Orcallianin 28. rykmentin 7. komppania

[Remos]

Orcallianin toimintamenetelmät on nyt käyty lävitse. Tämä on tarina Orcallianin 28. erikoisjoukkorykmentin 7. komppanian toimesta operaatio Julmassa Huvissa.

Suomennoksia ja huomautuksia:

Kahdentoista Neuvosto = High Lords of Terra
Kunnioitettu/Kunniallinen Keisari = God Emperor
Inkvisitio/Inkvisiittori = Inquisition/Inquisitor
Ulompi reuna = Outer Fringe (tarkoittaen galaxin eteläistä reunaa, joka ei kuulu Imperiumiin)
Imperiumi = Imperium
Keisarin Vasara = Hammer of the Emperor (Tarkoittaa IG:tä)
Suurherttuatar/Suurherttua = Inquisitor Lord
Kahtitoran Suuri Huligaani = Great Hooligan of Kragfang
Alfa-Eldar/Beta-Eldar/Gamma-Eldar = Crafworld Eldar/Exodite Eldar/Dark Eldar
Mortariuksen Holvit = Mortarius Vault
Petturilegioona/Petturikaarti = CSM tai Renegades/Traitor Guard(myös takinkääntäjät)
Suuri Ristiretki = Great Crusade
Suuramiraali/Kommodori/Amiraali = Lord-Admiral/Fleet-Admiral/Admiral
Keisarillinen Iskujoukko/Tinasotilaat = Stormtrooppers/Glory Boys
Tähtilinna = Starfort
Segmentti = Segmentum
Gootti -sektori = Gothic -sector
Ylä-gootti = High-Gothic (kieli)
Vanki-sotilaat - Penal legion
Neljän Kirotun Seurakunta - Tarkoittaa 4 kaaosjumalaa, koska neljä kaaosjumalaa on vain niin dorka tapa sanoa se
Marsalkka - Lord General
Kenraali - General
Maahanlaskujoukot = Drop Troops
Taistelualus, Pelonkylväjä/Peloton = Dreadnaught, CSM/SM
Laskureppu = Gravchute
LA-?? = Lasgun (laserase-malli??)
Ptk, panssarintorjuntakivääri = Autocannon
LPTT-?? = Lasgun (lasertoimenenpanssarintorjuntatykki-malli??)

HUOM! OrSO28.07 = 7th Company of 28th Regiment of Orcallian Special Ops
HUOM! Linkit vievät Lexicanumiin
HUOM! Minerva II Heliacan nimi on sanaleikki latinasta. Aquila Heliaca tarkoittaa Keisarikotkaa.
HUOM! Kaikki IG:n nimettyjen henkilöiden nimet ovat klassismia edustavien taiteilijoiden nimiä ja IN:n kansallisromantiikkaa edustaneiden.
HUOM! Koska suomalaiset ja englantilaiset sotilasarvot eivät aina kohtaa, luettelen tässä kaikki käännetyt sotilasarvot, tiedän että ne menevät ristiin ja rastiin, mutta ovat mielestäni ihan ok:
Company Commander = Normaalisti kapteeni, tässä tapauksessa eversti
Platoon Commander = Sotilasmestari
CCS Veterans = Vääpeleitä
PCS Veterans = Kersantteja
Veteraans ja Sgt = Kersantteja ja Vääpeli
Infantry squad ja Sgt = Sotamiehiä ja Kersantti



Operaatio Julma Huvi [Tremert] [OrSO28]

OrSO28 ensimmäiseksi tehtäväksi ilmoitettiin täydennyskoulutuksen jälkeen Tremertin vapautus.
Upseereja tiedotettiin asiasta viikkoa etukäteen.
Eversti Descartes oli arvoltaan esiupseeri, mutta toimi Orcallianin 28. erikoisjoukko rykmentin everstin Blaise Calderónin avustavana toimihenkilönä. Itse vastuussa seitsemästä komppaniasta.
Marsalkka Amadeus Pern oli pistänyt Orcallianin 25. ja 26 erikoisjoukko rykmentin tulikokeeseen Myrissä, jossa sen toiminta koettiin todella hyödylliseksi. Siitä johtuen 28. siirrettiin toisen pahamaineisen Delta Tau planeetan pinnalle, Tremertin.


”Keisarillinen kaarti sai kaksi kuukautta sitten jalansijan Tremertin tuhoutuneesta kaupungista Hadista. Paikallisen komissaarin pyynnöstä seuraavana kohteena on Rhandista”, aloitti Blaise.
Paikalla olivat kymmenen komppanian johtavat upseerit, kahdeksan kapteenia ja kaksi majuria. Pieni ahdas sali oli hämärä ja jostain kuului kokoajan naksutusta ja pauketta. Keskellä huonetta oli suuri hologrammi kuva planeetasta, joka oli kytketty kahteen koneeksi muunnettuun ihmiskyborgiin, jotka seisoivat kasvot seinää vasten kuin aivokuolleet.
Kapteenit olivat pukeutuneet pitkään takkiin, jossa kaikilla oli litania kunniamerkkejä. Descartes ei osannut nimetä heistä ketään. Majurit hän tunnisti Myrin sotatilasta, muttei saanut nimiä päähänsä. Heillä oli hartioillaan kaksi paksua viivaa, muilla yksi. Hänellä ja Blaisella neljä.
”Teidät sijoitetaan neljäntoista tunnin päästä Tremertin planeetalle. Siirrytte suoraan sotatilaan, eikä teidän tule epäröidä tulen kanssa, jos ette näe Aquilaa”, Blaise jatkoi. ”Teidät siirretään näihin pisteisiin.” Hologrammi tarkentui planeetan pinnalle. Siitä pystyi jo erottamaan alueen laajat metsät ja niiden keskellä olevat hakkuualueet.
”Suunnitelma on tämä”, Blaise aloitti vakaalla käskevällä äänellä. ”Ensimmäinen komppania, jota johtaa majuri Karel Soler”, hän nyökkäsi toisen majurin puoleen, joka nyökkäsi takaisin.
”Ensimmäinen komppania tukee ja tiedustelee Orcallianin 51. 52. ja 53 mekanisoidun jalkaväen ja 1. ja 2. panssaroidun rykmenttien leivissä. Teidän johtava upseeri tulee olemaan minä ja vastaatte kaikesta minulle. Koskee myös teitä kaikkia muita”, Blaise kiersi vanhoilla sinisillä silmillään upseeriston läpi. Jokainen nyökkäsi takaisin ja hymähti heikosti. ”Te teette niin kuin täällä sovitaan, ette, niin kuin kentällä sovitaan. Tästä suunnitelmasta puhutaan operaatio Julmana Huvina.
Toinen komppania toimii 3. 4. ja 5. panssarirykmentin leivissä, ja kolmas tukee Hadin puolustusta. Teillä ei ole oikeutta poistua tehtävästänne, ennen kuin olette siihen täysin kykenemättömiä. Tämä taas tarkoittaa, että jos teille käy samankaltainen onnettomuus kuin Eversti Descartesille, pääsette linjasta pois.”
Katseet kääntyivät Descartesin suuntaan, joka vaihtoi kiusaantuneena asentoaan.
”Loput teistä, eli neljännestä kymmenenteen komppaniaan, sijoitetaan Rhandin lähimaastoon noin 300 kilometrin päähän toisistanne ja itse kaupungista. Päämääränänne on siirtyä kaupunkiin 1. 2. 3. 4. ja 5. panssarirykmentin ja 51. 52. ja 53. mekanisoidun rykmentin kanssa. Jos kaupunkiin pääsy on mahdotonta jopa tukijoukkojenne kanssa, ottanee Eversti Descartes yhdessä majurien Karel Sorel ja Franz Stamicin kanssa johdon koko piirityksessä. Yksikään komissaari tai majuri muista rykmenteistä ei tule hyppimään teidän silmillenne, tästä tiedotetaan myös heitä.”
Upseerijoukko nyökkäsi hämärässä huoneessa, osa vaihtoi asentoaan ja kohensi koppalakkiaan, paitsi kaksi kapteenia, joilla oli punaiset baretit. Descartes oletti heidän olevan Harakonin joukoista.
Blaise aloitti puhumaan taas, ”Yhteydenpito toistenne kanssa on ehdottomasti kiellettyä. Vain teitä tukevat joukot saavat käyttää viestintä laitteita. Tämä on ehdottoman tärkeää. Jos tilanteenne kääntyy niin, ettette selviä tilanteesta, ilmoitatte suoraan laivastolle, joka hakee teidät pois paikalta. Tällöin muita komppanioita pyritään tiedottamaan kryptatulla viestillä.”
”Miten meidän tulisi tehdä yhteistyötä jos emme voi pitää yhteyttä toisiimme”, kysyi nopeasti koppalakkia kantava kapteeni.
Blaise katsoi häntä pitkään ja huokaisi, ”Teidän ei oletetakaan tehdä yhteistyötä toistenne kanssa. Te siirrytte sotatilaan ja olette aivan yksin. Tiedotus on päättynyt siirtykää porttien lähistölle, lähtö on melko lähellä.”

Falco Berigora on suunniteltu joukkojen kuljetukseen laivastosta planeetan pinnalle. Yhteen alukseen mahtuu kutakuinkin 50 miestä varusteineen kaikkineen. Eversti Descartes arveli joukkojen lähtevän niillä, sillä niihin on yleensä asennettu tutkan häirintälaitteet ja ovat todella nopeita.
Siirtymäportista liikkui yhteensä 2500 miestä suureen Spizaetus nimiseen Keisari –luokan taistelualukseen. Paikalle siirrettiin myös useampi ”kävelijä” ja helikoptereita. Descartes näki jo joukkojen siirrosta, että kyseessä tulisi olemaan kova homma. Paikalle oli ilmestynyt useampi komissaari seuraamaan tilannetta, jotka jakoivat käskyjä ja hoputtivat joukkoa siirtymisessä. Aivan kuin heillä olisi kiire tulla poltetuksi, revityksi tai ammutuksi.
Descartes piteli oikeaa kättään ja mietti kunnian hintaa. Kuinkahan moni hänenkin joukoista saisi tuta sodan kamalimman puolen. Hän oli informoinut muuta upseeristoa faktasta, että Tremert oli valkoisen fosforin tuottaja ja on oletettavaa, että sitä on paljon käytössä. Siitä tulee helvetti ja verilöyly, sen hän oli sanonut.
Pitkän odotuksen jälkeen Spizaetus irrottautui laituristaan ja lähti liikkumaan avaruuteen. Hetken kuluttua Spizaetus siirtyi ulottuvuusvääristymään.

”Liikkeelle! Planeetan pinnalle aikaa 18 minuuttia!” huusi kapteeni-komissaari kovaan ääneen. Helikopterit ja kävelijät olivat sijoitettu Falcon Berigoriinsa miehistöineen ja odottivat kärsimättöminä lähtöään.
Descartes katsoi portilta kun hänen joukkonsa juoksi portista sisään kuljetusaluksiinsa. Viimeisenä hänen alukseensa käveli taaksensa vilkuillen kapteeni-komissaari.
”René Molière. Komppanianne tarkkaileva kapteeni-komissaari, jos tarvitsette apua, älkää epäröikö kysyä sitä”, kapteeni-komissaari sanoi ja kätteli Descartesia rautaisesta kädestä huolimatta tyynesti ja epäröimättä.
”Descartes. Kutsukaa minua Everstiksi”, Descartes sanoi tyynesti nyökäten ja painoi sitten vasemmalla kädellään Renéen sisälle kuljetusalukseen. Aluksen ovet kolahtivat kiinni ja se sinkoutui Spizaetuksesta suoraan Tremertin ilmakehään.
Kovaan ääneen väenkohinan ja koneen paukkeen ylitse huusi aluksen johtava upseeri, ”Kaikki tietävät mikä on oma tehtävänsä! Teidät tullaan tiputtamaan aluksesta maahanlaskujoukkojen tapaan ja mitä luultavimmin hajaannutte alueelle! Sen vuoksi suosittelen lämpimästi aseiden varmistusta ennen tiputusta, sillä vastarintaa esiintyy kaikkialla minne menette aseistetun alkuperäisväestön vuoksi!”
Hetken hiljaa miettien upseeri jatkoi vielä, ”Hyvää matkaa!”

Descartes seisoi tiputusaukon vieressä odottamassa, että pääsee viimeisenä hyppäämään.
”Laskeutumisalueenne on paikannettu! Kaksi minuuttia tiputukseen!”
Osa miehistä kaivoi pieniä Aquiloita, joita he suutelivat ja työnsivät takaisin taskuunsa. Joukko oli selvästi hermostunutta ja peloissaan. Suurin osa joukkueesta oli kasattu Harakonin joukoista, koska heille Iskujoukkojen läsnäolo ja koneesta tiputtaminen ovat tuttua. Osa oli Descartesin tuttuja Myristä, mukaan lukien hänen taistelutovereitaan tiedustelujoukkueesta. Jolloin hän menetti kätensä.
Alus hidasti vauhtiaan ja samalla pudotusluukku avattiin.
”No niin! Nyt on koittanut hetki kun teistä miehistä tehdään leijonia!” Descartes huusi ja työnsi ensimmäisen rautakädellään luukusta alas. Sitä seurasi yksi ja taas yksi. Miehiä hyppäsi yhteensä 51, kunnes Descartes hyppäsi viimeisenä alas.

Joukot tippuivat noin 200 metristä alas. Heidät oli luonnollisesti varustettu maahanlaskujoukkojen tapaan laskurepulla, joka toimi antigravitaatio laitteena hidastaen pudotusta.
Ensimmäinen ajatus Descartesin mielessä oli: tähän asti kaikki mennyt kuten pitikin.
Kuljetusalus kaarsi tiputusalueen ympäri ja suuntasi pois ilmakehästä. Seuraava alus näkyi jo taivaalla.
Äkkiä puustosta alkoi kuulua kovaa pauketta. Keltaiset nuolet halkoivat ilmamassaa ja iskeytyivät selvästi heidän perässään tulleeseen kuljetusalukseen, joka alkoi savuttaa. Kuin ilmaan heitetty helminauha alusta kohti ammuttiin suuria ilmatorjunta panoksia, jotka räjähtivät valkoisina liekkeinä iskeytyessään alukseen. Sekunnin murto-osan jälkeen aluksen toinen moottori syttyi liekkeihin ja alus kaartui taivaalta puustoon jättäen metsään palavan halkion.
Taivaalla näkyi jo kolmas kuljetusalus, jota ammuttiin kauempaa metsiköstä. Descartes ei kuitenkaan pystynyt enää seuraaman tilannetta, kun oksisto iskeytyä häntä vastaan ja puut peittivät näkyvyyden.

Paksut liaanien peittämät puut olivat ainakin 50 metrisiä. Niiden pinta oli aivan sileää ainesta, joka hohti hieman antaen vähän valoa lehväkatteen alapuolelle.
Descartes repäisi laskurepun valjaat irti ja tarttui haulikkoonsa. Maa oli nilkkoihin asti vetistä liejua, jossa oli epäilyttävästi sieniltä näyttäviä kasveja pinnalla.
Puska heilahti ja sieltä ryntäsi yksi sotilaista suoraan Descartesia päin. He kaatuivat liejuun, joka päästi maiskauksen.
”A-anteeksi Eversti”, sotilas sanoi ja nosti Descartesin jaloilleen ja pyyhki mutaa hänen puvultaan. Eversti nousi ylös, tarttui sotilaan olkapäästä ja lähti kävelemään suuntaan, josta sotilas oli tullut. Hän tiesi, että lopu joukkueesta sijaitsisi sielläpäin.
Lehväkatoksen yläpuolelta kuuluva kuljetusaluksen jylinä sai hänet kuitenkin jäämään, koska joukkoja oli ohjeistettu jäämään paikalleen ja odottamaan vähintään yhtä toveriaan ennen liikkeelle lähtemistä. Tämän vuoksi joukkueen sotilaat oli jaettu taistelupareihin ennen tiputusta.
Hän näki lehväkatoksen lävitse yhden kävelijän tippuvan juuri heidän kohdalleen ja käski sotilaan siirtyä sivummas.
Kävelijälle suunnitellusta laskurepusta huolimatta EMLK-14 merkkinen kävelijä rysähti lehväkatteen läpi ja rysähti liejuun, joka roiskui Descartesin ja sotilaan päälle. Sienimäinen kasvusto valui kävelijän päältä kuin löysä hyydyke takaisin liejuun kuvottavasti loiskahtaen, kun kävelijä oikaisi jalkansa.
Joukkojen keskuudessa EMLK:t tunnettiin Emileinä. Kyseisen Emilin kuljettava nojautui ikkunastaan Descartesin puoleen.
”Neljäs ja viides joukkue tiputetaan vähän etelämmäs IT-tykkien vuoksi! Laivaston pojat saivat tiedotteen, jonka mukaan meidän tulisi hoitaa ne ensimmäisenä pois ja jatkaa vasta sitten toimintaa!”
Descartes nyökkäsi. ”Hae skannerillasi ensimmäisen joukkueen sotilaat. Aseta laajuudeksi 300 metriä. Meidän on ensin keräännyttävä yhteen, ennen kuin voimme lähteä toimintaan.”
Kuljettaja huikkasi Emilistään ja kääntyi painui rungon sisälle näkymättömiin.
”Mistä olette kotoisin?” Descartes kysyi hermoilevalta sotilaalta, joka tähtäili pusikkoja.
”Anteeksi?” sotilas kysyi ja kääntyi Descartesin puoleen samalla pusikkoja vilkuillen. Descartes toisti kysymyksen ja sotilas vastasi olevansa Myrin valkokilvistä.
”Millä rintamalla?” Descartes jatkoi.
”Toimimme erään voimalan vartiona” sotilas vastasi hermostuneesti.
Descartes painoi kätensä sotilaan hartialle, ”Eversti Descartes, komppanian johtava upseeri Myrin tiedustelujoukkueiden upseeri. Olette hyvissä käsissä, hellittäkää hieman.”
”Suurin osa joukoista on jo kokoontunut pienelle mäelle sata metriä tästä kaakkoon!” Emilin kuljettaja huusi ikkunasta. ”Hypätkää kyytiin, lähdetään paikanpäälle!”

Emil rysähti ensimmäisen puskan lävitse kahdella askeleella sotilaan ja Descartesin keinuessa sen katolla epävakaasti. Puista lehahti suuria värikkäitä lintuja, kun Emil kolahti isomman puuna kylkeen.
Joka paikassa oli samanlaista mustansinistä liejua, jossa kellui sienimäisiä lättyjä. Puut kaartuivat taivaan peitoksi kuin suuret kirkkojen tukipilarit. Kaikkialla oli hämärää, eikä muita elämää kuin lintuja näkynyt missään.
Kuljettaja hihkaisi nimekseen Karl Agrell. Hän oli ajanut Emil kävelijöitä pikkupojasta lähtöisin ja sanoi pystyvänsä huoltamaan kaikki komppanian Emilit päivän sisään. Rehvasteli ajanratoksi.
Emil astui pienehkön puun varrelle, joka kaatui näyttävästi loppu joukkueen eteen. Kaikki olivat löytyneet.
Descartes hyppäsi kävelijästä alas ja ensimmäisenä vastaan käveli laatastaan päätellen sotilasmestari.
”Kaksi puuttuu, mutta luulen että he ovat menehtyneet tiputuksessa”, hän ilmoitti ja ojentui asentoon. ”Paikalla on tällä hetkellä yksi joukkue ja kaksi kävelijää, minusta meidän pitäisi pistää kävelijät eteen ja lähteä itse perässä, jotta löydämme kolmannen ja neljännen joukkueen!”
Descartes katsoi hetken joukkoa. Paikalla oli 48 sotilasta, kaksi kävelijää. Neljällä oli kaksi LPTT-6 panssarintorjunta tykkiä. Paikalla oli myös kapteeni-komissaari René ja kahdeksantoista sissiä. Kolmella melta-aseet ja toisilla kolmella liekinheittimet.
”Sotilasmestari, lepo. Minä olen Eversti Descartes, johdan tätä komppaniaa”, Descartes huusi joukoille selvennykseksi. ”Ensimmäiseksi kohteeksi on nimetty IT-pesäkkeet ja uskon että muiden komppanioiden tiputus riippuu siitä, että ne saadaan tuhottua.”
Sotilasjoukko nyökkäsi hyväksyvästi.
”Karl! Missä suunnassa on lähin IT-pesäke? Aseta kantamaksi 500 metriä!” sotilasmestari huusi kävelijän kuljettajalle, joka painui rungon sisälle hetkeksi.
”Neljänsadan metrin päässä kaakossa näkyy iso joukko, luultavasti kolmas joukkue! Tutkakuvasta näkee, että he ovat aukiolla, luultavasti IT-pesäkkeessä.”
”Käskynne Eversti!” sotilasmestari haukkaisi ja joukkue asettautui yksikköihinsä.
Descartes yritti laskelmoida, mutta epäili hätiköimisen tuhoavan mahdollisuuden IT-pesäkkeen neutralisoimisesta. Jos taas hidasteltaisiin, luultavasti kontaktissa oleva kolmas joukkue tuhoutuisi.
”Lähdetään aukiolle päin. Kävelijät kiertävät sivustaan. Oletettavasti kohteessa on ainakin yksi Hydra IT, käyttäkää ohjuksenne siihen jos se ei ole tuhottu. Ensimmäinen ja toinen yksikkö LPTT:n kanssa kapteeni-komissaarin mukaan suoraan aukion reunalle, muut seuraavat minua ja sotilasmestaria!” Descartes karjaisi niin, että sotilasmestarilla kesti hetki tajuta käsky. Nopeasti kannoillaan kääntyen hän kuitenkin näytti käsimerkein toimintamallin ja joukot lähtivät liikkeelle.
Descartes lähti juosten sissien etujoukkoon. He juoksivat rämeen lävitse, kunnes edestäpäin alkoi kuulua aseiden ammuntaa ja pauketta. Hän kääntyi sotilasmestarin puoleen ja käski juosta kapteeni-komissaarin avuksi ja hoitaa homma kotiin. Komppania oli menettänyt jo tiettävästi 52 miestä maahanlaskussa, joten ylimääräisiä menetyksiä ei tulisi ottaa. Tämä pyöri Descartesin mielessä jatkuvasti.

Kontakti

IT-pesäke oli sijoitettu entisen hakkuualueen reunalle. Sen pinta oli kuivaa hiekkaa, joka luisti askelien alla.
Descartes pysähtyi metsän laitaan huohottamaan. Vilkaisu aukiolle paljasti tilanteen vakavuuden.
Keskellä aukiota oli suuri hiekkapussilinna, jonka keskelle oli sijoitettu ilmeisesti mobiloitava Hydra IT-tykki. Sen kaikki neljä piippua takoivat metsän vastakkaista reunaa, josta näkyi yksi tuhoutunut kävelijä. Oikealla puolella aukiota oli kaksi lautahökkeliä, josta johti juoksuhauta aina Hydran hiekkapussilinnan ympärille asti.
Juoksuhaudasta vilahti piikillä varustettuja kypäriä ja LA-15 rynnäkkökiväärien piippuja. Kaikki selin ensimmäistä joukkuetta päin.
Ennen kuin Descartes pääsi arvioimaan tilannetta paremmin, suuri punakärkinen ohjus suhahti metsiköstä hänen vasemmalta puoleltaan ja iskeytyi sekunnissa Hydran tykkitorniin räjäyttäen sen palasiksi. Paksut panssarinpalasen sinkoutuivat ympäri aukiota. Räjähdys levitti hiekkasäkit aukiolle ja juoksuhautoihin. Hiekkasäkit repeytyivät ja hiekka levisi ympäriinsä. Metsästysohjuksen tehoa aliarvioidaan suunnattomasti.
Keskellä aukiota olevat petturikaartilaiset painuivat juoksuhautoihin hetkeksi räjähdyksen voimasta. Emil kuskit aukaisivat tulen kohti juoksuhautoja. Suuret kevyiden panssariajoneuvojen tuhoamiseen tarkoitetut Ptk:t pitivät joukkoa juoksuhaudassa ja samalla sotilaat pääsivät asemiin metsän laitaan ja alkoivat ampua juoksuhaudoista kurkistavia päitä.
”Kiertää! Ensimmäinen yksikkö Emilien tueksi! Toinen mukaani!” Descartes huusi silmittömän paukkeen ylitse.

Ensimmäinen sissiyksikkö juoksi vasemmalle, kun Descartes lähti, luultavimmin Catachanilaisista aliupseereista koostuvan yksikön kärjessä juoksemaan aukion ylitse.
Hän tunsi kuinka syke nousi. Sydän pamppaili rinnassa ja silmät näkivät vain ilmassa lentävät ammukset, joita oli joka puolella kuin hyttysiä rämeellä. Hiekka painui jokaisella askeleella ja karkasi jalkojen alta. Edessä häämötti lautahökkeli, jonne yksikkö painoi kuin viimeistä päivää.
Entisen Hydran paikalle laskettiin kolme raskasta konekivääriä, jotka alkoivat heti tulittaa metsänlaitaa. Yksi konekivääreistä tulitti aukiota ylittävää yksikköä.
Descartes vilkaisi taakseen ja näki, kun aliupseerin haulikko lensi ilman halki ja tipahti hiekkaan, kun KK osui häneen.
Loppu yksiköstä heittäytyi maihin.
”Ylös sieltä!” Descartes karjaisi etummaisena ja pysähtyi keskelle kenttää. ”Te kaikki kuolette jos jäätte siihen makaamaan! Ylös! Juoskaa senkin pelkurit!”
Descartes tarttui rautakädellään yksikön liekinheittäjämiehen olkapäästä, mutta ylöspäästyään mies valahti hengettömäksi KK:n osuessa häneen.
Lippaan vaihto.
”Vääpeli! Yksikkö ylös ja juoksuhautaan! Lipas on vaihdossa, nyt on tilaisuus! Ylös sieltä!” Descartes raivosi ja tarrasi liekinheittimeen.
Vääpeli nousi hiekasta ylös ja huusi yksikkönsä liikkeelle. Joukko nousi ylös ja pinkoi vihollisten miehittämää juoksuhautaa kohden. Yksi ammus osui Descartesin rautakäteen jättäen siihen vain heikon naarmun.
Descartes pääsi teräslevyillä tuetun juoksuhaudan reunalle ja tiputtautui alas. Hän pääsi kasvotusten petturikaartilaisen kanssa, mutta ennen kuin kaartilainen kerkesi kääntämään asettaan, tarttui Descartes rautakädellään hänen päästään kiinni ja väänsi sen ympäri.
Tuskanhuuto hukkui nopeasti kallon hajoamiseen ja kaartilainen taittui kaksinkerroin lattialle aivot teräspinnalle leviten.
Puolitoista metriä leveää juoksuhautaa miehittävät kaartilaiset kääntyivät sinne hyppäävää aliupseeriyksikköä päin. Mutta ennen kunnollista reaktiota yksikkö muodosti kiilamaisen kuvion ja aloitti tulituksen.
Teräslevyjen välinen pauke lukitsi korvat. Seitsemän haulikkoa laukesi samaan aikaan juoksuhautaan. Ensimmäiset kymmenen petturikaartilaista kaatui verta roiskuen haulien reikiä täynnä lattialle.
Aliupseerit pääsivät pitkän odotuksen jälkeen taas verenmakuun, kun teräksen ja veren rautainen haju pisti sieraimiin ahtaassa juoksuhaudassa. Haulikoilla ampuneet siirtyivät nopeasti syrjään ja eteen astui Descartesin rinnalle kaksi liekinheitintä.
Metsän reunalta ampuneet yksiköt hellittivät tulen nähdessään liekinheittimien liekkien nousevan korkealle juoksuhaudan yläpuolelle.
Juoksuhaudassa olevat haukkoivat henkeään, kun ihmisliha alkoi kärytä. Sen pistävä kuvottava haju kävi kaikkien henkeen ja yksikön päästyä ensimmäiselle juoksuhaudan laajennetulle osalle kymmenen metrin päähän alkoivat haulit taas lennellä.
Kaksi kävelijää siirtyi metsän siimeksestä pitkillä harppauksilla suoraan aukion ylitse entiselle Hydra pesäkkeelle. Ja neutralisoi KK:t vain sekunneissa. Metsän toiselta reunalta lähti kolmas joukkue juoksemaan, joka johti petturikaartin antautumiseen.
Miehet nousivat juoksuhaudasta kädet ylhäällä anoen ylivoimaiselta viholliselta armahdusta, mutta nähdessään joukkojen nousevan juoksuhaudasta toisen komppanian juoksu pysähtyi ja he ampuivat kaikki antautuvat joukot.
Vastarinta oli kaatunut.

Emilit seisoivat Hydran raadon päällä voitokkaina. Kontakti oli ohitse.
Descartes käski yksikkönsä tutkia lautahökkeli sisältäpäin ja nousi itse ylös.
”Toinen joukkue ilmoittautuu palvelukseen!” hihkaisi toisen joukkueen sotilasmestari hymy huulillaan. ”Te lienette ensimmäinen joukkue? Viimehetken tietojeni mukaan kolmas ja neljäs joukkue sijoitettiin etelämmäs lähelle toista IT-pesäkettä. Luultavasti heillä on käynyt yhtä hyvä tuuri kuin meillä ja saaneet vastaansa vain ’takinkääntäjiä’!”
Descartes nyökkäsi. ”Mikä oli se yksi alus, joka räjähti tiputuksen aikana?”
Sotilasmestari kohautti olkiaan. ”Luulisin että se oli hämäykseksi sijoitettu alus, sillä viidennen joukkueen mukana meille tulee muonaa ja kuljetusajoneuvot. Heidät sijoitetaan suoraan sinne toiselle IT-pesäkkeelle kun Hydra on saatu tuhottua!”
Veteraanit juoksivat lautahökkelistä ja ilmoittivat sen sisältävän pienimuotoisen ammusvaraston.
Toisen joukkueen sotilasmestari hymyili ja käski radiomiehensä luokseen.
”Meidän on otettava yhteyttä kolmanteen ja neljänteen joukkueeseen. Sillä tavoin saamme kyydityksen täältä sinne.”
Descartes nyökkäsi, mutta jäi kuuntelemaan. Kauempaa metsästä kuului helikopterin ääntä.
”HeKo! Kaikki Ptk:t tähtäys metsän reunaan lehväkatteen yläpuolelle, joukkueet metsän reunaan!”
Toisen joukkueen sotilasmestari käänsi päänsä metsänreunaan ja painoi sitten itsensä ja radiomiehensä juoksuhautaan piiloon.

To be continued... >:)

[Air Defence]

Jaahas, uusi ketju.

Noh, tarina soljuu hyvin eteen päin. Erityisesti taistelukohtausessa tempo on hyvä - ei pysähdytty kuvailemaan maisemia, vaikka vieraalla planeetalla oltiinkin, vaan painettiin päälle läjäyttimet läiskyen. Alun käskynjaossa taas tulee ehkää liikaa taktistatietoa. Lukija tuskin muistaa jälkeen päin mihin mikäkin armeija ja komppania sijoitetaan, vaikka se tarinan jatkon kannalta voisi olla oleellistakin.

Mutta joo, ihan reippaan pätkän olet taas saanut tarinaa kirjoitettua.

[Remos]

Kiitoskiitos. Huomaan itse ainakin että tarina on selvää paskaapaskaapaskaa ja ruoste naksuu sormista kun lähti kirjoittamaan. Edellisestä tarinasta on kuitenkin jo kolme vuotta.

Mutta yritän saada lisää aikaiseksi, paremmalla temmolla. Päästään luultavasti CSM suomennoksiinkin. Kiitos mielenkiinnosta!