C'tanien ja Marmin ihmeellinen joulu

[Hollo]

Paksu hanki peitti nyt ennen niin eloisaa maata ja sai sen näyttämään synkähköltä. Kerros kerrokselta lunta kasaantui päällekkäin ja se sai alimmat kerrokset jäätymään liukkaaksi. Muita kasveja ei näkynyt, paitsi lumen peittämät kuuset tässä suuressa metsässä. Metsä oli hiljainen. Useimmat eläimet olivat jo talviunilla, mitään ääniä tuulen suhinan lisäksi ei kuulunut. Tämä hiljainen metsä sulki sisäänsä kaik…
”Auts! Nämä lumenpeittämät risut repivät kaapuni. Että pitikin taas…”, manailu rikkoi metsän rauhan. Kaksi tummahkoa hahmoa liikkui lumessa vaivalloisesti, toinen kiroillen koko ajan.

Toisella oli päällään ilmeisesti kotikutoinen kaulaliina. Ärtyneellä oli vain oma ohut kaapunsa ja olisi ilmiselvästi tarvinnut villasukat, koska kylmä hänellä oli, vaikka ei hän sitä itse myöntänytkään, kuin omassa pääsään saivartelemalla.

”Lopeta tuo marina, jouluhan on ilon aikaa.”, sanoi ensimmäisenä hyppelevä Deceiver.
”Marmko sinusta on tehnyt tuollaisen tunteilijan?”, Nightbringer huohotti.
”Marmko? Älä naurata”, toinen naurahti ja jatkoi matkaa.

Joulu oli jo ovella ja Marmin vaatimuksesta kuusi oli hankittava. Matkanteko oli hidasta Nightbringerin jäädessä koko ajan jälkeen ja marisemaan matkan pituutta, lumen määrää ja koko Marmin kuusenhaku ajatusta, josta ei kuitenkaan sopinut lintsata.

Nightbringerin onneksi Deceiver lopulta pysähtyi erään kuusen luo ja ravisteli sen lumesta. Nightbringer valahti kuusen juurelle väsyneenä ja avasi pullon rommia.
”Ei jouluna ole sopivaa juoda”, Deceiver ärähti ja tavoitteli pulloa kädellään Nightbringerin viedessä sitä huulilleen.
”Vielä mitä. Ei Joulupukkikaan ilman lämmikettä jaksa koko matkaa ajaa. Mitä? Ja sitä paitsi minulla on jano”, toinen sanoi tyytyväisenä arvellen saavan siten otettua yhden kulauksen. Ja toisen. Ja kolmannen.
”Kylmä sinulla on”, Deceiver piikitteli.

Pullo lensi kuusien välistä säikäyttäen tilhen syömästä pihlajanmarjaa. Pullon lentoa seurasi hilpeä hekotus, joka ilmeisesti säikytti läheisen lintuparven, niiden lehahtaessa lentoon puiden välistä.
”Minähän sanoi, vain yksi kulaus. Ja mitä sinä teet? Juot koko helvetin pullon rommia muka lämmikkeeksi.”
”Ei tippa tapa”, Nightbringer hihkaisi ponnahtaessaan pystyyn.
”No kumminkin. Meidänhän piti kuusi hakea ja tässä näyttääkin olevan ihan sopiva. Pistä tuosta alaoksien alapuolelta poikki.”, Deceiver osoitti sormellaan puuta.
Nightbringer kohotti viikatettaan. Hän otti vähän tuntumaa ja käytti viikatetta puussa pari kertaa varmistaakseen iskukohdan. Hän heitti aseen olalleen ja sivalsi voimallisesti.
”Helvetti! Varo! Lopeta hullu!”, Deceiver säikähti, kun viikate leikkasi ilmaa paikassa, jossa hänen nenänsä oli ollut sekunti sitten.
”Hupsis. Se oli varmaan tämä voimakas viima”, Nightbringer huohotti nenä punaisena.
”Voimakas viina, kai tarkoitat.”, manasi Deceiver ja ohjasi humaltuneen jumalan kättä ja sai, kuin saikin katkaistua kuusen irti melkein oikeasta kohdasta.
”Äläs nyt lämmikkeeksihän minä vain sit…”, Nightbringer sopersi ja kaatui naama edellä hankeen.
”Taas se perhana teki sen taas. Taas.”, Deceiver sanoin hampaidensa välistä ja nosti tukin olalleen.
”Ei sitä tuohonkaan voi jättää”, hän päätti ja nosti vaivalloisesti juopon toiselle olkapäälleen.

Marmin sinkoama sangollinen kylmää vettä herätti krapulaisen myöhemmin. Punertavat silmät aukenivat saadessaan kulauttaa kupillisen vahvaa kahvia kurkusta alas.
”Taitaa koskea päähän vai mitä?”, Deceiver piikitteli ja ojensi toisen kupillisen kahvia Nightbringerin vapiseviin käsiin.
”Taisin ansaita tuon”, Nightbringer tokaisi nolosti. Ilta jatkui rauhallisesti ja hiljaisesti yöhön asti lukuun ottamatta Marmin sättimistä Nightbringerin juomisesta. Kuusi oli viety saunarakennukseen kuivumaan huomista koristelua varten.

Aatonaattoyö valkeni jouluaattoaamuksi. Kirkkaat auringosta ja lumesta heijastuvat auringonsäteet siivilöityivät ikkunoista suoraan jumalten kasvoille herättäen heidät samoihin aikoihin. Olohuoneessa Marmin koristelema kirkas joulukuusi häikäisi heräävien silmiä ja sai ilmoille kiroilutulvan. Marmin hakattua luudalla vastaheränneitä ja muistuttamalla kiroilusta jouluaattona, sai heidät vaikenemaan.
”Aamukahvinne herra”, Marm sanoi laiskasti ja ojensi Deceiverille kupillisen kahvia. Marm oli joko äärettömän tyhmä tai vielä vanhojen tapojen orja, kun vieläkin herroitteli hänen kanssa naimissa olevaa Deceiveriä.

Marmin itseteurastamasta porsaasta leikattu joulukinkku oli ilmeisesti uunissa, lihan mitäänsanomaton haju leijaili huoneessa. Deceiverin mielestä se oli tietysti taivaallinen, Nightbringer nyrpisti nenäänsä ja yritti tulla toimeen sen kanssa. Marm lakaisi ja lakaisi. Mitään muuta tuo oudonnäköinen, kyttyräselkäinen talonemäntä ei tehnytkään, jos hän edes tiesi olevansa nyt talonemäntä, tai itse asiassa viime keväästä asti. Jumalolennot istuskelivat nojatuoleissa glögiä hörppien ja muistellen menneitä.
”Muistatkos sen…mikä sen nimi nyt olikaan…Eldrad. Niin Eldrad. Oli se aika kova poika juomaan. Aina se rehenteli. Sekin loppui, kun joit sen pöydän alle…kirjaimellisesti.” Aiheet vaihtelivat siitä, kuinka Abbadon oli kerran kompastunut gretchiniin ja kaatunut suoraan Nurglen Suurdemonin suureen ja likaiseen suuhun siihen, miten Taun O Shovah oli nolosti unohtanut öljynvaihdon eikä voinut silloin johtaa kymmentuhatpäistä joukkoaan voittoon ”parista” kurjasta gretchinistä, jotka olivat leiriytyneet mukamas kiellettyyn paikkaan.

Illalla, kun kinkku oli otettu uunista, pöytä katettu ja saunottu, jouluaattoateria saattoi alkaa. Deceiver ylisti kinkun makua, sivupöydässä istuva Marm viis veisasi hänen kehuistaan. Nightbringer pysyi kannassaan kiinni, sillä jos kinkun haju oli ollut niin kamala, kinkun syöminen saisi hänet antamaan ylen. Koko illan Deceiver ylisti Marmin täydellisyyttä. Jopa Nightbringer heltyi ylistämään tuota outoa, vanhaa naista, nimittäin hänen epätäydellisyyttään.

Myöhemmin Deceiver istui kylläisenä nojatuolissa. Marmin mielestä oli ollut väärin, että palvelija olisi syönyt isännän ruokia ja vielä samassa pöydässä, joten hän oli jättänyt syömättä. Nightbringerin syy oli selvä. Hän ei uskaltanut edes koskea mihinkään Marmin valmistamaan.

Ilta venyi yöksi. Nightbringer oli jo unessa, kun Deceiver ja ”herran käskystä” vielä samassa paikassa istuva Marm valvoivat. Ulkona tuuli puhalsi ja ulkokellot kilkattivat. Tunnelma oli lämmin ja hiljainen. Marmkin heltyi siinä määrin, että nousi ”rohkeasti” pystyyn ja lähestyi Deceiveriä huulet töröllään ja pupillit laajentuneina. Deceiver nousi myöskin seisomaan.
”Meidän ensimmäinen suudelmamme. Sitäkö sinä haluat?”, hän kysyi lempeästi. Marm lähestyi mitään sanomatta. Heidän huulensa lähenivät. Lähenivät. Deceiverin kullanhohtoiset. Marmin harmahtavat, halkeilleet ja ryppyiset. Enää pari senttiä. Huulet kohtaisivat ja intohimoinen syleily alkaisi…Ei sittenkään. Marmin oikea käsi kurkotti Deceiverin kainalon alta ja nappasi kotkankynnennäköisellä sormellaan suklaakaramellin pöydällä olevasta tarjoiluvadista.

Näin lähelle Deceiver ei kuitenkaan ollut ikinä päässyt rakastettuaan ja se riitti hänelle.

Tässä toinen. Toivottavasti viihdytte.

[Asavarkull]

Sä oot sairas mutt hyvä stoor yhtä pimee ku se ekaki.

[Hollo]

Sä oot sairas mutt hyvä stoor yhtä pimee ku se ekaki.

Kiittoksia palljonnn....

[Sopuli]

aivan v***n hyvä tarina.tee vielä lisää ihmeessä.

taas se sama että eiks ne jumalat oo aika julmii.mutta täähän on story joten kaikki on mahdollista

[Andromedus]

Aika mahtavaa, onhan niillä jumalilla omat hyvät puolensakin.

[Bonehead]

Melkoisen outoja tarinoita molemmat. Kuitenkin minä nauroin niille, joten eivät ne huonoja olleet, pikemminkin... outoja.

[Asmodeus]

Aika ovelaa vaihtoehto "todellisuutta" ja hauskaa

[Hollo]

Täytynee nyt sanoa k-k-k-kiiiit-t-t-t-tos-s-s-s kaikille.

[xxxxxxx]

HUIPPU! Ihan über jyper mahtava. Näin hauskoja tarinoita ei moni osaa kirjoittaa . Toivottavasti jaksat kirjoittaa vielä lisää näitä huippuja turinoita.

[Fire_Heart]

.... ei tosta voi sanoa mitään

[Watchman]

Tuli mieleen Terry Pratchettin hieman gorempi versio. Mutta tämä oli kyllä edellistä herkempi ja idyllisempi, tosin joululahjat unohtuivat *sniff*

Piru vie, tämä jos mikään oli kaunista. Lopun lähes-suutelukohtaus viestitti miten samaan aikaan voi olla uskomattoman vahva ja herkkä... Ihan tulee tippa silmäkulmaan.

[Cutter]

Aika hyvä...joskin hieman seko, mutta ei se haittaa! *virnuilee*

[Adanedhel]

ihan kipee.... Mut pitäähän jumalallakin olla heikkoutensa.... *sigh*