Sotavasara.net

Noniin, eli käsikirjoitin vähän sopivaa tarinaa koskien vampyyriarmeijani taustatarinaa (armeijablogin löytää allekirjoituksestani). Eli tässä tulee, laittakaapa palautetta/risuja/ruusuja/kritiikkiä, mitä vain. :)

Osa 1.

Lize tunsi valtavaa kipua saadessaan voimakkaan nyrkiniskun oikealle poskelleen. Hän horjahti iskun voimasta taaksepäin pari askelta mutta sai pidettyä juuri ja juuri tasapainonsa. Lyöjä oli paraikaa lähestyvä Lizen aviomies, Kurt Helzenborg. Lize oli juuri saapunut kotiinsa Luicinin mielenosoituksista, kun hänen miehensä voimakkaassa humalassa yllätti hänet ja kävi käsiksi. Toinen nyrkinisku viuhahti Lizen pään vierestä, mutta tällä kertaa hän sai otteen lyöjän ranteesta ja sai potkaistua tämän kauemmas. Kurt kaatui potkun takia maahan ja ulvaisi tuskasta.
- "Shenkin narttu!", Kurt huusi yrittäessään kompuroida ylös lattialta. "Kyllä minä tiedän mishä sinä olet ollut...". Lize tiesi Kurtin tarkoittavan hänen ystäväänsä Morgania. Kurt oli ollut mustasukkainen jo heidän ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen, ja nykyään hän syytti aina Lizen olleen vieraissa tämän luona. - "Kuten jo sanoin, olin Luicinin mielenosoituksessa etelässä", Lize sanoi tuskastuneena kun piteli kivuliasta poskeaan. Hän viittoi alakertaan tulleelle nuorimmaiselle pojalleen, Henrylle, käskyn mennä takaisin yläkertaan katselemasta välikohtausta. "Tulen takaisin kun olet vähän selvennyt", Lize totesi Kurtille ja poistui ovesta ulos. Hän nappasi naulakosta käsilaukkunsa ja harppoi nopeasti ulos talosta. Poski oli vieläkin kipeä iskun voimasta.

Ilta oli pimeä ja sateinen satamakaupungissa aivan Remasin vieressä, Tileassa. Isokokoinen kapteeni Morgan nojaili sataman kiviaitaan aivan laivojen vieressä. Hän oli pitkä, mustahiuksinen ja komea kolmikymppinen mies. Tummanpunainen takki erottui hyvin mustista housuista, vyöllä oleva miekka ja selässä roikkuva kilpi kertoivat hänen olevan merimies ja taitava sotilas. Morgan omisti suuren satamaan ankkuroidun laivan ja valtavan miehistön. Laivan, jonka sanotaan olevan Valtameren nopein, hän oli voittanut aikoinaan uhkapelillä ja miehistön silkalla uskottavuudellaan ja luotettavuudellaan. Kaikesta päätellen Morgania voisi kuvitella rehdiksi herrasmieheksi. Herrasmies hän olikin, mutta rehtiys oli täysin oma juttu. Morganin sanotaan miehistöineen tekevän väkivaltaisia hyökkäyksiä muihin Valtameren laivoihin, varsinkin niihin joiden kyydissä oli uuden Remasin ja Luicinin lähitienoiden ikkunaverojen kannattajia. Kaikesta huolimatta Morgan oli kunnon mies joka ajoi asioitaan oikeudenmukaisuuden merkeissä, vaikkei aina täysin lain mukaisesti. Morganin talousasioiden mietiskely herpaantui kun hän huomasi tutun hahmon lähestyvän häntä kohti.

- "Kas, Lize!", Morgan selvästi ilahtui näkemästään. Hän ja Lize palasivat aamupäivällä Luicinin lähitienoiden ikkunaverojen mielenosoituksesta iloisin tunnelmin. Verontuloa oli lykätty jälleen kerrab eikä varmistuksesta ollut vilä selvyyttä. Nyt Lizen ilme ei ollut yhtä iloinen kuin aikaisemmin, sen Morgan huomasi heti tervehdyksensä lausuttuaan. Hän kysyi samantien Lizelta mikä oli vikana. Lize kertoi yksityiskohtaisesti tarinan, kuinka hän oli tullut kotiin, purkanut tavaransa ja löytäneen miehensä juopottelemasta takkahuoneesta. Huomattuaan Lizen Kurt oli haukkunut tämän petturiksi ja huijariksi ja kuink Sigmar tulisi heittämään hänet kadotukseen aviopetoksen takia. Tämän jälkeen hän oli käynyt Lizeen käsiksi, ja hetken päästä Lize karkasikin kotoa tapaamaan Morgania. Morgan kuunteli tummat silmät valppaina tarinaa. - "Minkä takia suostut sitten katselemaan tätä?", Morgan kysyi tarinan kuultuaan. "Jos hän kerran juo talonne rahat ja harjoittaa väkivaltaa kotona, mikset lemppaa häntä ulos talosta?".

Ensimmäistä kertaa Lize kuuli Morganin äänessä jonkinlaista tunteellista sävyä. "Mikä sinä olet väkivallankäytöstä puhumaan?", Lize kysyi Morganilta. Hän tiesi kyllä Morganin satunnaisista merirosvousretkistä, muttei kaikista niistä. "Ei Kurt ole huono mies, hän on ollut vain kovin stressaantunut lähiaikoina. Tiedät kai, hän työskenteli pappina ennen selkävaivojaan, ja Kaaoksen lisääntyminen on saanut hänet suunniltaan. Ja alkoholin käyttö myös". Sade yltyi joten he siirtyivät lähellä olevan myyntikojun katoksen alle juttelemaan. Salaperäinen tumma hahmo tarkkaili heitä lähimmäisen baarin oven pielestä. Hahmo kyttäsi oven vieressä lähes yötäpäivää, ellei ympäri vuorokauden. Baarinomistaja oli kerran yrittänyt häätää hänet pois, mutta omistaja löytyi häätöretkensä jälkeen huoneestaan silvottuna. Uusi omistaja oli mielellään jättänyt hahmon rauhaan. Morganin ja tämän katseet kohtasivat hetkeksi, vaikkei hahmon silmiä näkynyt hupun alta. - "Käy kysymässä tohtori Nayronilta apua, häneltä saattaa saada yösijan täksi yöksi. Kotiisi ei kannata mennä jos Kurt on väkivaltaisella tuulella, lisäksi häneltä voit saada jotain parannusainetta tuohon haavaan", Morgan totesi. Lize tiesi Morganin asuvan laivassaan, eikä hänen luokse kannattanut mennä. Jos Kurt saisi selville, hän jahtaisi Morgania yötäpäivää sen jälkeen. Lize kiitti Morgania ja lähti kävelemään kohti Nayronin suurehkoa taloa kaupungin toisella puolella. Lizen lähdettyä Morgan vilkaisi synkkää hahmoa uudestaan. Hän oli kadonnut.

Jaahas. Ihan hyvältä vaikuttaa, vaikka muutamia kirjoitusvirheitä näkyy vähän väliä. Kuten vaikka:

Skarsnik, the Lord kirjoitti:ja sai ensimmäisen lapsen lapsen

No, tarina vaikuttaa ihan jännältä jo näin alkuvaiheessa. Sopivan salamyhkäinen kerronta ja hyvä kirjoitustyyli sopivat hyvin yhteen ja luovat "jännän" tunnelman.

Kiitos kommenteista, pistän huomenna kolmatta osaa tulemaan. Pitänee tarkistaa vielä noiden kirjoitusvirheiden väliltä, noissa unohtui tyystin tekstin tarkistaminen, hyvä minä. ;)

Osa 3.

-"Miten niin erotettu!?", Lize huudahti taikaopiston ovella vartijalle. - "Rauhoitu toki", vartija sanoi tyynesti pitäessään käsissään nimilistaa. "Koulun rehtori on yksi ikkunaveron tukijoista, ja hän antoi käskyn käännyttää ovelta kaikki mielenosoituksissa olleet sekä heidän sukulaiset." Lize ja Kirsten katsahtivat epäuskoisesti toisiinsa. Kumpikin olivat valmiina mottaamaan vartijaa, mutta he hillitsivät itsensä koska siitä ei olisi mitään hyötyä tässä tilanteessa. - "Mikä takia ikkunaveroa vastustavat opiskelijat sitten erotetaan?", Kirsten kysyi vihaisesti. - "Näin yritetään karsia ikkunaveron vastustajia", vartija vastasi ja työnsi pergamentin taskuunsa. "Voitte hakea uudestaan tänne ensi vuonna jos lopetatte mielenosoitukset ja ikkunaverohakemus menee läpi". Lize oli varma ettei kansa lopeta mielenosoituksia, eli hakemus tuskin menee läpi. Kummin asia päättyisikään, he eivät voineet palata opistolle. Lize kääntyi kannoillaan ja marssi vaunulle. - "Viehän rehtorille terveisiä", Kirsten tokaisi, sylkäisi vartijan rinnuksille ja nousi itsekin vaunuun. Vartija jäi pihalle kiroamaan samalla kun vaunu kolisteli maantietä pitkin takaisin satamaan. Lize ei voinut uskoa tätä. Monien vuosien opiskelu oli ajautunut hukkaan. Hän oli osaava maagi, mutta taidoista ei ollut mitään hyötyä ilman lisäopintoja. Kirsteniä suututti sama asia yhtä paljon, ellei enemmänkin. Saavuttuaan satamakaupunkiin Kirsten suuntasi kotiin kertomaan murheelliset uutiset, samaan aikaan Lize lähti käymään Nayronin luona. Hänen oli saatava puhua jollekin.

Morgan kantoi suurta tavaralaatikkoa laivaansa. Parin päivän kuluttua olisi taas aika lähteä "bisnesmatkalle" merelle, tarkoituksena olisi tyhjentää satamaan saapuva arvotavaralaiva. Tyhjentäminen pitäisi tietenkin hoitaa kaukana merellä että laivan uppoamislavastus onnistuisi kunnolla. Morgan nosti laatikon rantatasanteelta laivalla odottavan Heinrichin haltuun. Heinrich oli laivan voimakkain mies. Hän oli saanut lisänimen "Päätön" tämän kömpelöstä vapaa-ajan työskentelystä mutta myös raivokkaasta, "päättömästä" taistelusta merirosvousiskun aikana. Morgan mietti talousasioitaan. Hän oli jälleen kerran velkaa moneen suuntaan. Uhkapelit eivät olleet tuottaneet, ja hän oli jäämässä miinuksen puolelle. Toivoa sopii, että tuleva matka onnistuisi. - "Hei Morgan, siinä meni viimeinen laatikko", Heinrich huusi laivasta. Morgan näki pari miehistön jäsentä, Pieterin ja Johanin, laskeutuvan laivan laskeutumisalustalta satamakiveykselle. - "Urakka on vihdoin valmis", Johan tokaisi ja sipaisi hikeä otsaltaan. "Eihän siihen mennytkään kuin muutama päivä". Morgan oli tyytyväinen. He olivat viiden miehen voimin hoitaneet koko urakan, samaan aikaan kun muu miehistö heilui lähikaupungeissa juontiretkillä. Oli Morganin ryhmän vuoro täyttää ja huoltaa laiva, ja sen he tekisivät kunnolla. - "Eiköhän sitten vetäydytä Ontuvaan Ankkaan, koko porukka on ansainnut juomat", Morgan tokaisi ja iski kaverillisesti kämmenellään Pieteriä olkapäälle. Heinrich kompuroi laskeutumisalustalta alas muiden joukkoon. "Missäs Josef on?". "Taitaa vielä järjestellä leikkikalujaan asevarastossa, sehän on hänen lempipuuhaansa nykyään", Pieter vastasi. "Hän tullee sitten aikanaan". Morgan, Heinrich, Pieter ja Johan suuntasivat Ontuvan Ankan pubiin. Tumma hahmo istui paikallaan oven vieressä kuten aina. Kuvitteliko Morgan, vai tuijottiko hahmo häntä heidän marssiessa baariin?

Illan pimennyttyä nelikko juhli vieläkin baarissa kovan työn lopputulosta ja hienoa suunnitelmaansa. Kellon lyötyä yhdeksän illalla satamassa oli jo hämärää ja väki oli hiljattain poistunut paikalta. Silti satamakaupungissa riitti vilinää, toisten työvuorot alkoivat toisten loppuessa. Tumma hahmo baarin kulmassa istui vieläkin paikallaan, tarkkaillen kaukana olevaa torialuetta jota valaisi soihdut. Yhtäkkiä hahmo kuuli ääniä oikealta puoleltaan. Paikallinen prostituoitu lipui hahmoa kohti. Näystä suivaantuneena hahmo nousi salamannopeasti ylös, kiskaisi huotrastaan hienolaatuisen tikarin ja iski sen prostituoidun silmien väliin. Nainen kuoli iskusta välittömästi. Adrenaliinin hiukan tasoituttua hahmo sipaisi tikarinsa puhtaaksi kaapuaan vasten ja työnsi teräaseen povitaskuunsa. Hän piilotti nopeasti uhrinsa kulman taakse roskakasojen taakse. Tämän hoidettuaan hahmo tarkkaili torialuetta vielä hetken ja lähti kävelemään kohti baarin vieressä olevaa hylättyä, kaksikerroksista taloa.

Ushor McNectus havahtui mietteistään kun hän kuuli alakerran oven käyvän. Hetken kuluttua hiljaiset askeleet lähtivät nousemaan portaita varovasti ylös. Ärsyynnyttyään ajatustensa keskeyttämisestä vampyyri keräsi oikean kätensä ympärille mustaa magiaa sisältävän liekkipallon. Tulija saisi kuulla kunniansa. Pian Ushor näki tulijan kunnolla. Mustaan kaapuun pukeutunut... lapsi? Välittömästi Ushor paiskasi lasta liekkipallolla. Lapsi ehti vain kiljaista, kun musta magia repi hänen lihan luista, paiskasi sielun palamaan helvettiin ja jätti vain nopeasti kaatuvan, pienen luurangon ja tämän ympärillä olevan kaavun. Ushor yskäisi pari kertaa näytöksen jälkeen. Hän ei edes vaivautunut nousemaan ja korjaamaan luita portaikosta. Kaikki tänne tulevat olivat joko hänen harvoja tuttujaan, eli he saisivat nähdä luurangon huoletta, tai hänen vihollisiaan, eli he jotka Ushor tuhoaisi. Pian tämän jälkeen ovi kolahti uudelleen. Ushor ei jaksanut sillä hetkellä kerätä enempää taikavoimia, joten hän päätti uteliaisuuttaan odottaa ja katsoa kuka tulee. Hiljaiset askeleet nousivat portaita ylös. Pian Ushor näki tulijan. Mustaan kaapuun pukeutunut... toinen lapsi? Siristettyään silmiään Ushor näki huomasi, että kyseessä ei ollut lapsi, vaan hänen apulaisensa. - "Minä tässä vain, herra", nekromantikko ilmoitti hitaasti kumarrellen samaan aikaan lähestyessään vampyyria. - "Oletko löytänyt sopivaa henkilöä? Voimani ovat vähissä, rupean jo näkemään näkyjä. Olin vähällä tuhota sinut portaikossa", Ushor selitti. Oikeasti hänellä ei ollut mielessäkään tuhoamista uuden saapujan kohdalla, mutta välillä on vain hyvä pitää alaisia varpaillaan.

- "Hyviä uutisia, herra. Löysin sopivan henkilön. Eikä hän ole tälläkään hetkellä kaukana."

Hyvä hyvä... Varsin otteessaanpitävää ja melenkiintoista tarinantynkää. Piratismi+Warhammer on osoittautunut hyväksi yhdistelmäksi ainakin fluffipuolella.

Pientä kritiikkiä: MIKSI IHMEESSÄ KOKO TARINA ON LIHAVOITU?!?!?!?!? Tämä tosin on vain pieni kosmeettinen sivuseikka...

Jatkoa odotellessa... yarr!

Tarina on lihavoitu, koska minusta se vain yksinkertaisesti näyttää paremmalta tarinalle, muuta syytä ei oikeastaan ole... Neljäs osa saapunee viikonloppuna.