Jos nyt vaikka poistettaisiin "True" LoS ja halimuodostelmat, niin voisin taas harkita pelaavani 40K:ta. Ihannetapauksessa ottaisivat jonkinlaisen järkevän lähestymistavan myös ristiriitaisten sanamuotojen käsittelyyn, esim. "uudempi voittaa vanhemman" sen sijaan, että "10 vuotta vanha codexi voittaa tämänvuotisen sääntökirjan kaksi editionia sitten toimivaksi tarkoitetulla sanamuodollaan, koska suunnittelimme alusta saakka sen toimivaksi myös viitosedikassa emmekä muuta sitä vain siksi, että se aiheuttaa absurdeja tilanteita".Scoundrel kirjoitti:Alan vähitellen uskoa että Kapu salaa nauttii siitä että omat armeijat ovat sääntöteknisiä heittopusseja. Blood Angeleiden kodeksi on kuulemma surullisenkuuluuisan surkea mutta ainakin Salvoa vastaan pelatessa en toivoisi vastustajalle yhtään kovempaa listaa. Necroneiden heikentyminen viimeisimmässä editionvaihdoksessa aiheutti kovan keskustelun listan panssarintorjunnan käytännöllisestä romahtamisesta. Viimeinen tehokas panssarin tuhoaja kun kulkee heavydestroyerillä joita on perinteisesti vastustettu jo kodeksin ilmestymisestä lähtien.Lord Mikke kirjoitti:Lol.The Captain kirjoitti:Jee.
Sitten kun ne tekevät DE:stä pelattavan armeijan, tarvitsee enää odotella, että ne tekevät 40K:sta pelattavan pelin.
Nyt jos Dark Eldarit vihdoinkin muuttuvat vitsirodusta varteenotettavaksi peliarmeijaksi menettää Kapu monta tilaisuutta valittaa oman armeijansa heikkoudesta. Lisäksi pitäisi alkaa pelaamaan paremmin kun listalta voi odottaa enemmän voittoja. Kaikeksi onneksi pelaaja itse taitaa kuulua siihen porukkaan joka ei välitä omasta pelimenestyksestään niin paljon että antaisi sen pilata hyviä matseja.
Mutta olisihan se kivaa jos tämäkin armeija jaksettaisiin uudistaa. Kunpa vain säilyttäisivät DE:n tavaramerkkiominaisuudet eli nopean liikkeen ja huonon kestävyyden. Toivottavasti emme tule näkemään "kaaoseldareita" piikikkäissä falconeissa.
Necroneita lukuun ottamatta olen aina valinnut armeijan fiiliksen mukaan. Blood Angelit, nuo Toisen Armageddonin sodan sankarit, iskivät minuun silloin 90-luvun alussa, kääpiöistä olen aina tykännyt prätkillä tai ilman, ja haltioissa (piikeillä tai ilman) on oma houkutuksensa niissäkin. Dark eldareillani on Raamattu-teema. Kaartiarmeijani tein nimenomaan tyyliarmeijaksi Tuntemattoman sotilaan teemaan, ja se onkin ainoa armeija, jolla ei ole ollutkaan tavoitteena voittaa yhtään peliä turnauksissa. Eldar-armeijani viehätys perustuu kahteen vahvaan, keskenään vastakkaiseen johtajahahmoon, vanhaan ja rauhantahtoiseen Ganaemoniin (pelissä Eldrad Ulthran) sekä tämän sotaisaan, suoraa toimintaa kannattavaan kollegaan Re-Theliin (Yriel).
Necroneilla on erilainen tarina. Fanatic 2 oli lähestymässä ja kaipasin jotain uutta, jotain vaihtelua. Kaapissa oli kasa ysärimetallia. Musta spray, boltgun metal drybrush, vähän ruosteläikkiä ja detaljit - kaksi viikkoa (arki-iltaisin - päivät töissä, viikonloput toisella paikkakunnalla) ja valmis 1850 pisteen armeija. Necroneilla on/oli kiva pelata, mutta niistä puuttuu se "fiilis". Ne ovat ainoa armeija, jonka tein pelaaista varten, en tarinan varaan.
Dark eldarit ovat ensimmäinen "moderniin 40K:hon" eli 3. - 5. edikkaan tekemistäni armeijoista, ja sen tarina on aika lailla loppuun kerrottu, joten en usko motivoituvani virittelemään niitä uudelleen, ellei niillä pääse pelaamaan sellaista peliä, jonka ääressä suurin osa ajasta ei mene systeemin typeryyksiä päivitellessä. Samasta syystähän BA-komppaniani jäi puolitiehen, ja eldareitakin olisi vielä maalattomana kaapissa. Koska FaBa ja Warmachine ovat vain niin paljon parempia pelejä kuin 40K, keskitän maalaustarmoni mieluummin niihin nappeihin, joita viitsin käyttää pelipöydälläkin.