Sotavasara.net

Tuntuisi, että moni alkaa pelamaan taisteluja voittaakseen ja pitää tämän periaatteen loppuun saakka. Mutta löytyykös ketään itseni lisäksi joka häviämisen hetkellä ottaa siitä kaiken irti? Pelaan itse IG:llä (...) ja ns. Last Stand on hienoa. Ketkä muut pelaavat saamaan lopusta dramaattisen omalla häviöllä...?

...Keisarin vihollisille (kuten nahkahousueldareille) ei kuulu hävitä...

Minusta sellainen "Last Stand" ei ole puoleksikaan niin kivaa kuin "Feel The Imperium´s Might!"...

Omasta mielestäni häviäminen on hauskaa. Siitä oppii eniten koko pelissä, kun miettii mikä meni vikaan ja mitä pitäisi parantaa. Pelkkä voittoputki tai häviöputki on mielestäni aika tylsää.

Olen voittanut kaverini örkit wh40k:oossa varmaan 3 vuoden aikana joka kerta.. rupeaa jo kyllästyttämään.. kaverilla on joka pelissä samanlainen lista, samanlaiset takut.. samanlaiset nopanheitot (?) tms... Ei se niit vaiha vaikka oon sille jo huomauttanut... Rupeaa jo kyrsimään... multakaan kaadu pelissä ees 100 pisteen arvosta ukkoja...

TranssiApina kirjoitti:Olen voittanut kaverini örkit wh40k:oossa varmaan 3 vuoden aikana joka kerta.. rupeaa jo kyllästyttämään.. kaverilla on joka pelissä samanlainen lista, samanlaiset takut.. samanlaiset nopanheitot (?) tms... Ei se niit vaiha vaikka oon sille jo huomauttanut... Rupeaa jo kyrsimään... multakaan kaadu pelissä ees 100 pisteen arvosta ukkoja...

...and your army is...

Guardsman kirjoitti:Tuntuisi, että moni alkaa pelamaan taisteluja voittaakseen ja pitää tämän periaatteen loppuun saakka. Mutta löytyykös ketään itseni lisäksi joka häviämisen hetkellä ottaa siitä kaiken irti? Pelaan itse IG:llä (...) ja ns. Last Stand on hienoa. Ketkä muut pelaavat saamaan lopusta dramaattisen omalla häviöllä...?

Riippuu todella vahvasti vastapelaajasta. Oletusarvoisesti en koskaan lähde verenmaku suussa pelejä voittamaan enkä myöskään rakenna listaani sen perusteella.

Mielummin pelaan aina eri listalla ja kokeilen erilaisia yksiköitä kuin rakennan mitään Rhino-rush tai istuu-ampuu armeijaa, joilla pelaaminen on ainakin omasta mielestäni huomattavasti vähemmän hohdokasta kuin lähteä joka peliin uudella virityksellä joka sitten toimii tai useimmiten ei

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että hyvien pelaajien kanssa ei pelin viimeisen nopanheiton jälkeen edes muista laskea voittopisteitä (joka muuten viitaten vanhempaan threadiin, on omasta mielestäni pelin tylsin vaihe...).

omasta mielestäni häviäminen on opettavaa niin kuin joku jo mainitsi ja jos pelaa jotain huomattavasti kokeneempaa pelaajaa vastaan niin silloin peli ainakin on opettava.

Eikös Nidien ja örkki-mörkkien kuulu juosta suoraan tulta päin? Silloinhan tappiot ovat mittavat (mikä sanaleikki!) ja voittaa jos sattuu voittamaan, sellainen mielikuva tyrkeillä pelaamisesta minulla on ainakin on.

IG general kirjoitti:

TranssiApina kirjoitti:Olen voittanut kaverini örkit wh40k:oossa varmaan 3 vuoden aikana joka kerta.. rupeaa jo kyllästyttämään.. kaverilla on joka pelissä samanlainen lista, samanlaiset takut.. samanlaiset nopanheitot (?) tms... Ei se niit vaiha vaikka oon sille jo huomauttanut... Rupeaa jo kyrsimään... multakaan kaadu pelissä ees 100 pisteen arvosta ukkoja...

...and your army is...

Armeijoina on ollut Nidit, Deldarit ja Marinet

Entäs nämä sankarilliset viimeiset taistot? Onko kukaan onnistunut tekemään näyttävän last standin...?

Olisi se niin mukavaa että joskus pelin loppupäässä olisi enää jäljellä Hq ja sen retinue ja ne sielt pistelis porukkaa niin paljon kasaan kuin kerkeävät ennenkuin kuolevat =)

Iteltäni taannoin teloitettiin raa'asti KAIKKI paitsi ylikallis Khorne HQ. Enpä antanut periksi, vaan taistelin viimeiseen asti. Tappoivat sitten vielä noin 1500p loppuun.
Häviö tuli jokatapauksessa, mutta se opetti, että periksi EI anneta.

Mie oon hävinny kaikki 5 peliä, jotka oon pelannu ja tää on aivan mahtava harrastus! Ties miten kivaa tää on sitten ku ekan kerran voittaa..

Voitto on aina makoisampi parin häviön jälkeen

TranssiApina kirjoitti:Olisi se niin mukavaa että joskus pelin loppupäässä olisi enää jäljellä Hq ja sen retinue ja ne sielt pistelis porukkaa niin paljon kasaan kuin kerkeävät ennenkuin kuolevat =)

Koita meat grinderiä loppumattomilla vuoroilla puolustajina. Siinä tulee hyviä last standeja etenkin massa-armeijoita vastaan.

Siis peli kannattaa pelata normaali random game lengthillä, mutta kun aika päättyy niin ette lopeta vaan katsotte kuinka kauan puolustaja vielä pysyisi hengissä. Erittäin hauskaa.

Guardsman kirjoitti:Voitto on aina makoisampi parin häviön jälkeen

Totta mutta entä kun ei ole voittanut lähes vuoteen? olen hävinnyt niin useasti ettäolen ottanut jos siitä kaiken irti...

Muutama voitto kyllä nyt piristäisi

Eri taktiikoita ja eri vastustajia niin kyllä jonkun voitat...

Itselläni on asiat vähän niin, että taulla hävitään ja eldareilla pelataan silloin kun on mielessä voitto, tosin eldareilla ei uskalla pelailla kun on pitkä tappiottomien otteluitten putki alla.

Hah minulla ei ole ainakaan sitä ongelmaa

Hienoista Last Standeista nousee mieleen (ei ollut mun häviö) ensimmäinen pelini Örkkejä vastaan, siinä lopussa (oli pitkä matsi, paljon Örkkejä ja paljon Blood Angeleita) oli sellainen iso lähitaistelu(joka oli alkanut varmaan kolme vuoroa sitten, mutta porukka vaan kasaantui siihen) jossa oli lähemmäs kaikki ukot mitä jäljellä oli (ihan hillittömän monta ukkoa) paitsi yhtä viiden hengen Tactical Squadia ja Örkkidreadnoughtia. Joten kuten sitten siitäkin selvittiin, lähes puolet armeijasta palasina. Tuollaiset isot kaikki - vetää - kaikkia -lättyyn -tappelut ovat minusta pelin huippuhetkiä.