ile kirjoitti:Vitosedikkaan asti WHFB:n taustalla oli idea, että kerätään mitä figuja on ja leikitään niillä. Siksi hyvin vähilläkin figuilla - siis 5 ukon yksiköllä - piti päästä leikkimään, ja siksi hyvin vähät ja yksittäiset ukot - siis sankarit - olivat isossa roolissa. Sankarit olivat suhteessa aika kovia. (Saiko unit championillekin yhden taikaesineen?) Herohammeriksihan sitä on kutsuttu.
Tämä on vähän niitä asioita, joita aloin kaivelemaan, kun keskustelua aloitin. Tiesin että vitonen on Herohammeria, mutta en sitä, että mihin se perustuu. Senhän voi tehdä lukemattomilla eri tavoilla sääntöihin. Esimerkiksi juuri niin, että yksiköiden minimikoko on pieni ja sankareita saa paljon ja niille paljon tavaraa. Tai voidaan tehdä sankarit pisteissä halvoiksi. Tai jotain muuta.
Kutosedikassa tavallisten jannujen yksiköistä haluttiin pelin keskeisiä tekijöitä: corea oli pakko olla se pari yksikköä, sankarien ja magian roolia ruuvattiin pienemmälle. Ehkä siellä vaikutti WAB-kokemukset, ehkä Warmasterin suunnitteluprinsiipit heijastuivat emopeliin. Ehkä ison fantasaiskirmishin tekeminen - Mordheim oli kaikkia edeltäjiään "isompi" (ei ehkä ukkomäärältään) ja paremmin tuettu systeemi - painotti WHFB:a sinne armeijoiden ja sodan suuntaan. Kai se on jonkinlaista vakavoitumista, joka heijastui kuvitukseen ja tekstiin.
Tähän kuului myös isommat yksiköt. Kutosen säännöt suosivat perus rank-and-filessa isompia yksiköitä täysillä rankeilla ja ehkä lipulla. Kutosen aikana myös määriteltiin, että normaalin rank-and-file-yksikön etulinjan pitää olla viisi ukkoa leveä. (Ei tainnut olla ekan painoksen armeijakirjassa, vaan vasta myöhemmin.) Riippumatta 10-ukkoisten minimiyksiköiden vaatimuksesta pelin sisäinen logiikka ajoi yksikköjen ilmettä kookkaammiksi ja tukevammiksi: 20 ukon rykmentti neljässä viiden ukon rankissa oli uusi normi keskitason jalkaväelle. (Pelimekaanisten matematiikkaharjoitusten jälkeen kuuden levyiset 24- ja 30-miehiset jalkabäkiblokit herolla ja tukijoukoilla osoittivat tehonsa ja sitkeytensä.)
Edelleenkin pelaamatta kyseistä peliä millään laitoksella, näkisin ehkä toiveeksi sen, että yksiköt olisivat jossain määrin järkevän kokoisia. 5+ on ehkä liian vähän, mutta 10+ ehkä liikaa. 8 kaveria kahdessa rivissä vois mun mielestä olla esteettisesti ihan nätin näköistä. Vitosessa taas kiinnostaa pienellä otoksella tarkasteltuna laajempi yksikkövalikoima, mutta tästä en osaa mitään tarkempaa sanoa. Vitosessa huomasin myös laajat liittolaissäännöt, jotka sallivat useamman kansan edustajia samaan armeijaan. Kutosessakin voi näin olla, mutta en ole sääntöjä kovin tarkkaan katsellut.
Omat säännöt olis varmaan kaikista parhaat, mutta aloitetaan nyt jossain kohtaa tulevaisuudessa jollain virallisella sääntösetillä ja katsotaan, että miten se toimii.
P.S. Eri keskustelu, mutta kirjoitinpa kuitenkin: Iso vaikutus peli(kokemukse)n yhdenmukaistumiseen kutosedikassa oli varmaan netillä. Ihmiset pystyivät puhumaan pelistä, taktiikkakeskustelut pääsivät kunnolla vauhtiin, ja alkoi syntyä eri armeijoiden ja listojen "turnauskaanoni", joka heijastui kaveripeleihinkin. Vitosedikka oli viimeinen, jota monet pelasivat liki tyystin oman kaveripiirin, oman pelikaupan ja White Dwarffin kuplassa. 2000-luvulla ja Googlen aikana ei oikein enää voinut välttyä isomman skenen kuulumisilta. Tai siis itselleni tässä on iso ero vitosen ja kutosen/seiskan välillä (sen 10 vuoden katkoksen lisäksi).
Kyllä tuollainen tiedonkulku varmasti vaikuttaa pelikokemukseen ja pelaamiseen, kun tulee helpommin erilaisia näkökulmia. Muistan kun aikanaan pelattiin Magic The Gatheringiä omalla porukalla pitkään. Sitten yks kaveri tämän porukan ulkopuolelta paljastui myös MtG-pelaajaksi ja pyydettiin se pelaamaan meidän kanssa. No tällä kaverilla oli ensinnäkin varmaan kymmenen kertaa enemmän kortteja kuin meillä muilla yhteensä ja lisäksi hän pelasi turnaussäännöillä (Type1, T2, T1½ ja mitä niitä nyt oli). Tämä toki paljastui vasta ekan pelin aikana, kun hänen vastustajansa heitti peliin Circle of Protectionin, jota ei turnauspeleissä sallittu. Tästä aika pitkään keskusteltiin myöhemminkin, että onkohan tässä pelissä nyt jotain vialla, kun turnauksissa pelataan eri säännöillä, kuin mitä paketissa tulee. Korttimäärien maksimi tipautettiin viidestä neljään, osaa kortteja sai olla vain yksi ja osaa ei ollenkaan. Kyllä mekin sitten jossain kohtaa ajauduttiin pelaamaan jollain turnaussäännöillä, kun korttien kertyessä alkoi kehittyä vähän mauttomia comboja, jotka turnaussäännöt jossain määrin korjasi. Mutta samalla porukalla pelattiin kuitenkin, ei meistä kukaan tainnut lähteä minnekään turnauksiin pelaamaan tai edes paikalliseen Raxxiin pelaamaan tuntemattomien kanssa.
