Kultainen Haarniska: Loppu ilmestynyt!

[Teonanacatl]

Koko tarina on nyt ensimmäisessä viestissä. lopusta tuli aika lyhyt, valitettavasti, mutta luulen kirjoitan vielä tarinoita.(varo vain, Grom)*Örkkivirnistys*

Kultainen haarniska
Prologi:

Aatelinen istui pöyhkeän näköisenä hevosensa selässä. Mies kantoi päällään kultaista haarniskaa ja miekkaa, jota hän tuskin osasi käyttää. Hevosen päällä olevassa panssarissa näytti olevan enemmän koristeita, kuin itse panssaria ja hevonen puuskutti sen painosta. Aatelisen ympärillä käveli neljä tärkeän näköistä sotilasta, joiden aseet ja panssarit kiilsivät auringossa. Luultavasti sen takia, että niitä ei ollut käytetty kertaakaan oikeassa taistelussa. Tämä ostermarkilainen aatelinen oli juuri noussut aatelisten arvoasteikossa ja kaikkien aatelisten tapaan luuli nyt olevansa erittäin tärkeä, Keisarikunnalle.

Samaan aikaan neljä örkkiä katseli aatelista ja hänen sotilaitaan.
”Kiiltävä haarniska.” Yksi örkeistä huomautti.
”Ja päitä murskattavaksi.” Toinen vastasi.
Tämän loogisen johtopäätöksen perusteella örkit lähtivät juoksemaan hurjasti karjuen, aatelista kohti. Aatelista suojanneet sotilaat, jotka tiesivät taistelemisesta yhtä paljon kuin örkki filosofiasta, suorittivat taktisen perääntymisen. Aatelinen yritti perääntyä, mutta hänen hevosensa heitti hänet maahan ja juoksi pois. Taistelun loppuhetkistä kerrottakoon, että örkit poistuivat paikalta, mukanaan kultainen haarniska, miekka ja irtihakattu pää.


Jatko:

Noista neljästä örkistä vain yksi saapui takaisin kylään. Örkin nimi oli Grombag ja hän kantoi päällään kultaista haarniskaa, jota näytti moukaroitu sisäpuolelta, jotta se olisi mahtunut ison örkin päälle. Kylässä, kenties haarniskan vaikutuksesta, örkki rupesi luulemaan itsestään liikoja:

”Grublag, tule ulos ja taistele!” Örkki huusi.
Heimon päällikön, Grublagin teltasta heitettiin jotain ja se osui Grombaggia päähän. Örkin vertavuotavassa kallossa oli kiinni valtava sotakirves! Teltan sisältä kuului ryminää ja Grublag astui esiin.

”Älkää häiritkö ruokailuani… Mikäs tässä on?” Hän lausahti ja tuijotti kultahaarniskaa. Grublag nappasi haarniskan käteensä ja puki sen ylleen. Silloin oudot näyt valtasivat örkin pienet aivot. Hän näki edessään suuren örkki- ja hiisiarmeijan odottamassa hänen käskyjään. Sillä sellainen oli haarniskan kirous. Haarniska, joka oli ryöstetty muinaisen kuninkaan haudasta, sai sen kantajat luulemaan olevansa suuria ja mahtavia. Jos Grublag olisi katsellut kyläänsä ilman haarniskaa, hän olisi nähnyt parikymmentä örkkiä tappelemassa ja ison joukon muita kiduttamassa hiisiä.

”Mennään potkimaan Keisarikuntaa persuksiin! Waaaagh!” Grublag huusi ja kohotti suuren sotakirveensä.
”Waaaagh!” Örkit huusivat ja lähtivät marssimaan päällikön perään.


Loppuosa:
Vähän matkaa kuljettuaan örkkiarmeija ( Jos 200 örkkiä ja 100 hiittä voi kutsua armeijaksi.) saapui tielle jota pitkin he lähtivät taivaltamaan. Vähän matkan päässä häämötti kukkula ja kiivettyään sille, Grublag näki kohteen. Noin 1000 Keisarikunnan keihäsmiestä ja pari sataa ritaria ratsastaen.

”Hyökätkää!” Grublag huusi ja lähti juoksemaan sotilaita kohti. Muut vihernahat sen sijaan jäivät kukkulalle, nähtyään vihollisen suuruuden. Kyllä Grublag noista selviytyy, he ”ajattelivat” (Mikä on todella harvinaista örkeille.) ja kääntyivät lähteäkseen, mutta voi! Ritarit olivat kiertäneet örkkien taakse ja keihäsmiehet lähestyivät toisesta suunnasta. Näin häpeällisesti kokonainen örkkiklaani tuhottiin. Mutta mitä kultaiselle haarniskalle kävi? Eräs Keisarikunnan kapteeni otti sen itselleen ja myöhemmin örkit ryöstivät kapteenin.

[Rune]

Ihan näppärä pikkustooriksi, kyllä. Olen nimittän huonompaakin nähnyt, usko pois. Nyt kun olemme todenneet että osaat kirjoittaa paremmin kuin huonosti, niin nyt odotamme (ainakin minä ) jotain uutta hienoa örkkinovellikokoelmaa Gromin ja Jeshin kaveriksi. Näitä ei todella ole koskaan liikaa, ja tarvitaanhan me toinenkin joensuulainen pitämään tarina osastoa hengissä. (Jyperiä ei lasketa, HAH! )

[mainos]Pitääpä tänään jatkaa taas vähän Kraussistooria, tulee nimittän yllättävän pitkä. Pidempi kuin Syysjuhlasta, ja minä kun olen pitänyt itseäni sellaisena pikkunovelleja räpeltävänä pikkukirjurina. Kyllähän sitä pituuttakin tulee kunhan alkaa kirjoittamaan. Voitte toivottavasti tämän viikon lopulla odotella, jos ketään kiinostaa. [/mainos]

[Teonanacatl]

Suuri ja Mahtava Örkkinovellikokoelma oli joskus tekeillä ja siitä julkaisin ensimmäisen osan joskus täällä, mutta loppu jäi kirjoittamatta.

[Aco]

Ihan näppärä pikkustooriksi, kyllä. Olen nimittän huonompaakin nähnyt, usko pois.

Sanoi henkilö, joka arvosteli minun stoorini viimeiseksi.

Jatka vaan. Tiedän, että pystyt kertomaan vieläkin paremmin.

[Andromedus]

Aika kiva, odottelen tässä jatkoa jolloin voin antaa lisää palautetta. Prologiksikin tuo on hiukan lyhyt ja olisi voinut kuvailla lisää.

[Grom]

Kyllähän sinä taidat osata kirjoittaa, mitä nyt noin lyhyehköstä prologista voi päätellä. Kirjoita vaan lisää. Kiinnostaa miten jatkat tuosta tarinaa. Kuten sanottu aika lyhyt, mutta ei paha. Aikasta hyvä

[Teonanacatl]

Jatkoa pitäisi tänä iltana tulla,jos pääsen koneelle kirjoittamaan. Nyt kun olen kirjaston koneella.

[Neukku]

Mukaavan lyhyt ja hauska.Sweet:)

[Teonanacatl]

Tässä jatkoa:


Noista neljästä örkistä vain yksi saapui takaisin kylään. Örkin nimi oli
Grombag ja hän kantoi päällään kultaista haarniskaa, jota näytti moukaroitu sisäpuolelta, jotta se olisi mahtunut ison örkin päälle. Kylässä, kenties haarniskan vaikutuksesta, örkki rupesi luulemaan itsestään liikoja:

”Grublag, tule ulos ja taistele!” Örkki huusi.
Heimon päällikön, Grublagin teltasta heitettiin jotain ja se osui Grombaggia päähän. Örkin vertavuotavassa kallossa oli kiinni valtava sotakirves! Teltan sisältä kuului ryminää ja Grublag astui esiin.

”Älkää häiritkö ruokailuani… Mikäs tässä on?” Hän lausahti ja tuijotti kultahaarniskaa. Grublag nappasi haarniskan käteensä ja puki sen ylleen. Silloin oudot näyt valtasivat örkin pienet aivot. Hän näki edessään suuren örkki- ja hiisiarmeijan odottamassa hänen käskyjään. Sillä sellainen oli haarniskan kirous. Haarniska, joka oli ryöstetty muinaisen kuninkaan haudasta, sai sen kantajat luulemaan olevansa suuria ja mahtavia. Jos Grublag olisi katsellut kyläänsä ilman haarniskaa, hän olisi nähnyt parikymmentä örkkiä tappelemassa ja ison joukon muita kiduttamassa hiisiä.

”Mennään potkimaan Keisarikuntaa persuksiin! Waaaagh!” Grublag huusi ja kohotti suuren sotakirveensä.
”Waaaagh!” Örkit huusivat ja lähtivät marssimaan päällikön perään.

Vielä on loppuratkaisu tulossa...

[Rune]

Hehee, aika jännästi on saatu aikaan tuo että miten örkkien pienissä (sori Grom ja Jesh ja muut örkkimäystit ) kiiltävä kultahaarniska saa saa aikaan. Mutta loppuuko se jo? Voisi lukea paljon, paljon enemmänkin.

[Teonanacatl]

Valitettavasti loppuu. Pää olisi täynnä ideoita, mutta käsi ei jaksa.

[Jesh]

Hehee, aika jännästi on saatu aikaan tuo että miten örkkien pienissä (sori Grom ja Jesh ja muut örkkimäystit ) kiiltävä kultahaarniska saa saa aikaan. Mutta loppuuko se jo? Voisi lukea paljon, paljon enemmänkin.

*Vilkaisee Runea örkkimäisen ilkeästi*
Jos tarkoitat aivoja, niin tunnet omissasi ison kuhmun piakkoin...*Nauraa*
Noeinytvaiskaan. No 'ne iz going to mezz with me an' my boyz! Get 't?

Itse asiassa tämä tarina yllätti minut. Asiat oli hyvin muotoiltu ja se oli hyvin selkeää. Se oli vain himpun verran liian lyhyt ja tälläistä olisin lukenut paljon enemmänkin. Älä ihmeessä lopeta, vaan tee lisää. Hjuva, erittäin hjuva.

[Grom]

Lyhykäistä todellakin, mutta kelpo tarinaa. Kuten mainittu tätä lukisi jo pidemäpääkin. En mitään karheita virheitä löytänyt ja kerronta oli muutenkin mukavan kevyttä ja menevää. Joo pistä vaan jatkoa ja yritähän saada siitä hieman pitempää, jos se jo loppuratkaisu on.

And wha'. Are ya 'ellin dat I 'ave small brainz, ha? Damn ya!

[Rune]

Siis en mie mitään... *ryömii koloonsa josta tulikin*

[Aco]

Teeppä kerrankin joku pitkä tarina niin minäkin luen sen 'tarkemmin', mutta jos käsi ei jaksa niin ei mahda mitään

[lone-wolf]

Hei rune vaikka oletkin voitanut novelli kisan niin voisit olla kiltimpi niitä kohtaan jotka edes vaivautuvat laittamaan tänne tarinoitaan!

-Lone-Wolf-

[Rune]

Kiltimpi? Olenko jollain tavalla ollut ilkeä? Sori jos millään tavalla olen pahoittanut jonkun mielen, se ei siis tosiaankaan ole ollut tarkoitus. Rakentavaa kritiikkiä olen pyrkinyt antamaan, pahoittamatta silti kenenkään mieltä ja ystävällisellä mielellä. Mutta hei, asiaan. Loppukin oli aika mukava, vähän olisit saanut vielä pituutta kuvaamalla taistelua vähän enemmän. Mutta ihan nättiä tekstiä, ei siinä mitään. Grom ja Jesh saavat nimittäin piakkoin varoa nahkojaan!

Edit\\ Nyt kun katsoin tämänkin ketjun postaukseni, niin ei niissä ollut minun käsitykseni mukaan yhtään negatiivista sanaa... Voitko korjata jos olin väärässä?

[Jesh]

Grom ja Jesh saavat nimittäin piakkoin varoa nahkojaan!

Oh, is that so? Fighting against me one-on-one? Hah! You won't stand a chance... *Stretches muscles*. Come on!
*Hysteeristä naurua*. Noeinytvaiskaan.

Loppu tarinasta oli samaa laatua, eli ihan hyvää, mutta oli taas pikkaisen liian lyhyt. Taistelua olisi voinut kuvata tarkemmin. Toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittamista taas joskus, koska täältä päin löytyy ainakin yksi lukija!

[Grom]

Samaa mieltä. Turhan lyhkänen, mutta ihan menevä pikkunovelli. Olisi kiva lukea sinulta jotain pitempää. Ties vaikka millainen kirjailija siellä piilisikään. Joten kirjoittamaan siitä tai jos ei käsi kestä, niin treenaamaan siitä. Nostelet pieniä puntteja sormiesi päistä ja liikuttelet rannettasi. Siitä se sutjaantuu.

[hölömpöö]

Ihan hyvä. Acoparptor lue runen tarinoita jos pituutta haluut tai Gromin. Tää tarvii kyll jatkoo