Tässä seuraa siis suomeksi sanottuna lyhyt kehityskaareni (kyllä, kuten huomasit, herra Salavaa törkeästi, häikäilemättömästi ja röyhkeästi matkien).
Joku voi ihmetellä, miksi pelifiguja ei näy enempää. No, niitäkin on kyllä tullut maalailtua, mutta olen antanut/myynyt ne pois.
Ja asiaan:
Tämän Fanaticin maalasin vuoden 2002 jouluna lahjaksi vanhemmille
Necron Lordin maalasin 2003 keväällä Porvoon maalauskilpailuun. Blendeissä oli huomattavasti enemmän kerroksia verrattuna Fanaticciin, mutta maali oli edelleen varsin kuivaa. Metallikaan ei näytä kovin upealta.
Viime vuoden 'Coniin maalasin tämän Nurglen pedon. Alkuperäiset värit olivat kirveen vartta ja riepua lukuunottamatta samat (Ropeconissa varsi oli vihreä ja rätti iloisen vaaleansininen, mitäköhän ajattelin väriteemaa miettiessäni?). Kokeilin ensimmäistä kertaa NMM:ää, joka ei tässä mielestäni kovin hyvin toimi. Maali oli jo hieman ohuempaa, mutta nykyiseen verrattuna edelleen kuivaa.
Syksyllä tuli maalattua Porvoon kilpailuun tämä herra Valedius. Maalia oli ohennettu reippaasti ja väriteema toimi mielestäni mukavasti. Hauska puoli tätä maalatessa oli se, että kokeiden takia figua piti maalata viimeisenä päivänä kymmenen tuntia yö kolmeen asti. Eivät enää oikein freehändit luonnistuneet
Myöhemmin syksyllä pikamaalaattu Executioner on ehkäpä suosikkini. Blendeistä tuli vähällä vaivalla miellyttävät, tosin metallit olisivat kaivanneet vielä jotakin.
Sitten lopuksi tämän vuoden puolella maalattuja luurankoja (tai oikeastaan niiden eturivi, seuraava rankki on metalleja vaille valmis, jee). Tällaista perusmaalailua.
Tuossapa nuo. Puolitoista vuotta siis maalaamista ja pelailua takana (toivottavasti monta vuotta vielä edessä), ja hauskaa on ollut, eikä vähiten Sotun ansiosta.
Maalausta ja vähän kaikkea saa kritisoida, ja pitäisin jonkinlaisista neuvoista tulevaa varten (mitä pitäisi tehdä värivalinnoissa ynnä muissa toisin, jne.). Sana olkoon vapaa.