Sotavasara.net

Päätin kokeilla tällaista...
__________________
Prologi:
__________________
Harmaa kaupunki avautui pommitettujen vuorten suojassa. Paikassa vallitsi täysi hiljaisuus. Tuhotut talot olivat kuin surullinen todiste siellä käydystä taistelusta. Vartaissa roikkui sotureita, silmissä mitäännäkemätön katse ja suut retkahtaneina. Verta oli joka paikassa. Mutta, jos joku olisi kunnolla tähystänyt keskellä tietä, olisi hän nähnyt kolmen hahmon liikkuvan pölyisessä sumussa. Myös yksinäinen kolmipäinen varis raakkui syödessään erään lapsen jalkaa. Laukaus, ja varis retkahti kuolleena ateriansa päälle. Eräs kolmesta hahmosta nosti pistoolinsa ja ärähti:
-Krah, pelkkä lintu.
-Ois voinu olla ihiminenki, raakkui toinen, hieman isokokoisempi hahmo.
-Turvan kii siell, tääl voi olla viel porrukkaa! Ärähti keskellä tallustava suurikokoisin hahmo
Lähempää katsottuna hahmot tunnisti örkeiksi. Ensin puhunut oli tavallinen örkkipoika, keskikokoinen oli nobi, ja suurin örkkipomo.
Örkit olivat taistelleet kaartia vastaan, kun örkit olivat halunneet valloittaa tämän alueen resurssien takia. Örkit olivat iskeneet suurena vyörynä, ja tuhonneet kaiken, ketään säästelemättä. Taistelu oli ollut tasainen, mutta lopulta örkit olivat voittaneet suurella massallaan. Muut ryhmät oli jo kyyditetty pois, vain nämä kolme oli jätetty tarkistamaan, ettei ketään varmasti ollut elossa. Kyyti odotti heitä seuraavan mutkan takana. Örkit eivät kuitenkaahn olleet tarkistaneet salakäytäviä, ja kaupingin asukkaat olikin lähetetty evakkoon. Örkit viimein kääntyivät ja nousivat alukseen.
Avaruusaluksen noustessa örkit loivat kaupunkiin viime silmäyksen, ennen kuin ottivat viinakset esiin.

Miten tarinan otsikko liittyy tarinaan? Mitä tarinassa yritetään kertoa muuta kuin taistelu. Turhan lyhytkin se on, novellit ovat pidempiä kuin tämä. Kertominenkin on hieman hukassa.

Lisää, lisää

Luonnostelen juuri ensimmäistä lukua

Eri profiili, sama meno jatkuu:

Ensimmäinen luku: Arven isäntä

Marssiessaan komentokeskukseen raporttinsa luovuttaakseen luutnantti Saco vilkaisi vielä kertaalleen kirjoitustaan. Hän oli yksi harvoista eloonjääneistä, jotka olivat kyenneet evakuoitumaan siviilien mukana. Luutnantti ja hänen joukkonsa oli määrätty puolustamaan salakäytävien sisäänkäyntejä. He olivat kyenneet pitämään asemansa örkkejä vastaan, ja piiloutuivat kolmen nobin tarkastaessa kaupunkia. Nyt aurinkokunnan komentaja oli määrännyt häntä tuomaan selkeäsanaisen raportin tapahtuneesta. Luutnantti puristi oikeaa kättään, jossa näkyi selvä, pitkä ja syvä arpi. Hän oli saanut sen ensimmäisessä taistelussaan örkkejä vastaan Ramades-planeetalla. Siitä lähtien se oli toiminut eräänlaisena örkkien "paikantimena", sillä se vihloi aina, kun örkkejä oli lähistöllä. Tämä oli osoittautunut korvaamattomaksi apuvälineeksi örkkejä kuhisevalla sektorilla. Muuten jälki pääasiassa ärsytti. Luutnanttia oli aina sanottu "kauniiksi pojaksi", eikä hän kyllä sitä voinut kieltää. Lempeäkasvoinen, vahvarakenteinen luutnantti oli aina ollut naisten suosiossa. Hänen ylennyksensäkin oli huhujen mukaan ollut naispuolisen yliupseerin toimeksipano Sacon "lahjottua" tämän ensin. Mutta nyt, tämän arven takia, hänen suosionsa oli pahasti laantunut. Se oli asia, jota tämä hemmoteltu ylhäissukuun kuuluva mies ei kyennyt nielemään. Hänen toverinsa olivat yrittäneet lohduttaa häntä sanomalla 'nyt sinä ainakin näytät edes vähän mieheltä'. Tämä ei ollut kohentanut miehen mielialaa, enemmänkin laskenut sitä.
Kävellessään hän ei huomannut jo ohittaneensa keskuksen kuin vasta satojen metrien jälkeen. Luutnantti oli ollut ajatuksissaan viimeiset kolme viikkoa, palattuaan taistelusta. Juostuaan komentokeskuksen eteen hän suoritti tarvittavat turvatoimet oven edessä, sormenjälki ja äänitunnistuksen. Liukuovet avautuivat hitaasti päästäen musteen ja hien hajun ulos suoraan miehen kasvoihin. Planeetalla oli vallinnut kaaos sen jälkeen kun Blood Axes-heimon örkit olivat yllättäneet kaikki järjestelmän ulommat planeetat. Näiden olentojen uusin keksintö, kommandot, olivat murhanneet kaikki planeettojen upseerit ja komentajat. Blood Axesit olivat tunnettuja älykkyydestään ja kyvystään taktikoida, ollakseen örkkejä. Järjestelmän viimeinen puolustus, Ramades, oli joutunut örkkien käsiin kuukausi sitten. Nyt kaikki joukot oli keskitetty tänne; 800 tuhatta sotilasta ja yli 50 tankkia olivat valmiita puolustamaan planeettaa viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Servitor tuli luutnanttia vastaan ja sanoi konemaisella äänellään:
-'Herra luutnantti, ylikomentaja Alejense McSilver odottaa raporttianne. Minun tehtäväni on viedä teidät hänen luokseen. Olkaa hyvä, ja seuratkaa minua, sir.'
-'Se vanha pieru ei siis itse viitsinyt tulla minua vastaan...Hyvä on, peltipurkki, näytä tietä.'
Saco ei ollut koskaan pitänyt servitoreista, ja ainoa syy, että hän sieti niitä oli se, että niille sai ilkkua niin paljon kuin sielu sieti, ilman mitään reaktiota. Luutnantin kulkiessa keskuksessa servitorin perässä, tämä katsoi paikkaa hieman tarkemmin. Jo kuuden vuoden ajan tämä komentokeskus oli ollut hänen lähin korvike kodille, eikä se ollut muuttunut yhtään sitten hänen kersanttiaikojensa. Lasgunit, rautaisannokset ja muut elintarvikkeet lojuivat siellä täällä hajallaan teräksisessä, laatikon muotoisessa rakennuksessa. Hän oli ensimmäisen kerran sisään astuessaan ihmetellyt, miksi paikka oli niin sottainen. Komentajan tavattuaan kaikki selvisi hänelle.
He olivat saapuneet komentajan huoneen oven eteen, ja servitorin hieman näppäiltyä liukuovi avautui heille.
Nuorempi mies olisi tyrmistynyt siitä, mitä näki, mutta luutnantti oli jo ehtinyt tottua tähän. Lattiaa peittivät paperit, ruokapaketit, vaatteet...näytti siltä, kuin kaikki maailman jätteet olisi kasattu tänne. Komentajan yksityiset avustajat pitivät pienen polun puhtaana roskista, jotta joku pääsisi kulkemaankin.
-'Luutnantti Saco, oletan?' Roskavuoren takaa kuulunut väsynyt ja matala ääni sanoi.
-'Kyllä, sir.'
-'Toitko raporttisi?'
-'Kyllä, sir.'
-'Avustajani saa hoitaa.' Mies taputti käsiään, ja nuori upseeri ilmsetyi.
-'Määräyksenne, isäntä?'
-'Tuolla kaverilla on raportti, joka pitäisi hoitaa pois alta. Tiedät mitä tehdä.'
-'Käskystä, isäntä.'
Luutnantti Saco seurasi misetä pieneen koppiin huoneen ulkopuolella. Siellä mies vilkaisi raporttia, ja sanoi sitten:
-'Tämä vaikuttaisi olevan hieman liian muodollinen, ja minusta olisi selvempää, jos kertoisit tapahtuneen omin sanoin.'
Sacon ilme kertoi miehelle, ettei luutnantti ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Avustaja tuijotti hetken miestä silmiin ja sanoi sitten hetken mietittyään:
-'Ymmärrän, ettette välttämättä halua muistella tapahtunutta, mutta meidän on saatava selkeä, omin sanoin kerrottu raportti ymmärtääksemme Örkkien suunnitelmat, joten, jos olisitte niin ystävällinen...'
-'Hyvä on, minä kerron', Saco sanoi, ja veti henkeä miettien, mistä aloittaa.
-'Kertokaa alusta asti.'
Löydettyään kohdan, josta aloittaa, luutnantti aloitti kerronnan, avustajan kirjoittaessaan sen ylös muistiin.
-'Oli synkkä ja myrskyinen yö...'

"Luutlantti". Lantti, joka on tehty luista? Myös pilkkuvirheitä. Jos kahdessa päälauseessa on sama tekijä, ei ja- sanan eteen tule pilkkua. Jos välisanaa ei ole, pilkku tulee. Erisnimet isolla jne.

Turhan lyhyitä, omat raapustuksenikin pääsevät pidemmiksi.

Kokeiles vaikka kirjoittaa koko hässäkkä kerralla, ettei tule viiden rivin kappaleita.

Pistin luvun nyt kokonaisuudessaan, kun kävin syömässä ja tallensin kirjoituksen siinä välissä. Kyllä se on nyt vähän enemmän kuin viisi riviä.

Toinen luku: Arven laulu

'...kun 'vihreänä invaasiona' tunnettu tapahtumaketju osui siihen planeettaan. Me suoritimme kaupungissa tavallisia iltarutiineja, emmekä osanneet odottaa tulevaa. Örkkien avaruusalukset, kivet, jysähtivät maahan juuri kaupungin viereen. Käskin muutaman miehen joukostani tarkistamaan asian, mutta he eivät palanneet. Sain pian sen jälkeen kuulla, että bunkkereihin oli hyökätty. Koukaten. Örkkien toimesta! Olimme aina pitäneet niitä yksinkertaisina ja tyhminä olentoina, mutta näyttää siltä, että heidän joukossaan on myös viisaampia yksilöitä. Kaupungin valtasi kaaos. Kukaan ei tiennyt, mitä tehdä. Komissaarit oli tapettu. Muut upseerit olivat joko kuolleet tai lähteneet livohkaan. Suuri vihreä massa vyöryi suoraan meitä kohti. Ne olivat vain odottaneet, että järjestys oli tiessään. Isku oli voimakas. Me emme pärjänneet niille. Hitaasti vetäydyimme kohti parempia asemia. Autoimme siviilit turvaan samalla kun pidimme örkit loitolla niin hyvin, kuin mahdollista. Viimein päätimme, että suojaamme siviilien turvaanpääsyn, ja onnistuimme. Kaupunki oli kuitenkin menetetty, joukot hajallaan, toivo sammunut. Silloin päätin tuoda sanaa tänne.' Luutnantti Caso päätti tarinansa.
'Hyvä on, tämä kelpaa. Saat mennä', avustaja sanoi.
Kävellessään kohti ruokapaikkaa luutnantti päätti tehdä lopun örkkien joukkomurhasta. Mutta miten, mutta miten...

Toinen luku julki