PlayStationilla (sillä ensimmäisellä) oli vain pari oikeasti kiinnostavaa peliä, joita pelasi mieluumin "Pleikkarilla" kuin muulla koneella. PS2 on samaa materiaa, joten odotukset sen suhteen ovat yhtä matalalla kuin ruohonjuuret. Se on ei-Nintendo-merkkinen konsoli, eli 90% peleistä ovat (ja tulevat olemaan) joko auto-, räiskintä-, taistelu- tai tasoloikkapelejä. Ja tietysti parit PC-käännökset... Katsokaas, tyslänpulskat autokaahailut myyvät, samoin "Tekken 237½" ja sen viisi kloonia.
Myönnän, N64:selle tuli loppujen lopuksi aivan yhtä paljon sontaa, ja jotkut yllämainittujen kategorioihin kuuluvat pelit voivat olla todellisuudessakin hyviä, mutta GameCube lupaa jo parempaa... PS2:sta en pelaisi, mahdollisesti paria peliä lukuunottamatta.
Ja Nintendo tuli paljon ennen Sonyn poppi-teini-konsoleita, ja puskee yhä kovana. Ja siihen lasketaan vielä nostalgiabonukset.

*houkaus*, niitä aikoja kun NES-konetta pelitettiin kavereiden kanssa... Katsokaas, silloin pelit tehtiin huolella ja tunteella. Ei mitään "kenellä on korkein FPS ja isoin sinko?", vaan niitä pelejä jaksoi pelata vuositolkulla. Mainitakseni jotain legendaarisia NES-pelejä: Super Mario Bros. 1-3, The Legend of Zelda 1-2, The Probotector, Gradius / Life Force, Lolo 1-3, Blaster Master, Teenage Mutant Ninja Turtles 1-2, ja niin edelleen.
Ehkä minulla on asennevika (ja useinkin on...

), mutta pidän Sonyn pelikoneita yleisesti aika huonoina ja läpinäkyvinä rahamyllyinä. Nintendoa olen pelittänyt siitä lähtien kun olin polvenkorkuinen, ja sille pysyn uskollisena siihen asti kunnes hautakivi nimeäni kantaa...