Keskustelua armeijoiden kasaamisesta...

[flagu]

Eli millä asenteella yleensä lähdette armeijaanne kasaamaan? Siis nyt puhutaan tilanteesta, jossa sinulla on vaikkapa 5k verran parhaimmillaan jotain random armeijaa ja sitten sovit 2kpelin jotakuta kaveriasi vastaan viikonloppuna. Millaisella asenteella yleensä lähdet listaasi rakentamaan? Tai vaikkapa sitten johonkin turnaukseen? Mitä päässänne pyörii silloin kun listaa teette?

Itellä väkertäminen lähtee lähes aina rungosta, eli siitä, minkä päälle armeija rakentuu (=suorittava osa), jonka jälkeen rupean miettimään erilaista suporttia, mitkä osa auleet kaipaavat vahivstusta, eli anti magia,-sotakoneet,-ammunta,-jne. Mitkä elementit ovat aina mukana, ja mitkä jäävät vähemmälle sen mukaan mikä on fiilis/vastustaja kullakin hetkellä.

Mutta entäs teillä? Miten te teette listanne. Vai onko teillä joku vakio kokoonpano, johon tehdään vain pieniä muutoksia jokaista peliä varten, jotta jokaista peliä varten ei tarvitse miettiä listaa aina erikseen.
Ja entä kuinka usein yleensä vaihdatte kokoonpanoa? Joka pelissä? Silloin kun huvittaa? Miten HC hammeristi tekee armeijansa?

[El Capitan]

Hei, tässähän on kiva keskulu .

Itsellä armeijan tekeminen riippuu hyvin paljon siitä millaisessa ympäristössä kaverin kanssa ollaan totuttu pelaamaan.

Enpä minä paljoa turneissa käy, mutta jos sinne eksyn niin otan yleensä sen normaalin listan ilman mitään erikoisia kokeiluita, mutta kuitenkin sen verran heikon, että sitä vastaan olisi kiva pelata. Ei siis mitään juustoilua, mutta ei mitään vitsilistaakaan. Turnauksiin kuitenkin menen vain huvin vuoksi ja tapaamaan uusia kasvoja. Menestys sitten on vain piste i:n päällä. Kuitenkin joskus kun on esim. peliporukan järjestämä turnee johon tiedän parin "ei-niin-mukavan" vastustajan tulevan niin silloin otan "verenmaku suussa" tyylisen asenteen näitä vastaan ihan vain sen takia, koska en halua, että nämä eivät sitä voita. Tälläisiä henkilöitä tiedän kuitenkin vain kaksi, joidenka kanssa enään en pelaakkaan kun asutaan eripuolilla Suomea. Onneksi.

Jonkun kivan kaveria kuten Halffia vastaan sitten pelattaessa on tarkoitus aina kokeilla jotain kivaa ja uutta. Ei pelit kuitenkaan ihan hupimieliseksi mene vaan pelissä on aina sitä veljesten välistä kisaamista siitä kumpi on parempi. Emmepä me molemmat harrasta mitään juustoilua, mutta kyllä minä joskus olen kokeillut "yhden kikan" armeijaa. Yleensä se kuitenkin on ollut sellaista, että olen panostanut enemmän yhteen osa-alueeseen hiukkasen enemmän esim. pikku maagi isoksi tai enemmän sotakoneita kun ei meidän pelissä paljoa tule klosiksia (ei sentään mitään hevimagiaa tai gunlineä ole tullut harrastettua) tai ainakaan reiluja/tiukkoja sellaisia, että kaukomättö on voittamisen kannalta elintärkeää. Ei kuitenkaan ihan pokka riitä slayereiden ottamiseen kun blokki maksaisi vähän enemmän ja vastaan tulee 21 keihään iskua klosiksessa niin ei oikein innosta mennä riitaa haastamaan.

Muita pelikavereitani vastaan sitten lähden vähän enemmän voitonhaluisena, mutta silti kartan sitä juustoilua ja yhden tempun armeijoita. Hauskaahan sinne yleensä lähdetään pitämään, joten pidetään se armeija sen veroisena. Ensimmäisiä pelejä uutta naamaa vastaan kuitenkin vihaan paljon, koska ei tiedä mitä kaveri ottaa mukaan ja miten tämä pelaa. Tiedä vaikka onko siellä sitten joku juustottaja tai kiva kaveri niin joskus tuntuu tyhmältä tulla normaalia kovemmalla armeijalla kun odotti juustoa ja vastassa onkin reilu lista. Toisen pelin uutta naamaa vastaan yritän mahdollisimman nopeasti järkätä mahdolliseksi sillä revanssi pitää aina ottaa ja se yleensä on se mukavempi peli kun molemmat tietää suurinpiirtein mikä kaveri on miehiään/naisiaan. Muuten näissä peleissä sitten kanssa huomaa ja oppii miten listalla pystyy paremmin pelaamaan ja mitä parannettavaa siinä on. Yleensä kuitenkin jokainen tälläinen peli on depon oppimista kun se ei tahdo aina onnistua sitten ollenkaan. Parhaimmillaan joskus tein örkkiarmeijan, joka muistutti Puna-armeijaa, että 15 örkkiä yhden haltian kimppuun. Tässä sitten tuli hauskaa kun oli enään vähän tilaa jäljellä jossain pöydän reunassa ja vähän yli puolet armeijasta laitettuna pöydälle. Tuli hieman jutustelua kaverin kanssa mitä tehdään yksiköille, jotka eivät mahtuneet pöydälle ja sovittiin, että ne tulee sitten jostain reunasta ekalla vuorolla kun on tilaa nurkassa.

Noormarkkuun joskus kun sitten lähden pelaamaan isompia armeijoita niin silloin muutan pelitapani aivan toisen laiseksi. Siellä kun on sellainen lohikäärme- ja juustoilubuumi päällä, että ei siellä peruslistalla oikein pärjää. Silloin siis enemmän juustoilua ja paljon kaukomättöä. Viime peli esim. oli aika ikävä kun olin ottanut lähistelevän örkkiarmeijan kun sovittiin kaverin kanssa, että hän hoitaa ampumisen. Valitettavasti sitten kaveri ei jaksanutkaan ilmestyä niin piti pelata omalla armeijalla ja pienellä proxyllä kääppien gunlinea ja Vc:n hevimagiaa, jonka yksiköt oli pelkkää hevihittereitä vastaan. Tosi kivaa.

Eiköhän siinä ollut kaikki mahdolliset asenteeni eri vastustajia vastaan.

[IRiaD]

Lista tehdään verenmaku suussa, voitetaan se uusi naama mutta ollaan silti tosi ystävällistä ja näin, ja sitten kun sillä on itku silmässä tarjotaan kahvt, ollaan kaveria ja taas kaikki on hyvin.

Sitten kun olette kavereita, menet heille, isket tyypin siskon ja pakenet toiselle puolelle Suomea. Ette tapaa ennen kuin Apocalypse-tapahtumassa jolloin tyyppi iskee sinua Warhoundilla päähän.



Noei, kaveriporukassa tulee juustotettua aika pahastikkin ja pelattua vaahto suupielessä, mutta jos yhtään turnaukseen pitäisi ottaa listaan niin 45 Helffispearia, 30 Arsua ja pari muuta nappia ja matkaan Näin se on, turnauksessa on hauskempi pelata reilulla listalla. Voi sitten syyttää listan ei-juustoisuutta kun häviät

[Half-breed]

Noh. Itse tapaan pelata aika reiluilla listoilla, jotka yritän tehdä yleensä hyvin monipuolisiksi ja vihaan "istu-ja-ammu"-listoilla pelaamista. El Kapu hiljaa! Vaikka itsellä nyt kuitenkin on aika isot kokoelmat figuja paitsi Delffeillä, niin silti armeijani rungot pysyvät hyvin samanlaisina ja harvoin näkee minulta listoja, jotka eroavat tyystin edellisistä dramaattiseti. Muutoinkin pyrin täyttämään listani enemmänkin sellaisilla joukoilla, jotka ovat mahdollisimman hyvässä hapessa kunnon suhteen ja joista satun pitämään, sillä minusta peli menettää paljon kiinnostusta jos joudun pelamaan yksiköillä joista en pidä.
Listojen teko on taas vaikeampaa. Ja yleensä en jaksa nostaa itseäni niskasta kiinni tekemään jotain ihan uutta listaa, vaan pelailen yleensä samoilla listoilla kuin ennenkin. Tosin joskus minä olen saattanut kokeilla listassa jotain ihan uutta ja erilaista, mutta tällöin tapauksessa on yleensä ollut entisen listan tukiyksiköiden muuttamista ja listan runkoon en ole koskenut.

[Lord Mikke]

Sitten kun olette kavereita, menet heille, isket tyypin siskon ja pakenet toiselle puolelle Suomea. Ette tapaa ennen kuin Apocalypse-tapahtumassa jolloin tyyppi iskee sinua Warhoundilla päähän.

Ihan pakko kysyä: Montako kertaa olet tehnyt tämän?

[Warchef]

Kyllä se runko pysyy aikalailla samanlaisena ellei ole uus armeija tai muuten vaan haluaa kokeilla jotain uutta tai mielenkiintoista yksikköä. Turnauksiin tulee kyllä haettua tehoa listaan mutta ei kuitenkaan veren maku suussa. Kyllä se usein menee fiilis pohjalla että minkalaista tänään, mutta runko pitälti samanlaisina. Kaikenlaisia listoja on tullut suunniteltua mutta kaikkea ikävää jätetty kokeilematta.

[Lassek]

Turnaukseen tulee mukaan se kaikkein varmin perussetti, jolla on tottunut pelaamaan ja jonka kanssa on eniten yhtä... Tietää sitten, ketä syyttää tai kiittää.

Figuvarasto on melko vajavainen, joten listoissa on aina pakosta (ei suinkaan halusta) aika paljon samaa, mutta vähemmän tiukkiin vääntöihin koitan aina keksiä jotain erikoista. Vaikka viisi luurankohorsemania lipulla pörräämään sen oikean armeijan kylkeen, lentävä alaston haltiakomentaja, kaaoskärryvärisuora, savage orc great shaman jne. Parhaat pelit kyllä tuli kun meni turnaukseen pelaan ihan hämylistalla, Ibenseth voimapotuilla ja Akkadhalet II liikutustaioilla (puolet pisteistä hahmoissa siis), 2 prowleria, 3 scourgea, 3 nokumokua ja toukka. Siellä ne vaan mennä vipisti... tähän yhdistettynä paskimmat heitot miesmuistiin ja törkyisen juustot vastustajat: hupimittari pörräsi ihan ympyrää, kun ei tarvinnut stressata pätkääkään. Nauroi vain omien kädetykselle. : D

Mitään rehellisesti ja puhtaasti tyhmää ei ole kyllä monasti tullut koitettua enkä myös mitään megajiistoa, sillä sellainen riitelee esteettisen aistini kanssa. Ei tulisi mieleenkään pelata vaikkapa whitewolffeja nykyisellään taikka muumiota pelkällä händvepönillä tai rullia kääpiöitä vastaan, muttei internetin koviksiltakaan listoja copypastata sovi, nääs.

Tykkään kehittää itse pelaamani listat, ja niistä teen niin toiminnallisesti kuin ulkoisestikin mahdollisimman monipuolisia, ottaen huomioon kaikki pelin osa-alueet armeijakirjan kykyjen sekä figukaapin sisällön mukaan. Jos kaveri on hehkuttanut jotain uutta yksikköä, jota on saanut maalattua, en ota sille sitä täydellistä vastalääkettä, vaan melko perussettiä, jossa on ehkä jotain, mitä vastaan uudet tulijat voivat päästä loistamaankin...

[Foo bar]

Pelasin muutaman onnistuneen pelini listalla, jota monet pitivät heikkona ja omituisena virityksenä (vanhalla kirjalla): High Elfit, joissa oli kaksi kotkaheroa, kaksi boltteria ja kaksi kotkaa, yhdet reaverit ja ne 16 shelmiä yksien dragon prinssien kaverina, tietysti kahdella maagilla. Ne pelit meni vähän niin kuin ajattelinkin, eli jos toisella ei ole käsitystä mitä noilla saa aikaan, niin niitä vastaan ei voi pelata järkevästi (ja jotkut lootalistat on enemmän tai vähemmän owned).

Samaa sirkusta ei voi enää uudella kirjalla tehdä ja yritin tässä - vaihteeksi - keksiä jotain, millä voisi pärjätä mm. woodeille kahdella puumiehellä ja bsb:llä - mikä on osoittautunut hieman hankalaksi, kun puumiesten paskominen ei yksin riitä => se hävikki on muilta pois ja welffit tulevat lujaa päälle, kun näkevät helppoja kohteita.

Päätin ennen edellistä fanaticia (Turussa), että teen listan josta pidän riippumatta siitä pärjäänkö sillä kaikkia mahdollisia "juustolistoja" vastaan (on hyvä tuntea edes vähän muita armeijoita ja hyväksyä tietyt rajoitukset joilla pelaa). Oletan, että niillä uber-cheeselistoilla pelaavat ymmärtävät sen verran, ettei kaikista armeijoista edes voi rakentaa sellaista kokoonpanoa jolla olisi hyvät edellytykset (ilman käsittämättömän hyvää tuuria tietysti) pärjätä. Niillä pelaavat vain haluavat voittaa "hinnalla millä hyvänsä". On tietysti ihan toinen asia, jos koko muu peliympäristö koostuu vain ja ainoastaan *kovista listoista* (ja hyvistä pelaajista). Ja onhan se sitten iso pettymys jos se lista ei tuo sitä voittoa ;P - mitä kyllä tapahtuu ja silloin olis syytä katsoa peiliin (tai kirota ne nopat?).

Listojen teon kannalta voisi ajatella sitäkin, miten ymmärtää käsitteen: 'Pelaaminen'. Toisille se tarkoittaa enemmän liikkumista ja toisille taas ampumista, jollekin lentämistä (mikä on warhammerissa ihan omanlaista liikkumista) ja/tai magiaa.. Itse pidän liikkeestä ylipäänsä, mutta en noista lohikäärmeistä (voin minä niitä vastaan pelata). Minulle se 'jännitys/mielenkiinto' liittyy lähinnä siihen onnistunko hassuttamaan vastapelaajaa vai en. Tähän hassuttamiseen tarvitaan melko tasapainoista listaa, jotta siitä löytyy juttuja moneen lähtöön - joten mun taholta juustoisuuden odottaminen tuottaa väistämättä pettymyksen.

[IRiaD]

Sitten kun olette kavereita, menet heille, isket tyypin siskon ja pakenet toiselle puolelle Suomea. Ette tapaa ennen kuin Apocalypse-tapahtumassa jolloin tyyppi iskee sinua Warhoundilla päähän.

Ihan pakko kysyä: Montako kertaa olet tehnyt tämän?

Ömmhhh... Nyt ollaan käsitetty väärin. Minä isken vain lohikäärmeitä.

[amis]

Sitten kun olette kavereita, menet heille, isket tyypin siskon ja pakenet toiselle puolelle Suomea. Ette tapaa ennen kuin Apocalypse-tapahtumassa jolloin tyyppi iskee sinua Warhoundilla päähän.

Ihan pakko kysyä: Montako kertaa olet tehnyt tämän?

Ömmhhh... Nyt ollaan käsitetty väärin. Minä isken vain lohikäärmeitä.

Ouchie, on se varmaan ikävä kun lohari tirvasee Warhoundilla ohimoon, kuinkas olet siitä selvinnyt?

Juu mutta itse asiaan. Itse aloitan listan rakentamisen oleellisesta, ideasta. Riippuu täysin vastustajasta ja ympäristöstä. Jos vastassa on kaveri, yritetään testailla uusia juustoja ja pitää hauskaa teema-armeijoilla ja jos ollaan turnaukseen menossa, aloitan kasaamaan monipuolista "jokapaikanhöylää, tappaa talossa ja puutarhassa-armeijaa". Nuo juustot ja teema-armeijat ovat juuri tyyliin 60 Glade Guardia ja sitten parit scoutit, kotkat ja pomot päälle tjsp. Turnausarmeija lähtee yleensä Coresta, se kun on pakko niin se otetaan eka, katsotaan mikä olisi hyvä ja yleensä juuri joku pari yksikköä Glade Guardia ja Dryadeja tai HElffeillä 21 Spearmania ja 10 Arsua.

Sitten lisään yleensä pomot tässä vaiheessa, ne ovat tärkeitä ja niistä ei ole niin helppo vähentää kuin vaikkapa jostain eliittiyksiköstä. Yleensä loharit ovat todella toimiviksi todettuja (kunhan vain ei iske niitä) ja sitten jotain Dispelliä. Mukaan myös BSB jos on sille paikka. Seuraavaksi käydään Speciaaleihin ja Rareihin. Sieltä katsotaan hyviksi todetut yksiköt ja otetaan niitä sitten jäljelle jääneillä pisteillä, mahdollisiman toimivana yhdistelmänä. Kun kaikki on kasassa niin kirjoitan yleensä paperille ja mietiskelen ja muuntelen jos on tarvetta.

Listaan toki vaikuttavat kaapin sisältö ja turnauskompit, jos on.

Sitten vain pelaamaan. Turpiin vaan ja onnee!!

[IRiaD]

Sitten kun olette kavereita, menet heille, isket tyypin siskon ja pakenet toiselle puolelle Suomea. Ette tapaa ennen kuin Apocalypse-tapahtumassa jolloin tyyppi iskee sinua Warhoundilla päähän.

Ihan pakko kysyä: Montako kertaa olet tehnyt tämän?

Ömmhhh... Nyt ollaan käsitetty väärin. Minä isken vain lohikäärmeitä.

Ouchie, on se varmaan ikävä kun lohari tirvasee Warhoundilla ohimoon, kuinkas olet siitä selvinnyt?

Vieläkin särkee päätä, minä en kyllä tiedä oliko se se Warhoundi mikä sen aiheutti vai tuo hyllyllä keikkuva Velko...

Mutta utta, sain tässä tiivistettyä sanani aika mukavasti kokonaisuudeksi, tykkään tehdä armeijasta Core-painotteisen, siis sellaisen joka pohjustuu niiden armeijoiden (oletettuun, niin fluffin kuin mekaniikan) perusjamppoihin. Erikoisyksiköitä otan yleensä vain yksi tai kaksi pientä blokkia, sotakoneiden ja pakollisten kotkien lisäksi.

Joskus taas tekee mieli kokeilla vähän enemmän eliittiä listaa, mutta minulla on sellainen fetissi, että kaikki yksikkölajeja pitää aina olla kaksi tai enemmän kappaletta jos niitä ottaa. Siis kolmet spearit, kolmet archerit, kahdet DP:t, kahdet maagit, kahdet boltterit ja kahdet kotkat. Vain Fast Cavarly ja Kalliit blokit (15 Swordmasteria, mjeh) pääsevät kentälle yksin. Kai tuo tapa juontaa juurensa varovaisuudesta; jos yksi mokaa, on toinen varalle.

Sellasta tänään. Nyt nukkumaan.

[Ilkeapikkuperkele]

Yhdyn sinänsä IRADiin tuossa Core-ajatuksessa, vaikkakin hänen mieltymyksistään lohikäärmeisiin olen hiukan varautunut. Omaiissa listoissa milteinpä aina näkee 5-8 core valintaa. Tosin pelaan Empireä niin se on jotenki ehkä jopa ymmärrettävää. Yleensä nipistän hahmoista mahdollisimman paljon, että saan populaa kentälle.

[Väkipyörä]

Jostakin tulee joku "hauska" (siis tehokas) idea ja sitten kootaan armeija aloittaen tyhjästä. Pelataan jonkin aikaa ja palataan lähtöruutuun. Lopulta toivottavasti on muutamaan armeijaan maalattuja nappeja niin paljon valmiina että voi aloittaa armeijan kasaamisen niin, että edes jotakin on valmiina.

[flagu]

Joskus taas tekee mieli kokeilla vähän enemmän eliittiä listaa, mutta minulla on sellainen fetissi, että kaikki yksikkölajeja pitää aina olla kaksi tai enemmän kappaletta jos niitä ottaa. Siis kolmet spearit, kolmet archerit, kahdet DP:t, kahdet maagit, kahdet boltterit ja kahdet kotkat. Vain Fast Cavarly ja Kalliit blokit (15 Swordmasteria, mjeh) pääsevät kentälle yksin. Kai tuo tapa juontaa juurensa varovaisuudesta; jos yksi mokaa, on toinen varalle.

Sellasta tänään. Nyt nukkumaan.

Itelläkin on jotain tuon suuntaista (johtuuko siitä, että paperille on helpompi kirjoittaa 2x kuin joku täysin uusi yksikkö). Yksin omassa roolissaan minulla liikkuu yleensä vain joko 0-1 valinnat tai sitten jotain, joka on sitten jotain isompaa (korvataan määrä koolla).

Esmes, jos en pidä kahta pientä beast herdiä maagien suojana (kyllä, pelaan välillä medium magicia) niin sitten mukana on se kolme levelinen rullakuski oman Battle herdin kanssa. Tiedä mihin se sitten johtaa? Tuollasella rajoittuneella maailman katsomuksella ei välttämättä pääse kokeilemaan kaikkea,mitä haluaisi : /

[Khordon]

Lista tulee tehtyä yleensä fiilispohjalta. Yksikkövalinnat tulee tehtyä lähinnä sen mukaan, mitkä yksiköt ovat hienon näköisiä kentällä, mukavia pelimekaniikaltaan tai vain fluffillisesti hienoja. Tottakai yritän hieman sitten viilata näiden varustusta, että näistä edes jotain hyötyä olisi kentällä. Hyvin yleinen itsepuhelu armeijalistaa kasatessa on jotakuinkin tällainen:

-joo, tuo lordi on niin siisti, se pitää saada ehdottomasti kentälle.
-Oho, tuollanenkin oli kaapissa! pitäähän sitä välillä vähän ulkoiluttaa...
-siitä pakolliset coret...
-Ooo,nämä ne on cooleja! Nuo on pakko pistää mukaan listaan!
-hmm... kokeilenpa huvikseni, miten tällainen yksikkö toimisi...

Ymmärrätte kai pointtini.

Listan teho on siis melkein täysin merkityksetön seikka minulle. Tärkeintä on hienojen yksikköjen ulkoiluttaminen ja fluffin pohjalta pelaaminen. Turnauksissa en ole ikuna käynyt, enkä melko varmasti tule käymään. Kavereiden kanssa lähinnä pelaan.

[Blue_Hill]

Itsellä armeijat toistavat hieman itseään koska figuja on kovin rajallisesti. Muutokset näkyvät lähinnä sankari puolella. Kaveripeleihin lista tehdään joko "sattuman" varaisesti eli keromme toisillemme vain millä armeijalla pelaamme. Tähän on vaikea rakentaa kummallista armeijaa, joten jonkinlaista tasapainoista haetaan. Mietin mitkä toimivat ko. armeijaa vastaan ja näin. Hieman magiapuolusta ja mättösankari.
Jos taas päätämme, että pelaamme vaikka hevimagia pelin, listan kasaamisesta tulee kivaa ja samalla helppoa.

Eli riippuu hieman minkälaista peliä ollaan pelaamassa. Turnajaisiin tietenkin mennään tasapainoisella listalla, kerran kaverien kanssa ollaan turnee järjestetty (keskenämme), eikä mukana ollut mitään ybercheddar listoja.

[Ammusvarasto]

Tällä hetkellä peluutan vain örkkejä. joiden armeijan kokoonpano lyötiin lukkoon jo 2004. Uuden kirjan ilmestyessä vaihtelin hieman taikaesineitä ja vaihdoin tavan gobbot ngobboihin, mutta muuten sama armeija. Idea on siinä, että armeijan täytyy mahtua GW:n isoon armeijakeissiin, jota en jaksa raahata mukanani ja joka käytännössä katsoen asuu kaverillani, jonka luona lähes aina pelaamme. Tällöin tarvitsee enemmän taitoa voittaakseen, sillä kaverini tietää täsmälleen, mitä on vastassa ja voi muotoilla oman armeijansa sen mukaan.

Myös VC ja liskomiehet löytyy. VC:n kokoonopano vaihtuu joka pelissä, välillä summonhorde, välillä cavalryhorde, välillä tasapainoinen. Liskomiehillä pelaan vain pure aggroa (ei taikureita) tai pure casteria (pelkkiä taikureita)

[Valurauta]

Listan rakentaminen yleensä alkaa sillä, että valitsen jonkin yksikön/modelin/ajatuksen, jonka ympärille kasaan armeijan. Holy army of Sigmar tai joku jäätävä ampumalista. Kaikenlaista on tullut kokeiltua.

Esimerkkinä: pelattiin fakiirioravan kanssa 500pts pelin minun örkit vs hänen beastit. Listani rakensin sen mukaan että halusin jättiläisen kentälle, joten eihän siinä paljon muulle tilaa jäänytkään. Nopat oli kyllä pahasti vastaan ja jätti tappo ittensä aika haipakkaa.

Empireä normaalisti ulkoiluttaessa tasapainoinen armeija on mukava ja kohtis helppo rakentaa, mutta joskus on kiva tehdä joku kokeilu 4xgreatcannon+2xstank-ytimen ympärille tms. Harvinaisen usein erilaiset listani perustuvat Hero ja Loordivalintojen ympärille, mitä niitäkin onneksi on tarpeeksi monta erilaista.

[Warchef]

Itsellä armeijat toistavat hieman itseään koska figuja on kovin rajallisesti. Muutokset näkyvät lähinnä sankari puolella. Kaveripeleihin lista tehdään joko "sattuman" varaisesti eli keromme toisillemme vain millä armeijalla pelaamme. Tähän on vaikea rakentaa kummallista armeijaa, joten jonkinlaista tasapainoista haetaan. Mietin mitkä toimivat ko. armeijaa vastaan ja näin. Hieman magiapuolusta ja mättösankari.
Jos taas päätämme, että pelaamme vaikka hevimagia pelin, listan kasaamisesta tulee kivaa ja samalla helppoa.

Eli riippuu hieman minkälaista peliä ollaan pelaamassa. Turnajaisiin tietenkin mennään tasapainoisella listalla, kerran kaverien kanssa ollaan turnee järjestetty (keskenämme), eikä mukana ollut mitään ybercheddar listoja.

Meillä päin ei edes vihjasta millä pelataan, tuleepi tasaiset listat (tai no melkein ainakin, omistan kaveriporukassa ainoana useampia armeijoita kjeh kjeh).

[Lord Mikke]

Yleensä mietin ensin sankarit ja lähden niiden mukaan rakentamaan armeijaa. Uusilla helffeillä lohari on pop ja otin sen, ja tulin siihen tulokseen että tukea mukaan, eli 4 poltteria oli oikeastaan se toinen pakkohankinta. Sitten arit arsut ja shadowit niin ammuntapuoli on kohdallaan. Koska lähistely armeijassa oli jo nopeaa niin lisää nopeutta ettei punainen lanka karkaa, ts. Princet ja tiranocit messiin.
(Nim merk. näin sikailet).

Mutta mutta, breteillä esim. tein ekan listan enkä ole sitä sen jälkeen hävinnyt, saatikka sitä vaihtanut. Niillä on melkein ihan sama mitä ritareita on minkäkin verran: Kunhan niitä vaan on pöydällä niin ei kovin pahasti pitäisi mennä metsään.

Onhan muitakin, muo nyt ainakin tulivat mieleen.