Empirellä aloittelemassa
Empirellä aloittelemassa
Noniin, on tuo FaBa jo jonkin verran hotsittanut, ja nappeja kuolailtu, niin olisikohan se korkea aika jo aloittaa. Elikkä näin pohjustuksena, olen jo Warhammer 40K:ta pelaillut, ja nyt lähinnä haluaisinkin tietää miten kannattaisi FaBa ja Empire aloittaa. Elikkä tottakai kaikki sääntikset ja armybookit on jo itsestäänselvyyksiä ja ne tosiaan voidaan jo unohtaa. Mutta tosiaan, tuo Battaillonboksi + joku velho? Onko mitään neuvoa, ettei kannata mennä tekemään?(Eli ei mitään "Chargea aina noilla kymmenellä State troopillas noihin Khornen knihteihin"-tyyppisiä ehdotuksia, jooko?)</kärjistety esimerkki> Kuinka paljon kannattaa pisteitä upottaa, että peli on parhaimmillaan? Kuinka monessa figussa empire yleensä keikkuu?
http://fantasymaps.files.wordpress.com/ ... ld_map.jpg
Mielenkiintoista, että tuo peikkola on tuossa Suomen kohdilla(Vinkki: maailmankartta)
Mielenkiintoista, että tuo peikkola on tuossa Suomen kohdilla(Vinkki: maailmankartta)
Re: Empirellä aloittelemassa
Tervetuloa! :) Keisarikunta on aina ylpeä saadessaan uuden innokkaan kapteenin riveihinsä, märkäkorvaisena ja sinisilmäisenä maailman julmuudelle - suoraan sodan akatemiasta Nulnista, Middenheimista tai Altdorfista itsestään kouliintumaan veristen kenttien ja Keisarikunnan kreivien kieron juonittelun oppiin. Vähänpä tietää tuokaan mies siitä mihin on nokkansa tökkäämässä.
Mutta todellakin, hieno valinta. Pääsee innostumaan itsekin aina vähän taas kun joku kiinostuu vaihteeksi tästäkin jalosta armeijasta. Enemmänkin siis jalosta, pelaajien kesken, kuin toimintatehokkaasta. Fluffissa jaloudesta voi olla useaakin mieltä. Mitään syväluotaavampaa analyysia en ensinnäkään tahdo antaa, ja toisekseen en osaisikaan, Fantasy battle kun on sen verta erilainen peli 40k:hon verraten että puolet huvista kadonnee jos kaikki tarjotaan tarjottimella. Aloitetaan nyt sillä toteamuksella, että Empire voidaan jakaa kahteen eri mielipiteeseen sen tehokkuudesta. Turnauspelaajat sanovat, että siitä voi saada todella kustannustehokkaan ja varman armeijan. Muut tahtovat pitää armeijaa eräänä niistä todellakin altavastaavista armeijoista Warhammerissa.
Aloitetaan turnauspelaajien näkökulmasta. Tähän en osaa ottaa liikaa kantaa, itse kun kuulun tiukasti siihen 'muut'-ryhmään. En tahtoisi pelata Empriellä niinkuin turnauksissa näkee. Turnausarmeija sisältää paljon (PALJON!!!) tykkejä, Arch Lectorin War Altarilla ja kaksi tankkia. Näin hieman kärjistettynä, variaatioita kun tottakai näkee suuntaan jos toiseenkin, mutta pääasiassa tehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi turnausvääntäjäksi vaaditaan joko tankkeja, tai war altar, tai mieluiten molempia. War Altar varsinkin on pisteisiinsä nähden niin hirvittävän tehokas kapistus että sattuu silmiin ja korviin ja sielua polttaa vain ajatella. Tankit nyt eivät juurikaan, jos niitä pelaa vähän rauhallisemmassa armeijassa, mutta oikeassa seurassa nekin ovat melko hirvittäviä.
Mutta se siitä sitten! Away with the hardcore, ja palataan maanpinnalle. :) Se, miksi kannattaa erotella turnausarmeijat ja muut armeijat Empirestä puhuttaessa, on se, että ne tapaavat pelata hieman eri peliä. Molemmat vaativat tiukkaa kuria pelaajalta ja vaikeita valintoja, mutta Keisarikunta ilman turnaus-statusta kahta enemmän.
Ensinnäkin annetaan nettiosoite: http://www.warhammer-empire.com
Sitten siirrytään omiin neuvoihin. Empiren voima pohjautuu yksinkertaistaen kaikkien armeijan yksiköiden saumattomaan yhteistyöhön. Jos tahdoit yksiköitä jotka selviävät yksin taisteluista, voivat chargata minne sattuu tekemään joka tapauksessa tuhoa ja psykoimmuuneja, tukevia armeijoita, Empire on jotain aivan muuta. Joku sanoi hyvin, että Empirearmeija on enemmän kuin osiensa summa. Jos aloitetaan kuvailemalla Keisarikunnan joukkoja näin ylipäänsä, voidaan sanoa että ne ovat heiveröisiä ja haavoittuvaisia pelkureita, jotka eivät osaa oikeastaan mitään - mitään muuta kuin tarjota monille muille armeijoille tuntemattoman taktisen elementin pelaajan hyödynnettäväksi. Tämä kannattaa muistaa. Kukaan ei oikeastaan taistele yhtä hyvin kuin haltiat, kääpiöt tai kaaosmiehet, kukaan ei niinkään liiku niin ketterästi kuin pedot, epäkuolleet ja metsähaltiat, kukaan ei kestä kuten Bretonnialaiset ja kääpiöt eikä kukaan varsinkaan lyö kuin örkit, kaaoksen öttömöntijäiset ja oikeastaan 80% muista armeijoista. Pupu menee kanssa pöksyyn armeijan rakenteesta riippuen aika äkkiä. Empirellä kuitenkaan ei ole kovin montaa inhokkiarmeijaa, ja oikein armeijansa rakentava pelaaja pystynee vastaamaan todella moniin tilanteisiin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Empirearmeijat ampuvat pirun kovaa, mutta jää pelaajan harkinnan varaan kannattaako sitä maksimoida. Itse pelaan omassa jalkaväkipohjaisessa armeijassani kolmea sotakonetta, yhtä ampuvaa blokkia ja pistoliereja. Tämän olen nähnyt riittäväksi itselleni.
Kaikki yllä mainittu pätee oikeastaan sankareihinkin. Velhot ovat tehokkaita vain massoissa, kapteenit ja komentajat ovat halpoja ja heiveröisiä taistelijoita ja papit vain buustaavat omia yksiköitä ja armeijaa monissa suhteissa. Oikeastaan ainut oikeasti taisteluun tarkoitettu ja siinä jopa pätevä sankari taitaa olla Grand Master, ritarikenraali. Empiren sankarien juttu onkin yleensä se, että ne pyritään pitämään hengissä, jotta ne voivat laukoa lähitaistelussa vahinkoiskuja tasoittamaan tilannetta ja jakaa Leadershipiään muuten pelokkaille yksiköille. Pappeja spämmäämällä voi saada sekä tehokkaan magiapuolustuksen, että tehokkaan taikaoffensiivin, mutta tämä vaatii ollakseen todella brutaali War Altaria ja Arch Lectoria, tai Wizard Lordia. Yksi niitä min/max vaihtoehtoja, jotka harvemmin ovat todella toimiva Empirestä puhuttaessa.
Coren puolelta löytyy paljon halpaa tavaraa, joita kannattaa ottaa suurissa yksiköissä ja hyödyntää detachment sääntöä. Jalkaväki ja ratsuväki molemmat päätyvät coreen, eli specialit ja rare jäävät paljon häröihimpiin yksiköihin. Ratsuväen suurin bonus on sen 1+ armour save, ja peltiin voi todellakin luottaa melko sokeasti kaikkea alle S5 lyövää hyökkästä vastaan. Lyödä nämä eivät oikeastaan yksin osaa, ja tarvitsevat kaverikseen yleensä jalkaväkeä tai jotain muuta vihollisia paikalleen juurruttavaa. Jalkaväki hyötyy taasen ratsuväen verrattain suuresta nopeudesta, ja jälleen verrattain paljon paremmasta iskukyvystä, Empiren jalkaväki kun ei oikeasti saa miekoillaan ja keihäillään tapettua mitään viemärirotasta isompaa. Näiden rivistöt, liput ja määrä takaavat kuitenkin sen, että vastustaja saa tappaa jalkaväkeä blokista runsain mitoin ennenkuin yksikkö on vaarassa. Alle 20 miehen yksiköissä en näe juurikaan järkeä pelata jalkaväkeä, ellei kyseessä ole joku tosi cunning plan. Ajan kautta kuitenkin joko viholliset pakenevat ylivoiman edessä, tai Keisarikunnan ylväät (tai vähän vähemmän ylväät) puolustajat toteavat vihollisten miekkameren olevan liikaa ja rikkovat linjan paetessaan. Pahimmassa tapauksessa tällöin Empire-pelaaja sanoo moi moi ja katselee vierestä kun viholllinen rullaa linjaston läpi. Näin core-yksiköiden puolelta. Muista hyödyntää Detachmenteja! Viholliset oppinevat todella äkkiä pelkäämään niitä kuollakseen.
Specialista löytyy sitten kaikki tuhovoimainen. Outriderit ja pistolierit ovat ratsain kulkevia, mobiileja ja tosi kovaa ampuvia yksiköitä, joista outriderit tyytynevät yleensä seisomaan paikallaan varmistamassa selustoja tai tekemässä yhteisvolleyita tykkien ja muun ampuvan tukena ja pistolierit häröilevät vihollisen linjojen keskellä erinomaisella liikkuvuudellaan ja räimivät menemään pieniä yksiköitä kohti hidastaen vihollista ja aiheuttaen yleistä kaaosta. Itse en ole vielä outridereita testannut, mutta niiden potentiaali on suuri. Pistolierit oikein pelattuna eivät oikein tapaa pettää. Jos vihollinen kuitenkin sattuu kiinnittämään niihin huomionsa ja mulkaisee niitä pahasti ja ampuu muutaman harhanuolen niiden suuntaan niin voit hyvästellä yleensä yksikkösi. Specialista löytyvät myös Greatswordit, Keisarikunnan todelliset eliittimiehet. Näiden tehtävä on joko kuolla suuremman hyvän puolesta seisten vihollismassojen edessä kirjaimellisesti viimeiseen mieheen, tai papin tai jonkun taistelusankarin tukemana laukoa menemään vähän kevyemmistä vihollisista. Kevyesti haarniskoidut ja T3:n omaavat viholliset pelkänevät näitä lyöntitehonsakin takia. Full plate on miehekäs. :) Ei välttämättä kaikkein kustannustehokkain yksikkö, mutta rakastan. Eivät todellakaan pärjää muiden armeijoiden eliitille, ja Keisarikunnan jalkaväkieliitti onkin yleensä vihollisten peruskauran tasolla taistelussa, mutta todella piristävä yksikkö kaikin puolin. Lopulta speciaaliin jäävät tykit ja mortarit. Näistä nyt ei sen enempää. Jokaisessa armeijassa pitäisi oikeastaan olla aina yksi tykki. Itse korvasin tykkiä helblasterilla jonkun aikaa ja pelasin kahta mortaria, mutta vaikka kuinka yritin niin en saanut samaa tehoka aikaiseksi kuin mitä yhden tykin ja yhden mortarin voimin. Armeijan muu rakenne tietty vaikutti asiaan.
Raresta löytyy sitten lisää tykistöä, eli blastereita ja helstormeja. Helstormeihin en ole vielä koskenut, mutta voi olla että testaan sellaista joku kaunis päivä. Todella brutaalin tehokas ja hirvittävä melkein mitä tahansa armeijaa vastaan, mutta varsinkin vihollisen jalkaväkilinjojen keskelle mätkäistynä. Nuo rakettipatterit eivät tapaa osua melkein koskaan ja saattavat pahimmassa tapauksessa omat yksiköt vaaraan, mutta osuessaan tekevät vihollisesta veristä mössöä. Blasterit taas keskittyvät uhkaamaan vihollisen vähän raskaammin panssaroitua ratsuväkeä ja varsinkin lohikäärmeitä ja jättiläisiä ja muita isoja mörköjä, jos ne uskaltautuvat blasterien kantamalle. Näissäkin ongelmana on kuitenkin epävarmuus. Todennäköisyyksien mukaan joka kerta blasterilla ammuttaessa on 16% todennäköisyys että se räjäyttää itse itsensä kappaleiksi, ja jatkuvasti suuremmat mahdollisuudet saada jotain muuta epämiellyttävää aikaiseksi. Kuitenkin melkein joka kerralla blasterit saa jotain todella epämukavaa aikaiseksi myös vastustajan yksiköihin. Brutaali laite. Sitten löytyy myös flagellanteja, jotka ovat paperilla heikohkon oloisia mutta pelikentällä tarkemmin mietittynä todella taktinen ja tehokas elementti, ja näitä saa myös coreen yksiköllisen jos armeijasta löytyy pappi. Chargatessaan tuhovoimainen, puolustaessaan heikko mutta viimeiseen mieheen uhrautuva yksikkö. Ei nopan heittoa on yhtä kuin turvallisuutta. :) Näihin voit luottaa jos mihin, jos pelaat ne oikein. Viimeinen raren elementti on Steam Tank, joka joitain armeijoita vastaan on kuolematon ja joitain muita täysin turha. Kääpiöt, Keisarikunta ja kaikki bolt throwerit ampuvat tankin epäkuntoon mahdollisesti jopa yhdellä osumalla, kun taas jotkut eivät kykene tekemään sille mitään. Kannattaa tutustua paperilla ensin, mutta ensihankintoihin en sisällyttäisi ellet pidä figusta tai ideasta tai jostain muusta. Mielenkiintoinen värkki monella tapaa.
Keisarikunnan tehokkuus todella pohjautuu siihen, että yksiköillä pelataan oikein. Älä koskaan luota liikaa mihinkään, ja yksin yksikään yksikkö ei toimi. Empire voi vastata näennäisestä heikkoudestaan huolimatta todella moniin vihollisen kikkoihin. Huonosta LD:stä huolimatta armeijasta saa halutessaan yllättävän psyko-immuunin armeijan (Rod of Command, Battle Standard Bearer (joka on muutenkin lähes pakkohankinta jokaiseen jalkaväkeen pohjautuvaan armeijaan) Imperial Bannerilla, Icon of Magnus,, Detachmentit, tankit ja flagellantit...), huonoista loitsuista huolimatta magiapuolustusta saa halutessaan suurestikin (Rod of Power, pappien ja velhojen dispel nopat, Aldred's Casket of Sorcery ja useasta lähteestä saatava Magic Resistance), tehokas ja suuren voiman ampuminen hoitaa valinnoista riippuen joko suuret möröt tai harventaa sopivasti vihollisen jalkaväkilinjaa ja vihollisen mobiiliuteen voi vastata omilla ritareilla ja muutamalla lentävällä sankarilla. Warhammerin yleisohjenuorana musikantti on aina yksikön tärkein komentoryhmän osa. Oikeastaan yhdenkään yksikön ei tarvitsisi lähteä kotoa ilman rumpalia tai torven toitottajaa. Onnea vain matkaan. :) Oikeasti huonoja yksikkövalintoja ei oikein ole Empirellä. Kaikella voinee tehdä kaikkea hauskaa, mutta muutamaan pelivirheeseen voi kaatua ja yleensä kaatuneekin koko peli.
Mutta todellakin, hieno valinta. Pääsee innostumaan itsekin aina vähän taas kun joku kiinostuu vaihteeksi tästäkin jalosta armeijasta. Enemmänkin siis jalosta, pelaajien kesken, kuin toimintatehokkaasta. Fluffissa jaloudesta voi olla useaakin mieltä. Mitään syväluotaavampaa analyysia en ensinnäkään tahdo antaa, ja toisekseen en osaisikaan, Fantasy battle kun on sen verta erilainen peli 40k:hon verraten että puolet huvista kadonnee jos kaikki tarjotaan tarjottimella. Aloitetaan nyt sillä toteamuksella, että Empire voidaan jakaa kahteen eri mielipiteeseen sen tehokkuudesta. Turnauspelaajat sanovat, että siitä voi saada todella kustannustehokkaan ja varman armeijan. Muut tahtovat pitää armeijaa eräänä niistä todellakin altavastaavista armeijoista Warhammerissa.
Aloitetaan turnauspelaajien näkökulmasta. Tähän en osaa ottaa liikaa kantaa, itse kun kuulun tiukasti siihen 'muut'-ryhmään. En tahtoisi pelata Empriellä niinkuin turnauksissa näkee. Turnausarmeija sisältää paljon (PALJON!!!) tykkejä, Arch Lectorin War Altarilla ja kaksi tankkia. Näin hieman kärjistettynä, variaatioita kun tottakai näkee suuntaan jos toiseenkin, mutta pääasiassa tehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi turnausvääntäjäksi vaaditaan joko tankkeja, tai war altar, tai mieluiten molempia. War Altar varsinkin on pisteisiinsä nähden niin hirvittävän tehokas kapistus että sattuu silmiin ja korviin ja sielua polttaa vain ajatella. Tankit nyt eivät juurikaan, jos niitä pelaa vähän rauhallisemmassa armeijassa, mutta oikeassa seurassa nekin ovat melko hirvittäviä.
Mutta se siitä sitten! Away with the hardcore, ja palataan maanpinnalle. :) Se, miksi kannattaa erotella turnausarmeijat ja muut armeijat Empirestä puhuttaessa, on se, että ne tapaavat pelata hieman eri peliä. Molemmat vaativat tiukkaa kuria pelaajalta ja vaikeita valintoja, mutta Keisarikunta ilman turnaus-statusta kahta enemmän.
Ensinnäkin annetaan nettiosoite: http://www.warhammer-empire.com
Sitten siirrytään omiin neuvoihin. Empiren voima pohjautuu yksinkertaistaen kaikkien armeijan yksiköiden saumattomaan yhteistyöhön. Jos tahdoit yksiköitä jotka selviävät yksin taisteluista, voivat chargata minne sattuu tekemään joka tapauksessa tuhoa ja psykoimmuuneja, tukevia armeijoita, Empire on jotain aivan muuta. Joku sanoi hyvin, että Empirearmeija on enemmän kuin osiensa summa. Jos aloitetaan kuvailemalla Keisarikunnan joukkoja näin ylipäänsä, voidaan sanoa että ne ovat heiveröisiä ja haavoittuvaisia pelkureita, jotka eivät osaa oikeastaan mitään - mitään muuta kuin tarjota monille muille armeijoille tuntemattoman taktisen elementin pelaajan hyödynnettäväksi. Tämä kannattaa muistaa. Kukaan ei oikeastaan taistele yhtä hyvin kuin haltiat, kääpiöt tai kaaosmiehet, kukaan ei niinkään liiku niin ketterästi kuin pedot, epäkuolleet ja metsähaltiat, kukaan ei kestä kuten Bretonnialaiset ja kääpiöt eikä kukaan varsinkaan lyö kuin örkit, kaaoksen öttömöntijäiset ja oikeastaan 80% muista armeijoista. Pupu menee kanssa pöksyyn armeijan rakenteesta riippuen aika äkkiä. Empirellä kuitenkaan ei ole kovin montaa inhokkiarmeijaa, ja oikein armeijansa rakentava pelaaja pystynee vastaamaan todella moniin tilanteisiin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Empirearmeijat ampuvat pirun kovaa, mutta jää pelaajan harkinnan varaan kannattaako sitä maksimoida. Itse pelaan omassa jalkaväkipohjaisessa armeijassani kolmea sotakonetta, yhtä ampuvaa blokkia ja pistoliereja. Tämän olen nähnyt riittäväksi itselleni.
Kaikki yllä mainittu pätee oikeastaan sankareihinkin. Velhot ovat tehokkaita vain massoissa, kapteenit ja komentajat ovat halpoja ja heiveröisiä taistelijoita ja papit vain buustaavat omia yksiköitä ja armeijaa monissa suhteissa. Oikeastaan ainut oikeasti taisteluun tarkoitettu ja siinä jopa pätevä sankari taitaa olla Grand Master, ritarikenraali. Empiren sankarien juttu onkin yleensä se, että ne pyritään pitämään hengissä, jotta ne voivat laukoa lähitaistelussa vahinkoiskuja tasoittamaan tilannetta ja jakaa Leadershipiään muuten pelokkaille yksiköille. Pappeja spämmäämällä voi saada sekä tehokkaan magiapuolustuksen, että tehokkaan taikaoffensiivin, mutta tämä vaatii ollakseen todella brutaali War Altaria ja Arch Lectoria, tai Wizard Lordia. Yksi niitä min/max vaihtoehtoja, jotka harvemmin ovat todella toimiva Empirestä puhuttaessa.
Coren puolelta löytyy paljon halpaa tavaraa, joita kannattaa ottaa suurissa yksiköissä ja hyödyntää detachment sääntöä. Jalkaväki ja ratsuväki molemmat päätyvät coreen, eli specialit ja rare jäävät paljon häröihimpiin yksiköihin. Ratsuväen suurin bonus on sen 1+ armour save, ja peltiin voi todellakin luottaa melko sokeasti kaikkea alle S5 lyövää hyökkästä vastaan. Lyödä nämä eivät oikeastaan yksin osaa, ja tarvitsevat kaverikseen yleensä jalkaväkeä tai jotain muuta vihollisia paikalleen juurruttavaa. Jalkaväki hyötyy taasen ratsuväen verrattain suuresta nopeudesta, ja jälleen verrattain paljon paremmasta iskukyvystä, Empiren jalkaväki kun ei oikeasti saa miekoillaan ja keihäillään tapettua mitään viemärirotasta isompaa. Näiden rivistöt, liput ja määrä takaavat kuitenkin sen, että vastustaja saa tappaa jalkaväkeä blokista runsain mitoin ennenkuin yksikkö on vaarassa. Alle 20 miehen yksiköissä en näe juurikaan järkeä pelata jalkaväkeä, ellei kyseessä ole joku tosi cunning plan. Ajan kautta kuitenkin joko viholliset pakenevat ylivoiman edessä, tai Keisarikunnan ylväät (tai vähän vähemmän ylväät) puolustajat toteavat vihollisten miekkameren olevan liikaa ja rikkovat linjan paetessaan. Pahimmassa tapauksessa tällöin Empire-pelaaja sanoo moi moi ja katselee vierestä kun viholllinen rullaa linjaston läpi. Näin core-yksiköiden puolelta. Muista hyödyntää Detachmenteja! Viholliset oppinevat todella äkkiä pelkäämään niitä kuollakseen.
Specialista löytyy sitten kaikki tuhovoimainen. Outriderit ja pistolierit ovat ratsain kulkevia, mobiileja ja tosi kovaa ampuvia yksiköitä, joista outriderit tyytynevät yleensä seisomaan paikallaan varmistamassa selustoja tai tekemässä yhteisvolleyita tykkien ja muun ampuvan tukena ja pistolierit häröilevät vihollisen linjojen keskellä erinomaisella liikkuvuudellaan ja räimivät menemään pieniä yksiköitä kohti hidastaen vihollista ja aiheuttaen yleistä kaaosta. Itse en ole vielä outridereita testannut, mutta niiden potentiaali on suuri. Pistolierit oikein pelattuna eivät oikein tapaa pettää. Jos vihollinen kuitenkin sattuu kiinnittämään niihin huomionsa ja mulkaisee niitä pahasti ja ampuu muutaman harhanuolen niiden suuntaan niin voit hyvästellä yleensä yksikkösi. Specialista löytyvät myös Greatswordit, Keisarikunnan todelliset eliittimiehet. Näiden tehtävä on joko kuolla suuremman hyvän puolesta seisten vihollismassojen edessä kirjaimellisesti viimeiseen mieheen, tai papin tai jonkun taistelusankarin tukemana laukoa menemään vähän kevyemmistä vihollisista. Kevyesti haarniskoidut ja T3:n omaavat viholliset pelkänevät näitä lyöntitehonsakin takia. Full plate on miehekäs. :) Ei välttämättä kaikkein kustannustehokkain yksikkö, mutta rakastan. Eivät todellakaan pärjää muiden armeijoiden eliitille, ja Keisarikunnan jalkaväkieliitti onkin yleensä vihollisten peruskauran tasolla taistelussa, mutta todella piristävä yksikkö kaikin puolin. Lopulta speciaaliin jäävät tykit ja mortarit. Näistä nyt ei sen enempää. Jokaisessa armeijassa pitäisi oikeastaan olla aina yksi tykki. Itse korvasin tykkiä helblasterilla jonkun aikaa ja pelasin kahta mortaria, mutta vaikka kuinka yritin niin en saanut samaa tehoka aikaiseksi kuin mitä yhden tykin ja yhden mortarin voimin. Armeijan muu rakenne tietty vaikutti asiaan.
Raresta löytyy sitten lisää tykistöä, eli blastereita ja helstormeja. Helstormeihin en ole vielä koskenut, mutta voi olla että testaan sellaista joku kaunis päivä. Todella brutaalin tehokas ja hirvittävä melkein mitä tahansa armeijaa vastaan, mutta varsinkin vihollisen jalkaväkilinjojen keskelle mätkäistynä. Nuo rakettipatterit eivät tapaa osua melkein koskaan ja saattavat pahimmassa tapauksessa omat yksiköt vaaraan, mutta osuessaan tekevät vihollisesta veristä mössöä. Blasterit taas keskittyvät uhkaamaan vihollisen vähän raskaammin panssaroitua ratsuväkeä ja varsinkin lohikäärmeitä ja jättiläisiä ja muita isoja mörköjä, jos ne uskaltautuvat blasterien kantamalle. Näissäkin ongelmana on kuitenkin epävarmuus. Todennäköisyyksien mukaan joka kerta blasterilla ammuttaessa on 16% todennäköisyys että se räjäyttää itse itsensä kappaleiksi, ja jatkuvasti suuremmat mahdollisuudet saada jotain muuta epämiellyttävää aikaiseksi. Kuitenkin melkein joka kerralla blasterit saa jotain todella epämukavaa aikaiseksi myös vastustajan yksiköihin. Brutaali laite. Sitten löytyy myös flagellanteja, jotka ovat paperilla heikohkon oloisia mutta pelikentällä tarkemmin mietittynä todella taktinen ja tehokas elementti, ja näitä saa myös coreen yksiköllisen jos armeijasta löytyy pappi. Chargatessaan tuhovoimainen, puolustaessaan heikko mutta viimeiseen mieheen uhrautuva yksikkö. Ei nopan heittoa on yhtä kuin turvallisuutta. :) Näihin voit luottaa jos mihin, jos pelaat ne oikein. Viimeinen raren elementti on Steam Tank, joka joitain armeijoita vastaan on kuolematon ja joitain muita täysin turha. Kääpiöt, Keisarikunta ja kaikki bolt throwerit ampuvat tankin epäkuntoon mahdollisesti jopa yhdellä osumalla, kun taas jotkut eivät kykene tekemään sille mitään. Kannattaa tutustua paperilla ensin, mutta ensihankintoihin en sisällyttäisi ellet pidä figusta tai ideasta tai jostain muusta. Mielenkiintoinen värkki monella tapaa.
Keisarikunnan tehokkuus todella pohjautuu siihen, että yksiköillä pelataan oikein. Älä koskaan luota liikaa mihinkään, ja yksin yksikään yksikkö ei toimi. Empire voi vastata näennäisestä heikkoudestaan huolimatta todella moniin vihollisen kikkoihin. Huonosta LD:stä huolimatta armeijasta saa halutessaan yllättävän psyko-immuunin armeijan (Rod of Command, Battle Standard Bearer (joka on muutenkin lähes pakkohankinta jokaiseen jalkaväkeen pohjautuvaan armeijaan) Imperial Bannerilla, Icon of Magnus,, Detachmentit, tankit ja flagellantit...), huonoista loitsuista huolimatta magiapuolustusta saa halutessaan suurestikin (Rod of Power, pappien ja velhojen dispel nopat, Aldred's Casket of Sorcery ja useasta lähteestä saatava Magic Resistance), tehokas ja suuren voiman ampuminen hoitaa valinnoista riippuen joko suuret möröt tai harventaa sopivasti vihollisen jalkaväkilinjaa ja vihollisen mobiiliuteen voi vastata omilla ritareilla ja muutamalla lentävällä sankarilla. Warhammerin yleisohjenuorana musikantti on aina yksikön tärkein komentoryhmän osa. Oikeastaan yhdenkään yksikön ei tarvitsisi lähteä kotoa ilman rumpalia tai torven toitottajaa. Onnea vain matkaan. :) Oikeasti huonoja yksikkövalintoja ei oikein ole Empirellä. Kaikella voinee tehdä kaikkea hauskaa, mutta muutamaan pelivirheeseen voi kaatua ja yleensä kaatuneekin koko peli.
Re: Empirellä aloittelemassa
Amen, splitatkaa tää artikkeleihin/taktiikkoihin!Rune kirjoitti:Empire Tactica ala Rune
"Internet on paikka, jossa miehet ovat miehiä, naiset ovat miehiä ja lapset ovat FBIn agentteja"
Re: Empirellä aloittelemassa
Ei käy kiistäminen, tämä Runen "arvostelu" on täydellinen. Ainoa miinus on tuo pituus. Aplodit minulta ainakin, sillä tämän lukeminen saa aikaan melkein pakkomielteen aloittaa empire. Mykistävää... seuraava ostos empiren army book!
Tätähän mä hain- Lord Kroak ei pelkää enää Zombeja!
Re: Empirellä aloittelemassa
Hmm, kiitoksia paljon Runelle tuosta lyhyestä empiren kuvauksestaan.. Tuo valaisi asiaa paljon!
http://fantasymaps.files.wordpress.com/ ... ld_map.jpg
Mielenkiintoista, että tuo peikkola on tuossa Suomen kohdilla(Vinkki: maailmankartta)
Mielenkiintoista, että tuo peikkola on tuossa Suomen kohdilla(Vinkki: maailmankartta)
Re: Empirellä aloittelemassa
O.O Rune vois tehä tommosen jokasesta armeijasta, ei tulis perusteihin tungosta ^^
"I Speak Spanish to God, Italian to Women, French to Men, and German to My Horse"
- Charles V
http://fi4.gloryoffellowland.com/?ref_a=asdius
- Charles V
http://fi4.gloryoffellowland.com/?ref_a=asdius
Re: Empirellä aloittelemassa
Loistavaa! Itse tässä juurikin Empirellä olen aloittelemassa. Tämä artikkeli vain vahvisti fiilistä kyseiseen armeijaan. Olen täysi nyyppä Fantasy Battlessa mutta maailma ja figut muuten tuttuja. Empire armeijan valkkasin ihan fiiliksen mukaan. On hienoimman näköinen ja fluffillisesti kiinnostavin. Nyt kun pelilliset seikatkin hieman selvenivät niin en voi olla tyytyväisempi.
Kiitokset vielä Runelle!
Kiitokset vielä Runelle!
Kalat meni kotio...