Fulgrimin Areena - mättö ohi

[Coridus]

Puolivälierät valmiina!

Jatkoonpääsijät:
Eldacel
Zach-Ke
Invictus Ardea
Sorrow

Ja sitten ne semifinaaliparit.

Ensimmäinen Semifinaali: Sorrow - Invictus Ardea
Toinen Semifinaali: Eldacel - Zach-Ke

[Servant]

Semifinaalit huomenna?

[vompovompatti]

Matalat pistehinnnat ovat hyvät. Piste määrän nosto pudottaisi kaartilaiset pois ja toisi kentälle aivan liikaa super tappajia.

Itse tulisin mielelläni mukaan seuraavaan turneeseen.

[Henri Ketonen]

Kyllähän mie tämän voin vetää. Maanantai vapaata, eikä mitään kokeita näkyvissä. Taivas.

Kiitos. Ens kerralla sitten alusta asti järjestäjä, jolla riittää aikaa ja energiaa.

[Half-breed]

No just, taas ne vihollisten invuseivit alkoivat toimia ja omat feilata. Miksi minulle aina käy näin?

Miki Iton ruumis oli asetettu alttarin päälle taistelulaivan kappeliin. Order oli surun murtama, he eivät saisi vielä kostoansa ja heistä parhain oli kuollut. Cannones Miriam astui Mikin luo ja aloitti jäähyväispuheen, mutta lopetti sen yht'äkkiä. Hän oli kuullut jotain ja kuunteli saadakseen selville mitä se oli. Pieni ja hento hakkaamisen ääni Mikin luota, Miriam tuli lähemmäksi Mikiä ja kuunteli. Sydämmen hakkausta. Miki eli vielä!


Luulitteko te muka että Miki kuolisi. She will be back.

[Anaheim]

mielenkiintoista,aistin jotenkin että lähes kaikki vähänkään raskaammin tappionsa ottaneet ovat nousemassa Fulgrimin areenalle enemmän ja vähemmän paranneltuna toiselle vuoroparille tai sitten vastustajat vaan ei osaa tappaa kunnolla...

[Lihamestari]

mielenkiintoista,aistin jotenkin että lähes kaikki vähänkään raskaammin tappionsa ottaneet ovat nousemassa Fulgrimin areenalle enemmän ja vähemmän paranneltuna toiselle vuoroparille tai sitten vastustajat vaan ei osaa tappaa kunnolla...

Hah, seuraavalla areenalla näette Klaus "IDDQD" Hermanin paluun.

[Jeijo]

no jos on tehnyt hieman erikoisemman characterin ja se kuolee huonoihin noppalukemiin tai onnekkaaseen fisttin niin ymmärrän miksi kansa haluaa heidät reviven avulla takaisin kentälle.

[Coridus]

Välierät

Ensimmäinen Taistelu: Sorrow - Invictus Ardea
Areena on ollut jo pitkään hiljainen. Vaikka ottelijoiden lepotauon aikana siellä on pyörinyt useampi väliaika-show, kaikki katselijat ovat odottaneet vain näitä otteluita. Vastakkaisiin seiniin aukeaa lähes yhtä aikaa kaksi identtistä aukkoa, ja toisesta syöksyy Keisarillinen salamurhaaja, jota vastaan astelee Suru, Rautasoturi. Invictus aloittaa tutuksi tulleella salamannopealla rynnäköllä, ja on vastustajansa kimpussa luvattoman nopeasti. Invictus pyörähtää ja tekee hämäyspiston, lyöden toisella kierroksella miekkansa vastustajan kylkeen. Miekka menee muinaisesta terminaattoripanssarista läpi, eikä musta kenttäkään pysäytä salamurhaajan villiä iskua. Aukeava haava sulkeutuu kuitenkin heti, ja mariini on yhä voimissaan. Invictus hyppää sivuttaisloikan, ja sieltä ilmaan. Suru on kuitenkin yllättävän nopea, ja sivaltaa kyntensä läpi salamurhaajan pohkeesta. Invictus ei päästä ääntäkään, vaan kaatuu Surun niskaan, ja lyö samalla miekkansa tappavan tehokkaasti Surun niskaa kohti. Nopea väistö, ja miekka uppoaa lattiaan. Jalkaansa pidellen Invictus vetää miekkansa maasta, ja yhdellä jalalla ponnistaa vastustajansa kimppuun. Suru kohottaa kyntensä ristiin puolustukseksi, mutta salamurhaaja vaihtaa miekan suuntaa ilmassa, osuen itse kynsiin. Miekka uppoaa puolustuksen läpi Surun kaulaan, mutta silmät eivät vieläkään ilmaise mitään tunteita. Maahan putoava Invictus katselee kauhun vallassa noita silmiä, jossa ei kuolemassakaan näy mitään tunnetta. Silmät katsovat Invictusta, ja niitten pimeä, kuolemaa lupaava katse tunkeutuu tämän sisimpään, palaen ikuisiksi ajoiksi Invictuksen sieluun kiinni. Invictus ei voi irrottaa silmiänsä vastustajastaan, ja todistaa, kuinka sieluton soturi kaatuu maahan. Areenalta pois raahautuvan salamurhaajan fyysinen ruumis on murtunut ja palasina, mutta hänen mielensä on vielä kammottavammassa kunnossa. Sieluton kuolema väijyy hänen silmissään.

Katos, löytyihän sieltä Surun voittanut. Eversor sai rynnäkön, ja 5+ Invu ei oikein toiminut. Terminator viskoi tällä kertaa nopat.

Toinen Taistelu: Eldacel - Zach-Ke
Molemmat taistelijat tunsivat edellisessä parissa tapahtuneen kuoleman. Näkijän sielukivi on nähtävästi muuttumassa harmaaksi, Zach-Ken oma on jo sysimusta. Kauhun sekoittamilla tunteilla he lähtevät tähän taisteluun, peläten sielunsa puolesta. Eldacel päättää ottaa aloitteen, ja kerää samat psyykkiset energiat, käyttäen kuolemaisillaan olevan sielukiven voimia. Hän ei aio kuolla tänne, ei aio antaa sieluaan Slaaneshille korvaukseksi nuorimman jumalan esitaistelijoitten epäonnistumiselle. Korventava voimakerääntyy valmiiksi näkijän mielessä, ja psyykkisen energian sekä sielukiven yhdistävä hyökkäys lähtee mieliäkorventavalla voimalla. Se menee läpi varjokentän kuin tyhjän tilan, ja lennättää mustuneen pimentoeldarin ruumiin seinään asti. Eldacel hengähtää voimakkaasti, ja lentää liitopyörällään ulos areenalta.

Mind War tuli, näki, ja voitti. Finaalista tulee mielenkiintoinen.
Pyydän anteeksi kirjoituksen lyhykäisyyttä, mutta matsi oli lyhyt.

Finaali!

Invictus Ardea - Eldacel

[Kuutamo]

Äkkiä heitä ne !

[Heretic]

äkkiäääääääääääää.......veikkaan eversorii

[Hän itse]

Pah, tasaista siitä tulee, mutta kun everson räjähtää, heittää haltiakin veivinsä.

[Servant]

Woa! Menee kyllä entistä jännittävemmäksi. Ja että oikein finaaliin asti päästiin. Vaadin saada käyttää puuttuvat viisitoista pistettä! Just kidding.

"Invictus's mind was hallow. The eyes, that emptiness he had seen in his opponents mind...it was unreal. If he had not mastered the complex he would have without a doubt taken the wrong turn at some point.

Time passed and slowly, slowly the neurons began to live again. But the thoughts were disturbing. Images of ancient blood spilt and shattered crystals on the ground. They were not from his own mind, surely? Or had this twisted place begun to mould him, Ardea did not know. If the assassin had been fully aware, he would have noticed the robed figure staring after him from a nearby opening. With a relief he closed the door of his cell. His mind was clearing now.

Opponents dispatched: 4. Physical Condition: 78%. Mental Condition: ?

The analysis was becoming ever harder to complete. He pushed the strange thoughts and doubt away from his mind. He concentrated on the image of the Protector of Mankind, the Immortal Emperor. He began to meditate...A soaring great eagle flew high above against the clear blue sky. The eagle glided on. Suddenly a crimson blade was hurled from somewhere. The bloodied sword flew fast and before the majestetic creature noticed it, it had pierced the eagle..."

[Coridus]

Finaali!

Viimeinen Taistelu: Invictus Ardea - Eldacel
Areenan lattia on jo mustunut, muutamissa paikoissa kraaterien peittämä. Miki Iton miekan aiheuttamat sulamisjäljet ovat selvät. Areena on kärsinyt, ja nyt se ottaa omansa takaisin verenä. "Tässä nurkassa meillä on Invictus Ardea, erittäin kovia otteluita voittanut, ja monia voittajasuosikkeja tappanut salamurhaaja. Ja toisessa päässä Eldacel, Pimeän Neuvoston Mestari, jonka psyykkiset kyvyt ovat vertaansa vailla. Päästäkää ottelijat valloilleen!" Molemmat siirtyvät hyökkäykseen, ja Invictuksen askeleet lyövät katselijoitten mielissä. Salamurhaajan mieli on murrettu, hänen sielunsa on kärsinyt. Tämä olisi luultavasti hänen viimeinen taistelunsa, lopputuloksesta riippumatta. Eldacelin liitopyörän ulvonta yhdistyy noihin askeleisiin täydellisessä harmoniassa, ja hetken päästä he ovat jo iskuetäisyydellä. "Kuole!" Eldacelin keräämä psyykkinen voima ei ole yhtä näyttävä kuin aikaisemmin, mutta yhtä tehokas se on. Salamurhaajan murtunut mieli on sotkuisempi kuin verkkotiehystö, jota näkijä on niin monesti kulkenut. Eldacelin tietoisuus siirtyy Invictuksen mielessä sekunnin murto-osissa, ja taistelua käydään mielen sopukoissa. Invictuksen tietoisuus sulkee viimeisiä ovia Eldacelin tieltä, ja käy lopulta avoimeen hyökkäykseen. Murtuneen mielen terävyys yllättää Eldacelin, ja Invictus ajaa Näkijän ulos mielestään. Samalla henkäyksellä hän siirtyy näkijän perässä tämän omaan mieleen, ja aloittaa taistelun siellä. Näkijä tuntee oman mielensä täydellisesti, ja Invictus ei tunnu saavan mitään aikaan. Kirkuva vaisto ajaa Invictuksen mielen takaisin hänen omaan ruumiiseensa, ja hän onnistuu vain vaivoin väistämään häntä kohti suunnatun liitopyörän. Invictus kääntyy nopeammin kuin silmä reagoi, ja lyö ohi kiitäävää pyörää niin nopeasti kuin ruumis antaa periksi. Eldacel kääntää pyöränsä uuteen syöksyyn, mutta jälleen Invictus väistää sen. Nopea hyppy, ja Invictus saa otteen näkijän jalasta, repaisten tämän maahan. Liitopyörä menettää nopeasti korkeutensa, ja rysähtää maahan räjähdyksen saattelemana. Räjähdyksen valo jättää varjoonsa jopa Eldacelin hehkuvan terän, johon hän kanavoi elämänvoimansa, ja kaikki tunteensa. Nopea isku ilmassa Invictuksen haavoittuneeseen ruumiiseen, ja pyörähtäminen irti. Invictus yskäisee verta, ja pyörähtää olkapäänsä yli taisteluasentoon. Soturit kiertävät toisiansa, molemmat odottaen tilaisuutta. Invictuksen mieli muodostaa häilyvän ajatuksen näkijän taidoista, ja mahdollisuuksistaan. Sieluttoman Soturin varjo pyyhkäisee sen kaiken pois, ja jäljelle jää vain raivo. Invictus käy päälle. Nopea pisto yllättää näkijän, mutta riimupanssari torjuu osuman. Takakäden puolelta Invictus lyö uuden osuman, joka osuu olkapään kohdalle, mutta riimupanssari suojaa jälleen vahingolta. Eldacel menettää kuitenkin tasapainonsa hetkeksi, ja kooltaan isompi salamurhaaja käy raivoisasti hänen päälleen, kaataen molemmat maahan. Eldacelin noitaterä uppoaa salamurhaajan lihaan nopeasti ja monesti, mutta suonissa virtaavat huumeet ja eläimellinen raivo pyyhkivät kaiken tuskan pois. Invictus lyö kätensä Näkijän kaulalle, aiheuttaen hermopisteeseen lievän shokin. Sen tuoma aika on tarpeeksi salamurhaajalle, joka nopealla tekniikalla kuristaa näkijää. Eldacel tajuaa mitä hänen vastustajansa on tekemässä, ja kokaa viimeiset voimansa nopeaan psyykkiseen iskuun. Murtunut mieli sävähtää, antaen Eldacelille tarpeeksi aikaa pakoon. Invictus on kuitenkin nopeampi, ja vetää miekkansa esiin, lyöden sen näkijän taipeeseen, ja lattiasta läpi. Lattiaan naulattu näkijä voi vain katsella, kuin kaukaa, kuinka verenhimoinen salamurhaaja repii hänen lihansa palasiksi Sieluttoman Soturin, ja lukemattomien muitten kuolleitten voimalla. Invictus nousee vasta monen tunnin päästä, kun näkijän ruumiista ei ole mitään jäljellä. Hänen mielessään ei ole enää yhtään ajatusta, eikä tunnetta. Hänen sielunsa on kuolemaisillaan.

Siinä oli tämä turnee, nauttikaa. Servant, onnea voitosta.

Uutta pukkaa, jos on osallistujia.

[Servant]

Clap, clap, clap! Johan oli ja seitsemän sokeripalaa! Häkeltynyt olen voitosta, kiitoksia. Juuri kun sain postattua välierien stoorin niin on loppuottelu käyty. Tässä taitaa mennä koko ilta kun kirjoittelen kenties viimeiset jutut. Mutta ennen sitä tietysti tärkein, voittajahan jatkoi tässä turneessa, vaikka vetäjä vaihtui?

[Lihamestari]

Uutta kehiin! Uutta kehiin! Uutta kehiin! Uutta kehiin!

[Hän itse]

Voin tulla noppia heittelemään seuraavaan turneen, jos kelpaa.

[world eater]

noh ei v0i mitää , no ainakin toinen sija tuli

[Servant]

"Invictus had triumphed. Still, he felt torn apart, beaten and broken. His body was battered, though the experienced assassin had known worse. But his mind, his mind. Always he had been the master of himself, controlling every nerve and making the crucial decisions. Calculative and effective. His displays here were feats beyond him, or so he would have thought before. Now everything went by instinct. Every thrust and swing was in place, faster than he could think. Invictus had changed, but how?

In his cell he removed the remains of his armour and took of his skull-shaped helmet. One by one he examined his wounds. Invictus felt the long opening along his back. He remembered the infernal blade, its speed and hunger. He remembered the body-numbing exhaustion he had felt after facing another assassin. His left leg had taken serious hits. The lighning claws of the...the soulless one. A number of small, but deep wounds on his chest reminded of his last opponent, the farseer.

...The shattered crystal, ancient blood. The assassin realised that the visions he had seen had become reality. How, why? As he delved into his thoughts he forgot the wounds, the pain and exhaustion. There were only his thoughts. He tried to make up some logical explanations for the events, but in vain. Invictus crossed some forgotten memories of his past, shattered images of his missions. Then he found, or more like saw something. The path that the Eldar had tried to open his mind. A pure light remained there, in the darkness of his soul. He pushed his mind to the limit and began to follow the light. It passed trough many stages of his life, across the dreams of his boyhood on Celixia. Next he saw his Temple and master...There was so much he had gone through! Suddenly, the light started to faint and flicker. This was were he the seer's journey had ended. Invictus made himself go on, without hesitation. The darkness was so deep, that for a moment he felt doubt, he felt small. But he could not stop now. He would soon find the answer, whatever it was...

[Tezze]

Ja uutta kehiin!

Edettäisiinkö samoilla säännöillä vai muutetaanko esim. pistemäärää?

Ja onnea Invictucselle. Senthan Palaa Kostamaan Sinulle.