veli Fermandin päiväkirja
Lähetetty: Ke 03.06.2009 21:31
(Tämä onkin sitten ensimmäinen tarinani, enkä edes tiedä meneekö tämä oikeinkaan, mutta yritetään!)
MUISTELMAT SODASTA
KIRJOITTANUT VELI FERMAND
1.5
Sota on jälleen syttynyt ihmisten ja kaaoksen armeijoiden välillä. Moni sukulaiseni on jo saanut virallisen määräyksen astua palvelukseen teloituksen uhalla, joten oletan itsekkin saavani sellaisen lähi kuukausina. Toivon vain etten joutuisi aivan kokemattomana eturintamalle...
13.6
Sain tänään määräyksen astua palvelukseen ja olen jo valmis lähtemään tovereideni kera sodan vaaroihin. Minut panssaroitiin, ennen lähtöäni, joten on jo selvää, että päädyn munkiksi eturintamalle. Ei se luultavasti mitään, mutta joudun myös taisteluihinkin...
5.7
Olen nyt nähnyt mihin vihollisemme pystyvät: eilen jouduimme väijytykseen matkan varrella ja kohtasimme kaaoksen puolen ryöväreitä, jotka hyppäsivät satapäin yhtäkkisesti jostakin leikellen omia ystäviäni, sekä noin puolensataa muuta sotilasta (jotkut jopa toisiaan!).
Ja aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, puolet hevosistamme karkasivat metsiin ja kohtasimme illan suussa lisää ryöväreitä! Heitä ei varmaankaan ollut viittäkymmentä enempää, joten saimme heidät häädettyä kohtuullisen nopeasti.
10.7
En ole ollut vielä viikkoakaan rintamalla, mutta olen ollut jo kymmenissä taisteluissa. Joukkomme taistelutahto alkaa hiipua, varusteemme alkavat olla lopussa enkä haluaisi tietää, mutta myös muonituspuoli alkaa vaikeutua. Omat taisteluvasarani ovat jo hajonneet niin moneen kertaan, että olen joutunut tyytymään oman pataljoonani sepän varavasaroihin...
20.7
Saimme juuri lisäjoukkoja kotoa ja pataljoonaamme voisikin kohta sanoa jo keskimääräiseksi.
Vihollisten hyökkäykset ovat alkaneet jo hiipua ja toivon, etteivät he olisi vain lopettaneet, lyödäkseen kerran ja kovaa...
3.10
Elämä rintamalla on ollut tasaista ja minä olen pataljoonamme ainoa alkuperäinen taistelija.
Kaaoksen johtajat ovat alkaneet talvea myöten jo näyttäytymään yhteenotoissa...
1.12
Pakkasta on jotakuinkin -30 ja viholliset taitavat nämä kymlien olosuhteiden taistot paremmin, kuin me, jotka olemme aina taistelleet ruohokentillä ja rehevissä metsissä. Omat joukkomme on nyt jotakuinkin tavallista isompi pataljoona, mutta olemme opetelleet taistelua pienessä ryhmittymässä, joten rivitaistot vihollista vastaan on nyt täysin poissuljettuja. Odotamme mieluummin puiden oksistoissa, sekä kaivamissamme kuopissa. odotamme... ja kun vihollinen on kulkenut ohitsemme... Hyökkäämme heidän selustaan tuhoten heidän muodostelmansa täydelliseen sekasortoiseen sipulisoppaan ja lisäämme hieman pippuria ja suolaa...
31.12
Se on nyt tapahtunut!
Kaaoksen armeijat hyökkäsivät sankarit rivin ensimmäisinä ja myrskysivät leirimme tuusannuuskaksi!
Minä olen ainoa selviytyjä ja yritän nyt päästä vihollisten piiritysten ohitse takaisin kotimailleni ilmoittamaan kenraaleille tilanteesta pohjoisessa.
toivon vain, etten kuole kylmyyteen matkalla...
VELI FERMAND
Että sellanen tarina! Saattoi olla melkoisen tylsistyttävä tarina, mutta vaihtelua sekin, verrattuna näihin muihin 'verta & suolenpätkiä' tarinoihin.
MUISTELMAT SODASTA
KIRJOITTANUT VELI FERMAND
1.5
Sota on jälleen syttynyt ihmisten ja kaaoksen armeijoiden välillä. Moni sukulaiseni on jo saanut virallisen määräyksen astua palvelukseen teloituksen uhalla, joten oletan itsekkin saavani sellaisen lähi kuukausina. Toivon vain etten joutuisi aivan kokemattomana eturintamalle...
13.6
Sain tänään määräyksen astua palvelukseen ja olen jo valmis lähtemään tovereideni kera sodan vaaroihin. Minut panssaroitiin, ennen lähtöäni, joten on jo selvää, että päädyn munkiksi eturintamalle. Ei se luultavasti mitään, mutta joudun myös taisteluihinkin...
5.7
Olen nyt nähnyt mihin vihollisemme pystyvät: eilen jouduimme väijytykseen matkan varrella ja kohtasimme kaaoksen puolen ryöväreitä, jotka hyppäsivät satapäin yhtäkkisesti jostakin leikellen omia ystäviäni, sekä noin puolensataa muuta sotilasta (jotkut jopa toisiaan!).
Ja aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, puolet hevosistamme karkasivat metsiin ja kohtasimme illan suussa lisää ryöväreitä! Heitä ei varmaankaan ollut viittäkymmentä enempää, joten saimme heidät häädettyä kohtuullisen nopeasti.
10.7
En ole ollut vielä viikkoakaan rintamalla, mutta olen ollut jo kymmenissä taisteluissa. Joukkomme taistelutahto alkaa hiipua, varusteemme alkavat olla lopussa enkä haluaisi tietää, mutta myös muonituspuoli alkaa vaikeutua. Omat taisteluvasarani ovat jo hajonneet niin moneen kertaan, että olen joutunut tyytymään oman pataljoonani sepän varavasaroihin...
20.7
Saimme juuri lisäjoukkoja kotoa ja pataljoonaamme voisikin kohta sanoa jo keskimääräiseksi.
Vihollisten hyökkäykset ovat alkaneet jo hiipua ja toivon, etteivät he olisi vain lopettaneet, lyödäkseen kerran ja kovaa...
3.10
Elämä rintamalla on ollut tasaista ja minä olen pataljoonamme ainoa alkuperäinen taistelija.
Kaaoksen johtajat ovat alkaneet talvea myöten jo näyttäytymään yhteenotoissa...
1.12
Pakkasta on jotakuinkin -30 ja viholliset taitavat nämä kymlien olosuhteiden taistot paremmin, kuin me, jotka olemme aina taistelleet ruohokentillä ja rehevissä metsissä. Omat joukkomme on nyt jotakuinkin tavallista isompi pataljoona, mutta olemme opetelleet taistelua pienessä ryhmittymässä, joten rivitaistot vihollista vastaan on nyt täysin poissuljettuja. Odotamme mieluummin puiden oksistoissa, sekä kaivamissamme kuopissa. odotamme... ja kun vihollinen on kulkenut ohitsemme... Hyökkäämme heidän selustaan tuhoten heidän muodostelmansa täydelliseen sekasortoiseen sipulisoppaan ja lisäämme hieman pippuria ja suolaa...
31.12
Se on nyt tapahtunut!
Kaaoksen armeijat hyökkäsivät sankarit rivin ensimmäisinä ja myrskysivät leirimme tuusannuuskaksi!
Minä olen ainoa selviytyjä ja yritän nyt päästä vihollisten piiritysten ohitse takaisin kotimailleni ilmoittamaan kenraaleille tilanteesta pohjoisessa.
toivon vain, etten kuole kylmyyteen matkalla...
VELI FERMAND
Että sellanen tarina! Saattoi olla melkoisen tylsistyttävä tarina, mutta vaihtelua sekin, verrattuna näihin muihin 'verta & suolenpätkiä' tarinoihin.