Sotavasara.net

Wesmer oli 18vuotias nuori kaartilainen, joka oli lähetetty pienelle Morgan 2 planeetalle torjumaan örkkien invaasiota. Wesmer oli ollut planeetalla vasta kaksi päivää, mutta hän kaipasi jo kotiin. Morgan 2:den ilmasto oli kostea, joten huonot tiet ja juoksuhaudat olivat käytännössä mutavelliä. Myös kasvillisuus oli tiheää ja täynnä hyviä väijytyspaikkoja. Wesmerin osaston tarkoituksena oli vallata kukkula läheltä suurta teollisuusaluetta, jossa Örkeillä oli suurta ase- ja ajoneuvo tuotantoa. Wesmer oli radiomies, joten hänen henkensä oli tärkeä. Wesmerin mukana kulki korpraali Wilsson, joka oli positiivinen ja rauhallinen mies. Wilssonin tehtävä oli pitää Wesmer hengissä, jotta heidän joukkueensa pystyisi olemaan yhteydessä päämajaan, sekä muihin joukkoihin.

Wesmerin, noin 50 miehen joukkueen oli tarkoitus iskeä vihollisen oikeaan sivustaan ja näin ollen ottaa haltuun sitä kontrolloiva bunkkeri. Wesmer oli juoksuhaudassa odottamassa H- hetkeä ja jutteli mukavia Wilssonin, sekä sotamies Papalin ja Brikin kanssa. Brik, joka oli yleensä negatiivinen ja nälkäinen, manasi taas tapansa mukaan tätä kirotun planeettaa ja kertoi kuinka hän voisi kotona vain paistatella päivää, sekä noh.. touhuta vaimonsa kanssa kaikkea mukavaa. "- minä en jaksa tätä pirun planeettaa! voisin olla nytkin vaimoni kanssa petipuuhissa ja vain paistatella päivää pihallani." "- no älä viitti heh! Nythän teillä onkin hyvät välit, oot ainakin kuukauden avaruusmatkan päässä vaimosta heheh!"Wilsson piikitteli tapansa mukaan Brikiä. "-sitä paitsi meikä siunaa ittensä, jos joskus vähän pääsen livahtamaan kotoa heh heh." Jopa Brik naurahti tähän hieman, kunnes kersantti Branley, joka oli määrätty joukkueen johtoon, tuli ilmoittamaan, että miesten oli otettava asemansa ja valmistauduttava rynnäkköön.

"-Rynnäkköön!" Vihdoin H- hetki koitti. Raskas boltteri avasi tulensa örkkien asemiin ja miehet syöksyivät rynnäkköön. Jostain syystä vain muutamat örkit vastasivat tuleen, joka tuntui erityisen oudolta, mutta kun miehet olivat päässeet noin puoleenväliin kukkulaa koko vihollisen asema avasi tulen, Ensimmäisenä kaartilaisita kaatui kymmenen miestä, joista yksi oli sotamies Papal, vanha ja kokenut mies. Wesmer heittäytyi ensimmäiseen tykin ammuksen muodostamaan kraatteriin, yhdessä korpraali Wilssonin ja sotamies Brikin kanssa. "- Wilsson! Papal kaatui!" "-Hemmetti! Brik, oletko kunnossa?" "- Kuin partiopoika! vaan kohta tuskin en, tai mistäs sitä ikinä tietää vaan tuskin kuitenkaan." "- sinusta se sitten ei ota selvää! Wesmer tarvitaan tulitukea kordinaatteihin d400 b60, tulta täysillä!" "- kyllä herra korpraali! Tulitukea pyydetään kordinaatteihin d400 b60, tulta täysillä!"Hetken kuluttua ilma täyttyi viheltävistä tykistön ammuksista, jotka tekivät pahaa jälkeä örkkien puolustuslinjoihin. Kersantti Branley nousi suojastaan ja komensi miehet rynnäkköön. "-Yritetään vielä kerran miehet! eteenpäin!" Joukkue rynnisti jälleen kohti örkkien linjoja. Kun vesmer vihdoin hyppäsi örkkien juoksuhautaan hän lävisti ensimmäisenä örkin pistimellään ja ampui toisen heti perään. yht- äkkiä Wesmer tunsi täräkän iskun kylkeensä, joka kaatoi hänet maahan. Kun hän avasi silmänsä hän näki miten viher nahka valmistautui lopettamaan Wesmerin elon, yllättäen kuitenkin sotamies Brik lävisti örkin pistimellään ja totesi "-katsoisit mihin astut niin ei tulisi noita kaatumisia. heh" Samaan aikaan Brik liukastui noh.. öh.. örkin jätökseen ja sehän antoi hymyilyn aihetta Wesmerille. Pian kaarti oli kuitenkin saanut vyörytettyä juoksuhaudan ja vallattua bunkkerin. "-Huhhuh, vihdoin lepoa!" totesi Brik ja istahti juoksu haudan reunalle samalla kun hörppäsi vesipullostaan. "- no Wesmer! siinä oli tulikasteesi hohooh!" "- Niinpä taisi olla herra korpraali." "-sano Wilsson vain, mutta ilmoita päämajaan että oikea sivusta turvattu." "-Kyllä her.. tuota, selvä juttu Wilsson" Wilsson, joka oli ylpeä voitosta, sekä siitä miten Wesmer oli pärjännyt, sytytti voiton sikarinsa ja istahti huojentuneena. "- Tämä oli hieno voitto meille! "- No voitto tuli, vaan kohta taas viher nahkat tulee suolaamaan meidät, tai mistäs minä tiedän, muuta kuin että huonostihan tässä käy." "- pitäänkö sinun taas alottaa tuo...





Joo tässä olis kokonaan uusiks kirjotettu tarina.. ja pyydän anteeksi edellisen huonoutta.. toivottavasti pidätte tästä enemmän.

Huono tarina. Tarinassa ei ollut minkäänlaista juonta, henkilöhahmot jäivät pahvikopioiksi, mistään ei ottanut selvää ja kieliopissakin on paljon parannettavaa.

Jep, itsekkin olin samaa mieltä kun luin tarinan uudelleen..

Half-breed kirjoitti:Huono tarina. Tarinassa ei ollut minkäänlaista juonta, henkilöhahmot jäivät pahvikopioiksi, mistään ei ottanut selvää ja kieliopissakin on paljon parannettavaa.

Anteeksi nyt vain, mutta jonkinlainen lapsilukko pitäisi tällaisia kommentteja heittävälle olennolle saada nettifoorumeille, tai mikä pelottavinta, niin tässä tapauksessa kyseessä olisi kenties aikuislukko.

Alkaa tuntua siltä, että jotkut Sotavasaran käyttäjistä kommentoivat kaikkea mahdollista vain kommentoimisen ilosta ja sen vuoksi, että voisivat saada ihmiset tuntemaan alemmuutta itseään kohtaan. Okei, kyseessä on internet.

Mutta tarinapuolella kommentoidessa voisi tosissaan miettiä, että mitenkä sitä sanoo toisen kirjoittamasta tarinasta; missä suhteessa pitää kommentointinsa. Jos tämä yllä oleva heppu toteaa ensitöikseen, että tarina on huono, ja odottaa sitten noiden muutaman sitä seuraavan sanan olevan hyvät perustelut moiselle möläytykselle, taitaa kyseessä olla juurikin yksi vain lämpimikseen postailevista uuvateista.

Jokaisella on oma mielipide asiasta kuin asiasta, mutta tietyt asiat säilyvät kuitenkin melko vaikiona.

Tarinan kieliopillinen puoli, jota parjattiin, on ihan hyvällä mallilla; pilkut ovat usein oikeilla paikoillaan, yhdyssanavirheitä ei paljoa ole, jne. Jäsentely on melko toimivaa ja ulkoasu siisti. Virheitä esiintyi erityisesti vuorosanojen kanssa. Voin nyt haukata omaa nilkkaani, mutta jos valittaa heikosta kieliopista, niin olisi syytä myös osata itse neuvoa, kuinka parantaa sitä.

Tarina on lyhyt kuvaus tilanteesta, eikä siinä ajassa usein ehditä hahmoihin samaistua tai ihastua. Liekö se on tarkoituskaan. Noin lyhyeen pätkään on myöskin hankala mahduttaa tosiaankaan mitään tilannekuvausta syvempää juonta. "Mistään ei ottanut mitään selvää" -örähdys on kuin kirsikka kakun päällä yllä olevan herran kommentissa. Mielipiteistä ei voi kuin kiistellä, mutta mielestäni tarinassa oli ihan mukava ja maanläheinen kerronta yhdestä henkilöstä ja siitä, mitä hän näkee silmillään. Pidin erityisesti alusta.

Tarinassa on mielestäni paljon parannettavaa, mutta se parantaminen ei ala sillä, että luetaan kommentteja, jotka on ilmeisesti tarkoitettu vain oman sukupuolielimen pidentämiseksi. Joku roti sentään, vaikka internetissä ollaankin.

Kiitos. Pervon iskua kannatti odottaa. Itse olen jo niin väsynyt eräiden ihmisten kommentointiin, etten enää jaksa kaivaa itsestäni voimaa korjata argumentointitaitojen puutteita. Kauas on kadottu vanhoista hyvistä ajoista.

Kieliopista ehkä sen verran, että dialogin esittämistä voisi selkeyttää hieman. Yleensä käytetään joko lainausmerkkejä, tai vuorosanaviivaa - harvoin molempia, eikä sille ole juuri tarvettakaan. Myöskään kursiivi ei sinällään anna dialogiin paljoa, ja on yhtä hyvä tapa jättää kursiivi käyttämättä. Yleensä sitä käytetään vain erikoistapauksissa, 'highlighttina', tai kuvaamaan esim. hahmon päänsisäisiä repliikkejä. :)

Myös kevennykset, kuten 'hahaa' tai 'mwahuahua', ja vastaavat, voisi joko erottaa muusta dialogista pisteillä, tai erottaa itse vuorosanoista.

Kielioppi muuten on keskimäärin nykyajan tarina-alueen mittapuulla ihan oivallista. Yritystä ja näkemystä ainakin lyötyy, ja propsit siitä!

Itse olen Halffiksen kanssa tyystin eri mieltä. Hahmot olivat mielenkiintoisia, ja Wesmerin kyynistyminen sodan keskellä oli aika räväkkä lopetus. En puhuisi pahvikopioista. Yksinkertaisessa tarinanpätkässä ei paljoa vaaditakaan, ja minimalistinen tyyli oli välipalan mittaiseen tarinaan sopiva. Jos aloittelet vasta tarinoiden kirjoittamista, ei pätkästä ainakaan puuttunut ideaa. Kuvasi tilanteesta on ollut selvästi selvä, ja se auttaa kirjoittamisessa. Uutta vaan putkeen! :)


Halffis, mene itseesi. Mielestäni sinulle on annettu tarpeeksi vinkkejä, ja sanottu tarpeeksi usein suoraan, yhteisön puolelta, että aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää tekevänsä asioita väärin. Toivottavasti joskus ymmärrät miksi et ole saanut paljon kaipaamiasi moderaattorioikeuksia.

Berzerkille pahoittelut ketjuusi kohdistuvasta väkivallasta.

Todellinen tarinamestari palasi! Kumarran ja teen tilaa.

Joo, tämä ei ole ensimmäinen ketju tarinaosiossa, jossa kommentoinnin alkeita on jouduttu kertaamaan. Ihan oikeasti, jos haluaa tasokasta tekstiä foorumille, voi näyttää esimerkkiä, enkä nyt puhu vain proosasta. Kritiikin antaminen kohteliaasti, internetissä asiat kannattaa ilmaista vielä aavistuksen kohteliaammin kuin f2f ja niin edelleen. Kyllä Halffiskin tämän takuulla tietää, mutta ihmettelen vaan, minne välillä unohtuu. =) Lisäksi, tämä uusiin ja varsinkin nuorempiin kohdistuva bashaaminen tarinaosiossa on totaalisen ala-arvoista. En nyt viittaa kyseessä olevaan tarinaan, koska en tiedä kirjoittajan ikää, vaan puhun aivan yleisellä tasolla. Ei kukaan voi odottaa vaikkapa kolmetoistakesäiseltä samaaa kielellistä osaamita, kuin parikymppiseltä. Kannattaa muistaa konteksti - spämmitarinat ovat sitten erikseen, ne erottaa kyllä. Tässäkin tarinassa kieli on perusperiaatteiltaan kunnossa, vaikka kenties oikolukua olisi kaivannut. Olen kuitenkin satavarma, että jos itse olisin kirjoittanut tällaisen pätkän, ei kukaan olisi tullut kritisoimaan kirjoitusta noin kovin sanoin. Typotin viimevuoden tarinakilpailun voittaneessa novellissani protagonistin nimen varmaan viidesti, kun kirjoitin sen niin tuubassa, eikä kukaan edes kommentoinut asiaa. :p


Itse tarinasta tahtoisin sanoa myös jotain, mutta lienee turha toistaa Huussia ja Runea enemmälti. =) Sanon vain, että tekstistä huomaa, että sinulla on visio ja olet kirjoittanut tosissasi. Nämä kaksi asiaa ovat kirjoittaessa tärkeimmät elementit ja loppu tulee sitten harjoituksen ja kokemusten kautta. Siispä sanon vain että kirjoita lisää ja kirjoita paljon. Ihan sama mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat, jos asia on sellainen, että tahdot siitä kirjoittaa ja sinulla on siitä jotain sanottavaa.

half- breedin kommentti sai minut ajattelemaan tarinaa uusiksi, koska pidin sitä täysin surkeana ja päätin kirjoittaa uudelleen koko roskan.. kiitos muille rohkaisevista kommenteista! ja lukekaa toki uusikin versioni!

Wait for it, kohta halffis pelaa "Mulla oli koulussa vaikeaa"- kortin

Berzerk: Ihan jees tarina. Half-brainia ei sitten kannata ottaa tosissaan, se on viestimies, varmaan kertoo jo tarpeeksi kuinka vakavasti otettava herra on kyseessä

Juhaaha kirjoitti:Wait for it, kohta halffis pelaa "Mulla oli koulussa vaikeaa"- kortin

Berzerk: Ihan jees tarina. Half-brainia ei sitten kannata ottaa tosissaan, se on viestimies, varmaan kertoo jo tarpeeksi kuinka vakavasti otettava herra on kyseessä

Myöskään toisille vittuilu ei ole hyvää argumentointia, eikä auta ketään. Tarinakisaketju on tarinakisaketju. Siitä ei pidä oppia ketjujen ulkomaailmassa. Myöskään tosielämän ansioihin viittaaminen ei ole aikuismaista käytöstä - itse olin jääkärikomppanian tulenjohtueen viestimies, ja pakko sanoa että ylpeä koulutuksestani verrattuna siihen mitä kk-miehet pääsivät tekemään. Tai miten vähän he saivat tehdä.

Eli vähän selkärankaa nyt kaikilta. Pitää itsenikin varmaan lopettaa tarinakisaketjuun postaaminen. Se heikentää arviointikykyä huimasti, mä huomaan.

Itse tarinaa en kerkeä juuri nyt lukemaan, mutta toivottavasti pääsen katsomaan sitä piakkoin. :)

Velipoika justiin sanokin tosta half breedistä ihan samaa.. ( on muuten kirjottanu hi- tec marinen ;D ) mutta tosissaan ei kannata juurikaan half breediä kuunnella :)

Niin ja jatkoa on tosissaan tulossa jahka kerkeän kirjoittaa.

Paljon tekstiä joka kertoo seikkakohtaisesti useilla esimerkeillä juurtajaksaen pienintäkään yksityiskohtaa huomioimatta ja käymättä läpi miksi kyseisen tekstin osa-alue on huono ja kaipaa korjausta, sekä selittelyä miten kohta pitäisi tehdä, yrittäen samalla hyvin lohdutella ko. henkilöä ettei hän tehnyt huonoa työtä, vaikka tarina ei täytä tarinankerronnan minimivaatimuksia, mutta silti näin pitkä teksti pitää kirjoittaa vaikka ko. tekstin voisi summata yksinkertaisesti, ettei tarinassa ole edes huonon tarinan vaatimia perustuksia. Paljon tekstiä joka kertoo seikkakohtaisesti useilla esimerkeillä juurtajaksaen pienintäkään yksityiskohtaa huomioimatta ja käymättä läpi miksi kyseisen tekstin osa-alue on huono ja kaipaa korjausta, sekä selittelyä miten kohta pitäisi tehdä, yrittäen samalla hyvin lohdutella ko. henkilöä ettei hän tehnyt huonoa työtä, vaikka tarina ei täytä tarinankerronnan minimivaatimuksia, mutta silti näin pitkä teksti pitää kirjoittaa vaikka ko. tekstin voisi summata yksinkertaisesti, ettei tarinassa ole edes huonon tarinan vaatimia perustuksia. Paljon tekstiä joka kertoo seikkakohtaisesti useilla esimerkeillä juurtajaksaen pienintäkään yksityiskohtaa huomioimatta ja käymättä läpi miksi kyseisen tekstin osa-alue on huono ja kaipaa korjausta, sekä selittelyä miten kohta pitäisi tehdä, yrittäen samalla hyvin lohdutella ko. henkilöä ettei hän tehnyt huonoa työtä, vaikka tarina ei täytä tarinankerronnan minimivaatimuksia, mutta silti näin pitkä teksti pitää kirjoittaa vaikka ko. tekstin voisi summata yksinkertaisesti, ettei tarinassa ole edes huonon tarinan vaatimia perustuksia.

Tai sitten voidaan sanoa noin miten minä sanoin.

Kuitenkin ko. tarina on olevinaan jännä taistelukertomus, mutta ei täytä minkäänmoisia vaatimuksia tarinalle. Miljöötä ei kuvailla, henkilöhahmoja ei myöskään, joten lukija ei saa minkäänlaista oteta tarinasta, ja pääse tarinan sisään. Tarina epäonnistuu siis täysin perustansa luomisessa, joten miksi kirjoittaa pitkää analyysiä siitä mikä siinä mättää, kun tarinan voi summata parilla lyhyellä pointilla. Sitten kun tarinassa alkaa olla edes yritystä, ja perustat olisivat edes jotenkuten kunnossa, niin sittenhän voidaan käydä tarkemmin tilannetta läpi, ja potkia kirjoittajaa oikeaan suuntaan, mutta siihen asti kun homma on noin retuperällä, noin lähtöruudun kautta on parasta mennä.

Hipit voi sitten itkeä ihan rauhassa miten kaikkia pitää taputtaa päähän eikä torua, mutta totuus on että torumalla saadaan ihmiset paremmin huomaamaan virheensä.

Ilmoitettu.


Miten kuvittelet, että aloittelija voi oppia kirjoittamaan ilman neuvoja tai rohkaisua? Kuinka voin tehdä jotain paremmin, jos en tiedä miten se tehtäisiin paremmin?

Lisäksi, olet hakoteillä tarinoiden laatuvaatimuksien suhteen. Kuka ne asettaa? Esimerkiksi postmodernistinen kriittisyyskäsitys esittää, että mikä tahansa teksti voi olla teksti, tai tarina. Varsinkin tarinoiksi tarkoitetut tarinat ovat aina tarinoita, ja esimerkkinä miljöön kuvailu ei ole millään tavalla tarpeellista. Myös puhtaat dialogit ovat tarinoita, kuten myös näytelmätekstit. Miten voit siis väittää, että tarina epäonnistuu? Minä en löytänyt hahmoista mitään valitettavaa.

Onko tarinoilla minimivaatimukset, että ne ovat tarinoita? Jos, niin lukisin mielelläni lähteesi. On olemassa kirjailijoiden välisiä konventioita, ja ne on hyvä pitää mielessä, tai kieliopillisia konventioita, kuten dialogin välimerkkien käyttö, mutta mikään niistä ei ole pakollinen tarinan onnistumisen kannalta.

Lisäksi, on olemassa jopa tutkimuksia siitä, että toruminen ei opeta ketään yhtään kehumista enempää - oikeaoppinen argumentointi sisältää sekä kritiikkiä, että kehuja - mielellään tässä järjestyksessä. Itse et antanut kumpaakaan. Haukkuminen ei ole kritiikkiä.

Lisäksi, jos toruminen opettaa, mikset ole itse oppinut vielä foorumikäytäntöjä? Sinua on toruttu useasti, ellen ole aivan väärässä.

Toivottavasti tästä ei tarvitse jatkaa käyttäjien kesken tässä ketjussa, vaan voimme jatkaa joko yksityisviesteillä, sähköpostitse tai turvautua foorumien ylläpitoon.

Jaahas tässäpä taas lisää tätä.




"Sota muuttaa miestä. näin sanoi eräs mies kotikulmillani.. Minä kuvittelin, että se ei koske minua, kuvittelin, että olen aina oma iloinen itseni. Nyt olen ollut täällä jo pari kuukautta, olen menttänyt kaikki ystäväni ja olen ollut useammassa taistelussa kuin moni kaartilainen vuodessa. Olen tappanut enemmän örkkejä kuin jaksan laskea.. Tällä hetkellä makaan juoksuhaudassa, joka on kyhätty kiireellä ja joka on jo täynnä mutaa ja verta. miksi me loppujenlopuksi teemme tätä? miksi taistella kun voisi elää sovussa? Näitä asioita taistelun väsyttämä Wesmer mietti maatessaan loppeen uupuneena. Wesmer makasi juoksuhaudassa suuren aukean laitamalla, maasto oli karua pommitusten jäljiltä ja kaukana edessä aukesi örkkien viimeinen linnoitus, joka sijaitsi planeetan ex- pääkaupungissa. Wilsson oli kuollut taistelussa ja Brik oli teloitettu tappiomielialan levittämisestä. Wesmer oli nyt vanhempisotilas, joka ohjasti nuorempia taistelussa, mikäli kerkesi. Wesmer kuuli nuorten sotilaiden itkevän ja haavoittuneiden huutavan, se teki nukkumisesta lähes mahdottoman. Miksi me teemme tätä? siksi koska olemme luonnon luomia eläimiä. Ihminen ei kykene elämään rauhassa.. Se kulkee geeneissä. Siksi minäkin olen täällä, liityin armeijaan propagandan johdosta ja jouduin tänne jonkun ylemmän herran hulluuden takia. Wesmer kuuli kuinka muualla taisteltiin, tykkien hiljainen kumina muistutti häntä sodasta, jota han yritti unohtaa. Hän yritti muistella kotiaan, sen lämpöä, sen turvaa. Toisaalta hän tiesi, ettei enää ollut oma itsensä, sota tosiaan muutti miestä.


Yöllä Wesmer heräsi, kun valtava tykistö keskitys iski suoraan heidän linjaansa. Muta, kivet, hiekka ja veri lensivät ympäri tanteretta. "taas näitä öitä Wesmer tuumasi. Wesmer oli muuttumassa jo pikkuhiljaa tunteettomaksi tappokoneeksi, vain hänen syvälliset mietiskelynsä erotti hänet muista veteraaneista. Jos olisin tiennyt tämän, en olisi liittynyt armeijaan, en olisi muuttumassa tunteettomaksi, kylmäveriseksi, tappajaksi. Tämä alkaa olla jo osa elämääni, osaanko tehdä enää muuta? Wesmer vaipui syvään, mutta piinavaan uneen.

"Urheat keisarillisen kaartin sotilaat!! Tämä lausahdus herätti Wesmerin syvästä unesta, pitkästä aikaa aurinkoiseen aamuun. Tänä päivänä te murratte örkkien puolustuksen ja työnnätte ne takaisin linnoitukseensa. Tänä aurinkoisena päivänä te juhlitte voittoa!" Wesmerille tämä oli aivan normi herätys, joka ei juuri enää herättänyt ilon tunteita, toisin kuin tulokkaat, jotka riemuitsivat inspiroivista sanoista. Wesmer nousi ylös ja antoi auringon lämmittää vaatteita, sekä kasvoja. Wesmer kaiveli tupakan taskustaan ja sytytti sen. "monta miestä tulee kuolemaan tänään." Wesmer! ilmoita tykistölle kordinaatit! f60-e30 b400-j700, Tulta!" "Kyllä herra kersantti!" Kun Wesmer sai ilmoitettua kordinaatit valtava räjähdys heitti hänet maahan ja hän menetti tajunsa.

Noniin nyt näyttää paremmalta. Eikö kannatakin vähän miettiä tarinan perustuksia, kun heti saa paremmin tekstiä? Kuitenkin tarinassa on pari ongelmaa. Ensinnäkin miljöön ja tapahtumien kuvailua saisi olla enemmän, sillä nyt emme saa oikeastaan kunnolla selvää missä mennään, ja minkälaisessa paikassa Wesmar on. Esimerkiksi lukija ei saa tietää kuka pitää puhetta ennen hyökkäystä, ennen kuin ihan lopussa. Toiseksi kirjoituksessa on edelleen lapsuksia, jotka soisi korjattavan. Ei niitä kirjoitusvirheitä yhtä paljon ole, kuin ekassa yrityksessä, mutta rasittavan paljon niitä edelleen on. Kolmas ja suurin moka tarinassa on miten se ei ole ollenkaan realistinen. Miksi Wesmar on nukkumassa, jos annetaan hyökkäyskäskyjä? Miksi kordinaatit ovat noin monimutkaiset? Miten Wesmar kestää nukkua tykistötulessa, ja miksei hän juokse pommisuojaan? Tämä realistisuuden puute on suuri lapsus, sillä se tekee tarinasta epäuskottavan, ja heikentää tarinan immersiota.

Parempi tuo on kuitenkin kuin edellinen sen sanon.

En jaksa kommentoida muiden kommentteja, pistän ihan vain omat:

mukana kulki korpraali Wilsson, joka oli positiivinen ja rauhallinen mies

Oman kokemukseni mukaan luonteita kuvataan tarinan edetessä sillä tavalla, että lukija itse pääsee kärryille jujusta ja eläytyy tilanteeseen.

oikeaan sivustaan ja näin ollen ottaa haltuun sitä kontrolloiva bunkkeri.

Jos joudutaan käymään mäen huipulle, ilman että lukija tietää mistä suunnasta, on mahdoton sanoa "oikeaan" sivustaan, koska se ei tarkoita mitään! Voi ilmoittaa, että päähyökkäys tuli etelästä ja Wesmerin joukko-osasto iski idästä, tällöin se olisi rintamalinjan mukaisesti oikealta.

komensi miehet rynnäkköön.

Et itse ilmoittanut, että rynnäkkö olisi oikeastaan keskeytynyt. Lukija pitää pitää selvillä tapahtumasta. Muistaen IG:n luonteen, ilman johtajaa rivimiehet eivät osaa mitään, joten hänen olisi kuulunut käskyttää joukon jäämään paikalleen aiemmin.
Niinja yleensä puheet aloitetaan aina uudelle riville, jolloin se on selvempää.

noh.. öh..

Ei. Jos tarina on kerrottu, eli ensiksi kuvailet tilanteen, jossa tyyppi aloittaa stoorinsa ja sitten siirrytään siihen, silloin voi olla katkoksia. Kolmas persoona ei voi puuttua tarinaan mitenkään, eikä sen tartte miettiä mitä sanoo. Jyrkkä EI kaikille tällaisille kohdille. Sen lisäksi tarinassa on huomattavaa kertojapersoonan muuttuminen hetkittäin, joka on myös todella huono, koska se sekoittaa tekstiä ja lukijaa.

Half-Breed kirjoitti:Miksi Wesmar on nukkumassa, jos annetaan hyökkäyskäskyjä? Miksi kordinaatit ovat noin monimutkaiset? Miten Wesmar kestää nukkua tykistötulessa, ja miksei hän juokse pommisuojaan?

Half-breed puhuu myös välillä asiaakin, joten ei kannata ohittaa hänenkään kommentteja, vaikka olisivatkin inhottavia.

Mutta sitten itse tarinasta. Oma mielipiteeni on se, että äidinkielenopiskelut on joko jätetty kokonaan väliin, tai sitten et vain ole päässyt koulussa niin pitkälle. Puhe ja ajatukset eivät eronneet kirjotuksessa mitenkään, joka vaikeutti lukemista, sen lisäksi heittomerkkejä ei oltu lopetettu kunnolla. Lauseet alkavat isoilla kirjaimilla.
Juoni on jo toisen osan jälkeen selvä. Sanoisin että yksinkertainen, mielekäs. Authorissa painostettiin aina kuvailuun, niin teen minäkin. Kuvailu on tarinassa kuin mausteet ruuassa, ilman sitä tarinan kyllä lukee, mutta asia jää ontoksi. Nopeatempoisessa kerronnassa, kuten hyökkäyksessä ensimmäisessä osassa, ei tule keskittyä liikaa yksityiskohtiin, mutta pitäisi keksiä jotain muuta, kuin "pommit vihelsivät, sitten räjähtivät". Itseasiassa itse olisin halunnut tietää minkälaisia pommeja tiputetaan, koska taistelutantereen kaluston tunteminen ei mielestäni ole lukijalle pahaksi. Itse veikkaisin jotain suurempaa tykistöä, ehkä Medusoja tai Basiliskejä.. paha sanoa, kun kertoja tuntui olevan yhtä hukassa kuin Wesmer.
Kaikesta huolimatta haluan kyllä nähdä tarinan lopunkin. Tekemällä oppii, itse kukin on jossain huono, mutta harjoittelulla pääsee ylöspäin. Tarinat kannattaa myös betata ennen postaamista, joillain foorumeilla tämä on pakollista, en tajua miksei sitä ole edes mainittu täällä...

Kiitoksia neuvoista pitää muistaa kun saan jatkettua tarinaa :)

Joo elikkäs tähän väliin laitan tän alkuperäisen kaartilaisen tarinan. kuulin että jotkut oli tykänny siitä peräti enemmän kuin uusista...



Nuoren kaartilaisen tarina. Alkuperäinen versio.

"Hitto! kusettaa.. Ehtisinköhän vielä käydä? Äh! pitää keskittyä. Pirun sade, joka paikka täynnä mutaa, huoltokin takkuilee." -Viisi minuuttia! Viisi minuuttia tuntui nuoresta Wesmerestä ikuisuudelta. Wesmer oli tullut etulinjaan vasta pari päivää sitten, tämä olisi hänen tulikokeensa, hänen ja koko hänen ryhmänsä, kersantti jhonssonia lukuun ottamatta, joka oli taisteluiden kovettama veteraani. Wesmer tunsi, kuinka joku tarttui häntä olkapäästä ja sanoi: -rauhassa vaan poikaseni, kyllä se siitä. Pidä pää matalana ja ole nopea liikkeissäsi.
Jotkut rukoilivat keisarilta rohkeutta, toiset taas onnea. Wesmerin ystävä ei uskonut keisaria jumalaksi, vaan puristi onnen kaluaan. -Hei! Wesmer kohta nähdään, ketkä ovat kovimmat hahahah! Wilssonin kuiskaus ei juuri lohduttanut seitsemäntoista kesäistä Wesmeriä, jonka kädet tärisivät kuin puun lehdet. Vain pari kuukautta sitten hän oli vielä kotona lukemassa kirjoja.

"-Rynnäkköön! eteen päin keisarin puolesta!!" Yht' äkkiä kuin kuudensadan miehen kuoro olisi aloittanut harjoituksensa, miehet nousivat juoksuhaudoistaan ja rynnäköivät avoimen aukean yli. Ensimmäisen kahden kymmenen metrin kohdalla he menettivät neljänneksen joukoistaan. Wesmer hyppäsi kraatteriin suojaan, Wilsson perässään. Joka puolella oli räjähdyksiä, verta, kuolleita, haavoittuneet huusivat apua tai äitiä, kuolevien huudot raastoivat nuoren miehen korvia. - eteenpäin! Wesmer syöksyi taas rynnäkköön ja yritti välillä osua vihollisiin, joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Hetken kuluttua räjähdys heitti hänet maahan.

Kun Wesmer tokeni, hän huomasi Willsonin makaavan maassa vatsa auki revenneenä. -Wilsson! Koeta kestää! Mutta Wesmer meni liian myöhään Wilssonin ja Wesmerin, jo monia vuosia kestänyt ystävyys loppui kuin seinään. Wesmer tunsi, kuinka tunteet nousivat pintaan ja kyynel valui poskelle. Yllättäen kersantti Jhonsson tarttui Wesmeriin kiinni ja riuhtaisi tämän liikkeelle. "-Liikettä nyt! vetäydymme tai tuhoudumme kokonaan!" Wesmer huomasi, että heidän kuuden sadan miehen joukostaan oli jäljellä enää rapiat kaksisataa miestä jäljellä.

Kaksipäivää myöhemmin wesmerin yksikkö oli päässyt lepäämään taka- linjoille. Wesmer otti aurinkoa ja oli miltei unohtaa, että sota yhä mylläsi, vain hiljainen tykkien kumina muistutti häntä siitä, että jossain nytkin miehiä kuoli. Wesmer sytytti tupakan ja totesi - Tottuuhan tähän..

Kielioppivirheitä lukuun ottamatta ihan mallikasta. Yhdyssanat vähän hakusessa (kahdenkymmenen, yth'äkkiä). Välimerkit paikalleen erottamaan pää- ja sivulauseita (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin jne.). Joka viittaa edelliseen sanaan (yritti välillä osua vihollisiin, joka oli helpommin sanottu kuin tehty; viittaus sanaan "vihollisiin" - vihollisten tekeminen oli vaikeaa). Vuorosanoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ei sekä lainausmerkkejä että vuorosanaviivoja samaan vuorosanaan. "Tässä käytän lainausmerkkejä," totesi Kaapelikala.
- Nyt vuorostaan puhun viivalla.

Vuorosanaviivojen käyttö on vähän hankalaa tilan viennin takia (yksi vuorosanarivi per rivi), mutta joskus näyttää paremmalta ja on selvempää toiseen vaihtoehtoon verrattuna.

Mallikasta tekstiä muuten, tilannekuvailu ihan riittävää. Tuskin kukaan tahtoo tietää, että taustalla on savua ja palavia rakennuksia Wesmer-paran lennellessä ympäriinsä taistelukentällä.

Muutaman kerran kun oikolukee ja korjailee virheet pois, niin ihan mallikasta tekstiä tulee.

Tosta kielioppi asioista onkin ollu puhetta :D Yritän parantaa..