Kun eräänä päivänä keisarikunta kaatui
Lähetetty: Su 12.12.2010 18:48
Kun eräänä päivänä keisarikunta kaatui
Osa I.
Aamuaurinko paistoi kirkkaasti routaisessa Helmgartissa. Korkeat, lumiset huiput varjostivat tätä pienehköä kauppakaupunkia kaupungin linnan ohella. Edeltävänä yönä oli ollut syksyn ensimmäinen pakkanen, ja hiljaisuus oli rikkoontumaton.
Yhtäkkiä hiljaisuus rikkoutui, kun varsin erikoinen kulkija tallusti tavarasäkkeineen ja -arkkuineen tietä pitkin kohti Helmgartia. Tulija oli suurikokoinen ja roteva, muttei suinkaan ihminen vaan ogre. Tulijan vyöltä roikkui useita pussukoita, pergamentteja ja säkkejä, vatsan poikki menevään vyöhön oli ripustettu arkkuja ja selkä oli täynnä kaikenlaisia varusteita, ehkä näyttävimpänä oli ogren valtava, kahden käden rautapäinen nuija.
Hiuksia ogrella ei ollut lainkaan, mutta harmaa, kaksipäinen parta löytyi kyllä. Parran päihin oli kiinnitetty kummallekin puolelle pääkallo, mikä kertoi ogrein kulttuurin mukaan viisaudesta ja päätöksentekokyvystä. Tummanpunaisista housuista ja mustasta viitasta ei näkynyt juuri mitään päälläolevien tavaroiden takia. Ogre oli selvästi väsynyt ja pitkän matkan tehnyt, sen huomasi jo kävelyn raskaudesta.
Leonard Drak istui kantapubissaan, "Sinisessä Auringossa" viettämässä leppoisaa aamua. Leonard on palkkasotilas, joka on tällä kertaa ajautunut Helmgardin kaupunkivartiostoon saatuaan pari kuukautta sitten potkut keisarikunnan pääkaupungin, Altdorfin vartiostosta. Tämän kolmikymppisen herran mielestä potkut olivat täysin perusteettomat, koska kapteeni jota hän löi, ansaitsi mukilointinsa.
Siemaistuaan tuoppinsa tyhjäksi Leonard huomasi Sinisen Auringon oven käyvän. Sisään astui melko värikäs kulkija; pitkän matkan tehnyt ogre valtavine tavarakasoineen. Kaikkien pubissa istujien päät kääntyivät katsomaan tätä erikoista kulkijaa, joka tallusti majatalon omistajan ja Leonardin tuttavan, Nikolavin luokse. Leonard ei kuullut juurikaan mitä ogre sanoi, mutta kaikesta päätellen hän vuokrasi itselleen huoneen majatalosta. Ogre nousi pubin portaat ylös, mitä ilmesimmin viemään tavaroitaan huoneeseensa.
Leonard nousi pöydästään ja käveli Nikolavin luokse. - "Tunsitko tuon ogren?", Leonard kysyi Nikolavilta ja tilasi tuoppinsa täyteen. - "En. Sanoi tulevansa pitkän matkan takaa ja vuokrasi huoneen epämääräiseksi ajaksi", Nikolav vastasi ja antoi täytetyn tuopin Leonardille. "Kuinka niin?". Leonard otti pitkän hörpyn tuopistaan. "Ogre vain näytti tutulta. Saatoin joskus nähdä hänenlaisensa tyypin Altdorfissa". Ogre laskeutui samaan aikaan portaita ja poistui Sinisestä Auringosta. Leonard ja Nikolav katsoivat entistä tarkemmin poistuvan ogren menoa. "Kyllä, olen ehdottomasti nähnyt hänet jossain".
Sanottuaan tämän ja juotuaan tuoppinsa tyhjäksi Leonard haki varusteensa ja lähti töihin kaupungin rajalle. Ulkoilma oli viileää ja kirpaisevaa, mutta vartioon oli silti mentävä. Matkalla Leonard yritti muistella, missä hän oli nähnyt tämän oudon tulijan. Mietittyään koko matkan Leonard ei keksinyt muuta kuin että hän oli tavannut ja nähnyt useasti tämän ogren Altdorfin aikoinaan, aina silloin tällöin vartioston lähellä. Tulijassa oli jotain pelottavaa ja Altdorfin ajan muistoja herättävää. Vain yksi sana pyöri Leonardin mielessä. Se sana, joka oli kirjoitettu yhteen ogren arkuista.
Grainos.
Osa I.
Aamuaurinko paistoi kirkkaasti routaisessa Helmgartissa. Korkeat, lumiset huiput varjostivat tätä pienehköä kauppakaupunkia kaupungin linnan ohella. Edeltävänä yönä oli ollut syksyn ensimmäinen pakkanen, ja hiljaisuus oli rikkoontumaton.
Yhtäkkiä hiljaisuus rikkoutui, kun varsin erikoinen kulkija tallusti tavarasäkkeineen ja -arkkuineen tietä pitkin kohti Helmgartia. Tulija oli suurikokoinen ja roteva, muttei suinkaan ihminen vaan ogre. Tulijan vyöltä roikkui useita pussukoita, pergamentteja ja säkkejä, vatsan poikki menevään vyöhön oli ripustettu arkkuja ja selkä oli täynnä kaikenlaisia varusteita, ehkä näyttävimpänä oli ogren valtava, kahden käden rautapäinen nuija.
Hiuksia ogrella ei ollut lainkaan, mutta harmaa, kaksipäinen parta löytyi kyllä. Parran päihin oli kiinnitetty kummallekin puolelle pääkallo, mikä kertoi ogrein kulttuurin mukaan viisaudesta ja päätöksentekokyvystä. Tummanpunaisista housuista ja mustasta viitasta ei näkynyt juuri mitään päälläolevien tavaroiden takia. Ogre oli selvästi väsynyt ja pitkän matkan tehnyt, sen huomasi jo kävelyn raskaudesta.
Leonard Drak istui kantapubissaan, "Sinisessä Auringossa" viettämässä leppoisaa aamua. Leonard on palkkasotilas, joka on tällä kertaa ajautunut Helmgardin kaupunkivartiostoon saatuaan pari kuukautta sitten potkut keisarikunnan pääkaupungin, Altdorfin vartiostosta. Tämän kolmikymppisen herran mielestä potkut olivat täysin perusteettomat, koska kapteeni jota hän löi, ansaitsi mukilointinsa.
Siemaistuaan tuoppinsa tyhjäksi Leonard huomasi Sinisen Auringon oven käyvän. Sisään astui melko värikäs kulkija; pitkän matkan tehnyt ogre valtavine tavarakasoineen. Kaikkien pubissa istujien päät kääntyivät katsomaan tätä erikoista kulkijaa, joka tallusti majatalon omistajan ja Leonardin tuttavan, Nikolavin luokse. Leonard ei kuullut juurikaan mitä ogre sanoi, mutta kaikesta päätellen hän vuokrasi itselleen huoneen majatalosta. Ogre nousi pubin portaat ylös, mitä ilmesimmin viemään tavaroitaan huoneeseensa.
Leonard nousi pöydästään ja käveli Nikolavin luokse. - "Tunsitko tuon ogren?", Leonard kysyi Nikolavilta ja tilasi tuoppinsa täyteen. - "En. Sanoi tulevansa pitkän matkan takaa ja vuokrasi huoneen epämääräiseksi ajaksi", Nikolav vastasi ja antoi täytetyn tuopin Leonardille. "Kuinka niin?". Leonard otti pitkän hörpyn tuopistaan. "Ogre vain näytti tutulta. Saatoin joskus nähdä hänenlaisensa tyypin Altdorfissa". Ogre laskeutui samaan aikaan portaita ja poistui Sinisestä Auringosta. Leonard ja Nikolav katsoivat entistä tarkemmin poistuvan ogren menoa. "Kyllä, olen ehdottomasti nähnyt hänet jossain".
Sanottuaan tämän ja juotuaan tuoppinsa tyhjäksi Leonard haki varusteensa ja lähti töihin kaupungin rajalle. Ulkoilma oli viileää ja kirpaisevaa, mutta vartioon oli silti mentävä. Matkalla Leonard yritti muistella, missä hän oli nähnyt tämän oudon tulijan. Mietittyään koko matkan Leonard ei keksinyt muuta kuin että hän oli tavannut ja nähnyt useasti tämän ogren Altdorfin aikoinaan, aina silloin tällöin vartioston lähellä. Tulijassa oli jotain pelottavaa ja Altdorfin ajan muistoja herättävää. Vain yksi sana pyöri Leonardin mielessä. Se sana, joka oli kirjoitettu yhteen ogren arkuista.
Grainos.