Sotavasara.net

Mikä on sinun mielestäsi pelin tylsin vaihe? Vastustajan vuoron seuraaminen?

Minulla on ainakin armeijalistojenm tekeminen ja varsinkin charrujen kirjaaminen ylös (kaikki ne riimut, tehot yms.) ja kaveri vielä vaatii että kirjaan tehotkin ylös vaikka osaisin ne ulkoa etuperin ylhäältä...

KääpiöKuningas kirjoitti:Mikä on sinun mielestäsi pelin tylsin vaihe? Vastustajan vuoron seuraaminen?

Minulla on ainakin armeijalistojenm tekeminen ja varsinkin charrujen kirjaaminen ylös (kaikki ne riimut, tehot yms.) ja kaveri vielä vaatii että kirjaan tehotkin ylös vaikka osaisin ne ulkoa etuperin ylhäältä...

Figujen pakkaaminen pelin jälkeen pöydältä takaisin kuljetuslaatikkoon.

Minä taas pidän erityisesti armeijalistojen teosta - siksi minulla pursuaakin hylly codexeja ja armybookeja, jotta voin suunnitella armeijoita kolme vuotta ennen figujen hankkimista (jolloin onkin jo ehtinyt ilmestyä uusi codex/armybook, kuten nyt on käymässä IG:lle). Tai mikä parasta - ostan kaapin täyteen figuja ja laadin armeijalistan, ja kun figut on maalattu, ne ovat vanhentuneita (kuten nyt on käymässä lizardmaneille).

[quote="The Captain"][quote="KääpiöKuningas"]Mikä on sinun mielestäsi pelin tylsin vaihe? Vastustajan vuoron seuraaminen?



Figujen pakkaaminen pelin jälkeen pöydältä takaisin kuljetuslaatikkoon.

Tuo on totta.

The Captain kirjoitti:

KääpiöKuningas kirjoitti:Mikä on sinun mielestäsi pelin tylsin vaihe? Vastustajan vuoron seuraaminen?

Minulla on ainakin armeijalistojenm tekeminen ja varsinkin charrujen kirjaaminen ylös (kaikki ne riimut, tehot yms.) ja kaveri vielä vaatii että kirjaan tehotkin ylös vaikka osaisin ne ulkoa etuperin ylhäältä...

Figujen pakkaaminen pelin jälkeen pöydältä takaisin kuljetuslaatikkoon.

Minä taas pidän erityisesti armeijalistojen teosta - siksi minulla pursuaakin hylly codexeja ja armybookeja, jotta voin suunnitella armeijoita kolme vuotta ennen figujen hankkimista (jolloin onkin jo ehtinyt ilmestyä uusi codex/armybook, kuten nyt on käymässä IG:lle). Tai mikä parasta - ostan kaapin täyteen figuja ja laadin armeijalistan, ja kun figut on maalattu, ne ovat vanhentuneita (kuten nyt on käymässä lizardmaneille).

Aivan kuin omasta suustani

Jotain on vinossa, jos pelin aikana tylsää tulee. Missään välissä.
Yleensä armeijaa pakkaillessa on käynnissä herkullinen analysointi pelin kulusta, tehdyistä virheistä ja sen sellaisesta.

Nihkeimmältä tuntuu joskus noita asetella kuljetus laatikosta minun baarikaappiini esitteille ja siitä uutta peliä varten kuljetus laatikoihin.

The Captain kirjoitti:Figujen pakkaaminen pelin jälkeen pöydältä takaisin kuljetuslaatikkoon.

Heh, samaa mieltä. Itse asiassa, vaikka pelaisin kotonani, tylsin vaihe on pelin jälkeen nostaa ja järjestellä figut takaisin hyllyyn.

Grond kirjoitti:Heh, samaa mieltä. Itse asiassa, vaikka pelaisin kotonani, tylsin vaihe on pelin jälkeen nostaa ja järjestellä figut takaisin hyllyyn.

Tämän takia minulla onkin autotallissa pelipöytä jotta voin jättää figut paikalleen kun en jaksa siivota.

Pelin tylsin vaihe on ehdottomasti se, kun peli alkaa mennä hirveäksi valittamiseksi, ja kaveri pyytää sua tarkistamaan lähes jokaisen asian sääntö kirjasta, tai omasta armeeja kirjasta. Esim. Oletko nyt ihan varma että noi liikkuu 4"? Näytä!. Yleensä ne pelit loppuukin aina tähän

Tylsin vaihe? Se ensimmäinen vuoro solloin ei vielä tapahdu oikein mitään.

Machiavelli kirjoitti:Pelin tylsin vaihe on ehdottomasti se, kun peli alkaa mennä hirveäksi valittamiseksi, ja kaveri pyytää sua tarkistamaan lähes jokaisen asian sääntö kirjasta, tai omasta armeeja kirjasta. Esim. Oletko nyt ihan varma että noi liikkuu 4"? Näytä!. Yleensä ne pelit loppuukin aina tähän

Tuolloin en edes pelaisi kyseisen henkilön kanssa jos tommoseksi menisi.. Onneksi pääasiallinen vastustaja on paras kaverini niin ei tarvii juurikaan vakuutella eikä mee koskaan tommoseks.

Ithirion kirjoitti:

Machiavelli kirjoitti:Pelin tylsin vaihe on ehdottomasti se, kun peli alkaa mennä hirveäksi valittamiseksi, ja kaveri pyytää sua tarkistamaan lähes jokaisen asian sääntö kirjasta, tai omasta armeeja kirjasta. Esim. Oletko nyt ihan varma että noi liikkuu 4"? Näytä!. Yleensä ne pelit loppuukin aina tähän

Tuolloin en edes pelaisi kyseisen henkilön kanssa jos tommoseksi menisi.. Onneksi pääasiallinen vastustaja on paras kaverini niin ei tarvii juurikaan vakuutella eikä mee koskaan tommoseks.

Hehe, kun vaan olis valinnan varaa... Noh, pikkuveljeä vastaan ei tule paljoa winettämistä, ja heti kun saan armeejan kunnolla kasaan niin uskallan siirtyä pelaamaan muualle kaveri piiristäni

Pakkaaminen ja maaston siivous. Se tuppaa välillä vähän jäämään... Peli voi myös olla tylsää jos vastustaja tuntuu jyräävän, mutta kokemus on opettanut että milloinkaan ei luovuteta. Armeijalistoja tekee ihan vaan ilokseen, vaikka jonkin hieman tylsemmän kurssin tunnilla Ja charrujen teko on kaikista hauskinta, niillä pitää olla nimi, fluffia ja sen mukaset varusteet.

Machiavelli kirjoitti:Pelin tylsin vaihe on ehdottomasti se, kun peli alkaa mennä hirveäksi valittamiseksi, ja kaveri pyytää sua tarkistamaan lähes jokaisen asian sääntö kirjasta, tai omasta armeeja kirjasta. Esim. Oletko nyt ihan varma että noi liikkuu 4"? Näytä!. Yleensä ne pelit loppuukin aina tähän

Hohhoi... niin arkista minulla
-"miten niin? En usko!"
-"Missä sääntökirja?"
-"lainasin sen yhelle kaverille"
-"Täh??? Miten me sitten voidaan tää tarkistaa"
-"se on ku niinku mä sanon!"

tällaista... kärsimystä.

Kamojen pakkaaminen etenkin 3000pointsin pelin jälkeen.
Toinen tylsin vaihe on kun nopat eivät anna muuta kuin ykkösiä tai kakkosia

Tylsin vaihe on ehdottomasti pelilaudan purkaminen ja figujen kiikuttaminen takasin paikalleen. Siinä vaan on jotain niin karmivaa...

Joo-o. Figujen pakkaushan on vähemmän jännää.

Mutta tuhannen taalan mies on oikeassa. Kyllä menee pelistä maku kun ei heitä koko pelin aikana yli 2 muuten kuin break testeissä... Tosin on se aika surkeaa vastapelajallekin. Minusta ei ole hauskaa pelata kaveria vastaan, jota häiritsee abyssal noppatuuri.

se kun on häviöllä ja kun mikään ei tunnu onnistuvan.

Machiavelli kirjoitti:Pelin tylsin vaihe on ehdottomasti se, kun peli alkaa mennä hirveäksi valittamiseksi, ja kaveri pyytää sua tarkistamaan lähes jokaisen asian sääntö kirjasta, tai omasta armeeja kirjasta. Esim. Oletko nyt ihan varma että noi liikkuu 4"? Näytä!. Yleensä ne pelit loppuukin aina tähän

Meilläkin käy joskus niin että ensin vaikka pelataan hieman vapaammin ja annetaan kaverille anteeksi jos se on esim. jo ampunut kun muistaa unohtaneensa taikoa ja sanotaan että eipäs tuo mitään. Mutta sitten aina jossain vaiheessa kun on jo "vähän" tappiolla niin aletaan yhtäkkiä pitämään hyvinkin tiukkaa linjaa sääntöjen kanssa ja siis jos joku unohtaa julistaa charget ja on jo liikuttanut yhtäkin unittia niin muut vaan nauraa sen pyynnöille vähän joustaa saattaa joskus tuntua melko julmalta mutta oikesastaan sellainen pieni vittuilu säännöillä joskus vain piristää peliä. Tosin emme yleensä kyseenalaista toistemme tietoja heidän omien armeijoidensa suhteen.

pelin tylsin vaihe on armeejan suunnittelu tai tietojen tarkistus tai armeejan pakkaaminen ja kuljetus paikasta toiseen

Tuosta sääntöjen tarkistuksesta. Meidän peleissämme ei ole ollenkaan harvinaista että soitetaan kesken pelin sille jollekkin muuallaolevalle sääntökiistojen takia. Sääntökirjoja on vain yksi porukassa, eikä se ole todellakaan aina mukana

"Suuttuukohan se jos me soitetaan sille nyt, herätetään ja kysytään FB:n säännöistä?" Kello oli tuon lausahduksen aikana vähän vajaa 2 lauantaiyönä.