Faban säännöt uusiksi.

[Murhe]

Myös yksi outo asia on se että jos hahmon lävitse menee vaikka keihäs, niin hahmo heittää Saven ja saa sen läpi, nyt hahmo vetää keihään irti kehostaan ja kiittää panssariaan :D

Minun mielestä olisi parempi että Savet heitettäisiin ennen woundaamista, koska se tekisi pelistä realistisemman eikä tällä ole perjaatteessa edes mitään väliä kummin päin ne tehdään.

Kuten sanoit ei ole väliä kummin päin se tehdään, eikä sillä oikeasti ole realistisuuden kanssa merkitystä kummin päin se tehdään - ainoastaan lopputuloksellahan merkitystä on. Ei kannata nyt antaa heittojen järjestyksen asettaa estettä teidän mielikuvituksellenne.

Nykyinen mallinnus on helpompi, sillä suurin osa osumista putoaa strenght vs toughnes heittoon ja armor save on toissijainen ja sitä seuraa vielä wardit.

Jos systeemi menisi ehdottamallasi tavalla, heittäisi ensin hyökkäävä pelaaja nopillaan, ojentaisi ne vastapuolelle armor saveja varten, joista nopat ojennettaisiin takaisin toughnes vs strenght heittoa varten... Nyt säästyy aikaa perinteisella tyylillä.

S vs T heiton voi mieltää heitoksi, että saako hyökkääjä iskuunsa tarpeeksi voimaa ylipäätänsä haavoittaakseen vastustajaa kuolettavasti. Jos heitto epäonnistuu niin isku joko ei pysty pysäyttämään vihollista tai haavoittamaan laisinkaan. Tämän jälkeen katsotaan vain, että pystyykö panssari pelastamaan kuolettavalta iskulta - eihän meidän tarvitse tietää montako raapaisua kukin panssari taistelun aikana pysäyttää?

[HLLT]

se 2 wund heittolla katsotaan mihin se lyönti osuu (kurkkuun tai pikkusormeen) ja rittääkö lyönnin voima haavoittamaan kohdetta vakavasti (lohikäärmeelle taitaa se pikku sormi riitää)

[jullevi]

Minun mielestä olisi parempi että Savet heitettäisiin ennen woundaamista, koska se tekisi pelistä realistisemman eikä tällä ole perjaatteessa edes mitään väliä kummin päin ne tehdään.

Yksi syy miksi systeemi toimii niin kuin tällä hetkellä, on se, että iskua ottava pelaaja saisi itse ratkaista save-heitollaan miten hänen omalle figulleen käy. Koska viimeinen heitto ratkaisee, onhan se paljon hienompaa kun sen saa itse heittää. Näin perusteli jompikumpi Studion Andyistä, en muista kumpi.

[Musta Setä]

Tuosta vielä kun mainittiin mitne peitsiä riittää ympäriinsä, sehän on ihan realistista että he saavat uudet, kuitenkin 6 vuoroa kuvaamaan taistelua on naurettavan lyhyt aika, ja kuten pääkirjassa sanotaankin, siinä vuorojen välissä tapahtuu muutakin, ei se taistelu niin liiku kuin peli vain väittäisi, ja kaikille ritareilla on aseenkantajat, jos tiesitte (krhm), ja nämä aina tuovat uudet peitset herroilleen...ihan historiallisestikkin oikein.

Ja tosiaan, Haasteista, uskonpa niinkuin joku jo sanoinkin tuosta Kuningas Brianin elämä ja teot hommelista (heh) että ei se ole niin justiinsa kielien kanssa, jos esim. Örkkien johtaja sadankin metrin päästä osoittaa ihmisten johtajaa aseellaan ja karjuu jotain, niin eiköhän idea tullut selväksi...

Ja ritareiden haasteista rynnäkössä, sama asia, miehet voivat huutaa haasteet toisilleen jo matkan päästä kuten sanottiinkin, ja sitten ottaa yhteen, ja myös rynnäkössäkin jos ritareiden johtaja karauttaa kohti tiettyä miestä huutaen jotain mistä toinen ei tajua mitään epäilen silti suurestikkin että hän kyllä tajuaa mitä tämä meinaa...

Joskin sen muutoksen tekisin että ''raskasta ratsuväkeä'' edustavat herot/championit eivät saisi tehdä haastetta jalkaisin olevalle -championille- (heroille kyllä), koska oikeastikkaan ritarit tehneet milleen jalkaisin heiluvalle maajussille haasteita...ei se ole kunniakasta kun lopputulos on niin selvä. Ja voisivat kieltäytyä maajussin challenegsta ilman miinuksia. Toisaalta taas olisivat greatswordit ja tällaiset special- ja rare-jalkaväki...

JA kuten näette, sekin ''relaismin'' tuonti peliin meni plörinäksi kun pitäisi miettiä henkilöiden ''kunnian'' ja ''moraalin'' mukaisia ratkaisuja peliteknisesti...heikkoa, valitettavasti.

Sehän on huono puoli kummassakin Warhammerissa että äijät ovat loppujen lopuksi persoonattomia magic itemeitten kantajia, vaika kehittelisit mitä taustatarinoita se on kuitenkin vain sellainen äijä kentällä...ei omaa taistelutyyliä, ei omia kunniakäsityksia ja muuta kun kaikki hamstrautuvat vain sääntöjen sisään...

Siksi oikeastaan pidän LotRista enemmän, sankarit ovat persoonia ja tuntuvatkin siltä, ja toivoisin että 7mäs editio tuo FaBaankin jotain syvennystä hahmoihin.

*heh*

Jaari jaari, anteeksipyynnöt...

[Rokottaja]

kuhanvalitan) Fabaan tarvittaisiin jonkin näköinen animals rule. Ei ole "kivaa" kun esim kaamoksen warhoundsit pelkää zombeja tai luurankoja. Luulisi että ne vaan riemastusivat kun pääsisivät pureskelemaan luita. Tosin lohikäärmeen kimppuunne tuskin kävisi. (kuhanvalitan)

Eläimethän pelkäävät kaikkea epäluonnollista (Kaikissa fantasiakirjoissa eläimet pelkäävät kaikkea epäluonnollista, kuten eläviäkuolleita) ja hurjinkin kaaoshurtta pakenee kaksoishäntä vitoiskoipien välissä nähdessään hurjan lohikäärmeen.

Mun mielestä on naurettavaa, että esim. ratsastavat herot saavat rynnäkössä lyödä keihäällä/peitsellä useita kertoja, vaikka tämähän ei olisi mitenkään mahdollista.

Jospa tämä useita kertoja lyöminen kuvaa juuri tämän hieron taitoa käsitellä peistä. Elikkä jos hän chargeaa lohikäärmeeseen peitsellä ja osuu kolme kertaa ja tekee kolme woundia, nuo kolme iskua on oikeasti yksi tehokas isku. Sama jalkaväkeä vastaan. Tietenkin on mahdollista seivästää useampi ukko pitkään lancenvarteen.

Myös sankarit jotka kestävät enemmän kuin pari haavaa ovat täysin naurettavia: vaikka miten olisit kuningas, ja sinua lyödään kirveellä rintaan niin et kuitenkaan siitä enää nousisi

Woundithan voivat olla pelissä myös läheltä piti-tilanteita tai pieniä haavoja (miekan viiltoja, kenties huonosti osuneita nuolia jne.). Viimeisen woundin lähdettyä lordiin on uponnut kuolettava isku.

Koko challenge juttu pois: miten joku ihminen voi tajuta mitä örkki sille sanoo

Yleensä kaikki sankarit ovat poikkeuksellisesti eroavia muista mosuista. Jos örkki näkee elector countin, tottakai se tietää, että kyseessä on tärkeä henkilö. Jos gobbosankari näkee kaaoslordin, tottakai se tajuaa, ettei sen kanssa kannata ryhtyä nujakoimaan.