Tämmöistä tarinaa rupesin tässä noin viikko sitten miettimään... Tämä siis ei tule olemaan vielä valmis pitkään aikaan, ehkäpä tai silleen. Mutta tässä alku:
On syksyinen keskipäivä vuonna 2510 Keisarillista ajanlaskua. Kaaos on taas ollut levoton ja pohjoisesta on lähtenyt liikkeelle normaalia isompi armeija kohti Keisarikunnan maita, taas kerran kuten yleensä Kisleviläiset ovat olleet vain hidaste tälle armeijalle. Mutta tämä armeija ei ole hyökännyt Kislevin suuriin kaupunkeihin, vaan sillä on aivan selvästi tavoite päästä Keisarikunnan maille. Vain armeijan komentaja tietää tarkoituksen.
Ympäri Keisarikuntaa suoritetaan liikkekannalle pano ja pian on kerätty suuri armeija torjumaan vastassa oleva uhka. Armeijaan saatiin kokoon lähes tuhat ritaria, kolme neljä tuhatta sotilasta keihäin, hilparein ja miekoin ja kilvin, kymmeniä tykkejä suoraan Nulnin tiedeopistolta, yksi Höyrytankki suoraan taistelusta Maailman Reuna vuorilta, kymmenisen Sigmarin siunaamaa soturipappia ja sekä satoja tuomiopäivää ennustavia kylähulluja. Neljä Kreiviä, Hochlandista, Ostlandista, Talabeclandista ja Ostermarkista, asetetaan armeijan johtoon Keisarin alaisuuteen. Armeija aloitti marssinsa kohti vihollista Ostermarkin ja Ostlandin rajajoen tuntumasta. Armeija marssi aina iltamyöhään asti, kunnes oli aika leiriytyä. Yö sujui rauhallisesti ja vain pieni petomiesten joukko oli kahakoinut itäisen vartiokaartin kanssa.
Aamulla kaikki joutuivat heräämään aikaisin, vain joutuakseen marssimaan kohti väistämätöntä taistelua. Pian marssin aloittamisen jälkeen jossain armeijan keskivälillä muutamasta veteraanista koostuva ryhmä alkoi laulaa sotamarssia matalla äänellä, mutta joka kaikui jylhästi laaksossa jossa armeija marssi ja pian koko armeija alkoi laulaa:
"Näin Keisarin joukot kohti kuolemaa, huraa... huraa !!!
Tuomme Keisarille kunniaa, huraa... HURAA !!!
Pian Sigmar meidät armahtaa, huraa... huraa !!!
Ja Sigmarin saleissa meidät palkitaan, huraa HURAA !!!"
((Writers Note: Laulu ei ole tässä kokonaisuutena, mutta yritän muistella miten se jatkui...))
Laulu kaikui laaksossa jylhästi ja vahvasti ja jokainen sotilas sai itseluottamusta siitä, että kokonainen armeijallinen muita samassa tilanteessa olevia sotilaita tukisi häntä.
To be continued...
Empire tarina
Empire tarina
Tätä viestiä ei ole testattu kasviksilla eikä siinä mahdollisesti näkyviä perunoita ole vahingoitettu.
Onkos toi biisi Amerikan sisällissodan aikainen balladi. Menikö osia siitä jotenkin näin: "....Johnny will march at home huraa, huraa
....and we all will sign when Johnny will march in home."
....and we all will sign when Johnny will march in home."
Olen kantanut miekkaa ja keihästä, kunnes kumpikin verestä kiilti. Olen uljaana katsonut syrjästä, haukat hävityksen yllä kun liiti.
En ole ihan varma... Mutta jos etsit melodiaa se löytyy Antzista, kun murkut marssiipi kohti sotaaLord Azog kirjoitti:Onkos toi biisi Amerikan sisällissodan aikainen balladi. Menikö osia siitä jotenkin näin: "....Johnny will march at home huraa, huraa
....and we all will sign when Johnny will march in home."
...Tätä viestiä ei ole testattu kasviksilla eikä siinä mahdollisesti näkyviä perunoita ole vahingoitettu.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Valitan hiukan venynyttä jatkoa, mutta ei ollut inspiraatiota :oops: ...
Askeläänet tömisivät ja kaikuivat laaksossa kun kymmentuhatpäinen Empiren armeija jatkoi marssiaan kohti pohjoista. Ilma viileni mitä pidemmäs he marssivat kohti Empiren ja Kislevin rajaa. Joukot joutuivat pysähtymään noin 200 kilometrin päähän Kislevin rajasta lepäämään ja antamaan miehille mahdollisuuden löytää jotain lämpimämpää päälle pantavaa.
Armeijan veteraanijoukon komentaja Gerham Hulm kertoi nuorille sotilaille taisteluista Kaaosta vastaan ja siitä kuinka Kaaos Soturit saattoivat repiä jokaisen liian varomattoman sotilaan kappaleiksi jopa ilman asetta. Tämä sai nuoret soturit valppaammiksi, sillä kaikilla oli vielä suunnitelmia edessä päin odottavalle elämälle. Veteraanit hymyilivät kun näkivät kuinka uudet soturit vapisivat kun vain kuulivatkin Kaaos Sotureiden voimista. Veteraanit olivat itsevarmoja, koska he olivat joutuneet jo kohtaamaan näitä pohjoisen hurjia taistelijoita lähitaistelussa ja useat heistä olivat saaneet pahojakin vammoja niistä taisteluista ja vielä useammat heidän sotilastovereistaan oli kaatunut Kaaos Soturien kauheaan käsittelyyn.
Armeijan johdon teltassa käytiin kiivasta väittelyä tavasta, jolla tunkeutujat täytyisi tuhota. Joukkoon liittynyt Valkoisten Susien Ritarikunnan Temppeliruhtinas ehdotti kovaan ääneen Ostlandin kreivin kanssa suoraa rynnäkköä mokomien kaaos sikiöiden päälle, kun taas Hochlandin ja Talabeclandin kreivit esittivät vastustajan heikentämistä tykkitulella ennen ratkaisevaa rynnäkköä. Osterlandin kreivi, nuori ja villi kun oli, ei ollut paikalla koska hän oli matkannut muutaman henkivartijansa ja tiedustelijan kanssa tutkimaan aluetta. Lopulta kreivit päättivät hyökätä ratsujoukoilla sivuista samalla, kun jalkaväki etenee keskellä ja tykit antavat tukitulta.
Oli jo myöhä ja armeijanjohto päätti, että armeija yöpyisi täällä ja jatkaisi huomenna marssia vihollisen kimppuun. Osterlandin kreivi ei ollut vielä tullut tutkimusretkeltään ja tämä aiheutti hämmennystä ja pelkoa joukoissa ja muissa kreiveissä, sillä kreivin katoaminen saattaisi aiheuttaa sisäisiä kiistoja joukkojen välillä ja se ei olisi suotavaa ainakaan, kun vastaan asettuu maailman kovimpia vastustajia.
Kun oli lähes aamu ja linnut alkoivat jo pikkuhiljaa herätä kuului leirin vartiolinjoilta hätäsoitto. Vartijat kaikista asemista pakenivat leiriin ja pohjoisen vartijat tulivat leiriin mukanaan pahasti haavoittunut Osterlandin kreivi ja hänen neljä henkivartijaansa. Pian koko leiri heräsi ja kaikkialla yksiköiden komentajat ja tiedottajat huusivat:"Kaaos on täällä kaikki miehet asemiin !!". Armeija saatiin juuri ajoissa asemiin, sillä lähes heti armeijan järjestäydyttyä alkoi läheisten kukkuloiden päältä valua mustana massana Kaaos Sotureita, demoneita ja Petomiehiä. Empiren tykit ottivat ensimmäiset kohteensa, mutta kiireessä ladatut ja tähdätyt tykit eivät saaneet aikaan kuin muutaman Petomiehen kuoleman. Valkoisten Susien temppeliruhtinas nauroi itsekseen ja nousi hevosensa selkään ja liittyi kärsimättömästi odottavaan ritarijoukkoonsa. Hän huusi:"ULRICIN PUOLESTA !!!!" ja ritari joukko aloitti kuolon laukkansa kohti lähestyviä Kaaoksen palvojia, suuret vasarat heiluen ja Ulricin sotahuutoja huutaen. Toisella sivulla Ostlandin kreivi vapautti Riimuhampaansa huotrastaan, otti Sigmarin siunaaman kilpensä ja liittyi oman henkivartiosto ritariryhmänsä johtoon ja lausui:"Kohti kuolemaa mieheni... Keisarin ja pyhän Sigmarin puolesta !" miehet vastasivat huutoon:"Sigmarin ja Keisarin puolesta me kuolemme !". Yksikön musikantti soitti hyökkäyskäskyn ja komentaja huusi:"Eteenpäin ! Sigmar odottaa meitä saleissaan !!". Armeijan keskellä olevat jalkasoturit yrittivät ryhdistäytyä, sillä viime iltaiset tarinat näiden Sotureiden voimista oli yhä mielessä, mutta Soturipappien läsnäolo ja kannustus puheet saivat monet valtaansa ja päättäväisesti koko Empiren armeijan keskirintama aloitti kuolonmarssinsa kohti Kaaoksen palvojia. Tykkimiehet aloittivat tykkien latauksen ja Mestari Insinöörit ampuivat kiikarikivääreillään kohti vastustajaa yrittäen saada jonkun tärkeän henkilön tapettua.
Kaaoksen joukot etenivät vankasti kohti Empiren linjaa ja ritareita vastaan he lähettivät muutamia demoniyksiköitä. Tältä etäisyydeltä kuka tahansa pystyi jo tunnistamaan Kaaos armeijan Nurglen alaiseksi, sillä sairas vihreä suorastaan hehkui Sotureiden panssareista ja suuret pilvet kärpäsiä ympäröivät demoniyksiköt. Kaaoksen takalinjalla olevan kukkulan päälle nousi hiukan tavallista soturia korkeampi hahmo, joka aloitti magia kamppailun Empiren velhojen kanssa ja yksi kerrallaan voitti jokaisen, mutta Sigmarin soturipapit saivat uskossaan estettyä katalan Kaaos Velhon taiat. Lisää Kaaoksen Sotureita ja demoneita juoksi kukkulan yli ja vaikutti jo siltä, että virta ei loppuisi koskaan.
Ritarit pääsivät kosketukseen vihollisten kanssa ja aloittivat epätoivoiselta näyttävän demonien tuhoamisen. Aina kun yksi demoni tuhoutui tuli toinen tilalle ja sivalsi ritaria, mutta onneksi ritareiden panssarit kestivät iskut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Valkoisen Suden ritarit suorastaan teurastivat demoneita edestään ja etenivät jatkuvasti demoni massassa, mutta pian liian hyvän vauhtinsa takia joutuivat piiritetyiksi. Hevoset eivät enää kestäneet ja ne joko yrittivät pakoon tai kuolivat demonien iskujen alla ja ritarit joutivat epäedulliseen jalkaistaisteluun. Valkoisen Suden temppeliruhtinas olisi nauranut jos olisi pystynyt, sillä kärpäset tukkivat sieraimet ja silmät joka teki demoneihin osumisesta vaikeaa, toisaalta iski temppeliruhtinas mihin tahansa osui hän aina johonkin, sillä demonit olivat piirittäneet hänet jo aivan täysin. Valkoisen Suden ritarit alkoivat menettää nopeasti joukkojaan, sillä joka suunnalta hyökkäävä vihollinen oli ja liian vaikeaa tuhota jopa näille karaistuneille sotureille. Tämän huomatessaan Ostlandin kreivi antoi ritareilleen komennoksi yrittää päästä pelastamaan eloonjääneet Valkoisen Suden ritarit, sillä heitä tullaan vielä tarvitsemaan Keisarikunnan tulevissa taisteluissa. Näin ritarit aloittivat hitaan, mutta suhteellisen vakaan etenemisensä kohti ritaritovereitaan, joita oli pian enää jäljellä neljäsosa alkuperäisestä.
"Pian... pian pääsemme Sigmarin saleihin..." mutisi Gerham ja laski hilparinsa valmiusasentoon kohti lähestyviä Kaaos Sotureita ja Petomiehiä. "Valmiina !! Pitäkää linja !!" huusi hän ja koko rykmentti veteraaneja laskivat hilparinsa hyökkäysasentoon. Gerham huusi hyökkäys käskyn:"HYÖKKÄYKSEEN !! SIGMARIN PUOLESTA !!" ja koko rykmentti aloitti juoksun kohti vastaan juoksevia Kaaos Sotureita. Useat muut rykmentit seurasivat veteraanien esimerkkiä ja aloittivat hyökkäyksen. Kiväärimiehet ampuivat nopean viimeisen sarjan kohti vihollisia ja kaivoivat lyhyt miekkansa esiin valmiina auttamaan taistelevia soturi ystäviään. Teurastus saattoi alkaa. Kaaos Soturit tappoivat heti ensimmäiset rykmenttien rivit lähes kokonaan, mutta Keisarikunnan soturit eivät antaneet periksi, vaan saivat tapettua Kaaos Sotureita edes sen verran, että niiden eteneminen saatiin pysäytettyä. Ja alkoi armoton yksi vastaan yksi lähitaistelu, jossa Keisarikunnan miehet kaatuivat kuin heinä peltotöissä, mutta vastaavasti jokainen kuollut Keisarikunnan mies kostettiin tappamalla Kaaos Soturi tai Petomies, pian taistelu oli tilanteessa, jossa molemmat kärsivät paljon tappioita eikä kukaan päässyt etenemään. Taistelu oli mustaa massaa, jossa siellä täällä lensi suuri veriryöppy ilmaan kertoakseen suuren petomiehen kuolemasta.
Kaaoksen velho katsoi verilöylyä hyväksyvästi ja alkoi taikoa Nurglen kaikkein kauheimpia ruttotaikoja, pian taistelun tiimellyksessä alkoi kuolla sotilaita Nurglen lahjoittamiin sairauksiin, eivätkä sairaudet katsoneet ketä tappoivat, sairauksille immuunit Nurglen Kaaos Soturit olivat ainoita, joihin rutto ei vaikuttanut, mutta petomiehet ja Keisarikunnan sotilaat kuolivat tuskallisesti paiseisiin ja toistensa jalkoihin, kun he eivät jaksaneet enää pysyä pystyssä.
Enää kukkulan takaa ei juossut Kaaoksen Sotilaita, mutta jotain sieltä oli tulemassa, sillä kukkulan takaa saattoi nähdä suuren hahmon, jota ympäröi kärpäset kuin savuverho. Se oli Nurglen Suurdemoni. Tykkimiehet ampuivat sitä kohti, mutta Suurdemoni jatkoi löntystystään kohti taistelu rintamaa, joka oli kutistunut jo alle puoleen alkuperäisestä koostaan.
Valkoisen suden ritarit saivat vihdoin tuhottua demonit ympäriltään, mutta millä hinnalla. Valkoisen Suden ritareita oli jäljellä enää kourallinen ja heidän temppeliruhtinaansa oli haavoittunut, mutta jatkoi taistelua. Suur demonin nähdessään Valkoisen Suden temppeliruhtinas antoi ritareilleen käskyn:"Avatkaa tie minulle, jotta pääsen tuon suurdemonin kimppuun ! Se olkoon tieni Ulricin metsästysmaille !" Ritarit aloittivat tien raivaamisen, mutta yllätyksekseen Kaaos Soturit väistivät temppeliruhtinasta ja päästivät tämän etenemään ilman vastarintaa johtajansa luo, joka nosti sairaan kirkkaan vihreän miekkansa kohti temppeliruhtinasta haasteen merkiksi ja temppeliruhtinas käänsi suuren Sotavasaransa kohti suurdemonia haasten hyväksymisen merkiksi. Alkoi taistelu, jollaista ei oltu pitkään aikaan nähty, yksi mies vastaan suuri suurdemoni. Temppeliruhtinaalla oli korkeutta lähes kaksimetriä, mutta silti suurdemoni oli tätä kaksi kertaa korkeampi. Temppeliruhtinas aloitti hyökkäämällä raivolla kohti suurdemonia ja yrittämällä iskeä tätä Sotavasarallaan tätä, mutta suurdemoni sai iskun torjuttua ja yritti heti perään iskeä takaisin, mutta epäonnistui. Temppeliuhtinas tiesi, että hän kuolisi tässä taistelussa, mutta silloin hän muisti isänsä jättämän peilin. Hänen isänsä oli antanut hänelle peilin, jota hänen tulisi käyttää kun hän tietäisi kohdanneensa voittajansa. Temppeliruhtinas nosti peilin haarniskansa alta ja se alkoi pyöriä ja sädehtimään kirkasta haalean sinistä valoa. Temppeliruhtinas tunsi kuinka hänen voimansa kasvoivat ja näki kuinka suurdemonin lihakset alkoivat surkastua ja olemus lyhentyä, hän tiesi hetkensä koittaneen hän iski nopeasti, ennen kuin suurdemoni ehti edes reagoida, suurdemonilta pään irti ja suurdemonin paisunut ruumis lysähti maahan levittäen kauhean hajuista löyhkää ympärilleen. Kaaos velho katsoi temppeliruhtinaaseen ja lausui hätäisesti loitsu sanoja, mutta liian myöhään. Temppeliruhtinas juoksi Kaaos velhon luo ja löi tämän maahan muutamalla vasaran iskulla.
Keisarikunnan rintaman jäänteet saivat tästä lisä rohkeutta ja aloitiivat hitaan ja tuskallisen etenemisensä Kaaoksen jäljelle jääneessä linjassa samalla kun sivustassa demonit lyöneet ritarit liittyivät taisteluun mukaan. Kaaoksen linja ei enää kestänyt, vaan pakokauhu, joka alkoi lähes tuhotuista petomiehistä levisi kulovalkean tavoin jo Kaaos Sotureihinkin, jotka aloittivat pakomatkansa kohti Kaaoksen maita pohjoisessa. Keisarikunnan joukot olivat liian väsyneitä lähtemään perään, ainoastaan muutama Ostlandin kreivin ritari sekä jäljelle jääneet Valkoisen Suden ritarit temppeliruhtinaansa kanssa ajoivat Kaaoksen palvojia takaa.
Taistelu oli ohi. Kymmentuhatpäisestä Keisarikunnan armeijasta oli jäljellä enää reilu neljäsosa pääosa jalkamiehistä oli kaatunut taistelussa, mutta Ostlandin kreivin ritarit selvisivät vain kymmenen ritarin tappioilla. Keisarikunnan armeija pystytti leirin ja aloitti mahdolisten haavoittuneiden etsimisen taistelutantereelta, mutta yksikään parannustaitoinen soturipappi ei ollut selvinnyt elossa taistelusta, joten haavoittuneet yritettiin saada läheisten kylien kirkkojen huomaan parantumaan, mutta suurin osa ei koskaan nähnyt enää seuraavaa aamunkoittoa. Seuraavana päivänä sotajoukko aloitti marssinsa kohti Altdorfia ja Keisarin kiitosta. Gerham Hulmin rykmentin eloonjääneet kantoivat Gerhamin pahoin silpoutunutta ruumista mukanaan, sillä he olivat luvanneet haudata tämän Altdorfin sankarihautuu maalle, mikäli hän kaatuisi.
Gerham haudattiin sankari hautuumaalle ja Valkoisen Suden temppeliruhtinas sai palkinnoksi laakerinlehtiseppeleen urheudestaan taistelussa. Tällä kertaa Keisarikunta pelastui, mutta Kaaos tulee taas...
Askeläänet tömisivät ja kaikuivat laaksossa kun kymmentuhatpäinen Empiren armeija jatkoi marssiaan kohti pohjoista. Ilma viileni mitä pidemmäs he marssivat kohti Empiren ja Kislevin rajaa. Joukot joutuivat pysähtymään noin 200 kilometrin päähän Kislevin rajasta lepäämään ja antamaan miehille mahdollisuuden löytää jotain lämpimämpää päälle pantavaa.
Armeijan veteraanijoukon komentaja Gerham Hulm kertoi nuorille sotilaille taisteluista Kaaosta vastaan ja siitä kuinka Kaaos Soturit saattoivat repiä jokaisen liian varomattoman sotilaan kappaleiksi jopa ilman asetta. Tämä sai nuoret soturit valppaammiksi, sillä kaikilla oli vielä suunnitelmia edessä päin odottavalle elämälle. Veteraanit hymyilivät kun näkivät kuinka uudet soturit vapisivat kun vain kuulivatkin Kaaos Sotureiden voimista. Veteraanit olivat itsevarmoja, koska he olivat joutuneet jo kohtaamaan näitä pohjoisen hurjia taistelijoita lähitaistelussa ja useat heistä olivat saaneet pahojakin vammoja niistä taisteluista ja vielä useammat heidän sotilastovereistaan oli kaatunut Kaaos Soturien kauheaan käsittelyyn.
Armeijan johdon teltassa käytiin kiivasta väittelyä tavasta, jolla tunkeutujat täytyisi tuhota. Joukkoon liittynyt Valkoisten Susien Ritarikunnan Temppeliruhtinas ehdotti kovaan ääneen Ostlandin kreivin kanssa suoraa rynnäkköä mokomien kaaos sikiöiden päälle, kun taas Hochlandin ja Talabeclandin kreivit esittivät vastustajan heikentämistä tykkitulella ennen ratkaisevaa rynnäkköä. Osterlandin kreivi, nuori ja villi kun oli, ei ollut paikalla koska hän oli matkannut muutaman henkivartijansa ja tiedustelijan kanssa tutkimaan aluetta. Lopulta kreivit päättivät hyökätä ratsujoukoilla sivuista samalla, kun jalkaväki etenee keskellä ja tykit antavat tukitulta.
Oli jo myöhä ja armeijanjohto päätti, että armeija yöpyisi täällä ja jatkaisi huomenna marssia vihollisen kimppuun. Osterlandin kreivi ei ollut vielä tullut tutkimusretkeltään ja tämä aiheutti hämmennystä ja pelkoa joukoissa ja muissa kreiveissä, sillä kreivin katoaminen saattaisi aiheuttaa sisäisiä kiistoja joukkojen välillä ja se ei olisi suotavaa ainakaan, kun vastaan asettuu maailman kovimpia vastustajia.
Kun oli lähes aamu ja linnut alkoivat jo pikkuhiljaa herätä kuului leirin vartiolinjoilta hätäsoitto. Vartijat kaikista asemista pakenivat leiriin ja pohjoisen vartijat tulivat leiriin mukanaan pahasti haavoittunut Osterlandin kreivi ja hänen neljä henkivartijaansa. Pian koko leiri heräsi ja kaikkialla yksiköiden komentajat ja tiedottajat huusivat:"Kaaos on täällä kaikki miehet asemiin !!". Armeija saatiin juuri ajoissa asemiin, sillä lähes heti armeijan järjestäydyttyä alkoi läheisten kukkuloiden päältä valua mustana massana Kaaos Sotureita, demoneita ja Petomiehiä. Empiren tykit ottivat ensimmäiset kohteensa, mutta kiireessä ladatut ja tähdätyt tykit eivät saaneet aikaan kuin muutaman Petomiehen kuoleman. Valkoisten Susien temppeliruhtinas nauroi itsekseen ja nousi hevosensa selkään ja liittyi kärsimättömästi odottavaan ritarijoukkoonsa. Hän huusi:"ULRICIN PUOLESTA !!!!" ja ritari joukko aloitti kuolon laukkansa kohti lähestyviä Kaaoksen palvojia, suuret vasarat heiluen ja Ulricin sotahuutoja huutaen. Toisella sivulla Ostlandin kreivi vapautti Riimuhampaansa huotrastaan, otti Sigmarin siunaaman kilpensä ja liittyi oman henkivartiosto ritariryhmänsä johtoon ja lausui:"Kohti kuolemaa mieheni... Keisarin ja pyhän Sigmarin puolesta !" miehet vastasivat huutoon:"Sigmarin ja Keisarin puolesta me kuolemme !". Yksikön musikantti soitti hyökkäyskäskyn ja komentaja huusi:"Eteenpäin ! Sigmar odottaa meitä saleissaan !!". Armeijan keskellä olevat jalkasoturit yrittivät ryhdistäytyä, sillä viime iltaiset tarinat näiden Sotureiden voimista oli yhä mielessä, mutta Soturipappien läsnäolo ja kannustus puheet saivat monet valtaansa ja päättäväisesti koko Empiren armeijan keskirintama aloitti kuolonmarssinsa kohti Kaaoksen palvojia. Tykkimiehet aloittivat tykkien latauksen ja Mestari Insinöörit ampuivat kiikarikivääreillään kohti vastustajaa yrittäen saada jonkun tärkeän henkilön tapettua.
Kaaoksen joukot etenivät vankasti kohti Empiren linjaa ja ritareita vastaan he lähettivät muutamia demoniyksiköitä. Tältä etäisyydeltä kuka tahansa pystyi jo tunnistamaan Kaaos armeijan Nurglen alaiseksi, sillä sairas vihreä suorastaan hehkui Sotureiden panssareista ja suuret pilvet kärpäsiä ympäröivät demoniyksiköt. Kaaoksen takalinjalla olevan kukkulan päälle nousi hiukan tavallista soturia korkeampi hahmo, joka aloitti magia kamppailun Empiren velhojen kanssa ja yksi kerrallaan voitti jokaisen, mutta Sigmarin soturipapit saivat uskossaan estettyä katalan Kaaos Velhon taiat. Lisää Kaaoksen Sotureita ja demoneita juoksi kukkulan yli ja vaikutti jo siltä, että virta ei loppuisi koskaan.
Ritarit pääsivät kosketukseen vihollisten kanssa ja aloittivat epätoivoiselta näyttävän demonien tuhoamisen. Aina kun yksi demoni tuhoutui tuli toinen tilalle ja sivalsi ritaria, mutta onneksi ritareiden panssarit kestivät iskut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Valkoisen Suden ritarit suorastaan teurastivat demoneita edestään ja etenivät jatkuvasti demoni massassa, mutta pian liian hyvän vauhtinsa takia joutuivat piiritetyiksi. Hevoset eivät enää kestäneet ja ne joko yrittivät pakoon tai kuolivat demonien iskujen alla ja ritarit joutivat epäedulliseen jalkaistaisteluun. Valkoisen Suden temppeliruhtinas olisi nauranut jos olisi pystynyt, sillä kärpäset tukkivat sieraimet ja silmät joka teki demoneihin osumisesta vaikeaa, toisaalta iski temppeliruhtinas mihin tahansa osui hän aina johonkin, sillä demonit olivat piirittäneet hänet jo aivan täysin. Valkoisen Suden ritarit alkoivat menettää nopeasti joukkojaan, sillä joka suunnalta hyökkäävä vihollinen oli ja liian vaikeaa tuhota jopa näille karaistuneille sotureille. Tämän huomatessaan Ostlandin kreivi antoi ritareilleen komennoksi yrittää päästä pelastamaan eloonjääneet Valkoisen Suden ritarit, sillä heitä tullaan vielä tarvitsemaan Keisarikunnan tulevissa taisteluissa. Näin ritarit aloittivat hitaan, mutta suhteellisen vakaan etenemisensä kohti ritaritovereitaan, joita oli pian enää jäljellä neljäsosa alkuperäisestä.
"Pian... pian pääsemme Sigmarin saleihin..." mutisi Gerham ja laski hilparinsa valmiusasentoon kohti lähestyviä Kaaos Sotureita ja Petomiehiä. "Valmiina !! Pitäkää linja !!" huusi hän ja koko rykmentti veteraaneja laskivat hilparinsa hyökkäysasentoon. Gerham huusi hyökkäys käskyn:"HYÖKKÄYKSEEN !! SIGMARIN PUOLESTA !!" ja koko rykmentti aloitti juoksun kohti vastaan juoksevia Kaaos Sotureita. Useat muut rykmentit seurasivat veteraanien esimerkkiä ja aloittivat hyökkäyksen. Kiväärimiehet ampuivat nopean viimeisen sarjan kohti vihollisia ja kaivoivat lyhyt miekkansa esiin valmiina auttamaan taistelevia soturi ystäviään. Teurastus saattoi alkaa. Kaaos Soturit tappoivat heti ensimmäiset rykmenttien rivit lähes kokonaan, mutta Keisarikunnan soturit eivät antaneet periksi, vaan saivat tapettua Kaaos Sotureita edes sen verran, että niiden eteneminen saatiin pysäytettyä. Ja alkoi armoton yksi vastaan yksi lähitaistelu, jossa Keisarikunnan miehet kaatuivat kuin heinä peltotöissä, mutta vastaavasti jokainen kuollut Keisarikunnan mies kostettiin tappamalla Kaaos Soturi tai Petomies, pian taistelu oli tilanteessa, jossa molemmat kärsivät paljon tappioita eikä kukaan päässyt etenemään. Taistelu oli mustaa massaa, jossa siellä täällä lensi suuri veriryöppy ilmaan kertoakseen suuren petomiehen kuolemasta.
Kaaoksen velho katsoi verilöylyä hyväksyvästi ja alkoi taikoa Nurglen kaikkein kauheimpia ruttotaikoja, pian taistelun tiimellyksessä alkoi kuolla sotilaita Nurglen lahjoittamiin sairauksiin, eivätkä sairaudet katsoneet ketä tappoivat, sairauksille immuunit Nurglen Kaaos Soturit olivat ainoita, joihin rutto ei vaikuttanut, mutta petomiehet ja Keisarikunnan sotilaat kuolivat tuskallisesti paiseisiin ja toistensa jalkoihin, kun he eivät jaksaneet enää pysyä pystyssä.
Enää kukkulan takaa ei juossut Kaaoksen Sotilaita, mutta jotain sieltä oli tulemassa, sillä kukkulan takaa saattoi nähdä suuren hahmon, jota ympäröi kärpäset kuin savuverho. Se oli Nurglen Suurdemoni. Tykkimiehet ampuivat sitä kohti, mutta Suurdemoni jatkoi löntystystään kohti taistelu rintamaa, joka oli kutistunut jo alle puoleen alkuperäisestä koostaan.
Valkoisen suden ritarit saivat vihdoin tuhottua demonit ympäriltään, mutta millä hinnalla. Valkoisen Suden ritareita oli jäljellä enää kourallinen ja heidän temppeliruhtinaansa oli haavoittunut, mutta jatkoi taistelua. Suur demonin nähdessään Valkoisen Suden temppeliruhtinas antoi ritareilleen käskyn:"Avatkaa tie minulle, jotta pääsen tuon suurdemonin kimppuun ! Se olkoon tieni Ulricin metsästysmaille !" Ritarit aloittivat tien raivaamisen, mutta yllätyksekseen Kaaos Soturit väistivät temppeliruhtinasta ja päästivät tämän etenemään ilman vastarintaa johtajansa luo, joka nosti sairaan kirkkaan vihreän miekkansa kohti temppeliruhtinasta haasteen merkiksi ja temppeliruhtinas käänsi suuren Sotavasaransa kohti suurdemonia haasten hyväksymisen merkiksi. Alkoi taistelu, jollaista ei oltu pitkään aikaan nähty, yksi mies vastaan suuri suurdemoni. Temppeliruhtinaalla oli korkeutta lähes kaksimetriä, mutta silti suurdemoni oli tätä kaksi kertaa korkeampi. Temppeliruhtinas aloitti hyökkäämällä raivolla kohti suurdemonia ja yrittämällä iskeä tätä Sotavasarallaan tätä, mutta suurdemoni sai iskun torjuttua ja yritti heti perään iskeä takaisin, mutta epäonnistui. Temppeliuhtinas tiesi, että hän kuolisi tässä taistelussa, mutta silloin hän muisti isänsä jättämän peilin. Hänen isänsä oli antanut hänelle peilin, jota hänen tulisi käyttää kun hän tietäisi kohdanneensa voittajansa. Temppeliruhtinas nosti peilin haarniskansa alta ja se alkoi pyöriä ja sädehtimään kirkasta haalean sinistä valoa. Temppeliruhtinas tunsi kuinka hänen voimansa kasvoivat ja näki kuinka suurdemonin lihakset alkoivat surkastua ja olemus lyhentyä, hän tiesi hetkensä koittaneen hän iski nopeasti, ennen kuin suurdemoni ehti edes reagoida, suurdemonilta pään irti ja suurdemonin paisunut ruumis lysähti maahan levittäen kauhean hajuista löyhkää ympärilleen. Kaaos velho katsoi temppeliruhtinaaseen ja lausui hätäisesti loitsu sanoja, mutta liian myöhään. Temppeliruhtinas juoksi Kaaos velhon luo ja löi tämän maahan muutamalla vasaran iskulla.
Keisarikunnan rintaman jäänteet saivat tästä lisä rohkeutta ja aloitiivat hitaan ja tuskallisen etenemisensä Kaaoksen jäljelle jääneessä linjassa samalla kun sivustassa demonit lyöneet ritarit liittyivät taisteluun mukaan. Kaaoksen linja ei enää kestänyt, vaan pakokauhu, joka alkoi lähes tuhotuista petomiehistä levisi kulovalkean tavoin jo Kaaos Sotureihinkin, jotka aloittivat pakomatkansa kohti Kaaoksen maita pohjoisessa. Keisarikunnan joukot olivat liian väsyneitä lähtemään perään, ainoastaan muutama Ostlandin kreivin ritari sekä jäljelle jääneet Valkoisen Suden ritarit temppeliruhtinaansa kanssa ajoivat Kaaoksen palvojia takaa.
Taistelu oli ohi. Kymmentuhatpäisestä Keisarikunnan armeijasta oli jäljellä enää reilu neljäsosa pääosa jalkamiehistä oli kaatunut taistelussa, mutta Ostlandin kreivin ritarit selvisivät vain kymmenen ritarin tappioilla. Keisarikunnan armeija pystytti leirin ja aloitti mahdolisten haavoittuneiden etsimisen taistelutantereelta, mutta yksikään parannustaitoinen soturipappi ei ollut selvinnyt elossa taistelusta, joten haavoittuneet yritettiin saada läheisten kylien kirkkojen huomaan parantumaan, mutta suurin osa ei koskaan nähnyt enää seuraavaa aamunkoittoa. Seuraavana päivänä sotajoukko aloitti marssinsa kohti Altdorfia ja Keisarin kiitosta. Gerham Hulmin rykmentin eloonjääneet kantoivat Gerhamin pahoin silpoutunutta ruumista mukanaan, sillä he olivat luvanneet haudata tämän Altdorfin sankarihautuu maalle, mikäli hän kaatuisi.
Gerham haudattiin sankari hautuumaalle ja Valkoisen Suden temppeliruhtinas sai palkinnoksi laakerinlehtiseppeleen urheudestaan taistelussa. Tällä kertaa Keisarikunta pelastui, mutta Kaaos tulee taas...
Viimeksi muokannut Ghe'dahlg, La 19.04.2003 15:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tätä viestiä ei ole testattu kasviksilla eikä siinä mahdollisesti näkyviä perunoita ole vahingoitettu.
-
Skavengeneral
- Viestit: 162
- Liittynyt: To 08.08.2002 12:17
Hyvä tarina, mutta eiköhän tuo "Keisarikunnan ihmiset voittavat Kaaoksen ja johtajalla on über taikaesine jonka avulla hän tuhoaa peräjälkeen suurdemonin ja kaaosvelhon"-juoni ole liian yleinen. Eikö se Kaaos voisi kerrankin voittaa niin tulis vaihtelua (vaihtelu virkistää). Mutta tarina oli itsessään varsin hyvä.
Olen lomalla, eikä minua näy eikä kuulu. Siksi myöskään en saa viestejäsi, joten minua on turha yrittää saada mitenkään kiinni. HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!!!!!
Kuten Chade on todennut: Kliseet toimii, siksi niitä käytetään ja Empirellä kun sattuu olemaan semmoinen pieni taikaesine, joka maksaa 25 pistettä ja vaihtaa taistelevien osapuolten: S, T, I ja A arvot...Skavengeneral kirjoitti:Hyvä tarina, mutta eiköhän tuo "Keisarikunnan ihmiset voittavat Kaaoksen ja johtajalla on über taikaesine jonka avulla hän tuhoaa peräjälkeen suurdemonin ja kaaosvelhon"-juoni ole liian yleinen. Eikö se Kaaos voisi kerrankin voittaa niin tulis vaihtelua (vaihtelu virkistää). Mutta tarina oli itsessään varsin hyvä.
Tätä viestiä ei ole testattu kasviksilla eikä siinä mahdollisesti näkyviä perunoita ole vahingoitettu.