Toivottavasti pidätte.Snikkitin tarina -osa 3-
"Argh!" Kaikui Snikkitin ääni tunneleissa. "Teit shen-shen taash! Shenkin onneton rotan irvikuva!"
Snikkit karjui eräälle rännijuoksijoidensa johtajalle, Tremkille. Tremk oli jälleen kerran johdattanut heidät harhaan. Puolen vuoden aikana tätä oli tapahtunut liian usein. Ainakin neljä kertaa. Ainoa syy miksi Snikkit vielä piti Tremkiä tiedustelujoukkojensa johtajana, oli se, että hän sattui olemaan ainoa jota viimeiset rännijuoksijat kunnioittivat tarpeeksi.
Juttuhan oli siis näin, Snikkitin oli tarkoitus lähteä auttamaan Archaonia kaaoksen myrskyssä, ja tulla sitten takaisin maan alle, rikkaana rottana. Tämän jälkeen hänen pitäisi vain päästä kolmentoista neuvostoon, ja noudattaa Sarvirotan ohjeita.
Alussa kaikki toimi hyvin, Snikkitin joukot eivät kokeneet lähes minkäänlaista vastarintaa matkallaan, mitä nyt kerran tai kaksi pysähtyivät parissa ihmisten kylässä. Sitten oltiinkin jo Archaonin joukkojen luona.
Sen jälkeen kaikki menikin pieleen. Snikkitin joukot olivat koko armeijan naurunaihe. Pienet rotat joutuivat tekemään kaikki likaiset työt. He siivosivat telttoja, rakensivat käymälöitä, ruokkivat kaaoksen sotilaita, ja olivat joskus jopa itse ruokalistalla. Taisteluissakin heitä käytettiin armottomasti vain tykinruokana.
Eräänä päivänä Snikkitillä paloi kiinni erään kaaoksen kenraalin kanssa. Kenraalilla oli ilmiselvästi nälkä, ja hän yritti saada itselleen mukavan välipalan tehtyä Snikkitistä. "Hei! Sinä Rotta siellä!" Kenraali huusi. "Tules tänne! Niin, juuri sinä, siinä vihertävässä panssarissasi."
Snikkit käveli Kenraalin luokse. Kenraali oli ruma, ei, ruma ei riitä kuvailemaan tätä olentoa. Sen naama oli täynnä paiseita, se haisi mädäntyneelle lihalle, ja osa sen suolista roikkui sen panssarin ulkopuolella. Mies oli yli kaksi metriä pitkä, ja hänen vihreä panssarinsa näytti siltä että siihen olisi kasattu vähintään puolet Skaventunkion liasta. Miehen suuri, ilkeän näköinen, sahalaitainen miekka roikkui miehen vyöltä.
"Mitä ashiaa herralla oli?" Snikkit kysyi lievästi peloissaan. "Katsos, minulla on nälkä, ja Nurglen, kaikkia rakastavan isän nimessä, ajattelin että voisit lievittää nälkääni." Kenraali vastasi. "Minä voin-voin tietenkin tuoda herralle ruokaa. Mitä tahtoishitte?" "Olen lopen kyllästynyt tuohon teidän ärsyttävään suhu-ässäänne, ja tapaanne sanoa jotain sanoja kahteen kertaan. En muutenkaan jaksa katsoa rotannaamaasi sekunttiakaan, joten voisin syödä sinut." Miehen suusta pääsi kylmääkin kylmempi nauru. Snikkit parahti, hän ei sietäisi enää sekunttiakaan tälläista kohtelua. Snikkit teki kuten kuka tahansa Skaven tälläisessa tilanteessa, hän lähti karkuun.
Siitä seurasi huima takaa-ajo keskellä kaaoksen leiriä. Nopeajalkainen Snikkit olisi päässyt helposti karkuun hidasta Nurglen saastuttamaan kaaoksen paskiastia, jos muut kaaoksen sotilaat eivät olisi yrittäneet estellä häntä, he kamppasivat Snikkitin monta kertaa mutaiseen maahan, ja nauroivat päälle. Snikkit vain sähähti heille ja nousi taas psytyyn. Kenraali juoksi Snikkitin perässä, miekka kädessään, ja huuteli muille kaaoksen sotilaille "Pysäyttäkää se rotta!".
Juostuaan noin kymmenen minuuttia Snikkit päätti että olisi aika tehdä jotain. Hän juoksi kahden teltan väliselle kujalle, ja kiipesi sieltä toisen teltan päälle. Hän aikoi loikata Kenraalin niskaan ja tappaa hänet siihen paikkaan. Idea oli hyvä, ja se olisi varmasti toiminutkin, ellei teltassa olisi sattunut juuri sillä hetkellä olemaan sekopäinen Khornen valittu.
Khornen valittu näki kuinka hänen telttansa katolle selvästi kiipesi joku, kattoon ilmestyi ärsyttävä painauma. Hän nosti nuijansa ilmaan, ja tönäisi painaumaa.
Snikkit tunsi takalistossaan tönäisyn, ja hän tippui maahan. Juuri Kenraalin eteen. Kenraalin rumille kasvoille levisi ällistyttävän leveä hymy, ja hän nauroi, kylmemmin kuin viimeksi. Nauru sai Snikkitin niskakarvat pystyyn.
"Leikki loppui tähän, sääli sinänsä. Mutta saanpahan ruokaa."
Snikkit oli tullut näin pitkälle elämässään, ja hän ei aikonut päättää sitä jonkin ruman Nurglen valitun vatsassa. "En shanoisi noinkaan-kaan." Snikkit vastasi, hän vetäisi miekkansa ja loikkasi kohti Kenraalia. Kenraali nauroi taas ja nosti miekkansa torjuntaan. Snikkit käänsi kuitenkin kulmansa niin, että kierähti kenraalin ohi, ja löi miekkansa viereisen teltan seinästä läpi, ja jatkoi juoksuaan.
Khornen valittu makoili sängyllään, tyytyväisenä möykyn poistuttua katosta, kun rotta juoksi hänen seinänsä läpi, ja jatkoi matkaansa toisenkin läpi. Tästä hän ei pitänyt. Sitten Kenraali vihreässä panssarissaan tuli perässä. Khornen valittu meni aivan sekaisin. Hän nosti nuijansa ilmaan, ja hautasi sen syvälle Kenraalin päähän.
Snikkit, tietämättä mitään siitä mitä teltassa tapahtui, jatkoi juoksuaan omalle teltalleen. Taino, teltta on huono sana sille kyhäelmälle. Se oli kasattu siitä, mitä muilta oli jäänyt yli. Jos satoi, siitä tuli vettä läpi ainakin kymmenestä kohdasta, ja jos tuuli kovasti, se meinasi kaatua. Se oli ainoa teltta joka oli rakennettu käymälöiden lähelle. Kukaan, eivät edes Nurglen miehet, halunneet olla niiden lähellä. Teltalle päästyään Snikkit keräsi miehensä, ja selvitti heille että he lähtisivät pimeän laskeuduttua. Kului muutama tunti, kun Skavenit varastelivat leiristä sen, minkä tarvitsivat, ja he lähtivät. Kukaan ei tainnut jäädä kaipaamaan heitä muutakuin tykinruokana.
Puoli vuotta sen jälkeen, he eivät vieläkään olleet päässeet takaisin Skaventunkiolle, ja joukon moraali oli laskenut erittäin alas. Taas Tremk oli johtanut heidät harhaan. He eivät jaksaisi enää kulkea tänään, joten Snikkit käski miehensä leiriytymään tähän.
Snikkitille oli tullut tavaksi tarkistaa miehensä joka leiriytymisen yhteydessä. Entisistä upseereista olivat jäljellä vain Nirk ja Nurk, nuo kaksi suurikokoista myrskyjyrsijää. Uusia upseereja olivat Tremk ja Krunek. Rännijuoksijoita oli kolme plus Tremk, ja salamurhaaja Krunek. Klaanirottia oli kolmisenkymmentä, joiden johtajaksi oli epävirallisesti otettu Krunek. Ja Myrskyjyrsijöitä oli yksitoista plus Nirk ja Nurk. Aika onneton joukkio...
He olivat leirytyneet vuoren sisään koverrettuun, selvästi hylättyyn kääpiöiden saliin. Sali oli kymmenisen metriä korkea, kaksikymmentä metriä leveä, ja kolmekymmentä pitkä. Sinne oli asetettu noin viiden metrin välein pilareita kahteen riviin, jotka selvästi pitivät kattoa pystyssä. Yksi niistä oli hajalla. Ovia oli neljä, yksi jokaisella seinällä. Yhdessäkään ei ollut minkäänlaista ovea, aukko. Puiset ovet olivat varmaan mädäntyneet joskus kauan sitten. Muutamassa paikassa lojui vanhoja, pölyttyneitä kaapiöiden ja hiisien luurankoja. Skavenit tarkastivat löytyisikö näiltä mitään käyttökelpoista. Joku klaanirotista taisi napata itselleen kilven joltain luurangolta, mutta eipä muuta oikein ollut.
Snikkit käski rännijuoksijat vartioon, epäonnistuneen suunnistamisensa takia. Ja muut menivät nukkumaan. Snikkit ei edes yrittänyt nukkua. Hän oli liian sekaisin. Hän tiesi että uni löytäisi hänet jos se olisi tarpeen. Snikkit mietti tilannettaan.. Hän oli kaukana Skaventunkiosta, ainakin hän oletti olevansa kaukana Skaventunkiosta. Hänellä oli onnettoman pieni joukko miehiä, joista yksikään ei varmasti ollut hänelle lojaali. Kunhan hän pääsisi viemäreihin hän palkkaisi lisää sotureita, mutta millä rahalla? Hän tarvitsisi saastakiveä. Ja saastakiveä saisi Mordheimista! Snikkit oli kuullut paljon tästä paikasta, lähinnä huhupuheita tosin, mutta sen verran hän tiesi että paikka olisi täynnä saastakiveä. Eli hän ohjaisi nyt vain joukkonsa sinne, viedä tarpeeksi saastakiveä palkaksi kunnon armeijalle, ja palata takaisin Skaventunkiolle. Siinä vasta suunnitelma. Tämän jälkeen Snikkit nukahti...
*****
Morgrim Grunsvald kulki pitkin pimeää käytävää. Tämä käytävä johti vanhoille alueille, jotka oli hylätty kauan sitten. Morgrim ei tiennyt miksi hän oli taas menossa tänne. Melkein kerran viikossa hän käveli tämän saman matkan. Hän oli surullinen, niinkuin yleensäkin kun hän kulki tätä reittiä. Reitti johti paikkaan jossa oli käyty taistelu kauan sitten Hiisien ja Kääpiöiden välillä. Täällä hänen rakkaansa oli kuollut. Alue oli Hiisien vallassa, mutta Morgrim kävi täällä silti, kukaan ei voisi viedä häneltä näitä muistoja rakkaastaan.
Seuraavan mutkan takana olisi se halli jossa taistelu raivosi monta sataa vuotta sitten. Morgrim asteli rauhallisesti pimeässä käytävässä, valonaan vain pieni kynttilä jota hän piti kypärässään, kuten kaivajat yleensäkin. Mutta hän pysähtyi ennen käännöstä. Hän kuuli puhetta ja askelia. Ei saappaiden askelia, vaan enemmänkin pehmeitä tupsahduksia, ja kynsien rapinaa kivilattiaa vasten.
****
Tremk oli vihainen Snikkitille, eikai se hänen vikansa ollut että hän ei tiennyt missä he olivat! Hän oli vartiossa muiden Rännijuoksijoiden kanssa. He kukin partioivat huoneen seinistä.
Hän kulki taas kerran oviaukon ohi, ja ajatteli että tämä on aivan turhaa. Nämä käytävät olivat selvästi hylätty kauan sitten, vaarallista täällä muka voisi olla? Sitten hän kuuli askelia..
Tremk katsoi oviaukkoon, mutta siellä ei näkynyt muuta kuin pimeää. Hän ajatteli hakea soihdun leiristä, mutta siinä hän makasikin jo lattialla. Tremkin viimeinen muistikuva tästä illasta oli valtava kääpiön nyrkki lentämässä hänen naamaansa kohti.
*****
Morgrim siirsi rotan äkkiä näkymättömiin, ja nosti hakkunsa ylös. Näitä rottia vastaan hän oli taistellut ennenkin. Hän päätti lähteä hakemaan apuvoimia. Karaz-A-Karakiin oli tästä noin puolen tunnin matka, juosten sen kulkisi vielä nopeammin. Hän lähti matkaan.
****
Krunek oli tarkkaillut Tremkiä koko illan. Hän oli päättänyt poistaa tämän päiviltä jos hän ei saisi tehtyä mitään järkevää. Siitä rotasta on ollut vain harmia. Taisteluissakin karkaa oletettavasti vain.
Hän seuraili tätä aloittelevaa rännijuoksijaa koko illan varjoista, kun muut olivat menneet nukkumaan hän päätti tehdä työnsä. Hän rupesi lähestymään Tremkiä hitaasti.
Viittaansa piiloutuneena hänen huomaamiseensa olisi vaadittu vähintään koiran hajuaistilla varustettu olento, joten Tremkillä ei ollut mitään hajua lähestyvästä vaarasta.
Kun Krunek oli tarpeeksi lähellä loikatakseen Tremkin niskaan kiinni, Tremk kaatui maahan. Krunek kerkesi näkemään vanhan Kääpiön naamasta vain vilauksen, kun se jo kääntyi juoksemaan takaisin käytävään. Krunek näki vain pienenevän valonläikän käytävässä. Hän kääntyi tarkistamaan oli Tremk hengissä, ja huomasi että hän hengitti. Krunek työnsi myrkytetyn tikarinsa Tremkin sydämmeen, ja hengitys loppui heti.
Hän lähti juoksemaan seuraavan uhrin perään. Se tulisi olemaan kääpiö.
****
Krunekilla ei mennyt pitkään juosta kiinni vanhaa kääpiötä, pimeässä tunnelissa oli helppo seurata loittonevaa kynttilän valoa, ja kääpiöt eivät ole tunnettuja nopeista jaloistaan. Hän juoksi niin nopeasti kuin kykeni, koska tiesi että Kääpiöiden asutukset saattoivat tulla vastaan milloin vain, ja sitten hänen pitäisi selvitä monesta kääpiöstä yhtäaikaa.
Kun Krunek saavutti kääpiön, hän oli varma että taistelu olisi nopea, jos sitä edes voisi kutsua taisteluksi. Kääpiö huohotti jo raskaasti pitkästä juoksusta, kun taas Krunek oli aivan kunnossa.
Krunek nosti tikarinsa, ja oli valmis iskemään ne Kääpiön selkään, kun Kääpiö kääntyi ympäri yllättäen ja iski hakullaan.
*****
"Kuules nyt, rotta, saatan olla vanha ja harmaa. Mutta kuuro en ole." Morgrim sanoi. Hän kiristi otettaan hakustaan. Hän oli salaa mielessään toivonut ettei joutuisi taistelemaan, vaan kerkeäisi jollekkin kääpiöiden asutukselle, josta saisi apua. Mutta Kääpiöt eivät ole pelkureita, ja kun hän kuuli kynsien rapinan tarpeeksi lähellä, hän kääntyi taistelemaan.
Morgrim iski hakullaan Krunekia, mutta Krunek väisti ovelasti iskun ali ja iski toisen tikarinsa kääpiön vatsaan. Ainoa asia joka pelasti Morgrimin myrkyltä oli paksu nahkaliivi, joka hänellä oli päällään. Morgrim loikkasi vaistomaisesti taaksepäin, ja iskeytyi suoraan käytävän seinään. "Hienoa, olen uuvuksissa, ja minut on ajettu seinään. Asiat eivät varmasti voi tästä enää huonontua." Hän ajatteli, ja siinä samassa Krunek lähti hyökkäykseen. Morgrim pystyi vaivalloisesti torjumaan iskut hakullaan. Sitten hän yritti heilauttaa hakkuaan laajassa kaaressa, ettei Skaven pääsisi lähelle.
Krunekilla oli suuria vaikeuksia väistellä näitä iskuja, Kääpiö oli selvästi kokenut soturi. Yksi osuma hakusta riittäisi tiputtamaan Krunekin vaivatta. Kääpiö pyöräytti hakkunsa taas laajaan kaareen, ja Krunek väisti sivulle. Tässä hän teki ensimmäisen virheensä. Kääpiö olettikin tätä, ja siirsi kulmaa niin, että sai viillettyä hakullaan Skavenin vasenta kylkeä. Käytävissä kiiri hirvittävä tuskanhuuto.
Krunek pyörähti lattian kautta kauemmas kääpiöstä, ja kirosi. Hänen vasempaan kylkeensä sattui, ja se esti häntä liikkumasta kunnolla. Hän oli nyt selvästi alakynnessä. Hän siirtyi toisenlaiseen lähestymistapaan. Hän hapuili kädellään heittotikaria, kun huomasi ainoan savupomminsa riippumassa vyöllään. Hän heitti sen maahan.
Pommi räjähti, ja Morgrim ei nähnyt mitään hetkeen. Silloin Krunek kävi hyökkäykseen, hän heitteli tikareita ja heittotähtiä savuun, jossa tiesi kääpiön olevan. Yksi niistä viilsi Morgrimin silmää, ja toinen hänen oikeaa kättään. Käsi meni heti tunnottomaksi myrkystä, ja silmällä hän ei nähnyt enää mitään. Ei edes savua ympärillään. Toinen tuskanhuuto kaikui näillä käytävillä.
Morgrim päätti nyt koittaa viimeistä temppuaan. Hän juoksi rottaa päin, tai ainakin siihen suuntaan missä luuli rotan olevan, aikomuksenaan murskata rotta hänen omalla massallaan. Mutta hän juoksi toivottomasti ohi. Krunek näki silmäpuolen kääpiön juoksevan ohitseen, ja heitti viimeisen tikarinsa tätä selkään. Kääpiö kaatui maahan.
"Kuuro et-et ehkä ole-ole, mutta huono olet-olet" Krunek kuiskasi avuttoman kääpiön korvaan karkealla yleiskielellään. Hän päätti jättää Kääpiön kitumaan siihen, ja kuolemaan myrkyn vaikutukseen. Sitten hän lähti nuolemaan haavojaan leiriin.
******
Snikkit löysi Tremkin ruumiin ensimmäisenä, hän totesi että tämän oli oltava Krunekin tekosia. Mutta päätti olla hiljaa asiasta. Tälläinen oli aivan normaalia rottien maailmassa. Hän kertoi muille ideasta lähteä Mordheimiin, ja he myöntyivät heti. Suuri määrä saastakiveä innoittaa minkä tahansa Skavenin mihin tahansa. He päättivät nousta pinnalle , ja sieltä paikallistaa missä olivat. Ja kulkea siitä sitten Mordeheimiin.
****
Toivottavasti piditte tästä. Haluaisin kuulla että ovatko taitoni ruostuneet tässä puolisen vuoden tauon aikana. vai onkohan se ollut pidempikin tauko? :O en osaa sanoa mitään.
Niin, ja anteeksi kamalasti tuosta lopusta. Se on huono. Siis huono. En vaan keksinyt siihen mitään.niin, ja toivottavasti Karas-A-Karak ei ole muiden kuin kääpiöiden vallassa. koska jos on, niin munasin itseni. en vain ollut varma tästä.
Tapahtumathan siis sijoittuvat sen ympärillä oleviin hylättyihin tunneleihin.. Jos olen väärässä niin älkää bashatko pientä huuhkajaa kamalasti. 
