelma, vaan edelleen se kaiken ajan käyttö niihin. Tosin tätä koko juttua on tavallaan melko vaikea alkaa selittämään ilman että se kuulostaa kovin monimutkaiselta.. :)

Selkeästi ei olla puhuttu riittävästi, jos edelleen toisella osapuolella on asian suhteen jotain hampaan kolossa. Jos tosiaan aivan kaikki aika menee figuihin, niin jonkinlainen ammattiapukin saattaa olla paikallaan.

Kenichi kirjoitti:Kyllä näin, figuilua ei saa päästää parisuhteen edelle. Tosin minun onkin helppo sanoa koska omat ja avovaimon työajat ovan sen verran erilaiset, että joka päivä löytyy aikaa askarrella. Asiasta puhuminen auttaa aina (luultavasti n. 90%)

Milloin figuilu "menee parisuhteen edelle"? Jos menee vaikkapa turnaukseen kun

• on vuosipäivä?
• toinen puolisko haluaisi mennä ostamaan mööpeleitä?
• toinen puolisko haluaa että kevätsiivous suoritetaan?

Eri ihmisillä on varmaan omat mielipiteet noista, että meneekö noissa esimerkeissä figuilu parisuhteen edelle vai ei. Ei pidä yksinkertaistaa liiaksi. Loppuviimein kyse on aina kompromisseista, joissa asiat asetetaan tasapainoon. Ei parisuhdekaan mene aina harrastusten edelle, vaan mööpelien ostokeikkaa voidaan esmes siirtää viikolla, jos ei ole äärimmäisen akuutti huonekalu kyseessä. Asiasta vain pitää keskustella ja päätyä yhteisymmärrykseen.

Hammerheart kirjoitti:Eri ihmisillä on varmaan omat mielipiteet noista, että meneekö noissa esimerkeissä figuilu parisuhteen edelle vai ei. Ei pidä yksinkertaistaa liiaksi. Loppuviimein kyse on aina kompromisseista, joissa asiat asetetaan tasapainoon. Ei parisuhdekaan mene aina harrastusten edelle, vaan mööpelien ostokeikkaa voidaan esmes siirtää viikolla, jos ei ole äärimmäisen akuutti huonekalu kyseessä. Asiasta vain pitää keskustella ja päätyä yhteisymmärrykseen.

Luulen että tässäkin keskustelussa on vastakkain nuorempien harrastajien ihkudaa-asenne, jossa tyttö/poikaystävä on se maailman napa jonka kanssa ratsastetaan auringonlaskuun ja mikään ei saa häiritä harmoniaa. Tällöin pikku-ukkojen kanssa puuhailu joutuu vastatusten laatuajan kanssa jota voidaan viettää vaikka ostarilla käsi kädessä norkkuen tai ihan vaan kahdestaan telkkaria katsellen. Toinen katsantokanta on sitten ne, joilla parisuhde on hieman pidemmälle kehittynyt ja jatkuva yhdessäolo on muuttunut arjeksi. Tällöin se miniatyyrien kanssa puuhailu voi olla se hyväkin harrastus tyyliin "meehän sie vaikka pelaamaan pikku-ukoilla, niin me mennään mimmien kanssa shoppaan/salille/kampaajalle" Myöskään pidemmän aikaa pystytssä pysyneessä parisuhteessa pikku-ukot ovat jo todennäköisesti löytäneet sen oikean paikkansa ja harrastusaikansa, eikä niitä edes tarvitse asettaa asemaan parisuhde vs pikku-ukot.

Mutta nuoremmille vanhan naavaparran elämänohje... Muistakaa pitää myös se seurustelukumppani hyvällä tuulella, muutoin voi käydä niinkin, että kohta teillä on loputtomasti aikaa pikku-ukkoilla :)

Toki on hyvä aina parisuhteessa huomioida myös sen toisen osapuolen hyvinvointi, eli jos se lady nyt kolmen viikon mökötyksen jälkeen odottaa alusvaatteisillaan sängyllä tuoksukynttilöiden seassa, niin kannattaa miettiä pariin kertaan ryhtyykö silloin maalailemaan sitä turnausarmeijaa valmiiksi.

Parisuhde on kuitenkin molemminpuolinen ja tasa-arvoinen, joten myös vapaata aikaa omille harrastuksille täytyy löytyä. Ei se kovin tervettä ole, jos koko ajan tehdään vain sitä mitä kauniimpi osapuoli vaatii. Ja vaikkapa se tyttöystävä/vaimo/rakastajatar onkin ihqun kiva, ei se silti ole niin kiva, että sitä jaksaisi 24/7 katsella.

Kultaisen keskitien oppi pätee tässäkin asiassa mainiosti.