Sotavasara.net

Itsella ainakin 3 vuotta sitten muistan kun tyttöystävä tuli käymään koitin parhaani mukaan paniikissa piilotella kaikki figut. Lopulta se sitten ne löysi ja hävetti niin perhanasti kun se kattoo niitä ja ajattelee että meikä vaan leikkii leluilla päivät pitkät. Sai vähäksi aikaa jopa lopettamaan figuilun :D haha
Ja joskus kaverit aina auko päätään kun huomas ne ja kyllä ne vielä nykyäänkin mutta enemmän vitsi mielessä nauretaan molemmat jutuille. Ja vielä nykyäänkin jos joku uusi tuttavuus löytää figut tai selitän niistä suu vaahtona niin kattelee mua vähän aikaa että onkohan tolla kaikki intiaanit kanootissa.

No, kerran äitini vieraat tunkeutuivat huoneeseeni ja katselivat ihan ekoja (lue = törkeän huonosti maalattuja) figujani jotka olivat menossa uudelleenmaalaukseen. Kyllä hävetti.

Eipä muuten ole hävettänyt, ne jotka oikeasti rupeavat valittamaan figuista itse harrastavat asioita, joita itse pidän paljon pahempina asioina. Esimerkkinä vaikka tupakka, alkoholi ja muut huumeet.

Sanotaanko näin, että aika ajoin sitä tulee miettineeksi sisällyttääkö ja missä muodossa harrastuksen CV:hen. Tällä hetkellä taitaa olla tällä tavalla: Harrastuksiini kuuluu mm. pienoismallit, jonka ansiosta minulla on hyvät valmiudet erilaisten askarteluryhmien vetämiseen. Kysymyshän on puhtaasti siitä miten harrastuksen tuo esiin asiaan vihkiytymättömille ja missä asiayhteydessä.

Harrastusta ei ole muuten tullut häpeiltyä. Figut ovat yleensä olleet olohuoneen kirjahyllyn vitriinissä vieraiden ihmeteltävinä ja yleensä menettävät uutuuden viehätyksensä kovin nopeasti. Vaimo on sen sijaan vähän vaikeammaksi kokenut harrastukseni kuvaamisen.

Rehellisesti, en ainakaan vielä ole häpeillyt tätä "hassua" harrastustani - en sinänsä nää siihen mitään syytä. Ja jos joku rupeaa valittamaan niin voin aina vedota taiteellisiin taipumuksiini~ :D Sen sijaan vanhempien kanssa harrastus on hieman aiheuttanut kitkaa. Hävetti pikkasen kun ovat sanoneet ettei enempiä figuja pitäisi hankkia (paskanmarjat!), ja tuossa juuri oli pakko pyytää tilisiirtoa tekemään - arvaatte varmaan siirron luonteen sen enemmittä puheitta.

Issee on joskus marmattanut että hassaan liikaa rahaa figuiluun. Ja joskus taannoin Äiteelläni oli jotain suurta koko warhammerointiani vastaan, mutta vuosien saatossa vanhempani ovat päässeet asian ytimeen, miksi tätä harrastan. Isä on kyllä edelleen sitä mieltä että rahaa menee moiseen liikaa, mutta äidin asenne on päinvastaista: "No eipä mee rahat tupakkaan ja viinaan.
Pikkuveljeni ja hänen kaverinsa häpeävät ilmeisesti meikän figuilua suuresti. Jokku veljeni kaverit ovat kysyneet veljeltäni tyyliin näin: "Eikö sua hävetä ku sun isoveljes on joki WOWittaja ku se leikkii pikku-ukoilla?!?" Ööö... Minä en edes pidä wowista :'D
Armeijassa ku kerran maalailin ja kasailin random marineita, tupakaverit tuli naureskellen pilkkaamaan ja haukkumaan että näilläkö niillä sitten leikitään? Ja jätkät yhtäkkiä tippuivat ville 5wee tasolle.
Morsmaikkuni onki sitte aarre, hänellä ei ole mitään sitä vastaan mitä figuillani teen, milloin meen pelaan ja milloin mulla on ankara maalaus/kasaus vimma, kunhan jokin tolkku tässä touhussa säilyy.

En häpeä harrastustani mutta häpeän pikkasen niitä joilla on väärät käsitykset ja liialliset ennakkoluulot tätä mahtavaa harrastusta kohtaan. Kaikesta ei tartte tykätä, mutta ei ole liikaa pyydetty jos osaisi olla hieman suvaitsevainen. Tässä kesällä ku pohjamaalasin drop podeja ja lantikoita, tuli naapurin mummo uteliaana kyselemään, mitä teen.. No oli aika nolo tilanne alkaa siinä selittämään juurta jaksaen uteliaalle mummolle joka ei kumminkaan ymmärtänyt hölökäse pöläystä.

Menee mihin tahansa perheen (varsinkin äiteen) alkaa heti hirvee selitys kun meiän poika pelaa kellarissa tämmösiä pelejä. Ei siinä, en häpeä hammereita, mutten halua kyllä että siitä kerrotaan noin lapsellisesti _kaikille_.

On hävettänyt. Tosin samaan tapaan kuin muilla vastanneilla lähinnä muiden toimesta nuorena(ja itsetuntorikkonaisena). Kuulunee yläaste-amisikään kun sosiaalinen status vaatii että et eriä massasta. Ikinä en kuitenkaan peittelemällä ole harrastusta peitellyt jos asia jostain on tullut ilmi.

Kiinnostaisi muuten vastaajien ikä jos halutaan mainita(ilman että pitää kaikkien profiilit ronkkia) koska tämä lienee se isoin vaikuttaja. Yläasteella hyvä kun ei saanut turpaan pienenä pikku-ukkoleikkijänä(kiitos valinnainen kuvis ja siellä kaveeratut muijat joita ne tyypit yritti iskeä), mutta nyt vanhempana koko harrastus on lähinnä kuriositeetti.
Niin ja nyt 28v, ja siinä yläasteen alkuun figuilut alkoi.

Itse aloitin hammeroinnin siinä kahdeksanvuotiaana, nyt siis lähes 18, eikä kyllä ole kertaakaan hävettänyt. Esitelmiäkin olen tainnut koulussa aiheesta pitää. Kettuilua ja muuta pientä kuului ala-asteella, mutta kaikkia odotuksia vastoin ylä-asteelle ehdittäessä moinen putosi täysin pois. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se että olisin pystynyt laittamaan kenet tahansa liian pitkälle menneen kuittailijan kenttään painissa, kiitos judoharrastukseni. Nyttemmin ei oikeastaan aihe nouse esille missään vaiheessa kouluajalla, ja kun se tulee voin aina vastata ihmettelijöille sen olevan silti halvempaa kuin jääkiekko. Myöskin englannintaitoni, kieroutunut mielikuvitukseni ja loputon piirros/maalausaiheitten tulva on tämän "nörttiharrastuksen" aikaansaannosta, joten en vaihtaisi sitä mihinkään rautakehoon, jonka omistaja on pilannut päänsä vetämällä viinaa aina seiskaluokalta asti.

Itteä hävettää aina, jos joku sattuu näkemään keskeneräisiä töitä. Mutta jos kavereiden kanssa puhuu aiheesta julkisella paikalla, niin mitäs sitten kun antaa vaan palaa vaikeilla "truulosi, armourseivi ja liippatesti" termeillä :D eipähän kukaan tiedä mistä on kyse...

Omasta muististani voin jakaa sen verran että jos sattuu joku sukulainen/koko suku käymään vierailulla, niin aikas äkkiä tulee vedettyä TABi papereita figujen päälle ja kitara napattua kouraan ;D ja siihen kun vielä vanhemmat tulee esittelemään "oman pikku poikansa" harrastusta, niin hävettää aivan kympillä...

ja vielä jos sattuu olemaan super mario paita päällä... voi hävityksen kauhistus...

Ei oo kyllä paljoa tarttenut hävetä. Alotin figuttamisen vasta lukioiässä, ja aika monet kaverit alotti samaan aikaan. Olin siinä vaiheessa jos täys roolipelaaja/larppaajafriikki, että kellekkään ei ole tarttenut oikein mitään selitellä. Pikkubroidien amisikäiset kaverit tuli joskus aukomaan päätä, mutta niihin sentään tehos väkivalta. Pari vuotta sukulaiset vähän ihmetteli, mutta kun pääsin kelloseppäkouluun, ja kolmen vuoden päästä valmituinkin sieltä, kiitos aika pitkälti tän harrastuksen, sen jälkeen ei oo kukaan sukulainen enää tullut kitisemään.

Vakavissaan tosin, teen jatkuvasti samaa kuin Murhe, eli CV:ssä tätä harrastusta ei kannata minustakaan kuvailla muuten kuin pienoismalliharrastukseksi. :-)

Jos käsillään jotain tekee (valmistaa) harrastukseksi, sitä ei koskaan tartte katua, siitä voi olla vain hyötyä. (Ellet sitten tee pommeja tai huumeita. Tai räjähdysherkkää huumetta. Huumepommi! Ei saakuli nyt on pakko mennä nukkumaan.)

Penskana olin yläasteella niin erilainen nuori, että miniatyyriharrastus oli about vain pisara meressä, eikä sitä oikeastaan edes osannut hävetä. :D Aikuisiällä on ehtinyt jo oppia että maailmaan mahtuu paljon oudompiakin harrastuksia, kuin tämä ja kaikki on hyvin paljon kiinni siitä, miten asiansa esittää ja pukee sanoiksi. Oli kyse mistä hyvänsä, ihmisillä on yleensä vaikeuksia suhtautua asioihin, jotka ovat heille uusia, outoja ja vaikeasti ymmärrettäviä. En peittele figujani kotonani, mutta en toisaalta huutele harrastuksistani kaduillakaan. Neutraali suhtautuminen omastakin puolesta aiheeseen auttaa hyvin paljon ihmisiä ymmärtämään, mistä on kyse. Jos joku tsekkaa figuni kirjahyllyn päältä, sanon harrastavani miniatyyrien maalaamista ja strategiapelejä. Jos harrastaja aloittaa suu vaahdossa esittelemään harrastustaan (oli se mikä hyvänsä), tai puhuu siitä nolostuneeseen sävyyn itsekin, kuin kyse olisi penisrutosta, niin totta kai ihminen, jolle aihe on jo valmiiksi uusi, ottaa negatiivisen asenteen. Neutraaali suhtautuminen ihmiset, muistakaa se. =).

Tämä siis aikuisten kanssa. Teinien, penskojen ja vajaavaisten maailmassa tilanne on toinen, mutta siellä toisaalta millään ei ole mitään väliä muutenkaan ja toisten huutelusta ei kannata välittää.

Ei hävettänut mutta ärsyttänyt on sellaset ihmiset jotka pitää tätä harrastusta huonompana kun autolla rällyytä ja viinan vetämistä. Yhet tuli sanoo että hanki aikuisempi harrastus.
Mie totesin että niihän mulla onkin verrattuna siihen että vedätte viinaa ja rälläätte autolla.
Tää ei tapa aivosoluja, kuten teillä alkaa jo näky niiden puute.
No hyvä ettei pallukka vetänyt herneitä nenään, no eihän ne uskaltanu mitään tehä.

No nuo tunkeutu kerran moun asuntoo ja olivat viemässä mun tavaroita, harmi vaan että oli kaverin vampyyri hoidossa (Kangal rotunen) no sellainen 90kg painava koira ei arvasta muita minun lisäksi;) Pakko sanoo nopeasti tuli tavarat paikoilleen.

Mie maalasin kanssa yhtänä päivänä emännän nukke harrastukseen jääkaappia ja samalla omaa örkki linnoitusta, niin tyypi käveli ohi ja pysähty kattoo.
Sitten se kysyy; mitä sie teet?
Johon vastasin; Just keep going.
Jatko matkaansa kun ei ois mitään tapahtunut.

Emäntä antaa miun harrastaa mitä harrastan kun mie annan hänen harrastaa mitä harrastaa.
Se toimii ihan hyvin, annoin kaverin siskolle nokille kun kun tuli kaverin harrastuksia haukkuu.
Totesin vaan että; Harrastus piristää mieltä ja pitää sen terveenä.
Totesi sihen; No miepä en tollasii harrasta aika lapsellista.
Johon minä; No onhan jalkojen levittäminen muutamasta siideristäkin harrastus, toiset on nimenkin antanut noisellle.

Ei sano päivää enää eikä kyllä haukukaan toisen harrastuksia.

Murhe kirjoitti:Sanotaanko näin, että aika ajoin sitä tulee miettineeksi sisällyttääkö ja missä muodossa harrastuksen CV:hen. Tällä hetkellä taitaa olla tällä tavalla: Harrastuksiini kuuluu mm. pienoismallit, jonka ansiosta minulla on hyvät valmiudet erilaisten askarteluryhmien vetämiseen. Kysymyshän on puhtaasti siitä miten harrastuksen tuo esiin asiaan vihkiytymättömille ja missä asiayhteydessä.

Joo, jos tekee jotain muutakin figuilun saralla kuin pelaa ja maalaa pikku-ukkoja, CV:hen saa kaikkea jännää, kuten:

"järjestämässä n. 3500:n hengen Ropecon-tapahtumaa vuosina 2008-2011" tai "vetänyt lasten ja nuorten harrastusryhmiä vuosina 2002-2006" tms. :)

Ehkä 18-vuotiaalle tällaiset asiat eivät ensimmäisenä tule mieleen, mutta jos figuilu kiinnostaa, ei ole ollenkaan huono idea olla mukana järjestämässä erilaisia figutapahtumia ja -juttuja. Joskus töitä hakiessa auttaa että voi oikeasti lisätä CV:hen olleensa ohjastamassa noin 50-60 ohjelmäjärjestäjää ja järjestämässä massatapahtumia tai vetämässä lasten ja nuorten pienryhmiä tai whatever. Ihan ensimmäistä kesätyöpaikkaa hakiessa kaiken ylimääräisen avulla on helppoa erottua muiden yhtä lailla kouluttamattomien hakijoiden massasta, myöhemmin taas siitä voi olla ammatillista hyötyä kun voi osoittaa aiemminkin vetäneensä vaikkapa lasten pienryhmiä jos hakee esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrian alalle töihin tai etsii jotain työtä, jossa organisoinnilla on jotain merkitystä.

Väitetään, että kaikki mahdollinen sanottiin aiheesta jo vuonna 2004. Autolla rälläys saattaa kyllä olla uutta. Tupakointi ja juopottelu ovat perinteisesti olleet ne kestosuosikit, joilla täytetään mahdollisten harrastusvaihtoehtojen joukko tinasodinnan lisäksi.

Eikös tämä kuulu vähän eri nimillä näihin vakioaiheisiin, joita on hyvä tarkastella aina 3-6kk välein ? Näitä "aina saa hävetä ja kärsiä" -tyylisiä juttuja. Pikku-ukoilla leikkiminen on silti hieno harrastus josta kannattaa olla ylpeä iästä riippumatta. Jos joku toista väittää, voi aina kaivaa esiin Noppakerhon K30 -turnausten uljaiden soturien naamagalleriat kerhon sivuilta.

Ja vastaus : ei ole.

Joka aamu herättyään hävettää kun katsoo maalauspöytää tai hyllyä. Ei näillä naisia saa.

Merimetsä kirjoitti:Joka aamu herättyään hävettää kun katsoo maalauspöytää tai hyllyä. Ei näillä naisia saa.

No ei, mutta aika surullista onkin jos tinasotilailla yrittää vongata. :D Tyttöihin tutustutaan ihan muissa piireissä ja muilla keinoilla. Eivätkä tinasotilaat keskimäärin ikinä estä elämästä normaalia elämää.

Eikös se paras isku repla ookkaan "haaluutkos sä nähä mun pikku-ukkoja?"

Gilaelin kirjoitti:

Merimetsä kirjoitti:Joka aamu herättyään hävettää kun katsoo maalauspöytää tai hyllyä. Ei näillä naisia saa.

No ei, mutta aika surullista onkin jos tinasotilailla yrittää vongata. :D Tyttöihin tutustutaan ihan muissa piireissä ja muilla keinoilla. Eivätkä tinasotilaat keskimäärin ikinä estä elämästä normaalia elämää.

Ettei olisi Merimetsän viestissä ollut pientä sarkasmin makua? :P

thamus kirjoitti: Tää ei tapa aivosoluja, kuten teillä alkaa jo näky niiden puute.

Kyllähän se tappaa, kun pienessä tilassa maalailee ja liimailee figuja, niin kyllä ne höyryt vähän niitä tuhoaa... Mutta siis, en huutele figuilustani, mutten sitä oikeastaan häpeäkään.