Sotavasara.net

Tämmöinen tästä nyt sitten tuli:





Jostain syystä hyvän kuvakulman löytäminen tämän figun kohdalla oli jotenkin hankalaa. Jalustan reuna pitää mustata uudelleen.

Hänhän on kaunis :) Hyvää jälkeä, käsien kouriin vaan kiiltolakka ja vähän inkkiä niin avot!

jotenkin tulee basesta Hell Dorado mieleen :D
maalaus on hieno ainoa vaan etten pidä miniatyyrin alkuperäisestä skulptista....


JEstrr

Tässä figussa, kuten ilmeisesti uusissa daemoneteissa ylipäänsä, on se ongelmana, ettei tuo oikeastaan demonilta näytä. Ainakaan heti. Demoniset piirteet ovat raajojen päissä (kyynerpäiden ja polvien jälkeen), sekä hännässä. Torso ja pää näyttäisivät enemmänkin punkkaritytöltä kuin demonittarelta. Etenkin siis pää. Jos pään ottaisi yksinään, niin ei siitä oikeastaan tulisi demoni mitenkään mieleen, vaan punkkari. En oikein tiedä, millä moisesta pääsisi irti. Varmaankin oudolla ihonvärillä. Nykyisellä ihonvärillä tulee punkkari mieleen, kenties riivattu, mutta punkkari kuitenkin ja kohtuu vaisu sellainen. Missä meikit ja tatuoinnit?

Tuota tummansinistä välttäisin demonin vaatteissa ja sinistä muutenkin Slaaneshin suhteen. Sinisen kuitenkin yhdistää helposti mereen, taivaaseen, kuninkaallisuuten ja aatelisuuteen. Sinistä myös pidetään rauhoittavana värinä muistaakseni, joka ei oikein sovi Slaaneshille. Mustaa olisin varmaan itse käyttänyt enemmän.

Kaiken kaikkiaan tuossa figussa väriteema ei mielestäni ole onnistunut ja asentokin tökkii. En oikein keksi, mitä tuo on tekemässä. Alustan vihreä nurmi ja aavikkomainen hiekka ovat myös ristiriitaiset keskenään. Sen sijaan jalkojen suomujen ja käsien saksien sävytys ihon kanssa yhteen on kiva efekti. Etenkin jalkojen suomujen toteutus on ideana kiva, voimakkaampaa kontrastia tosin toivoisin.

Matti kirjoitti:Tässä figussa, kuten ilmeisesti uusissa daemoneteissa ylipäänsä, on se ongelmana, ettei tuo oikeastaan demonilta näytä. Ainakaan heti. Demoniset piirteet ovat raajojen päissä (kyynerpäiden ja polvien jälkeen), sekä hännässä. Torso ja pää näyttäisivät enemmänkin punkkaritytöltä kuin demonittarelta. Etenkin siis pää. Jos pään ottaisi yksinään, niin ei siitä oikeastaan tulisi demoni mitenkään mieleen, vaan punkkari. En oikein tiedä, millä moisesta pääsisi irti. Varmaankin oudolla ihonvärillä. Nykyisellä ihonvärillä tulee punkkari mieleen, kenties riivattu, mutta punkkari kuitenkin ja kohtuu vaisu sellainen. Missä meikit ja tatuoinnit?

Alun perin mietin jotain villiä seepra/siperian tiikerikuviointia, mutta sitten nousi sisu kaulaan kun näitä pitäisi kuitenkin aika monta maalailla. Sinällään olen kyllä samaa mieltä, että enemmän demonisuutta voisi olla, mutta meikeillä ja tatuoinneilla ei kyllä minusta punkkarimaailmasta vielä pois päästä.

Olisikohan huono idea sävyttää joitain osia ihosta muulla kuin violetilla? Siis siten, että vaikkapa toinen jalka lähtisi vivahtamaan oranssiin ja toinen käsi pastellivihreään?

Tuota tummansinistä välttäisin demonin vaatteissa ja sinistä muutenkin Slaaneshin suhteen. Sinisen kuitenkin yhdistää helposti mereen, taivaaseen, kuninkaallisuuten ja aatelisuuteen. Sinistä myös pidetään rauhoittavana värinä muistaakseni, joka ei oikein sovi Slaaneshille. Mustaa olisin varmaan itse käyttänyt enemmän.

Sininen assosioituu myös säädyttömyyteen, rivouteen ja miehiin noiden mainitsemiesi asioiden lisäksi (mainitsemattakaan voimaa, rakkautta, varautuneisuutta ja Neitsyt Mariaa). Pinkin ja sinisen yhdistäminenhän sotii selkeimmin perinteistä jo vauvoille tehtävää selkeää sukupuoliroolitusta vastaan, joka Slaaneshin epäsovinnaisille androgyyneille on juurikin paras yhdistelmä, eikö?

Jos ihan totta puhutaan, en ole itse oikein koskaan hahmottanut tätä parin viime vuoden aikana figupiireissä kovin pinnalle noussutta innostuneisuutta värimystiikkaan, joka minusta on aikamoista huuhaata. Esimerkiksi vastaväreistä ihmiset esittävät kovaksi faktaksi että ne täydentävät toisiaan, antavat kontrastia, rikkovat väriharmoniaa, ovat riitasointuisia ja mitä milloinkin. Värimystiikalla voidaan kehua tai kritisoida mitä vain töitä miten vain halutaan, koska jokaiseen väriin kuitenkin assosioituu niin paljon eri asioita. Kaikkia näkökantoja voidaan puolustaa erittäin tehokkaasti

Lisäksi erot eri ihmisten värien havainnoissa ja niihin liittyvissä assosiaatioissa jopa saman kulttuurin sisällä ovat valtaisat. Esimerkiksi Michael Hemphillin värikokeissa miesten ja naisten assosiaatiot eri väreihin vaihtelivat hyvinkin suuresti (miehet esimerkiksi assosioivat positiivisia asioita tummiin väreihin naisia enemmän).

Tästä kaikesta huolimatta myönnän auliisti, että väriestetiikan tajuni sotii selkeästi monien muiden käsityksiä vastaan, joka voitaneen laskea heikkoudeksi. Siispä saatan hyvinkin tehdä historiallisen teon ja vaihtaa lannevaatteen ja kaulapannan värin mustaksi Sotavasaran kehotuksesta.

Kaiken kaikkiaan tuossa figussa väriteema ei mielestäni ole onnistunut ja asentokin tökkii. En oikein keksi, mitä tuo on tekemässä. Alustan vihreä nurmi ja aavikkomainen hiekka ovat myös ristiriitaiset keskenään. Sen sijaan jalkojen suomujen ja käsien saksien sävytys ihon kanssa yhteen on kiva efekti. Etenkin jalkojen suomujen toteutus on ideana kiva, voimakkaampaa kontrastia tosin toivoisin.

Asento on hiukka hämärä, mutta nämä uudet demonit ovat ikävä kyllä erittäin hankalia kustomoida asentojen suhteen jos ei lähde laajalti veistämään ja sculptaamaan (jossa etenkin viimeksimainitussa olen erittäin käsi).

Hammerheart kirjoitti:Siispä saatan hyvinkin tehdä historiallisen teon ja vaihtaa lannevaatteen ja kaulapannan värin mustaksi Sotavasaran kehotuksesta.

Älä nyt satunnaisen ihmisen höpötysten pohjalta pistä hommaa uusiksi. Omasta mielestäni tuo sininen sopii ihan hyvin sinne liilansävyjen sekaan, musta olisi huomattavan paljon tylsempi vaihtoehto. Alan jo tottumaan tuohon irokeesiinkin, josta aiemmin sinulle kitisin. :P

Ite rupesin juur maalaamaan noita vanhempia daemonettejä. En oo pitäny näistä uusista niin kauheesti ennen ku näin tän ja hokasin etteihän nää oo yhtään demoonien näkösii ja rupesin miettii et noithan vois käyttää johonki modauksiin jos haluis naikkosii.

Mutta ite napiin, maalaus o hienoa varjot o just kivat ei oo liian synkät, hiuksista ja noista jutuista (mitkä ikinä sillä nyt on kädessä) mää tykkään on onnannu kivasti. Baseen oisin laittanny ehkä jonku vaaleen harmaan tai sellasen ja siihen pienet ruoho tupot, metallit o pikkusen liian synkät mun makuun. Silmistä tykkään ne on nätit noille sopii "isot" mustat silmät pirun hyvi.

Muuten ihan näi ohimennen olisko missään hyvää kuvaa noitten netteseitten spruesta.

Hammerheart kirjoitti: Alun perin mietin jotain villiä seepra/siperian tiikerikuviointia, mutta sitten nousi sisu kaulaan kun näitä pitäisi kuitenkin aika monta maalailla. Sinällään olen kyllä samaa mieltä, että enemmän demonisuutta voisi olla, mutta meikeillä ja tatuoinneilla ei kyllä minusta punkkarimaailmasta vielä pois päästä.

Olisikohan huono idea sävyttää joitain osia ihosta muulla kuin violetilla? Siis siten, että vaikkapa toinen jalka lähtisi vivahtamaan oranssiin ja toinen käsi pastellivihreään?

Tatuoinnit ja meikit eivät kielttämättä punkkariudesta vielä pois päästä, kun kerta moiset ovat punkkareille varsin tavallista kamaa. Samaten lävistyskonversiotkaan eivät päästä, mutta toisaala kai silti se vähän rajumpi punkkari on parempi kuin meikitön ja tatuoinniton punkkari? :)
Tiikeriraidat voisivat toimiakin. Samaten kliseiset kiiltävät silmät voisivat auttaa.

Tuon vihreän suhteen olen todella skeptinen. Pelkään pahoin, että sitten figusta tulisi aivan liian kirjava. Sateenkaarikansan paraatiahan yksiköstä ei varmastikaan ole ajatustehdä. Mutta olisikohan kaukaa haettua lähteä tekemään demoneteista riivattuja punkkareita teemaltaan? Tällöin ihmismäisyyskin olisi hyväksyttävissä, mutta samalla sitten tulisi niitä lonkeroita, torahampaita, kiiltäviä silmiä yms. jotka tuovat riivauksen esille. Seepran raidat sopisivat tähän teemaan mukaan. Deamonetit yleensä olen itse mieltänyt puhtaiksi demoneiksi, en pahansielun haltuun ottamiksi ihmisiksi. Fluffista ei sitten ole hajuakaan, mitä ovat.

Sininen assosioituu myös säädyttömyyteen, rivouteen ja miehiin noiden mainitsemiesi asioiden lisäksi (mainitsemattakaan voimaa, rakkautta, varautuneisuutta ja Neitsyt Mariaa). Pinkin ja sinisen yhdistäminenhän sotii selkeimmin perinteistä jo vauvoille tehtävää selkeää sukupuoliroolitusta vastaan, joka Slaaneshin epäsovinnaisille androgyyneille on juurikin paras yhdistelmä, eikö?

Säädyttömyyden ja rivouden assosiaatio on minulle uutta. Voiman ja rakkauden ilmaisuunkin sinistä kavahtaisin, ellei nyt sitten haluta ilmaista kaipauksen kautta rakkautta, johon sinisen assosioisin helpostikin.

Pinkin ja sinisen yhteensovittaminen samassa figussa ei välttämättä johda androgyyniuteen, koska itse miellän kovin helposti pinkin kaveriksi vaaleansinisen pikkutytöllä. Pinkin ollessa hallitseva sointuu vaaleansininen yhä sopivasti mukaan. Tuo ristiriidan saaminen myös voi johtaa kovin helposti ikävään riemukirjavuuteen. Ristiriitaisuus on hankala laji sinänsä, koska sen pitäisi näyttää hyvältä. Helposti näyttää tahattomalta ja huonolta, josta miltein aistii, että asia on syntynyt lähinnä sen perusteella, minkä maalipurkin sattui arpomaan käteensä. Arpomismenetelmä, vaikka satunnaisuutta haettaisiin, ei ole hyvä.

Jos ihan totta puhutaan, en ole itse oikein koskaan hahmottanut tätä parin viime vuoden aikana figupiireissä kovin pinnalle noussutta innostuneisuutta värimystiikkaan, joka minusta on aikamoista huuhaata. Esimerkiksi vastaväreistä ihmiset esittävät kovaksi faktaksi että ne täydentävät toisiaan, antavat kontrastia, rikkovat väriharmoniaa, ovat riitasointuisia ja mitä milloinkin.

Vastavärikontrastia voitaneen pitää faktana, että jos värikontrasteista puhutaan, niin vastaväreillä se on voimakkain. Miten sitten värit mielletään onkin mielipidekysymys. Kuitenkin jos väreistä poistetaan niiden aiheuttamat mielikuvat, niin sitten homma on myös pielessä. Värien mielleyhtymällä kuitenkin on selvästi merkitystä. Esim. kirkkaan punaista autoa ei helposti mieltäisi virka-autoksi korkea-arvoiselle diplomaatille, vaan musta olisi yleisin valinta. Hopea varmaan toinen (muistelisin, että Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella olisi MEPien virka-autot olleet hopeisia), mutta vihreää, punaista, keltaista tms. en mieltäisi.

Tästä kaikesta huolimatta myönnän auliisti, että väriestetiikan tajuni sotii selkeästi monien muiden käsityksiä vastaan, joka voitaneen laskea heikkoudeksi. Siispä saatan hyvinkin tehdä historiallisen teon ja vaihtaa lannevaatteen ja kaulapannan värin mustaksi Sotavasaran kehotuksesta.

Kannattanee ainakin kokeilla, ennen kuin maalaa isomman määrän figuja. Luulen, että se tekisi figusta tasapainoisemman ja selkeyttäisi ilmettä. Mikä muuten visiosi on ollut daemoneteista? Eli millaista demonitarta ollaan haettu ja millaisessa ympäristössä?

Asento on hiukka hämärä, mutta nämä uudet demonit ovat ikävä kyllä erittäin hankalia kustomoida asentojen suhteen jos ei lähde laajalti veistämään ja sculptaamaan (jossa etenkin viimeksimainitussa olen erittäin käsi).

Jeps, jeps. Kunhan vain totesin, koska itse nyt asetan laatukriteereitä varsin korkealle. En ole tutustunut noiden osiin, joten en tarkalleen tiedä miten hyvin onnistuu kokoaminen fiksuihin asentoihin. Usein kuitenkin näkee, että figuja kootaan nopeasti ja asennon järkevyyttä ei mietitä. :( Jos nyt tuo on pakon sanelema kompromissi, niin ei siinä mitään.

Ogre_dude kirjoitti:Muuten ihan näi ohimennen olisko missään hyvää kuvaa noitten netteseitten spruesta.

Tässä kehnot pikakuvat:
http://i28.tinypic.com/34653r4.jpg
http://i28.tinypic.com/2r2pzyt.jpg

Ylimääräisiä osia näiden uusien demonien mukana ei ikävä kyllä tule käytännössä ollenkaan (command group ja sille kaksi lippuvaihtoehtoa).

Matti kirjoitti:Sateenkaarikansan paraatiahan yksiköstä ei varmastikaan ole ajatustehdä.

Minusta se olisi hillittömän hieno ja vastaisi Slaaneshin vanhaa, originaalia väriskaalaa oikein mukavasti. Mutta kunnolla hienon siitä saaminen on toki hankalaa.

Säädyttömyyden ja rivouden assosiaatio on minulle uutta. Voiman ja rakkauden ilmaisuunkin sinistä kavahtaisin, ellei nyt sitten haluta ilmaista kaipauksen kautta rakkautta, johon sinisen assosioisin helpostikin.

No tässä ensimmäinen sivu, joka tuli vastaan kun hain väriassosiaatioita ja joka listasi muitakin kuin positiivisia: http://www.devx.com/projectcool/Article/19987/0/page/3
Huomaa myös, että "siniset lait" viittaa siveyslakeihin, "blue language" säädyttömään kielenkäyttöön, "sininen torni" ilotaloon jne.

Pinkin ja sinisen yhteensovittaminen samassa figussa ei välttämättä johda androgyyniuteen, koska itse miellän kovin helposti pinkin kaveriksi vaaleansinisen pikkutytöllä. Pinkin ollessa hallitseva sointuu vaaleansininen yhä sopivasti mukaan.

Yritin kyllä suht tummaa tuosta lannevaatteesta...

Tuo ristiriidan saaminen myös voi johtaa kovin helposti ikävään riemukirjavuuteen. Ristiriitaisuus on hankala laji sinänsä, koska sen pitäisi näyttää hyvältä. Helposti näyttää tahattomalta ja huonolta, josta miltein aistii, että asia on syntynyt lähinnä sen perusteella, minkä maalipurkin sattui arpomaan käteensä. Arpomismenetelmä, vaikka satunnaisuutta haettaisiin, ei ole hyvä.

Jos ihan totta puhutaan, niin visioni oli sinisestä tukasta, jota komppaamaan tuon sinisen valitsin lannevaatteeseenkin. En siis mitään syvällistä symboliikkaa lähtenyt hakemaan, mutten kyllä millään muotoa myöskään arponut noita värejä.

Vastavärikontrastia voitaneen pitää faktana, että jos värikontrasteista puhutaan, niin vastaväreillä se on voimakkain.

Toki, mutta viittasinkin tuossa lähinnä asiasta tehtävään autopositiiviseen tulkintaan.

Miten sitten värit mielletään onkin mielipidekysymys. Kuitenkin jos väreistä poistetaan niiden aiheuttamat mielikuvat, niin sitten homma on myös pielessä. Värien mielleyhtymällä kuitenkin on selvästi merkitystä. Esim. kirkkaan punaista autoa ei helposti mieltäisi virka-autoksi korkea-arvoiselle diplomaatille, vaan musta olisi yleisin valinta. Hopea varmaan toinen (muistelisin, että Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella olisi MEPien virka-autot olleet hopeisia), mutta vihreää, punaista, keltaista tms. en mieltäisi.

Joissain asioissa väriassosiaatiot ovat suht yksinkertaisia. Kuvitteellisen androgyynin perverssin demonijumalan palvelijoissa ne eivät minusta sitä ole. Ja kuten jo sanoin, on kaikilla väreillä niin paljon assosiaatioita, että niillä voidaan periaatteessa puolustaa lähes mitä vain näkökantaa. Tuo ottamasi esimerkki on erittäin kaukana figuista ja niissä nähtävistä väriassosiaatioista ja siksi maalaa vallan väärän kuvan asiasta.

Absurdina ajatuksena voisi miettiä tuon lannevaatteen väriteemaksi pinkkiä leopardikuviointia, ehkä alareunan bordeerata vielä hieman pörröisemmällä vaalealla rajalla. IHQdaemonetteja. Olisivat ainakin pelottavia...

Hammerheart kirjoitti: No tässä ensimmäinen sivu, joka tuli vastaan kun hain väriassosiaatioita ja joka listasi muitakin kuin positiivisia: http://www.devx.com/projectcool/Article/19987/0/page/3
Huomaa myös, että "siniset lait" viittaa siveyslakeihin, "blue language" säädyttömään kielenkäyttöön, "sininen torni" ilotaloon jne.

Kaikkea uutta sitä oppiikin, vaikka yhäkään ei kykene näkemään silmillään sitä, millaisesta sinisestä on kyse ja miten homma ylipäänsä toimii. Ilotalojen kaupunginosasta "Punaistenlyhtyjen alue" oli aiemmin vain tuttu. Sinisen tornin merkityksen olisin arvannut aivan joksikin muuksi, kuin ilotaloksi. Mutta uskon kyllä, että näin on.

Pinkin ja sinisen yhteensovittaminen samassa figussa ei välttämättä johda androgyyniuteen, koska itse miellän kovin helposti pinkin kaveriksi vaaleansinisen pikkutytöllä. Pinkin ollessa hallitseva sointuu vaaleansininen yhä sopivasti mukaan.

Yritin kyllä suht tummaa tuosta lannevaatteesta...

Juuh, mutta aiemmin puhuit vauvoille tehtävästä sukupuoliroolituksesta ja itseni on vauvojen suhteen vaikea nähdä sitä, että tyttövauvan pinkin vastine olisi tumman sininen, vaan ennemminkin vaaleansininen. Aikuisilla vaatteiden suhteen väritys taas on vapaampaa. Esim. pinkki kauluspaidan voi bongata uutistenkin lukijalla tai englantilaisilla pukumiehillä.

Naisista lienee vaikeampaa myös tehdä molempia sukupuolia ilmentäviä, koska yleisesti naiset ovat kuitenkin olleet ulkonäköseikoissa näyttävämpiä ja voimakkaampia, jotka laittautuvat huomattavasti enemmän. Jos naisista tehdään miehekkäitä, niin itselleni ei tällä istumalta tule mieleen, miten heistä saisi räväkämmän oloisia. Kenties punkkarius on jotain sellaista, mikä ei hirveästi eroa tee sukupuolten välille. Vaan korostaako se molempia? Enpä tiedä... hankalaa.

Koska kyse on Slaaneshista, oletan että puhumme androgyynistä, jossa on molemmat sukupuolet, eikä androgyynistä jossa ei ole kumpaakaan.

Jos ihan totta puhutaan, niin visioni oli sinisestä tukasta, jota komppaamaan tuon sinisen valitsin lannevaatteeseenkin. En siis mitään syvällistä symboliikkaa lähtenyt hakemaan, mutten kyllä millään muotoa myöskään arponut noita värejä.

Miksi siniset olivat eri siniset päässä ja lannevaatteessa? Eikö samansävyisyys kuitenkin sitoisi näitä yhteen ja antaisi tukea? Irokeesin vaalean sininen nyt kuitenkin on ehkä vähän orpo... tai en tiedä oikein. Musta lannevaate, jossa kirkkaansinistä freehandia hitusen, voisi toimia. Ehkä.

Joissain asioissa väriassosiaatiot ovat suht yksinkertaisia. Kuvitteellisen androgyynin perverssin demonijumalan palvelijoissa ne eivät minusta sitä ole. Ja kuten jo sanoin, on kaikilla väreillä niin paljon assosiaatioita, että niillä voidaan periaatteessa puolustaa lähes mitä vain näkökantaa. Tuo ottamasi esimerkki on erittäin kaukana figuista ja niissä nähtävistä väriassosiaatioista ja siksi maalaa vallan väärän kuvan asiasta.

Voihan figuissa olla virka-autojakin. :) Mutta jooh, kaukana olivat perverssijumalasta, siitä samaa mieltä.

Assosiaatiot ovat toki kovin subjektiivinen asia, jotka lähinnä selittävät mielipidettä - eivät toimi objektiivisena argumenttina. Se, mitä omien assosiaatioiden esille tuonnilla pyrin viestittämään on analyysiä siitä, miten mielipiteeni on rakentunut. Voi olla, että osa ihmisistä assosioi samalla tavalla, jotkut assosioivat eri tavalla, mutta voivat silti oppia jäsentelemään mieltymyksiään tarkemmin. Osalle taas tästä ei ole tuontaivaallista apua.
Objektiivisempaan palautteeseen päästäisiin keskittymällä tekniseen toteutukseen, mutta tällöin jätettäisiin jotain todella oleellista huomiotta.

Matti kirjoitti:Sinisen tornin merkityksen olisin arvannut aivan joksikin muuksi, kuin ilotaloksi. Mutta uskon kyllä, että näin on.

Asian tarkistettuani huomasin, että tuo olikin itse asiassa japanilainen nimitys, eli ei sinällään sovi puolustamaan länsimaalaisia assosiaatioita, joissa tämäkin Daemonette tekijän ja yleisön vuoksi majailee. Nuo muut hävyttömät siniset assosiaatiot olivat kyllä länsimaalaisia.

Miksi siniset olivat eri siniset päässä ja lannevaatteessa? Eikö samansävyisyys kuitenkin sitoisi näitä yhteen ja antaisi tukea? Irokeesin vaalean sininen nyt kuitenkin on ehkä vähän orpo... tai en tiedä oikein. Musta lannevaate, jossa kirkkaansinistä freehandia hitusen, voisi toimia. Ehkä.

Koska toinen on tukkaa ja toinen kangasta (tai no, mistä näistä demoneista tietää), niin ajattelin erilaisella tekniikalla ja erilaisella sävyllä tuoda tätä esiin. Usein kyllä kieltämättä näkee todella hienoissakin figuissakin ratkaisuja, että esimerkiksi tukka ja lannevaate tehtäisiin täysin samanlaisiksi, mutta minusta se näyttää lähes aina hieman hassulta. Toki ymmärrän trade-offin konsistenttiuden/harmonian ja jonkinlaisen autenttisuuden välillä ja että kumpikaan päätös ei ole objektiivisesti toista parempi, vaan riippuu tapauksesta ja katsojan mieltymyksistä.

Objektiivisempaan palautteeseen päästäisiin keskittymällä tekniseen toteutukseen, mutta tällöin jätettäisiin jotain todella oleellista huomiotta.

Jeh, ymmärrän tämän näkökohdan kyllä oikein hyvin joskus jotain ajatuksellisempia figuarvioita itsekin kirjoittaneena. Ja siis vaikka vastaan osin väittäisinkin, niin haluan kuitenkin alleviivata että olen aidosti kiitollinen palautteestasi ja sen kirjoittamiseen käyttämästäsi ajastasi. Asioiden ja ajatusten jäsentäminen on joka tapauksessa produktiivista, vaikka ihmiset eivät täydelliseen yksimielisyyteen päätyisikään.