Sotavasara.net

Alkemy on pienen ranskalaisfirman, Kraken Editionsin, skirmish-skaalan figupeli. Pelin näyttämönä toimii keskiaikainen fantasiamaailma, mutta perinteiset kääpiöt, haltiat ja örkit loistavat poissaolollaan.

Rodut

Alkemyn maailmaa, Morneaa, kansoittaa tällä hetkellä neljä peliin säännöt saanutta rotua:

• Aurlokit ovat Amerikan alkuperäisväestöstä viittauksia sisältävä heimokulttuuri, jonka jäsenet edustavat jotain Aurlokkien monista toteemeista ja näyttävät ihmis-eläinhybrideiltä. Pelillisesti Aurlokit ovat varsin eliittipainotteinen poppoo, joka harrastaa heittoaseita ja tyypillisesti lyö suht kovaa. Linkki Aurlok-galleryyn
• Khalimanit ovat Arabia-henkisiä kissaihmisiä, joilla on hienostunut kulttuuri, jonka piiriin kuuluu niin tiikerimäisiä, pantterimaisia kuin gepardin oloisiakin jäseniä. Pelillisesti Khalimanit ovat eliittipainotteinen nopea ja hienostuneisuutta vaativa porukka. Linkki Khaliman-galleryyn
• Jade Triad on kiinalaistyyppinen suuri keisarikunta ja periaatteessa Mornean suurin mahti. Pelillisesti suht keskiverto eli ei loista erityisesti missään, mutta pärjää kaikessa. Huomattavaa kuitenkin on laajamittainen kyky tökkiä vastustajaa pitkävartisilla taisteluvälineillä, joka antaa paljon vapauksia hyökättäessä. Linkki Jade Triad-galleryyn
• Avalon on eurooppalaisemman tyylinen ihmiskuningaskunta, jota hallitsee suht ilkeältä vaikuttavan puun palvomiseen keskittyvä uskonto ja erilaiset kasvi-ihmishybridit ovat suht suuressa osassa. Pelillisesti enemmän massapoppoo, joskin enemmän kasveutuneet jampat voivat olla suht ogremaisiakin. Varsijouset, joita Avalon käyttää, ovat pelin tehokkain ampuma-ase. Linkki Avalon-galleryyn

Säännöt

Alkemyn sääntökirja, Genesis, on ilmaiseksi netistä ladattava pdf-tiedosto, joka sisältää sääntöjen lisäksi taustatarinan ja "armeijakirjat" pelin neljälle poppoolle. Kirja on vähän kuin joidenkin GW:n Specialist Gamesien Living Rulebookit, eli se on tarkoitus pitää ajan tasalla sääntömuutosten ja -selvennysten tullessa suoraan kirjaan, eli erillisiä erratoja ei periaatteessa tarvita. Pelillisesti säännöt ovat verrattain yksinkertaiset, mutta sallivat silti paljon taktikointia. Peli on skenaariovetoinen.

Alkemy perustuu toimintopisteisiin, joita eri taistelijoilla on tyypillisesti kahdesta neljään kappaletta. Yksi toimintopiste menee esimerkiksi lyömiseen, liikkumiseen tai ampumiseen ja eri toimintoja voi yhdistellä varsin vapaasti. Taistelijoita aktivoidaan vuorotellen, mutta toisenkin vuorolla voi joihinkin tapahtumiin reagoida, jos toimintopisteitä on jäljellä, esimerkiksi hyppäämällä suojaan nuolisateelta tai lyömällä takaisin lähitaistelussa. Passaussysteemi on suorastaan nerokas, eli aina voi passata, mutta jos molemmat passaavat putkeen, vuoro päättyy.

Taistelussa jännänä yksityiskohtana on kortit, joilla valitaan millaisen lyönnin haluaa iskeä: nopean, normaalin, brutaalin, torjunnan tai voi olla myös tyystin lyömättä. Molemmat pelaajat valitsevat lyöntinsä toisesta tietämättä ja paljastavat ne samaan aikaan, joka mahdollistaa taktikoinnin ihan mättötasollakin. Esimerkiksi brutaali isku tekee enemmän vahinkoa, mutta on nopeaa hitaampi, eli Initiative kärsii ja nappi saattaa ottaa vahinkoa itseensä ennen kuin pääsee lyömään. Torjunta taas voi sekä estää vihollisen lyönnin, että sallia vastaiskun, mutta toisaalta, jos vastustaja ei lyökään, menee toimintopiste hukkaan.

Kaikki pelin aikana kertyvät bonukset ja miinukset vaikuttavat heitettävien noppien määrään, eli hurjaa ynnäilyä ei tarvitse harrastaa. Heitetyistä nopista otetaan aina kaksi ja bonusten/miinusten mukaan joko heikoimmat tulokset tai parhaat.

Pelissä käytetään kolmea erityyppistä kuusisivuista noppaa, joiden sivuilla esiintyvät numerot vaihtelevat. Kun taistelija ottaa riittävästi vahinkoa, muuttuu tämän käyttämän noppatyyppi huonommaksi, eli taaskaan ei tarvitse ynnäillä.

Pelin nimestäkin voi päätellä, että alkemia näyttelee suurta osaa Alkemyssä ja alkemistit toimivat velhojen tavoin keräämällä pelialueelta ainesosia taikojensa polttoaineeksi. Jokaisella alkemistilla on joukko henkilökohtaisia taikoja, joita tämä voi heittää vastustajan kiusaksi tai omien iloksi. Alkemistit ovat voimakkaita, mutta koska pelikentällä on aina tietty määrä ainesosia, ei liian suuresta määrästä taikojia hyödy yhtä paljon kuin hallitummasta joukosta.

Kaiken kaikkiaan Alkemyn säännöt ovat ehdottomassa kärkipäässä mitä pelaamiini skirmish-peleihin tulee. Elegantti järjestelmä, jossa pelitaidon merkitys korostuu ja taktikointi on tärkeässä osassa.

Figut

Alkemyn figuissa ensimmäisenä silmään pistää valmistusmateriaali, eli ne ovat muovia. Tyypillisesti GW:n tapauksessa muovin etuja ovat olleet huokea hinta ja moniosaisuus, mikä ei Alkemy kohdalla pidä paikkaansa. Krakenin käyttämä muovi eroaa huomattavasti GW:n vastaavasta ollen pehmeämpää, mutta sallien hienommat (siis pienemmät) yksityiskohdat. Samalla napeissa voi olla pitkiä, liehuvia häntiä ja ohuita miekkojen teriä ilman, että osat katkeilisivat tai vääntyilisivät ikävästi. Toisaalta hinnaltaan figut vastaavat metallisia ollen n. 5-8 euroa per figu. Toisen aallon sankarialkemisteissa Krakenilla kävi pakkausmoka, jonka vuoksi ne ovat suht hämmentävän kalliita, mutta tämän ei pitäisi toistua.

Figujen skaala on sama kuin esimerkiksi GW:llä, mutta mittasuhteet ovat realistiset, eikä figuissa ole samanlaista heroic-skaalan liioittelua (jossa ei siis sinällään ole mitään vikaa). Vertautuvat siis esimerkiksi LotR-figuihin, mutta ovat hieman suurempia.

Kokoaminen on äärimmäisen helppoa suurten, kulmikkaiden nysty-kolo-parien vuoksi ja periaatteessa onnistuu ilman liimaa. Jos keihäs on laatikossa vääntynyt tai haluaa vaikkapa häntää muuten vain taivuttaa villimpään asentoon, onnistuu se helposti dippaamalla osa kuumaan veteen, taivuttamalla ja dippaamalla kylmään veteen. Joidenkin muiden firmojen pehmytmuovi haluaa vääntyä takaisin aiempaan asentoon, mutta moista en ole kohdannyt Alkemyn kohdalla.

Figuja Alkemyyn enimmäkseen loihtii sculptimis-piireissä erittäin arvostettu Allan Carrasco, jolla on varsin omalaatuinen tyyli. Kaikkiin ei uppoa miehen harrastamat, usein jotenkin vääntyneet asennot tai hienovaraiset yksityiskohdat ja lähes minimalistisen selkeät linjat, mutta Allanin taitoa harva voi silti kiistää.

Mistä niitä sitten saa? Kolme puotia, joita on itse tullut käytettyä, esitelläkseni:

• Brittiläinen Tor Gaming tarjoaa mukavia alennuksia ja ilmaiset postikulut.
• Saksalainen Battlefield Berlin tarjoaa valtavan määrän muutakin figukamaa.
• Ranskalainen Antre du Blup tarjoaa hyvät alennukset, mutta ilmaiset postikulut saa vasta 180 eurolla tilaamalla. Toki pulju myy myös paljon muiden valmistajien figuja.

Kiinnostavaa. Jopa niinkin kiinnostavaa, että voisin harkita aloittavani kunhan saan HellDoradot, Fabat, 40k:t, LotR:it, Warmachinet ja DBB:t maalattua.
Pelisysteemi kuulostaa mukavan erilaiselta ja tykkään figuista ja armeijoista. Onkos tällä pelillä minkä verran pelaajia Suomessa? En ainakaan itse ollut tästä ennen kuullut missään. Tämä jää kyllä tulevaksi projektiksi ehdottomasti, jos pelikavereita löydän lähistöltä. Jos en löydä, niin harmittamaan jää.

Figut ainakin ovat mahtavia, tosin Avalonin hiukan koomisia. Ostaisin jos saisi helposti (ja jos olisi rahaa), mutta ei huvita lähteä tilaamaan ainakaan nyt netistä. Kiitos kuitenkin hyvästä ja tiivistetystä esittelystä.

Hmm, kuulostaa varsin kiinnostavalta. Figujen hankkimisen hankaluuden ja pelin suhteellisen tuntemattomuuden takia vähän riskiveto kyllä aloittaa. Voisi kokeilla taktisesti Faba-nappuloilla proxydemoa tai kahta ennen lopullista ratkaisua. Rackhamnapit hoitaisivat proxyn joissain tapauksissa varsin näppärästi, tosin ovat nekin hieman kiven alla nykyään.

Onkos mitään tietoa kuinka paljon ko. peliin tarvitsee tarvikkeita? Sääntökirjasta jo jotain viitettä löytyy, mutta pelaajien kokemuksiin luotan henkilökohtaisesti paljon enemmän. Kuinka paljon noita noppia kannattaisi olla, kaksi kutakin lajia vaiko enemmän, ettei tarvitse re-rollia hirmuisesti? Entäs maastoa, mitkä maastokappaleet toimivat peliteknisesti parhaiten ja kuinka paljon mitäkin kannattaa olla?

Jos joku muuten kiinnostuu järjestämään, niin itse voisin ehkä Ropeconissa haluta kokeilla Alkemyä jonkun demottajan johdolla. Jos demottajia löytyy, niin suunnitelmaa ajoissa käyntiin vaan.

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Hmm, kuulostaa varsin kiinnostavalta. Figujen hankkimisen hankaluuden ja pelin suhteellisen tuntemattomuuden takia vähän riskiveto kyllä aloittaa. Voisi kokeilla taktisesti Faba-nappuloilla proxydemoa tai kahta ennen lopullista ratkaisua.

Suosittelen, itse menin ostamaan sokkona poppoon ja huomasin kolmen pelikerran jälkeen inhoavani koko järjestelmää.

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Kuinka paljon noita noppia kannattaisi olla, kaksi kutakin lajia vaiko enemmän, ettei tarvitse re-rollia hirmuisesti?

Neljä kutakin, kun bonusnoppia saa vähän väliä ja pelisysteemi suosii niiden kalastelua. Eli aloituspaketti per pelaaja, jos ei noppien jakelu haittaa. Porsasteluinfluenssasta paranoidit joutuvat siis ostamaan kaksi boksia, ettei pöpöt leviä. ;)

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Entäs maastoa, mitkä maastokappaleet toimivat peliteknisesti parhaiten ja kuinka paljon mitäkin kannattaa olla?

Se on skirmishpeli jossa ei älyttömästi ammuskella. Vähän liikkumista rajoittavaa ja vähän enempi ampumista rajoittavaa maastonkappaletta sinne tänne on hyvä. Hirveästi ei tarvitse pelätä avoimemmallakaan seistessä, kun nuolen viuhuessa kohti voi kuluttaa toimintapisteen ja loikata lähellä olevan suojan taakse.

Kiitoksia Haddockille, noppakysymykseen löysinkin jo vastauksen itse tarkemman lukukerran aikana, hyvä kuitenkin, että vastausta tuli.

Haddock kirjoitti:Suosittelen, itse menin ostamaan sokkona poppoon ja huomasin kolmen pelikerran jälkeen inhoavani koko järjestelmää.

Mistäs johtuen sitten inhoat Alkemyä? Olisi erittäin mukava kuulla negatiivistakin palautetta, ettei tarvitse pelkän hypen pohjalta lähteä mitään suunnitelmia tekemään.

Plästik Dub kirjoitti:Kiinnostavaa. Jopa niinkin kiinnostavaa, että voisin harkita aloittavani kunhan saan HellDoradot, Fabat, 40k:t, LotR:it, Warmachinet ja DBB:t maalattua.
Pelisysteemi kuulostaa mukavan erilaiselta ja tykkään figuista ja armeijoista. Onkos tällä pelillä minkä verran pelaajia Suomessa? En ainakaan itse ollut tästä ennen kuullut missään. Tämä jää kyllä tulevaksi projektiksi ehdottomasti, jos pelikavereita löydän lähistöltä. Jos en löydä, niin harmittamaan jää.

Ei kovinkaan montaa ainakaan vielä. Sinällään turnauksia olisi kiva järjestää, kun Krakenilla on turnaussysteemi omasta takaa, eli järjestäjät saavat jakaa dubloonia, joita voi vaihtaa Krakenin putiikissa figuihin, joita ei muulla tavalla saa.

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Hmm, kuulostaa varsin kiinnostavalta. Figujen hankkimisen hankaluuden ja pelin suhteellisen tuntemattomuuden takia vähän riskiveto kyllä aloittaa. Voisi kokeilla taktisesti Faba-nappuloilla proxydemoa tai kahta ennen lopullista ratkaisua. Rackhamnapit hoitaisivat proxyn joissain tapauksissa varsin näppärästi, tosin ovat nekin hieman kiven alla nykyään.

Proxyttaminen on aina hyvä idea! :) Etenkin kun säännöt ovat ilmaiset. Tietty noppien suhteen voi joutua hieman miettimään, että miten ne toteuttaa - säännöissä näytetään kyllä, että mitä ne sisältää, eli periaatteessa niitä voi käyttää taulukkona, mutta näppäryys tietty hieman kärsii.

Onkos mitään tietoa kuinka paljon ko. peliin tarvitsee tarvikkeita? Sääntökirjasta jo jotain viitettä löytyy, mutta pelaajien kokemuksiin luotan henkilökohtaisesti paljon enemmän. Kuinka paljon noita noppia kannattaisi olla, kaksi kutakin lajia vaiko enemmän, ettei tarvitse re-rollia hirmuisesti? Entäs maastoa, mitkä maastokappaleet toimivat peliteknisesti parhaiten ja kuinka paljon mitäkin kannattaa olla?

Neljällä nopalla per väri pärjää, eli komppaan Haddockia tässä. Noissa nopissa on tosiaan numeroiden lisäksi damage (eli paremmuusjärjestyksessä huonommasta parempaan miekka, kirves tai nuija), jotka eivät kuitenkaan mene suoraan numeroiden mukaan, eli jotta voi valita neljästä nopasta parhaan, pitäisi ne kaikki nähdä, joka hankaloittaa uudelleenheittämistä.

Kraken on kyllä lupaillut julkaista noppia erillisinäkin tässä jossain vaiheessa.

Jos joku muuten kiinnostuu järjestämään, niin itse voisin ehkä Ropeconissa haluta kokeilla Alkemyä jonkun demottajan johdolla. Jos demottajia löytyy, niin suunnitelmaa ajoissa käyntiin vaan.

Joo, kyllä mä tätä voin demottaa. Pääkaupunkiseudulla muutenkin ja Ropeconissa varmaan myös.

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Mistäs johtuen sitten inhoat Alkemyä? Olisi erittäin mukava kuulla negatiivistakin palautetta, ettei tarvitse pelkän hypen pohjalta lähteä mitään suunnitelmia tekemään.

Järjestelmää lähinnä, itse peliä vastaan minulla ei ole oikeastaan mitään. Aika pieni ero, mutta kuitenkin. Toivottavasti ei kuitenkaan kuulosta liian negatiiviselta, yritän samalla selittää systeemistä vähän lisää, jos vaikka pidät juuri niistä asioista joista minä en.

Se saivartelusta ja asiaan. Mielestäni pelissä on tiettyjä pahoja ongelmia. Suurimpana niistä tuo taistelun aikainen kivi-paperi-sakset tyylinen korttijärjestelmä. Toteutukseltaan se on paljon kps:ää kehittyneempi ja enemmän taktikoitavissa oleva systeemi. Mutta minua häiritsi uskomattomasti tiukan taistelun keskellä ruveta miettimään mitä vastapelaajan päässä liikkuu ja valita sitten kortteja tämän ja tilanteen mukaan. Eräänlainen minipeli kesken varsinaisen pelin siis, jota en voinut sietää.

Tietyt liikkeet "voittavat" toiset, eli jos lyöt "kivellä" kun vastustaja lyö "saksilla", saavat molemmat lyödä, mutta "kiven" valinnut saa lisänopan. Torjuva pelaaja saa aina lisänopan. Tämä yhdistettynä siihen että kaikkien nappien puolustusarvo on yleensä runsaasti hyökkäysarvoa korkeampi tarkoittaa sitä, että monesti haetaan 8+ kahdella nopalla osuakseen, jos vastus ei torju. Kolmatta noppaa on siis vähän pakko yrittää kalastella tuolla korttijärjestelmällä, tai muuten osuminen on välillä vähän hakuammuntaa. Harvat perusruikutkaan kuolevat pariin osumaan. Haavojen kertyessä ukkelit taas käyttävät huonompia noppia. Kahdella kriittisnopalla paras tulos on kahdeksan, eli osumia ei juuri satele.

Nimetyillä hahmoilla onkin sitten jo paremmat osumismahdollisuudet. Ja kaikki muut arvot. Ja neljä toimintopistettä kahden sijaan. Niiden hutkiminen perusjannuilla on jokseenkin epätoivoista. Pelasin kaksi pientä peliä (peruslootassa ei tule täysikokoista jengiä) ja yhden isomman, täysikokoisilla joukoilla hahmojen vaikutus toki pienenee, mutta omassa pöydännurkassaan ne ovat silti pelottavan tehokkaita. Ovat lisäksi hävyttömän mobiileja neljällä toimintopisteellään, jos tarvis tulee. Oma pomoni viuhahteli kentän puolelta toiselle hakemassa objektiiveja ja lahtaamassa tarpeen mukaan porukkaa.

Toimintopisteet ovat muutenkin vähän hassuja. Niillä tehdään aivan kaikki. Ovatko loppu? Sitten hahmo seisoo paikallaan kuin pökkelö, eikä voi mitenkään vastata vihollisen iskuihin. Torjuminenkin kun maksaa pisteen.

Ja pitkät aseet. Lyövät tuuman päästä. Kohteena oleva raukka voi joko torjua, toivoen että vastus ei saa aikaiseksi mitään (eikä torjujakaan, pattitilanne), tai ottaa iskuja vastaan ja toimia sitten kun hyökkääjän toiminnot loppuvat, mahdollisesti haavamiinuksin. Ei hyvä. Yksi nimetyistä hahmoista lyö kovaa, omaa ne neljä toimintopistettä ja pitkän aseen. Sillä sitten köpötellään kovakin nappi hengiltä vuorossa. Torjuminen on vähän hakuammuntaa, kun nimetyt ovat hyviä iskemään, torjumatta nirri lähtee varmasti. Kokemusta on, sehän oli tuossa valitsemassani aloitusboksissa. ;) Tuli se kerran vastaankin, ei ollut kovin kivaa.

Lisäksi hieman kismitti ettei pelissä saa mitata etukäteen, vaan matkojen arvailu tuntui hieman takapakilta mittausta salliviin järjestelmiin verrattuna. Tujumpaa magiaakaan ei tehnyt mieli käyttää, kun loitsukiviä pistetään pelikentälle hyvin rajattu määrä, loitsu kuluttaa niistä leijonanosan ja päälle pitäisi vielä heittää 8+ kahdella nopalla. Oma maagini käytti vain luotettavaa pikkuloitsuaan, automaattista erikoiskykyään ja kolmea (!) toimintapistettään juoksemalla objektiiveja suorittamassa. Ei ehkä perinteisin maagin käyttötapa mutta se toimi.

Siinähän sitä oli. Painottaisin vielä tähän loppuun sitä, että monet näistä (kuten tuo korttijärjestelmä, joka oli itselleni se ehdoton este jatkopelaamiselle) ovat täysin mielipideasioita. Minua tuo ärsytti sen verta että pelinautinto meni sen sileän tien, jollekulle muulle taas se voi tuoda kaivatun lisäulottuvuuden perinteiseen figupelien sapelienkalisteluun.

Yleensä tykkään juuri skirmishpeleistä, joten tämä ei suinkaan ollut ensikokemus. Eikä voi pistää huonon häviämisenkään piikkiin, kun kaikissa kolmessa pelissä haettiin voitto kotiin. Tuo peli vain onnistui yhdistelemään kaikki omasta mielestäni tylsät jutut samaan pakettiin. Mutta ei se mitään, onhan näitä pikkupelejä. Kannattaahan sitä kokeilla jos figut miellyttävät silmää, demopeliähän saa ainakin HH:lta huutelemalla, jos asuinpaikka sen sallii.

Haddock kirjoitti:Pelasin kaksi pientä peliä (peruslootassa ei tule täysikokoista jengiä) ja yhden isomman

Jeah, itse olen ainakin huomannut, että mitä isompi peli, sitä paremmin se on toiminut. Alkemy on suunniteltu kolmellesadalle pisteelle ja sen huomaa pelkillä starttereilla pelattaessa, jolloin tosiaan ne nimetyt hahmot ovat hyvinkin hallitsevia neljällä toimintopisteellään. Etenkin kun pelin skenaariot vielä painottavat toimintopisteitä. Minusta peli on hauska kahdeksallakin napilla, mutta viisi on kyllä hieman liian vähän. Lisäksi jos se isompi pelisi oli minua vastaan pelattu (niin kuin oletan), niin siinä sulla oli yksi ekstra nappi aloitusboksiin nähden, eli ei vielä ihan kauhean iso ;)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurin osa noista asioista, mistä et pitänyt, korjaantuu (jo hiemankin) isommissa peleissä, joissa on enemmän nappeja. Pitkillä aseilla tökkiminen, nimettyjen hahmojen hallitsevuus ja nappien liiallinen kestävyys (vaikka tietty mihinkään Hell Doradomaisiin kuolettavuuksiin ei luonnollisesti päästäkään) lievenevät jo kahdessasadassakin pisteessä, saati sitten virallisessa kolmessasadassa. Alkemian hankaluutta en ymmärrä ollenkaan - ainesosia (polttoainetta loitsuille) kuitenkin saa suht helposti kelpo määrän ja kiviä (joilla kovennetaan loitsujen vaikutuksia ja helpotetaan niiden heittämistä) perusalkemistilla on kymmenen mukana. Toisaalta Aurlokkien shamaanin perustaika on eri hyvä, eli sikäli sen suosiminen on ihan ymmärrettävää.

Etukäteen mittaamisen puutteesta olen kyllä samaa mieltä. Skirmish-skaalassa se kun minusta sallisi paremman taktikoinnin. Toisaalta Hell Doradoa lukuunottamatta ei tule mieleen skirmish-pelejä, jotka moisen sallivat, vaikka varmaan niitä enemmän onkin.

En nyt siis halua teilata Haddockin mielipiteitä - kaikki pelit eivät voi luonnollisestikaan olla kaikkien mieleen. Itse pidin siitä, että jampat eivät kuole ääriherkästi ja kovasti myös esmes lyöntikorteista, jotka minusta antavat kivaa taktista syvyyttä (= riskien hallintaa käytännössä), mutta ymmärrän miksi ne eivät välttämättä vetoa kaikkiin.

Hammerheart kirjoitti:Lisäksi jos se isompi pelisi oli minua vastaan pelattu (niin kuin oletan), niin siinä sulla oli yksi ekstra nappi aloitusboksiin nähden, eli ei vielä ihan kauhean iso ;)

Ah, tosiaan! Muistelin että niitä oli enempi, mutta siinähän tuli se vinosilmästartterin pienempi pistemäärä vastaan.

Hammerheart kirjoitti:Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurin osa noista asioista, mistä et pitänyt, korjaantuu (jo hiemankin) isommissa peleissä, joissa on enemmän nappeja.

Pääongelmani eli se korttimekaniikka ei tosin muutu miksikään, vai kuinka? ;)

Hammerheart kirjoitti:En nyt siis halua teilata Haddockin mielipiteitä - kaikki pelit eivät voi luonnollisestikaan olla kaikkien mieleen.

Heh, joo. Painotinkin sitä mielipideaspektia tuossa lopussa, pitäväthän jotkut Mordheimiakin todella hyvänä pelinä, vaikka omasta mielestäni faban taistelujärjestelmän porttaaminen skirmishpeliin sellaisenaan tuottaa aivan kelvottoman lopputuloksen. Huvittavasti Mordheimin isoveli Necromunda taas on todella mainio.

Haddock kirjoitti:Pääongelmani eli se korttimekaniikka ei tosin muutu miksikään, vai kuinka? ;)

Täysin samaa mieltä - jos tuosta systeemistä ei tykkää, niin peli ei tosiaan luultavasti kuulu suosikkeihin ja tuo on täysin validi näkökanta - en kiistä missään nimessä :)

Demopelin jälkeen systeemi tuntui kiehtovalta ja nappuloiden korkea taso ruokki kiinnostustani.

Tässä valmistaudun maanantain proxydemoiluun, toivottavasti siitä tulee jotain. Valmiina 200pts alkemistittömät listat joka joukkiolle ja lisäksi 250pts alkemistilliset listat kaikille. Pitäisi päästä kokeilemaan skillien kirjoa ja muutakin pelisysteemiä, kuitenki edeten sopivan pienesti.

Kysymys tosin heräsi noista komponenteista. Elikkä kirjan mukaan alkemisti voi kerätä komponentteja, jotka eivät ole hänen omaa erikoisalaansa. Mitä tästä kuitenkaan hyötyy? Kaavojen nimissä on aina komponenttien määrä ja tyyppi (esim. 3 Water), joten peluutetaanko komponentit eri tyyppisinä? Jos näin on, niin "vääränlaisen" komponentin harvestaus johtaa vain siihen, että vastustaja ei pääse niistä hyötymään. Mutta mitä tekee noilla kahdella "väärällä" komponentilla jotka siitä saa?

Lisäksi kysyisin, että mitä pitäisi tehdä Caelinan (Avalon) Robust-CC:n kanssa. Olen printannut Kraken Editionsin sivuilla olevat kortit, mutta kyseistä korttia siellä ei korttimuodossa ollut. Pitäisikö sille tehdä oma kortti, vai miten olette tätä käyttäneet?

Vielä kolmanneksi: miten olette tulkinneet Hakimin (Khalim) Pacifist-skillin? Eli päteekö ko. sääntö myös itse sheikkiin, vaiko ainoastaan ympäröiviin hahmoihin?

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Tässä valmistaudun maanantain proxydemoiluun, toivottavasti siitä tulee jotain. Valmiina 200pts alkemistittömät listat joka joukkiolle ja lisäksi 250pts alkemistilliset listat kaikille. Pitäisi päästä kokeilemaan skillien kirjoa ja muutakin pelisysteemiä, kuitenki edeten sopivan pienesti.

Kuulostaa erittäin hyvältä. Jahka saat pelit pelattua, kerro ihmeessä miltä vaikutti.

Kysymys tosin heräsi noista komponenteista. Elikkä kirjan mukaan alkemisti voi kerätä komponentteja, jotka eivät ole hänen omaa erikoisalaansa. Mitä tästä kuitenkaan hyötyy? Kaavojen nimissä on aina komponenttien määrä ja tyyppi (esim. 3 Water), joten peluutetaanko komponentit eri tyyppisinä? Jos näin on, niin "vääränlaisen" komponentin harvestaus johtaa vain siihen, että vastustaja ei pääse niistä hyötymään. Mutta mitä tekee noilla kahdella "väärällä" komponentilla jotka siitä saa?

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä kysymys. Itse olen aina pelannut tuon siten, että jahka Alkemisti komponentteja kerää, niin niillä ei enää ole tyyppiä, eli voisi heittää rauhassa tulielementistä kerätyillä komponenteilla vesiloitsuja. Kieltämättä tuon voi tulkita toisellakin tavalla.

Lisäksi kysyisin, että mitä pitäisi tehdä Caelinan (Avalon) Robust-CC:n kanssa. Olen printannut Kraken Editionsin sivuilla olevat kortit, mutta kyseistä korttia siellä ei korttimuodossa ollut. Pitäisikö sille tehdä oma kortti, vai miten olette tätä käyttäneet?

Juu, oletettavasti koska Caelinaa ei ole vielä ilmestynyt, ei Krakenkaan ole korttia minnekään laittanut. Oletan, että Caelinan mukana tulee tuo kortti, mutta nyt lienee pakko tehdä oma.

Vielä kolmanneksi: miten olette tulkinneet Hakimin (Khalim) Pacifist-skillin? Eli päteekö ko. sääntö myös itse sheikkiin, vaiko ainoastaan ympäröiviin hahmoihin?

Tämäkin on erinomainen kysymys. Olettaisin, että vaikuttaa myös sheikkiin, koska spelleissä vastaava sanamuoto vaikuttaa myös itse alkemistiin.

Kiitoksia Hammerheartille vastauksista, vastaavia ratkaisuja olisin varmaan itsekin käyttänyt, mutta hyvä varmistaa. Ja toki kerron omia mielipiteitä maanantain jälkeen, plussia ja miinuksia tänne sitten listailen.

Jahhas, kai sitä luvattua höpinää Alkemystä sitten pitää suoltaa. Mainittakoon, että pelejä kerettiin pelata tasan yksi, eikä esimerkiksi alkemiasysteemiä käytetty pelissä ollenkaan. Sääntöosaaminen oli muutenkin melkoisen heikkoa (itse ainoana kahdesta pelaajsta, joka osasi sääntöjä edes vähän, eikä sekään paljoa ollut). Armeijat tuntuivat myös varsin epätasaisesti rakennetuilta, luonnollisesti, teinhän ne itse. Peli olikin aikamoista massacrointia, meinasin päästä jopa tasuriin tapattamalla kaikki äijäni, mutta yksi perkule jäi vielä hillumaan.

Vertailukohtana käytän GW:n pelejä, lähinnä Mordheimiä ja Fantasy Battlea, koska ne ovat ainoat systeemit, joita oikeastaan tunnen.

Kokonaisvaikutelma pelisysteemistä oli ainakin itselleni myönteinen. Taktisempaa ja fiksumpaa kuin Mordheim, mutta Mordheimin randomfactor uupui, mikä heikensi pelin hupaisuutta. Itse olen tosin sillä kannalla, että kaikkien pelien ei tarvitse olla surkuhupaisaa tappoa, mutta valitettavasti myy Järvenpään pelaajakunta ei taida olla samaa mieltä.

Taistelukorttisysteemistä pidin, se tuo mukavaa vaihtelua pelin kulkuun, ettei se ole täysin pelkkää miniatyyrien tuuppimista ja nopanheittoa. Tietysti se on vähän on/off -systeemi, sillä on välillä mukavampaa vain siirtää figu kiinni toiseen ja ruveta heittelemään noppaa.

Korttisysteemi, eli yhden figun peluuttaminen kerrallaan, oli itselleni valtaisasti mieleen. Monesti suuremman skaalan peleissä menee helposti puolesta tunnista tuntiin, että pääsee itse tekemään mitään, mutta vuorotellen toimien pääsee itse tekemään enemmän. Tietysti on totta, kuten vastustajani Olli mainitsi, että Mordheim-pelit etenevät nopeammin, koska voidaan vaan liikuttaa nappuloita epämääräisessä kasassa eteenpäin. Itse pidän kuitenkin maltillisemmasta ja hieman pidempäänkin vievästä "yksi kerrallaan" -systeemistä. Tokihan suurin osa skirmish-tason peleistä pelataan nappula kerrallaan (vrt. Confrontation, kolmonen, ei se uusi hirvitys).

Yksi ongelma GW:n peleihin verrattuna Alkemyssä on sen laajuus - tai tarkemmin sen puute. Pelin fluffi on mielestäni ylivoimaista verrattuan GW:n kliseiseen "iso mies isolla kirveella" -taustaan, mutta se on kuitenkin varsin jäykkä ja tiivis. Rotuja on tasan neljä, eikä fluffi anna paljoa tulkinnan varaa. Monesti on nähty Counts as -armeijoita Fabassa ja 40K:ssa. Kaikenmaailman merirosvo, mutanttiörkki ja tiesmitä virityksiä vilahtelee aina siellä täällä, ja se onkin vain virkistävää. Mutta jos pelin taustatarinassa rotuja luotiin neljä, ja yksi niistä katosi, on hieman hankalaa alkaa keksiä selityksiä uudelle rodulle. Figuja voi tietysti konvertata, mutta omia innovaatioitaan on huomattavasti hankalampi toteuttaa kuin valtavirran peleissä.

Armeijoiden suppea valikoima on pelissä sekä haitta että hyöty. Suppeammat mahdollisuudet poistavat armeijan suunnittelun tuottamaa vaikutusta pelin lopputulokseen. Toisin kuin 40K:ssa, Alkemypelin voittajaa ei voi päätellä pelkästään listan perusteella. Haittana tässä on listojen samanlaisuus, itse ainakin kyllästyn helposti samalla listalla pelaamiseen. Lisäksi teemalistat (vrt. goblin-/gnoblarhorde, full-marauder kaaos) ovat käytännössä mahdottomia, kun yhtä yksikköä voi ottaa yleensä maksimissaan neljä armeijaansa.

Skenaarioista on yhden pelin perusteella hieman vaikea sanoa mitään, mutta vaikuttivat ihan fiksuilta. Saisihan niitä olla enemmänkin. Mielestäni Alkemy kärsii yksinkertaisen perusskenaarion puutteesta. Kaikissa muissa peleissä joita olen pelannut on yksi helppo perusskenaario yhdellä tavoitteella: tapa toinen pelaaja. Tietenkin tällaisen skenaarion heittäminen päästä ei ole vaikeaa, mutta esimerkiksi deployment voisi aiheuttaa ongelmia: pelin skenaarioissa deployment katsotaan kuitenkin usein objektiiveista mitaten. Käsittääkseni kaikissa pelin skenaarioissa on muutenkin hieman oudolta kalskahtava sääntö: toisen armeijan tuhoutuessa lopputuloksena on tasapeli.

Yksiköiden suuri hp-määrä ja erikoisnoppien käyttö kuulostaa omasta mielestäni erittäin hyvältä. Yhdestä virheestä ei välttämättä rankaista koko miniatyyrin menettämisellä, vaan ainoastaan sen käyttötehon laskemisella. Muita noppia ei hirveästi pelin aikana tullut käytettyä, kun omat AP:t käytettiin omalla vuorolla ja seuraavalla vuorolla vastustaja swarmasi ko. yksikön. Ehkä ensikerralla selviää enemmän.

Miniatyyrejä en peliin itse omista, mutta kuulemma ovat hyvälaatuisia ja itse pidän ulkonäöstä kovasti. Muutamia tekisi mieli hankkia ihan vain maalausmielessä. Eli miniatyyrit ruokkivat myös kiinnostusta. Tietysti niitä on hankala hankkia, mutta oletan, että Relic voi asiassa auttaa, kun Suomen figuskenen parhaita asiakaspalvelijoita on.

Kokonaisuudessaan tykkäsin siis systeemistä. Melko kärjistetysti voi sanoa, että Alkemy on pelaajien ja mahdollisesti maalaajien peli. Jos omien ideoiden integroiminen peliin kiinnostaa, niin kokeilkaa jotain muuta. Pelisysteeminä kovin taktisen ja kiehtovan tuntuinen, jos tahtoo surkuhupaisia nopanheittely ja tuskastelupelejä, niin tämä ei välttämättä ole vaihtoehto, mutta jos tahtoo mukavia ja ehkä rauhallisempia taktisia taisteloita, niin peli toimii.

Varmaan muokkailen tätä/kirjottelen uutta sitten seuraavan tai seuraavien pelien jälkeen. Tämä nyt tämmöinen ensimmäinsen pelin jälkeinen mutu. En jaksa lukea läpi tätä viestiä, joten jos on kirjoitusvirheitä, aivopieruja tai muita hölmöilyjä, niin sitten itketään kaurapuuroa.

Mainittakoot, että tuossa arviossasi moni asia ei ole mitenkään Alkemylle tyypillinen, vaan koskee useimpia moderneja skirmishpelejä. Oikeastaan lähes tulkoon kaikki esiintuomasi pointit löytyvät sellaisenaan esim. Hell Doradosta tai Confrontationista (C3.5 -laitos). Todennäköisesti koskee myös samalla tavalla Warmachinea, Infinityä, Malifauxia ym. Mukava kuitenkin että mielenkiinto jäi ja hyvän arvostelun kirjoitit juuri WHFB-orientoituneen pelaajan näkökulmasta.

Tämä nyt menee tähän yleiseen mitä aina jankutan, mutta on tosiaan hyvä kokeilla välillä jotain muutakin kuin fabakytkoota ja mortikkaa/necromundaa. Itseäni syyhyttää päästä kokeilemaan General de Brigadea, joka taas sääntöjen perusteella onkin sitten ihan erilainen tapa pelata figuilla kuin mikään aikaisempi mitä olen tähän mennessä pelannut. GdB ei sinänsä kuulu tämän ketjun piiriin, mutta toin sen lähinnä esimerkkinä siitä, että kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla eri lähestymistapoja figupelaamiseen - oli se sitten ranskalaisia muovisia skirmishfiguja 28 mm skaalassa tai sadoittain/tuhansittain pieniä vihaisia 2 mm korkuisia metallifiguja, joilla voi peluuttaa esim. Waterloon taistelua (voi GdB:tä toki pelata järkevämmässäkin skaalassa ja sehän on "suunniteltukin" 15 mm skaalaan).

Silveri kirjoitti:Mainittakoot, että tuossa arviossasi moni asia ei ole mitenkään Alkemylle tyypillinen, vaan koskee useimpia moderneja skirmishpelejä. Oikeastaan lähes tulkoon kaikki esiintuomasi pointit löytyvät sellaisenaan esim. Hell Doradosta tai Confrontationista (C3.5 -laitos). Todennäköisesti koskee myös samalla tavalla Warmachinea, Infinityä, Malifauxia ym.

Joo, niin vähän arvelinkin, mutta nollakokemuksilla ja -tiedoilla en viitsinyt lähteä mutuilemaan. Confrontationinkin kokeilu on käynyt mielessä ja Infinitynkin säännöt löytyvät koneelta. Kokeilemiseen pitää vain aina olla peliseuraa ja proxydemoissakin on oma tekemisensä, kun joutuu tutkimaan sääntöjä läpi ennakkoon, tehdä listat ja vielä pelin aikana kuluttaa hurja määrä aikaa sääntöjen pläräämiseen. Mainittakoon siis, että tuo ensimmäinen Alkemy peli venyi yli kaksituntiseksi, vaikka olikin vain 200pts peli. Huomattava määrä turhaa säätöä oli siis mukana.

Alkemiasäännöt varmaan erottavat Alkemyä muista skirmishpeleistä, pitää sitä sitten kokeilla kun ehtii. Mahdollisesti ensi maanantaina lisää. Ropeconissa voisi tosiaan yrittää demoilla vaikka mitä, jos intiltä sinne pääsee. Kuitenkin helpompaa, kun on joku kädestä pitäen opettamassa. Ja pelkkä seuraaminenkin olisi varmaan ihan opettavaista, jos kärsivällisyyttä löytyy.

Voisi olla mukavaa, jos olisi joku yleinen figupelivertailutopic, josta voisi käydä tutkimassa miten eri pelit erottuu toisistaan. Sinne voisivat sitten off-stream pelejä enemmän pelanneet kirjotella vertailuja erinäisistä peleistä. Olisi todella kiva, kun kaikki olisi tiiviisti yhdessä topicissa. Toki tässäkin olisi hieman tekemistä. Ylimääräinen löpinäkin olisi jossain määrin jätettävä pois, ettei mene liian monimutkaiseksi sen topicin lukeminen. Mutta onhan siinä jotain mitä toivoa.

Ihan hyvä idea, joskin tuo menee sarjaan "kirjoittajia etsitään" ja mielellään kustakin pelistä olisi hyvä saada näkemyksiä muiltakin kuin yhdeltä pelaajalta. Itse uskon pystyväni kirjoittamaan kohtuuhyvän pelivertailun eri skirmishpelien välillä, koska niitä on nyt useampia erilaisia tullut kokeiltua, mutta vertaaminen esim. 40k:hon tai FaBaan ei tule onnistumaan jo pelkästään sen takia, että edellisestä 40k -pelistäni on jo useampi vuosi aikaa (3-5 vuotta) ja FaBan suhteen vielä kauemmin ja useat viestini taitavat nykyään mennä jo "Silverin horinoiksi" -kategoriaan, jota kukaan ei viitsi ottaa enää kovinkaan vakavasti (se on se vanha parta jolla on levy jäänyt päälle). "Käännytystyössä" mielestäni olennaisempaa on juuri kaltaistesi uusien pelaajien innokkaat viestit.

Tzeentch Gobbo kirjoitti:Jahhas, kai sitä luvattua höpinää Alkemystä sitten pitää suoltaa. Mainittakoon, että pelejä kerettiin pelata tasan yksi, eikä esimerkiksi alkemiasysteemiä käytetty pelissä ollenkaan. Sääntöosaaminen oli muutenkin melkoisen heikkoa (itse ainoana kahdesta pelaajsta, joka osasi sääntöjä edes vähän, eikä sekään paljoa ollut). Armeijat tuntuivat myös varsin epätasaisesti rakennetuilta, luonnollisesti, teinhän ne itse. Peli olikin aikamoista massacrointia, meinasin päästä jopa tasuriin tapattamalla kaikki äijäni, mutta yksi perkule jäi vielä hillumaan.

Kiitokset pohdinnoista! Oikein positiivista saada lukea ensikertalaisen mietteitä.

Miten muuten toteutitte nuo nopat?

Yksi ongelma GW:n peleihin verrattuna Alkemyssä on sen laajuus - tai tarkemmin sen puute. Pelin fluffi on mielestäni ylivoimaista verrattuan GW:n kliseiseen "iso mies isolla kirveella" -taustaan, mutta se on kuitenkin varsin jäykkä ja tiivis. Rotuja on tasan neljä, eikä fluffi anna paljoa tulkinnan varaa. Monesti on nähty Counts as -armeijoita Fabassa ja 40K:ssa. Kaikenmaailman merirosvo, mutanttiörkki ja tiesmitä virityksiä vilahtelee aina siellä täällä, ja se onkin vain virkistävää. Mutta jos pelin taustatarinassa rotuja luotiin neljä, ja yksi niistä katosi, on hieman hankalaa alkaa keksiä selityksiä uudelle rodulle. Figuja voi tietysti konvertata, mutta omia innovaatioitaan on huomattavasti hankalampi toteuttaa kuin valtavirran peleissä.

Armeijoiden suppea valikoima on pelissä sekä haitta että hyöty. Suppeammat mahdollisuudet poistavat armeijan suunnittelun tuottamaa vaikutusta pelin lopputulokseen. Toisin kuin 40K:ssa, Alkemypelin voittajaa ei voi päätellä pelkästään listan perusteella. Haittana tässä on listojen samanlaisuus, itse ainakin kyllästyn helposti samalla listalla pelaamiseen. Lisäksi teemalistat (vrt. goblin-/gnoblarhorde, full-marauder kaaos) ovat käytännössä mahdottomia, kun yhtä yksikköä voi ottaa yleensä maksimissaan neljä armeijaansa.

Näihin juttuihin vaikuttaa hieman pelin uutuus. Tulevaisuudessa pitäisi olla luvassa teema-armeijamahdollisuuksia. Lisäksi neljäs rotu saattaa olla tulossa takaisin (tai ainakin jotain on tulossa - jotain ilkeää mitä pohjoisen Khalimanit ennustavat saapuvaksi).

Tästä huolimatta olen kyllä samaa mieltä, että Faban ja (etenkin) kytkoon pelimaailmoijen holtition laajuus sallii erittäin vapaan mielikuvituslaukan todella isollakin tasolla. Erittäin vahva puoli GW:n peleissä, josta pidän kovasti.

Skenaarioista on yhden pelin perusteella hieman vaikea sanoa mitään, mutta vaikuttivat ihan fiksuilta. Saisihan niitä olla enemmänkin. Mielestäni Alkemy kärsii yksinkertaisen perusskenaarion puutteesta. Kaikissa muissa peleissä joita olen pelannut on yksi helppo perusskenaario yhdellä tavoitteella: tapa toinen pelaaja. Tietenkin tällaisen skenaarion heittäminen päästä ei ole vaikeaa, mutta esimerkiksi deployment voisi aiheuttaa ongelmia: pelin skenaarioissa deployment katsotaan kuitenkin usein objektiiveista mitaten. Käsittääkseni kaikissa pelin skenaarioissa on muutenkin hieman oudolta kalskahtava sääntö: toisen armeijan tuhoutuessa lopputuloksena on tasapeli.

Voisikohan tuossa olla käännösongelma ja "anyn" sijaan pitäisi olla "no" eli jos kummallakaan ei ole enää nappeja, on tulos tasapeli. Muutoin vaikuttaa hieman erikoiselta. Skenaarioita muuten löytyy myös Krakenin sivuilta muiden ihmisten tekeminä (siellä on semmoinen julkaisusysteemi omille skenuille - tosin enkkupuolella niitä ei vielä montaa ole).

Silveri kirjoitti:Mainittakoot, että tuossa arviossasi moni asia ei ole mitenkään Alkemylle tyypillinen, vaan koskee useimpia moderneja skirmishpelejä. Oikeastaan lähes tulkoon kaikki esiintuomasi pointit löytyvät sellaisenaan esim. Hell Doradosta tai Confrontationista (C3.5 -laitos). Todennäköisesti koskee myös samalla tavalla Warmachinea, Infinityä, Malifauxia ym. Mukava kuitenkin että mielenkiinto jäi ja hyvän arvostelun kirjoitit juuri WHFB-orientoituneen pelaajan näkökulmasta.

Taistelukortteja (lyökö nopean, normaalin vai brutaalin iskun vaiko kenties parryttaa) ei ole muissa peleissä ja ne kuitenkin mainittiin. Nopilla hoidettava vahingoittumislaskenta myös mainittiin, joskin hieman sivumennen samoin kuin action pointit ;) Että oli siinä jonkin verran Alkemy-kohtaisiakin juttuja.