Gorbag kirjoitti:Mistäs see Snorri sai Hochland longriflen tai sen kiikaritähtäinkiväärin :? ?
Empiren pojat olivat auttamassa Kesälomalla hyvin aikaa kirjoittaa, voisin tässä kirjoitella epätoivoisen taistelunpätkän ja sitten loppu peikon mäyssytystä (Suuri Empire lähti käpälämäkeen )
no olisihan niillä LD9, jesh ( no sama kuin chaoslordilla ). Mutta kyllä minusta tuntuu, että empiret juoksisivat. Empiren joukot eivät ole koskaan vakuuttaneet minua rohkeudellaan...
"Seis!", Gunther huusi pienelle joukolleen, sille ainoalle joka oli selvinnyt vaarallisilta vuoristopoluilta hänen komppaniansa lähdettyä käpälämäkeen. "SEIS, minä sanon!" Läähättävät sotilaat kääntyivät hitaasti ja mulkaisivat komentajaansa, joka oli vielä päivä sitten, ennen taistelun alkua rähissyt komppanialleen voittavansa koko epäkuolleiden armeijan yksin (ja hän oli ensimmäinen joka lähti karkuun). Nyt, täällä keskellä ei-mitään sanat eivät paljon lohduttaneet. "Meidän pitäisi suunnata takaisin kääpiöiden linnoitusta kohti", Fredrik, hänen tämän hetken kokenein upseeri tokaisi ja mulkaisi vihaisesti Guntheria joka silminnähden hikoili aamuauringossa. Hyväksyviä mutinoita rupesi tulvimaan joukosta läjäpäin ja Guntherin naamalla alkoi näkyä lievää punerrusta. Hänkö palaisi? Mitä sitten? Sotaoikeus, luultavasti kääpiöiden ja jos hän sieltä selviäisi, mikä olisi todella epätodennäköistä, hän joutuisi häpeään omassa kotikaupungissaan, Marienburgissa. Ja se olisi jo paha kolaus Gunther Kylmäkalvalle.
Päivä oli kuumimmillaan ja miehet, joita oli 18, matkasivat kohti kääpiöiden linnoitusta. Gunther matkasi köysissä perässä, mukanaan kaksi vartijaa. Fredrik oli ottanut komennon ja miehet olivat yksimielisesti sitoneet Guntherin kiinni.
Muutama tanakka kääpiö täysissä sotavarusteissa talsi heitä kohti kun he laskeutuivat polkua alas taistelutantereelle, jossa taistelu oli jo päättynyt. Muutama kääpiörykmentti oli lähetetty jahtaamaan epäkuolleita, pääasiassa Kuolleistamanaajia, jotka olivat selviytyneet. Muut kääpiöt olivat jo auttamassa haavoittuneita ja palaamassa kaupunkiinsa. Imperiumin joukot, josta suuri osa oli säästynyt auttoivat parhaansa mukaan haavoittuneita ja kunnostivat muureja ja linnoituslaitteita. Taistelu oli vaatinut veronsa.
"SEIS! Aseet alas ja nimet!" Huusi punapartainen kääpiö kimaltelevassa haarniskassa. "Fredrik Magnuksenpoika, olemme palaamasta... öh...tuota noin..." Fredrik punastui eikä saanut sanaa suustaan. Hän viittoi miehiä tuomaan kalpean Guntherin kääpiöille, jotka tämän nähtyään muuttivat ilmettään ja totesivat melkein yhteen ääneen "Ymmärrän.". Kääpiöt ohjasivat ihmiset alas vuoripolulta ja johdattivat nämä omiensa luokse. Sitä ennen Gunther vietiin komentotelttaan jossa kääpiöiden ja ihmisten johtohahmot puivat taistelua ja odottivat uutisia tiedustelijoilta.
Gunther ei tullut ulos teltasta, ainakaan niin että Fredrik olisi nähnyt. Hän johdatti omat miehensä muonaosastolle ja tästä lepäämään.
Taistelu oli päättynyt mutta tiedustelijat raportoivat örkeistä lähistöllä. Oli kulunut kaksi päivää edellisestä taistelusta kun suuri örkkijoukko rymisteli pitkin solaa joka johti Karak Azulin itäportille...
Kesälomalla hyvin aikaa kirjoittaa, voisin tässä kirjoitella epätoivoisen taistelunpätkän ja sitten loppu peikon mäyssytystä 
)
