Abaddonin poika
Lähetetty: La 12.09.2009 13:06
Elikkä ppäätin tehdä komebäckin tarinaosastolle, ja nyt sitten hieman kritiikkiä kuunnelleena. Edelleenkin palautevapaus on teidän, ja kaikki kritiikki kuunnellaan, ja huomioidaankin. Tämä on sitten vain eräänlainen prologi, jatkoa on kyllä tulossa.
13. Musta ristiretki oli täydessä käynnissä, ja Kaaoksen taistelu Imperiumia vastaan sai uutta potkua herra isoherra Abaddonin suur-offensiivista. Planeetat peittyivät Keisarillisen Kaartin sotilaiden vereen, ja synkkä pimeys alkoi vallata galaksia. Romukauppa kukoisti, kiitos tuhottujen sotakoneiden jotka lojuivat pitkin taistelutantereita.
Keisarin vuonna 139.M41 alkoi Abaddonin valtavan armeijan suuri isku Gothic Sektoriin. Hyökkäyksen tarkoitus oli vallata Blackstonen linnoitus. Virallisen kertomuksen mukaan Abaddon lopetti hyökkäyksen liian suurten tappioiden vuoksi, mutta totuus on oikeasti aivan toinen....
Blac Legionin taistellessa Blacstonessa, itse Abaddon oli tulossa mukaan taisteluun tuomaan vahvistuksia viimeiseen rynnäkköön linnoitusta vastaan. Ne eivät koskaan tulleet perille, eikä Abaddonkaan koskaan saapunut enää siihen taisteluun. Syy ei ollut mikään Imperiumin armeija, laivasto, eikä avaruusmariinien osastot. Syy oli eräs Terrorin Silmästä kantautunut itkuinen huuto. Tätä huutoa Abaddon oli odottanut 9 pitkää kuukautta. Jollakin jopa kaaosjumalille selittämättömällä tavalla hän oli kuullut sen avaruuden halki, älkääkä pyytäkö selitystä. Kuultuaan sen hän irtisanoi laivansa ohjaajat ilman YT-neuvotteluja, käänsi laivan kohti kotia ja painoi kaasun pohjaan. Perimätiedon mukaan Abaddon kaahasi Keisarillisen Laivaston läpi ampumatta laukaustakaan amiraalien suureksi kummastukseksi.
Kotiin päästyään Abaddon kiirehti sisään taloonsa ja teki muuten samalla uuden satasen maailmanennätyksen juoksussa kaikessa siinä kiireessä. Oli siinä palvelusväellä ja ovilla kestämistä kun hän juoksi mistään välittämättä vaimonsa luokse makuuhuoneeseen, missä hän ensimmäistä kertaa näki poikansa. Pienen ihmislapsen, joka näytti aivan viattomalta. Niin pieni vielä, että mahtui nukkumaan isänsä kämmenelle. Tämän tapahtuman silmäinnähneet näkivät, että kaaoslordeista kovin ei olekaan menetetty pahuudelle kokonaan. Ristiäisten aattona tuli uusille vanhemmille aivan hirveä kiistä lapsen nimistä. Abaddon oli vakaasti päättänyt, että lapsen nimeksi tulee Dabaddon, mutta hänen vaimonsa taas oli jääräpäisesti päättänyt että pojasta tulee Archaon. Kuten tavallista, Abaddonin vaimo voitti väittelyn ja lapsen nimeksi tuli Archaon. Ristiäisistä tuli suurin tapahtuma sitten Abaddonin häiden, ja käytännössä kaikki kaaoksen silmiinpistävät olivat kaaosjumalia myöten paikalla. Lahjavyöry oli suunnaton, avattiinpa paketteja vielä pojan seitesemänvuotisyntymäpäivänä. Kaaosjumalat toimivat pojan kummeina, sekä monet muut. Laskettiin, että pojan kummien lukumäärä oli 665, mikäli kaikki laskettiin yhteen.
Siitä päivästä lähtien alkoi Abaddonin talossa uusi elämä. Alkajaisiksi talon emäntä vaati remonttia, olihan Abaddon kaikessa kiireessä särkenyt osan talon ovista ja ovenkarmeista. Remontti siis tehtiin, ja halvaksi tuli kun urakoitsijaa hieman suostuteltiin Nurglen suurdemonin avulla. Pelkkä ajatus siitä olennosta hänen konttorissansa sai hänet tekemään remontin ilmaiseksi. Pojan huone laitettiin kuntoon, äidin vaatimuksesta sitä hieman laajennettiinkin, ja lopulta pojalle tuli tilaa temmeltää 300neliön verran. Abaddonin tapoihin tuli muutos, kaveri opetteli kokkaamaan ja tekemään kotitöitä. Kuulemma golfklubilla ei vuoteen puhuttu muusta kuin Abaddonista esiliinassa..... Poika varttui, ja hänen mielilelunsa olivat isänsä työvälineet. Koulussa hän oli aina paras kaikessa, mitä nyt isänsä vähän tietä tasoittikin.
Keisarillisen laivaston Gothic-sektorin lippulaiva Emperor´s Glory, vuonna 126.M41. Nuori, 26-vuotias yliluutnantti juoksi Emperor´s Gloryn käytäviä pitkin kohti laivan komentosiltaa. Kädessään hänellä oli sinetöity mappi, jonka salaisuusluokitus oli sitä luokkaa, että ihme kun hänen annettiin edes viedä se komentosillalle. Ainoa silmiinpistävä asia oli, että kannessa oli teksti filius Abaddon. Oli sanomattakin selvää, että jos tämä olisi totta, Imperiumi voisi lopultakin päästä eroon yhdestä vihollisen suurimmista johtajista. Yliluutnantti juoksi kuin itse Khorne olisi ollut hänen perässään, väistellen laivan muuta henkilöstöä. Komentosillan oven nähdessään hän lopetti juoksemisen ja alkoi kävellä rivakkaan tahtiin. Hän ei vaivautunut siistimään univormuaan, vaan käveli upseerille tunnusomaisella ryhdillä sisään komentosillalle. Vartijat olivat saaneet hänestä tiedon, joten sisään hän pääsi ilman ongelmia.
Komentosilta oli aika synkkä paikka. Kirkkaita näyttöjä oli joka puolella, joista tuli käytännössä kaikki valo. Tunnelma oli jopa Imperiumin mittakaavassa synkkä siitä lähtien kun uusi amiraali oli ottanut laivalla komennon. Amiraali Matin von Klausewitch istui sillan komentotuolilla keskellä kantta. Amiraalin olemus oli äärimmäisen pelottava. Aina liikkuessaan hänellä oli päällystakki päällä, mustanahkainen. Istuessaan tuolillansa hän söi hampurilaista, tuplachedarilla. Juomanaan hänellä oli Kepsiä. Yliluutnantti tervehti amiraalia keisarin nimeen ja sanoi:
"Herra amiraali, tässä on kansio, jossa on joitain hyvin tärkeitä tietoja, sir!"
"Kiitos." Amiraalin vastaukset olivat aina sanallisesti kohteliaita, mutta se, että tarkoittiko hän oikeasti sitä mitä sanoi, oli aina epäselvää. Amiraali mursi sinetin, ja avasi kansion. Kansion alku oli normaalia arkistointiliibalaabaa, mutta luettuaan paperin puolen väliin amiraalin hampurilainen tippui hänen kädestään, kasvonsa valahtivat haamunvalkeiksi ja hän kaatoi juomansa yliluutnantin päälle huutaen:
"Ei perkele, nyt kyllä keisari antoi meillä sellaisen lahjan että ihan hävettää. Kurssi kohti Blackstonea täysvauhdilla, ja käske kutsua sen sektorin sotilasjohto koolle. Tämä on käsky!"
Komentosillassa alkoi tapahtua, ja alus hyppäsi Warpiin. Se, mitä nyt tulisi tapahtumaan tulisi määräämään monien kohtalon.....
13. Musta ristiretki oli täydessä käynnissä, ja Kaaoksen taistelu Imperiumia vastaan sai uutta potkua herra isoherra Abaddonin suur-offensiivista. Planeetat peittyivät Keisarillisen Kaartin sotilaiden vereen, ja synkkä pimeys alkoi vallata galaksia. Romukauppa kukoisti, kiitos tuhottujen sotakoneiden jotka lojuivat pitkin taistelutantereita.
Keisarin vuonna 139.M41 alkoi Abaddonin valtavan armeijan suuri isku Gothic Sektoriin. Hyökkäyksen tarkoitus oli vallata Blackstonen linnoitus. Virallisen kertomuksen mukaan Abaddon lopetti hyökkäyksen liian suurten tappioiden vuoksi, mutta totuus on oikeasti aivan toinen....
Blac Legionin taistellessa Blacstonessa, itse Abaddon oli tulossa mukaan taisteluun tuomaan vahvistuksia viimeiseen rynnäkköön linnoitusta vastaan. Ne eivät koskaan tulleet perille, eikä Abaddonkaan koskaan saapunut enää siihen taisteluun. Syy ei ollut mikään Imperiumin armeija, laivasto, eikä avaruusmariinien osastot. Syy oli eräs Terrorin Silmästä kantautunut itkuinen huuto. Tätä huutoa Abaddon oli odottanut 9 pitkää kuukautta. Jollakin jopa kaaosjumalille selittämättömällä tavalla hän oli kuullut sen avaruuden halki, älkääkä pyytäkö selitystä. Kuultuaan sen hän irtisanoi laivansa ohjaajat ilman YT-neuvotteluja, käänsi laivan kohti kotia ja painoi kaasun pohjaan. Perimätiedon mukaan Abaddon kaahasi Keisarillisen Laivaston läpi ampumatta laukaustakaan amiraalien suureksi kummastukseksi.
Kotiin päästyään Abaddon kiirehti sisään taloonsa ja teki muuten samalla uuden satasen maailmanennätyksen juoksussa kaikessa siinä kiireessä. Oli siinä palvelusväellä ja ovilla kestämistä kun hän juoksi mistään välittämättä vaimonsa luokse makuuhuoneeseen, missä hän ensimmäistä kertaa näki poikansa. Pienen ihmislapsen, joka näytti aivan viattomalta. Niin pieni vielä, että mahtui nukkumaan isänsä kämmenelle. Tämän tapahtuman silmäinnähneet näkivät, että kaaoslordeista kovin ei olekaan menetetty pahuudelle kokonaan. Ristiäisten aattona tuli uusille vanhemmille aivan hirveä kiistä lapsen nimistä. Abaddon oli vakaasti päättänyt, että lapsen nimeksi tulee Dabaddon, mutta hänen vaimonsa taas oli jääräpäisesti päättänyt että pojasta tulee Archaon. Kuten tavallista, Abaddonin vaimo voitti väittelyn ja lapsen nimeksi tuli Archaon. Ristiäisistä tuli suurin tapahtuma sitten Abaddonin häiden, ja käytännössä kaikki kaaoksen silmiinpistävät olivat kaaosjumalia myöten paikalla. Lahjavyöry oli suunnaton, avattiinpa paketteja vielä pojan seitesemänvuotisyntymäpäivänä. Kaaosjumalat toimivat pojan kummeina, sekä monet muut. Laskettiin, että pojan kummien lukumäärä oli 665, mikäli kaikki laskettiin yhteen.
Siitä päivästä lähtien alkoi Abaddonin talossa uusi elämä. Alkajaisiksi talon emäntä vaati remonttia, olihan Abaddon kaikessa kiireessä särkenyt osan talon ovista ja ovenkarmeista. Remontti siis tehtiin, ja halvaksi tuli kun urakoitsijaa hieman suostuteltiin Nurglen suurdemonin avulla. Pelkkä ajatus siitä olennosta hänen konttorissansa sai hänet tekemään remontin ilmaiseksi. Pojan huone laitettiin kuntoon, äidin vaatimuksesta sitä hieman laajennettiinkin, ja lopulta pojalle tuli tilaa temmeltää 300neliön verran. Abaddonin tapoihin tuli muutos, kaveri opetteli kokkaamaan ja tekemään kotitöitä. Kuulemma golfklubilla ei vuoteen puhuttu muusta kuin Abaddonista esiliinassa..... Poika varttui, ja hänen mielilelunsa olivat isänsä työvälineet. Koulussa hän oli aina paras kaikessa, mitä nyt isänsä vähän tietä tasoittikin.
Keisarillisen laivaston Gothic-sektorin lippulaiva Emperor´s Glory, vuonna 126.M41. Nuori, 26-vuotias yliluutnantti juoksi Emperor´s Gloryn käytäviä pitkin kohti laivan komentosiltaa. Kädessään hänellä oli sinetöity mappi, jonka salaisuusluokitus oli sitä luokkaa, että ihme kun hänen annettiin edes viedä se komentosillalle. Ainoa silmiinpistävä asia oli, että kannessa oli teksti filius Abaddon. Oli sanomattakin selvää, että jos tämä olisi totta, Imperiumi voisi lopultakin päästä eroon yhdestä vihollisen suurimmista johtajista. Yliluutnantti juoksi kuin itse Khorne olisi ollut hänen perässään, väistellen laivan muuta henkilöstöä. Komentosillan oven nähdessään hän lopetti juoksemisen ja alkoi kävellä rivakkaan tahtiin. Hän ei vaivautunut siistimään univormuaan, vaan käveli upseerille tunnusomaisella ryhdillä sisään komentosillalle. Vartijat olivat saaneet hänestä tiedon, joten sisään hän pääsi ilman ongelmia.
Komentosilta oli aika synkkä paikka. Kirkkaita näyttöjä oli joka puolella, joista tuli käytännössä kaikki valo. Tunnelma oli jopa Imperiumin mittakaavassa synkkä siitä lähtien kun uusi amiraali oli ottanut laivalla komennon. Amiraali Matin von Klausewitch istui sillan komentotuolilla keskellä kantta. Amiraalin olemus oli äärimmäisen pelottava. Aina liikkuessaan hänellä oli päällystakki päällä, mustanahkainen. Istuessaan tuolillansa hän söi hampurilaista, tuplachedarilla. Juomanaan hänellä oli Kepsiä. Yliluutnantti tervehti amiraalia keisarin nimeen ja sanoi:
"Herra amiraali, tässä on kansio, jossa on joitain hyvin tärkeitä tietoja, sir!"
"Kiitos." Amiraalin vastaukset olivat aina sanallisesti kohteliaita, mutta se, että tarkoittiko hän oikeasti sitä mitä sanoi, oli aina epäselvää. Amiraali mursi sinetin, ja avasi kansion. Kansion alku oli normaalia arkistointiliibalaabaa, mutta luettuaan paperin puolen väliin amiraalin hampurilainen tippui hänen kädestään, kasvonsa valahtivat haamunvalkeiksi ja hän kaatoi juomansa yliluutnantin päälle huutaen:
"Ei perkele, nyt kyllä keisari antoi meillä sellaisen lahjan että ihan hävettää. Kurssi kohti Blackstonea täysvauhdilla, ja käske kutsua sen sektorin sotilasjohto koolle. Tämä on käsky!"
Komentosillassa alkoi tapahtua, ja alus hyppäsi Warpiin. Se, mitä nyt tulisi tapahtumaan tulisi määräämään monien kohtalon.....
