Mikä harrastuksessa on hauskinta ?

[Gilaelin]

Ehdottomasti harrastuksen sosiaalinen puoli, sekä oman mielikuvituksen käyttö miniatyyrien parissa. Armeijoiden rakentaminen, niiden maalaaminen ja varsinkin niille taustatarinoiden kirjoittaminen ovat olennainen ja mehukas osa harrastustani. On hyvinkin palkitsevaa nähdä omien faktioiden protagonistien heräävän henkiin niin pelikentällä, kuin paperillakin. Samoin hyvässä seurassa rennosti pelaaminen on mitä mainiointa viihdettä. Illan istuminen kavereiden kanssa kera punaviinin ja rennon figujen pöydällä työntelyn on antanut monta hyvää muistoa vuosien varrella.

[jupu_pupu_mies]

Punaviini on haltijajuoma. On hauska katsoa kuinka eri henkilöt pitävät eri osista tätä peliä konverttaus, pelaus, pörrö ja maalaus on jakaantunut melkein tasaisesti, jotkut pitävät rennoista peleistä jotkut kilpailuhenkisistä. Hyvä hyvä.

[Remos]

Taustatarinoiden luominen on ehdottomasti parasta. Tietenkin maalaaminenkin on ihan mukavaa, muttakun on aina liikaa kerralla, niin ei millään jaksa.

[Waltio]

Hauskinta on kyllä pelaaminen. Tykkään maalata ja koota niitä mutta se pelaminen on kaikesta hauskoin

[Valagante]

Meinasin sanoa että taustatarinoiden luominen, mutta taidankin sanoa että se vastustajan epäuskoinen ilme kun jousimieheni julistavat miehekkään rynnäkön hänen ritareidensa kimppuun ampumisen sijaan.
Kuka muka sanoi että eri aselajien edustajat eivät voisi improvisoida? :D

[Murhe]

Ehdottomasti hauskinta harrastuksessa on harvoin tapahtuvat noppajumalten oikuista tapahtuneet sattumukset, joiden ansiosta tietyt yksittäiset pelit jäävät elävästi mieleen vuosiksi. Tälläisiä tapauksia on ollut haltiakärryjen ampuma lohikäärmeratsastaja, jonka järkyttynyt ratsu karkasi pöydältä tai kukkulan huipulla seissyt kivenheitin, joka laukaisi kiven suoraan alla olevien varsijousimiesten niskaan (maksimi scatteri suoraan taaksepäin). Warmachinessa tornissa seissyt noita jojotteli vastustajaa loitsuilla, joka veti tätä ensin puoleensa (ylöspäin) tehden vahinkoa ja sen kiitos putoamissääntöjen heitettiin vielä vahinkoa uudestaan. Näitä tämmöisiä riittää lukemattomiin.

Suurin tyydytys harrastus kuitenkin tuottaa sääntöjen tuntemisen ja konversioden saralla, joiden parissa tulee enimmäkseen puuhasteltua hiljaisena aikana. Kun kyllästyy yhden pelin ääliömäisyyksiin niin voi aina vaihtaa peliä. Harrastuksen hyvä puoli onkin siinä, että sen kirjo on hyvin laaja, joten mieluisia haasteita voi löytää loputtomiin ja oppimista riittää. Harmittamaan vain jäävät toisinaan vaihtuvat laitokset, kun monet hyvät asiat unohtuvat.

Suhtautuminen harrastukseen elää vuosien saatossa. El Capitanille suosittelen ehdottomasti uuden innostavan pelin etsimistä ja oman horisontin laajentamista jonnekin tuiki tuntemattomalle saralle. Ainakin oma polkuni jätti Faban 6. laitoksen loppumetreillä lopen kyllästyneenä suurhaltioilla voittamiseen ja siirryin warmachinen ja Horden piristävään maailmaan. Pari vuotta sitten tuli houkutus palata GW:n pelien pariin ensin vain rakentamalla Daemonhunttereita huvin vuoksi ja sitten kiinnostuessa 5. laitoksen Tyranideista (, joista olin saanut suorastaan shokeeraavan kokemuksen 3. laitoksen aikaan). Kesällä kävi innostus Battlefleet Gothiciin ja juuri nyt harrastuksen painopiste on Mordheim kampanjan käynnistämisessä Lappeenrantaan.

Harrastuksen sosiaalisen puolen rooli on niin ikään vaihdellut. Täytyy tunnustaa, että perheellisenä on Sotavasaran merkitys välillä käynyt nollalukemissa kaiken muun kiireen ohessa. Toisinaan on taas tälläisiä yövuoroja, jolloin on aikaa kirjoitella kaikenlaisia tilityksiä tälläisiin galluppiketjuihin, jotka palaavat viimeistään vuoden parin päästä. Saahan siinä sentään mietittyä omaa suhtautumistaan harrastukseensa ja kaikkeen tapahtuneeseen.

Kovin monelle on kuitenkin sattunut niin, että se alun pelaaminen jää vain taustalle harrastuksessa. Onneksi nuoria ja uusia harrastajia eksyy Sotavasaraan, jotka jaksavat pitää meitä wanhoja partoja virkeinä.

Ja tosiaan harrastukseen liittyy myös vahvasti se maaninen omistamisen ja keräämisen pakkomielle. Jos ei älyä aikuistua ja lopettaa figuharrastusta ajoissa, törmää ennen pitkään tilanteeseen, että nurkat on enemmän tai vähemmän täynnä käyttämättömiä tai muuten keskeneräisiä figuureja, jotka ovat olleet syystä tai toisesta pakko-ostoksia.

[Mecha]

Tässä harrastuksessa on itseni mielestä hauskinta monipuolisuus. Kyse ei ole pelkästään pelistä vaan mukana on laaja taustatarina ja figut pitää koota ja maalata, jotta niillä voi pelata. Sitten on toki se mahdollinen maaston rakentaminen, jos siihen saa halua ja jaksamista. Ja toki se armeijan rakentaminen pisteiden mukaan on oma juttunsa kun pitää miettiä ja laskea mitä siihen laittaa ja miten varustettuna sen pisterajan rajoissa ja vielä siten, että kyseessä on toimiva kokoonpano. Pelaaminen itsessään on sitten itsessään sosiaalinen tapahtuma unohtamatta sitä nopan tuomaa tuuritekijää.

[Ernuuu]

Itsellä kolahtaa armeijoiden (joita en koskaan tule toteuttamaan :P) suunnittelu sekä konvertointi. Maalauskin on mukavaa, mutta vähän sama kuin monilla muilla, että liika on liikaa.

[Vesihiisi]

Pelaamisen takia aikalailla tulee figuurien kanssa säädettyä. Konvertointi, sculptaus ja maalaaminen onnistuu myös satunnaisesti jotenkin. Warmachine on kiva peli ja GW:n pelitkin toimivat satunnaisesti. Suurelta osin voisi kuitenkin yhtyä tuohon Murheen kirjoittamaan:

Ja tosiaan harrastukseen liittyy myös vahvasti se maaninen omistamisen ja keräämisen pakkomielle. Jos ei älyä aikuistua ja lopettaa figuharrastusta ajoissa, törmää ennen pitkään tilanteeseen, että nurkat on enemmän tai vähemmän täynnä käyttämättömiä tai muuten keskeneräisiä figuureja, jotka ovat olleet syystä tai toisesta pakko-ostoksia.

Monta kertaa on tullut ostettua figuureja ihan sen vuoksi, että ostaminen on hauskaa ja mielessä on joku hieno idea, jota ei kuitenkaan realistisesti ajateltuna koskaan saisi toteutettua valmiiksi asti. Saa hyvin ajatukset muualle ja sysättyä ongelmat tuonnemmaksi, kun odottaa postiin saapuvaksi figuureja, eikä tarvitse tehdä mitään, kun ei vielä voi. Nurkat ovat täynnä kokoamattomia ja keskeneräisiä figuureja.

[Rosgakori]

1. Armeijan taustojen tutkiminen. Yleensä armeijakirjoissa on todella kattavat ja näyttävät taustat, aina eeppisistä taisteluista luomiskertomuksiin. GW: äijät osaa kyllä ottaa vaikutteita mytologioista ja käyttää niitä oikein.

2. Armeijan suunnittelu. Aina on kivaa unelmoida? Itselläni on varmaan olemassa jonkinnäköinen suunnitelma lähes jokaiselle armeijalle väriteemalta ja armeijalistalta.

3. Muokkaaminen ja maalaaminen. Konvertointi tuo figuille luonnetta, erottaa en muiden armeijoiden figuista. Maalaus itsessään on tietysti se kenties mahtavin juttu tässä harrastuksessa.

4.Pelaaminen. Vaikka nykyään pääsen pelaamaan varsin harvoin, on se joka kerta yhtä hauskaa!

[Merimetsä]

Harrastuksessa on hauskinta tekosyy lähteä 'turnaukseen', jonka todellinen syy on päästä pereheestä eroon ja juoda itsensä totaalisen sekaisin ja unohtaa koko nk. elänsä edes hetkeksi.

[Navdi]

Harrastuksessa on hauskinta tekosyy lähteä 'turnaukseen', jonka todellinen syy on päästä pereheestä eroon ja juoda itsensä totaalisen sekaisin ja unohtaa koko nk. elänsä edes hetkeksi.

Missä täällä on Like-nappi. :)

[Samsonite]

Viime aikoina itselleni on figuilussa muodostunut hauskimmaksi se, kun voi periaatteessa "roskasta" rakentaa kaikenlaista jännää. Läjästä kaarnaa tulee kaunis kivirykelmä tai styroksisesta lieriöstä torni. Viime viikolla sain kaverilta 1:25 mittakaavan rikkinäisen Kuplan, josta vielä joku päivä syntyy örkkimobiili. Se on vain yksinkertaisesti parasta kun, kaatopaikkajätteestä saa aikaiseksi jotain kaunista, joka syttyy eloon.

[Samuli.H]

Ehdottomasti hauskinta harrastuksessa on harvoin tapahtuvat noppajumalten oikuista tapahtuneet sattumukset, joiden ansiosta tietyt yksittäiset pelit jäävät elävästi mieleen vuosiksi.

Joskus lueskelin "paras 40k muistosi" ketjua ja ihmettelin miten moni on tätä mieltä. Ovathan nuo hauskoja, mutta itselleni jää kyllä parhaiten mieleen tiukat väännöt, jotka sitten päättyvät suuntaan tai toiseen ovelan suunnitelman, tai pelivirheen ansiosta.

Yksi parhaiten mieleeni jäänyt peli on muutaman vuoden takaa ropeconista. Tiukkaakin tiukempi peli, jossa molemmat osapuolet pyyhkivät hikeä otsaltaan päättyi häviööni pienen virheen tehtyäni.

[Morze]

Se on vain yksinkertaisesti parasta kun, kaatopaikkajätteestä saa aikaiseksi jotain kaunista, joka syttyy eloon.

Tämä. Erityisesti figuureilla. On vain niin hieno tunne, kun pitkään työstetty metallipala herää henkiin. Omat keskinkertaisetkin työt näyttävät jälkikäteen usein todella hienoilta.

[smaxx]

Harrastuksessa on hauskinta tekosyy lähteä 'turnaukseen', jonka todellinen syy on päästä pereheestä eroon ja juoda itsensä totaalisen sekaisin ja unohtaa koko nk. elänsä edes hetkeksi.

Missä täällä on Like-nappi. :)

Tuostapa tulikin mieleen, että maaliskuun Noppakerhon 40K turnaukseen voisi varata saunan, joka on siis samoissa edustustiloissa kuin turnauskin, kun ei ole jälkikasvukaan mukana turneessa. Jos ei se maksa mahottomia.

[Murhe]

Ehdottomasti hauskinta harrastuksessa on harvoin tapahtuvat noppajumalten oikuista tapahtuneet sattumukset, joiden ansiosta tietyt yksittäiset pelit jäävät elävästi mieleen vuosiksi.

Joskus lueskelin "paras 40k muistosi" ketjua ja ihmettelin miten moni on tätä mieltä. Ovathan nuo hauskoja, mutta itselleni jää kyllä parhaiten mieleen tiukat väännöt, jotka sitten päättyvät suuntaan tai toiseen ovelan suunnitelman, tai pelivirheen ansiosta.

Yksi parhaiten mieleeni jäänyt peli on muutaman vuoden takaa ropeconista. Tiukkaakin tiukempi peli, jossa molemmat osapuolet pyyhkivät hikeä otsaltaan päättyi häviööni pienen virheen tehtyäni.

Puhut ihan asiaa, sillä tiukat pelit jäävät aivan samalla tavalla muistoihin ja nolot virheet piirtyvät muistiin tulikirjaimin. Myös erikoisemmat megapelit ja turnaukset omalta osaltaan ovat unohtumattomia. Jyväskylässä Warmachine turnauksessa sai vastustajan listasta ensin sabotoida pois parhaat herkut ja tämän jälkeen kävi käsky: "vaihtakaa armeijoita!". Siinä sitten sai pelata rampauttamallaan vastapuolen listalla.

[santso]

kyl ne on ne rennot nopanheittelyt jossain eeppisen kokoisessa moninpelissä ja erinäisten juomien virratessa mukana sekä saunominen pelin ''tauolla'' :D
toki maalaaminen ja konvertoiminenkin on kivaa, fluffaaminenki...nojoo eipä se nyt niin tärkeää oo, yleensä armeijani rakentuvat jonkun teeman ympärille, luon niille sopivan ulkoasun ja jotain pörröä kehittelen päässäni(duh, muistan sen ilman kyl kirjoittamistakin).

el capulle: ei ne minotaurit narniassakaan pörrösiä ihqdaa peace&love hippejä ole, jos oot kaikki kirjat lukenu niin kyl sen pitäis aueta...

[El Capitan]

el capulle: ei ne minotaurit narniassakaan pörrösiä ihqdaa peace&love hippejä ole, jos oot kaikki kirjat lukenu niin kyl sen pitäis aueta...

Juuh, ei olekkaan. Mutta ei ne pelkkiä tuhmia petojakaan ole. Ne on sellaisia kivoja, joiden seasta löytyy kilttejä, koviksia, öykkäreitä sun muita. Kunhan opin vain sculptaamaan siedettävällä lopputuloksella, tulee minun Helffiarmeijani unit hillereiksi muutama pässinpää.

[dewil]

Parasta ehdottomasti ovat eeppisen tiukat (mutta rennot) avaruuden taistelut hyvässä seurassa, kun pelatessa on hauskaa ja nauru raikaa on harrastus parhaillaan.
Itselle lähiaikoina on myös ollut erityisen hauskaa isot apocalypse pelit ja niitten säätäminen, johon kuuluu mm. omien vekottimien ja maaston rakentelu.