Zog Mustan matka
Lähetetty: Ti 22.06.2010 20:49
Meidän peliporukka pelailee paraikaa karttapohjaista campaignia, ja sovimme että kirjoitamme kukin campaignin edetessä tarinaa. Oma armeijani on luonnollisesti örkit, joten tässä lähtee tarinaa tulemaan.
Zog Mustan matka, osa 1.
Suuri mustaörkkikomentaja, Zog Musta katseli ylpeänä sotajoukkiotaan, joka oli juuri vaeltanut monia satoja maileja kohti pohjoista. Zog oli varta vasten tätä suurta ryöstöretkeä varten lähtenyt kaukaa Pahamaalta pohjoista kohti aina Ironclawien leirille. Sieltä Zog oli saanut sovitut 50 örkkisoturia, 50 yögoblinia sekä valtavien villisikojen vetämän sotavaunun ja goblinien käyttämän sotakoneen.
Zogin pienehkö armeija oli saapunut Warrensin itäisimmän tien poskeen. Armeija ryhtyi pikkuhiljaa leiriytymään ja keräilemään voimia. Armeija oli marssinut hengästymättä monta viikkoa, ja nyt jos koskaan Zog myönsi sotureilleen levähdystauon. Matka oli ollut pitkä ja haastava, yögoblineja oli kuollut matkan aikana toistakymmentä ja örkkejä oli haavoittunut. Ironclawien leiriltä lähdettyään Zog palkkasi kymmenen susiratsastajaa tukemaan sotajoukkoaan. Zog istahti hämärään nurkkaukseen leiritulen äärelle. Hän nojasi paksusta nahasta valmistettuun telttaan. Hiukan kauempaa hän kuuli örkkien tappelevan keskenään. Zog ei ollenkaan yllättynyt. Ilma haisi märille lehdille, jota korostivat nuotiosta lähtevä savun ja örkeistä lähtevä hien haju. Zog päätti lepuuttaa väsynyttä, punaista silmäänsä hetken.
Yhtäkkiä hän haistoi vieraan hajun ilmassa. Ihmisiä! Pahoja ihmisiä oli lähistöllä. Haju voimistui hetki hetkeltä. Zog pomppasi ylös, talloi nuotion sammuksiin ja juoksi niin nopeasti muiden örkkien luokse kuin arvokas mustaörkki suinkin onnistui.
- "Huomio!", hän karjaisi niin kovaa, että tappeleva örkkikasakin rauhoittui ja sivusta seuraavat valtavat sudet ryhtyivät uikkaamaan vaimealla äänellä.
- "Pahat miehet on tulleet tänne! Kaaosmiehet! Tarttukaa aseisiinne, meillä on asioita hoidettava niiden kanssa."
Tämän lauseen sanottuaan örkit hurrasivat ja ryntäsivät kasasta kukin noutamaan valtavia kirveitään, miekkojaan ja kilpiään. Yögoblinit kipittivät paikalle pimeästä telttojen takaa ja goblinit nousivat ratsaille. Zog kuuli, kun kolme örkkiä nousi sotavaunun kyytiin ja kuinka goblinit virittivät katapulttiaan. Metsän takaa kuului pahamainen torven puhallus. Oli aika kohdata kaaosmiehet, Zog ajatteli ja nousi sotaratsunsa selkään.
Armeijat kohtasivat pienehköllä, hämärällä niityllä. Örkkiarmeijan vasemmalla puolella alkoi tiheä metsä. Zogin armeija ryhmittyi niityn reunaan. Örkit jakautuivat Zogin käskystä kahteen 25 kokoiseen ryhmään. Ryhmien väliin tunkivat yögoblinit. Susiratsastajat vetäytyivät armeijan laidalla katapultin kanssa ja vaunu kaarsi metsän viereen. Zog ratsasti vasemmanpuoleiseen örkkiryhmään. Joskus örkit ihmettelivät Zogin omituisia järjestelmiä taistelun alussa. Hänen taktiikkansa olivat samantapaisia kuin Azhag Teurastajalla. Örkkejä tämä ei pahemmin haitannut, kunhan joku näyttää, missä tapettavaa oli.
Pian vihernahat näkivät vihollisarmeijan. Kaaosmiehiä. Paljon kaaosmiehiä. Örkkejä vastapäätä asettui nelisenkymmentä vihaista kaaosmiestä, joista suuremmat kaksikymmntä asettui Zogia ja hänen örkkiryhmäänsä vastapäätä. He selvästikin tahtoivat hänen päänsä vadille. Joukon reunalle asettui pieni ryhmä ratsastavia, panssarittomia kaaosmiehiä. Örkkien hämästykseksi joukon seasta löytyi yksi suuri mutantti. Kaaosjumalat eivät olleet suosineet tätä yksilöä posiitisesti, ajatteli Zog. Lopulta örkit huomasivat armeijan kenraalin tulevan esiin rivien seasta. Hänestä Zogia varoitettiin Ironclawin leirillä. Pelottavuuden ja kuoleman ruumiillistuma: Kapteeni Pääkallo.
Armeijat tuijottivat toisiaan silmästä silmään. Tunnelma oli kipinöivä. Kuollettavaa hiljaisuutta rikkoi vain mutantin korahtelu vastapuolella.
- "Ei jätetä ketään eloon... Näytetään niille", Zog aloitti hiljaisella äänellä. Yhtäkkiä hän huitaisi miekallaan ilmaan ja julisti sotahuudon, mikä oli samalla hyökkäyskäsky. Tämän merkin jälkeen örkit ryntäsivät täysillä kohti kaaossotureja. Vaunu ajoi metsän vierttä pitkin, valmiina iskeytymään viholliseen hetken kuluttua. Vasemmalla puolella susiratsastajat pinkaisivat vaunun vierestä vihollisen sivustaan, toisella puolella olevat susiratsastajat joko lamaantuivat pelosta tai ryhtyivät tappelemaan keskenään, kumminkaan ryhmä ei liikkunut pätkääkään. Noille Zog tulisi kostamaan taistelun jälkeen. Örkkien välissä olleet yögoblinitkaan eivät suostuneet liikkumaan, vaan he aloittivat karmean riitelyn siitä, mihin suuntaan lähdettäisiin.
Samaan aikaan kaaossoturit ryntäsivät kohti örkkirivistöä. Muutama valtava kaaoksen mutantoiva sotakoira ryntäsi sivustasta oikeanpuolimmaisen örkkiryhmän eteen. Mutantti tuli perässä. Örkit hyökkäsivät koiriin ja teurastivat ne armotta. Samaan aikaan ratsastavat kaaosmiehet hakkasivat taistelun alussa keskenään riidelleet susiratsastajat. Ihan oikein noille, Zog ajatteli ja hymyili kyynisesti. Yhtäkkiä joukko väkeviä kaaoksen valittuja hyökkäsi Kapteeni Pääkallon kanssa Zogin ryhmään. Alkoi hurja ja verinen taistelu. Kaaossotureja ja örkkejä lenteli minkä kerkesi. Kummatkin kenraalit pistivät parastaan taistelussa. yhtäkkiä Zog kuuli taistelun seasta omituisen lauseen.
- "Kapteeni Pääkallo. Valitkaa kohde...", oli ainoa asia, mitä hän kuuli taistelun seasta. Yhtäkkiä hän huomasi, että Kapteeni Pääkallo oli käymässä hänen kimppuunsa. Samaan aikaan toinen joukko kaaossotureja hyökkäsi örkkijoukkoa sivustaan. Mutantti pidätteli toista örkkiryhmää aloillaan.
Zog kirosi tilannetta. Hänen oli pakko perääntyä, tai tuo hullun joukon yhteishyökkäys teurastaisi hänen joka ikisen soturinsa. Zog antoi perääntymiskäskyn ja hänen örkkilaumansa perääntyi metsään. Raivostuneet kaaossoturit ryntäsivät perään. Valitut saapuivat metsän reunaan, normaalit kaaosoturit tulivat heidän taakseen. Kaukaa kuului katapulttia käyttävien goblinien kuolinhuudot. Tähänkö tämä nyt päättyi?
Yhtäkkiä yögoblinit tajusivat saaneensa tilaisuuden, joka ei toistuisi. He voisivat hyökätä örkkejä jahtaavia kaaossotureja selustasta käsin. Yögoblinien johtaja, Räkäsormi, antoi käskyn hyökätä kaaossotureita sivustaan. Toinen örkkiryhmä oli edelleen mutantin kimpussa, mikseivät he auttaneet, Räkäsormi tuumi itsekseen mutta ajatteli saavansa kunnian itselleen jos he pysyisivät tästä erossa. Räkäsormen käskystä yögoblinit heittivät valtavat verkot kaaossoturien päälle. Goblinit eivät saanet juuri mitään aikaan, mutta tämä yllätyshyökkäys ja verkkoihin sotkeutuminen saattoi kaaossotilaat pakosalle. Yögoblinit ryntäsivät hurjistuneina päälle, ja he saivat häädettyä sotilaat pois taistelualueelta. Tämän tehtyään voitonhuumassa olevat yögoblinit ryntäsivät vallitujen sivustaan, ja sama tempu tepsi heihinkin. Goblinien iskeytyessä sotureihin kiinni ja heitettyään verkot Zog tajusi, että he eivät voisi paeta nyt, puolet sotilaista oli jo tuhottu. Zog antoi uuden hyökkäyskäskyn. Kapteeni Pääkallo ja hänen kaaossoturinsa olivat nyt hyökättyinä kahdesta suunnasta. Lisäksi he olivat sotkeutuneet verkkoihin. Hetken epäröityään Kapteeni Pääkallo valitsi perääntymisen ja hän juoksi jäljellejääneiden soturiensa kanssa pois paikalta. Zog heitti suuren miekkansa Pääkallon selkään, muttei tämä kuollut iskusta.
Samaan aikaan örkit saivat viimeinkin tuhottua mutantin. Kaaoksen ratsuväki päätti Kapteeni Pääkallon paetessa viisaasti perääntyä itsekin alueelta. Taistelu oli ohi. kapteeni Pääkallon armeija oli teurastettu lähes kokonaan, ja Zogin armeijasta oli menehtynyt tusian örkkejä ja kasa kuolleita goblineja. Zog antoi vetäytymiskäkyn kohti leiriä.
Nyt jos koskaan oli levon paikka, Zog ajatteli lysähdettyään sammuneen nuotion äärelle.
Zog Mustan matka, osa 1.
Suuri mustaörkkikomentaja, Zog Musta katseli ylpeänä sotajoukkiotaan, joka oli juuri vaeltanut monia satoja maileja kohti pohjoista. Zog oli varta vasten tätä suurta ryöstöretkeä varten lähtenyt kaukaa Pahamaalta pohjoista kohti aina Ironclawien leirille. Sieltä Zog oli saanut sovitut 50 örkkisoturia, 50 yögoblinia sekä valtavien villisikojen vetämän sotavaunun ja goblinien käyttämän sotakoneen.
Zogin pienehkö armeija oli saapunut Warrensin itäisimmän tien poskeen. Armeija ryhtyi pikkuhiljaa leiriytymään ja keräilemään voimia. Armeija oli marssinut hengästymättä monta viikkoa, ja nyt jos koskaan Zog myönsi sotureilleen levähdystauon. Matka oli ollut pitkä ja haastava, yögoblineja oli kuollut matkan aikana toistakymmentä ja örkkejä oli haavoittunut. Ironclawien leiriltä lähdettyään Zog palkkasi kymmenen susiratsastajaa tukemaan sotajoukkoaan. Zog istahti hämärään nurkkaukseen leiritulen äärelle. Hän nojasi paksusta nahasta valmistettuun telttaan. Hiukan kauempaa hän kuuli örkkien tappelevan keskenään. Zog ei ollenkaan yllättynyt. Ilma haisi märille lehdille, jota korostivat nuotiosta lähtevä savun ja örkeistä lähtevä hien haju. Zog päätti lepuuttaa väsynyttä, punaista silmäänsä hetken.
Yhtäkkiä hän haistoi vieraan hajun ilmassa. Ihmisiä! Pahoja ihmisiä oli lähistöllä. Haju voimistui hetki hetkeltä. Zog pomppasi ylös, talloi nuotion sammuksiin ja juoksi niin nopeasti muiden örkkien luokse kuin arvokas mustaörkki suinkin onnistui.
- "Huomio!", hän karjaisi niin kovaa, että tappeleva örkkikasakin rauhoittui ja sivusta seuraavat valtavat sudet ryhtyivät uikkaamaan vaimealla äänellä.
- "Pahat miehet on tulleet tänne! Kaaosmiehet! Tarttukaa aseisiinne, meillä on asioita hoidettava niiden kanssa."
Tämän lauseen sanottuaan örkit hurrasivat ja ryntäsivät kasasta kukin noutamaan valtavia kirveitään, miekkojaan ja kilpiään. Yögoblinit kipittivät paikalle pimeästä telttojen takaa ja goblinit nousivat ratsaille. Zog kuuli, kun kolme örkkiä nousi sotavaunun kyytiin ja kuinka goblinit virittivät katapulttiaan. Metsän takaa kuului pahamainen torven puhallus. Oli aika kohdata kaaosmiehet, Zog ajatteli ja nousi sotaratsunsa selkään.
Armeijat kohtasivat pienehköllä, hämärällä niityllä. Örkkiarmeijan vasemmalla puolella alkoi tiheä metsä. Zogin armeija ryhmittyi niityn reunaan. Örkit jakautuivat Zogin käskystä kahteen 25 kokoiseen ryhmään. Ryhmien väliin tunkivat yögoblinit. Susiratsastajat vetäytyivät armeijan laidalla katapultin kanssa ja vaunu kaarsi metsän viereen. Zog ratsasti vasemmanpuoleiseen örkkiryhmään. Joskus örkit ihmettelivät Zogin omituisia järjestelmiä taistelun alussa. Hänen taktiikkansa olivat samantapaisia kuin Azhag Teurastajalla. Örkkejä tämä ei pahemmin haitannut, kunhan joku näyttää, missä tapettavaa oli.
Pian vihernahat näkivät vihollisarmeijan. Kaaosmiehiä. Paljon kaaosmiehiä. Örkkejä vastapäätä asettui nelisenkymmentä vihaista kaaosmiestä, joista suuremmat kaksikymmntä asettui Zogia ja hänen örkkiryhmäänsä vastapäätä. He selvästikin tahtoivat hänen päänsä vadille. Joukon reunalle asettui pieni ryhmä ratsastavia, panssarittomia kaaosmiehiä. Örkkien hämästykseksi joukon seasta löytyi yksi suuri mutantti. Kaaosjumalat eivät olleet suosineet tätä yksilöä posiitisesti, ajatteli Zog. Lopulta örkit huomasivat armeijan kenraalin tulevan esiin rivien seasta. Hänestä Zogia varoitettiin Ironclawin leirillä. Pelottavuuden ja kuoleman ruumiillistuma: Kapteeni Pääkallo.
Armeijat tuijottivat toisiaan silmästä silmään. Tunnelma oli kipinöivä. Kuollettavaa hiljaisuutta rikkoi vain mutantin korahtelu vastapuolella.
- "Ei jätetä ketään eloon... Näytetään niille", Zog aloitti hiljaisella äänellä. Yhtäkkiä hän huitaisi miekallaan ilmaan ja julisti sotahuudon, mikä oli samalla hyökkäyskäsky. Tämän merkin jälkeen örkit ryntäsivät täysillä kohti kaaossotureja. Vaunu ajoi metsän vierttä pitkin, valmiina iskeytymään viholliseen hetken kuluttua. Vasemmalla puolella susiratsastajat pinkaisivat vaunun vierestä vihollisen sivustaan, toisella puolella olevat susiratsastajat joko lamaantuivat pelosta tai ryhtyivät tappelemaan keskenään, kumminkaan ryhmä ei liikkunut pätkääkään. Noille Zog tulisi kostamaan taistelun jälkeen. Örkkien välissä olleet yögoblinitkaan eivät suostuneet liikkumaan, vaan he aloittivat karmean riitelyn siitä, mihin suuntaan lähdettäisiin.
Samaan aikaan kaaossoturit ryntäsivät kohti örkkirivistöä. Muutama valtava kaaoksen mutantoiva sotakoira ryntäsi sivustasta oikeanpuolimmaisen örkkiryhmän eteen. Mutantti tuli perässä. Örkit hyökkäsivät koiriin ja teurastivat ne armotta. Samaan aikaan ratsastavat kaaosmiehet hakkasivat taistelun alussa keskenään riidelleet susiratsastajat. Ihan oikein noille, Zog ajatteli ja hymyili kyynisesti. Yhtäkkiä joukko väkeviä kaaoksen valittuja hyökkäsi Kapteeni Pääkallon kanssa Zogin ryhmään. Alkoi hurja ja verinen taistelu. Kaaossotureja ja örkkejä lenteli minkä kerkesi. Kummatkin kenraalit pistivät parastaan taistelussa. yhtäkkiä Zog kuuli taistelun seasta omituisen lauseen.
- "Kapteeni Pääkallo. Valitkaa kohde...", oli ainoa asia, mitä hän kuuli taistelun seasta. Yhtäkkiä hän huomasi, että Kapteeni Pääkallo oli käymässä hänen kimppuunsa. Samaan aikaan toinen joukko kaaossotureja hyökkäsi örkkijoukkoa sivustaan. Mutantti pidätteli toista örkkiryhmää aloillaan.
Zog kirosi tilannetta. Hänen oli pakko perääntyä, tai tuo hullun joukon yhteishyökkäys teurastaisi hänen joka ikisen soturinsa. Zog antoi perääntymiskäskyn ja hänen örkkilaumansa perääntyi metsään. Raivostuneet kaaossoturit ryntäsivät perään. Valitut saapuivat metsän reunaan, normaalit kaaosoturit tulivat heidän taakseen. Kaukaa kuului katapulttia käyttävien goblinien kuolinhuudot. Tähänkö tämä nyt päättyi?
Yhtäkkiä yögoblinit tajusivat saaneensa tilaisuuden, joka ei toistuisi. He voisivat hyökätä örkkejä jahtaavia kaaossotureja selustasta käsin. Yögoblinien johtaja, Räkäsormi, antoi käskyn hyökätä kaaossotureita sivustaan. Toinen örkkiryhmä oli edelleen mutantin kimpussa, mikseivät he auttaneet, Räkäsormi tuumi itsekseen mutta ajatteli saavansa kunnian itselleen jos he pysyisivät tästä erossa. Räkäsormen käskystä yögoblinit heittivät valtavat verkot kaaossoturien päälle. Goblinit eivät saanet juuri mitään aikaan, mutta tämä yllätyshyökkäys ja verkkoihin sotkeutuminen saattoi kaaossotilaat pakosalle. Yögoblinit ryntäsivät hurjistuneina päälle, ja he saivat häädettyä sotilaat pois taistelualueelta. Tämän tehtyään voitonhuumassa olevat yögoblinit ryntäsivät vallitujen sivustaan, ja sama tempu tepsi heihinkin. Goblinien iskeytyessä sotureihin kiinni ja heitettyään verkot Zog tajusi, että he eivät voisi paeta nyt, puolet sotilaista oli jo tuhottu. Zog antoi uuden hyökkäyskäskyn. Kapteeni Pääkallo ja hänen kaaossoturinsa olivat nyt hyökättyinä kahdesta suunnasta. Lisäksi he olivat sotkeutuneet verkkoihin. Hetken epäröityään Kapteeni Pääkallo valitsi perääntymisen ja hän juoksi jäljellejääneiden soturiensa kanssa pois paikalta. Zog heitti suuren miekkansa Pääkallon selkään, muttei tämä kuollut iskusta.
Samaan aikaan örkit saivat viimeinkin tuhottua mutantin. Kaaoksen ratsuväki päätti Kapteeni Pääkallon paetessa viisaasti perääntyä itsekin alueelta. Taistelu oli ohi. kapteeni Pääkallon armeija oli teurastettu lähes kokonaan, ja Zogin armeijasta oli menehtynyt tusian örkkejä ja kasa kuolleita goblineja. Zog antoi vetäytymiskäkyn kohti leiriä.
Nyt jos koskaan oli levon paikka, Zog ajatteli lysähdettyään sammuneen nuotion äärelle.