No voi helevetti..... Sitä painetaan viimeisin viesti ja keskeltä ruutua pistää teksti, jossa lukee, että voitin. Siinä meni lukunautinto :(. Mutta jippikaijee. Se jokin saa Torakasta hyviä osia.
I Ride in a Dragon kirjoitti: El Capu, haluatko yhä nähdä kuinka Kauhajoella tapellaan?? ;)
Arvaa ;).
Torak vs Zlad-matsissa Rottenin hahmo tappoi itsensä
Lol. Vähän niiq Zariel. Muistatko vielä Exe :D.
El Capitan, oisko Gobbo vs Skinkki matsi jotain, jos siis jatkoon pääsen :D
Jaa, että sellaista olisi sinulla mielessä? Minä kun ajattelin näyttää velipojulle miten suvun heikoinlenkki tappelee puhumattakaan Kauhajoen lohikäärmepornon massakuluttajalle ;).
Niin ja pitää vielä pelotella kaikkia, että minulla on maailman mahtavin ase, joka tunnetaan paremmin Lucky dirkkinä. MUHAHAHAHHA. Sillä tapan kaikki.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Heitin sitä viestiä tulemaan taktiikasta, joten pian pitäisi varmaan eka kierros tulla käydyksi.
Eniwei katsotaan jos pitää veljesrakkauden nimissä mennä näyttämään pikkuveljelle, että kuka on se alpha-uros, mutta jos IRiaD haluaa tuhlata aikaa jonkin gobon tappoon, niin siitä vaan. Ei delfit koskaan ole reilusti taistelleet (Helffipuoleni puhetta. Delffit ne aina reilusti tappelee ja parhaiten tappelevatkin. Kukaan ei voi voittaa Delffejä. tv. Delffipuoli.)
Eniwei huttua:
Ellon harjoitteli niityllä kaupungin ulkopuolella, pian olisi tuleva hänen aikansa taistella ja hän halusi varmistaa olevansa valmis. Väistö, väistö, harhautus, isku, torjunta, vastaisku. Iskut tulivat häneltä selvänä puhtaana sarjana. Opettaja Valkoisessa tornissa olisi ylpeä hänet nähdessään. Isku, isku, väistö ja lopetus. Ympäröivä maailma sumeni hänen ympärillään, oli vain hän ja vastus mikään muu ei häntä häirinnyt. Aika liikkui hitaammin silmissä ja hän pystyi näkemään vihollisen liikkeet ennen kuin tämä edes niitä teki ja hänen omat liikkeensä kuin tanssia, jatkuvaa liikettä ilman pysähdyksiä iskujen ja torjuntojen välillä. Todellakin hän oli paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Pysähdys. Ei yhtään väsymystä, tai hermostuneisuutta. Ellon oli yhtä ympäröivän maailman kanssa, mikään ei häntä voisi peitota tässä tilassa.
Hän tunsi sen ennen kuin edes huomasi tämän läsnäolon. Enkeli oli tullut takaisin. "Dodii, sain tietää vastuksesi. Skinkkiä olisi tulossa vastaan, joten ei pitäisi olla mikään maailman vaikein taistelu, mutta ole silti varovainen ykkösiä on tullu ennenkin heiteltyä ja sillion joku mitätön gobbo on sankareita tappanut. Gah että minä vihaan silloin niitä noppia." Ellon ei kommentoinut hän oli jo tottunut Enkelin outoon puheeseen. "Kuka tahansa voi olla tappava vastus, virhe siellä, tai virhe täällä ja elämämme on ohi. Mutta minä olen tanssin herran alamainen ja hänen kujeiden mukaan elän." "Niin tiedän. Mutta muista, älä aliarvioi sitä skinkkiä, äläkä rehki itseäsi henkihieveriin harjoitellessa." Ellon katseli kohti kaupunkia. Pian olisi hänen vuoronsa. "Et ole muuten koskaan sanonut minulle nimeäsi ja minusta on typerää kutsua sinua enkeliksi. Kai teilläkin on nimet?" "Kyllä meillä on nimet ja voit kutsua minua kultaiseksi enkeli Rikkuksi." "Selvä Rikku. En tuota sinulle pettymystä."
Gah. Keksin tässä kirjoittaessa hyvän kombon areena varten. Piru. No pitää ottaa se seuraavaan areenaan sitten. Se on muuten ilkeää, buahahahaahaa.
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.
Khagdrun kaatuessa viimeisen kerran hänen toverinsa, jotka ainoina olivat vielä katsomossa, päästivät tuskaisen parahduksen. Suuren sotasankarin viimeinen rojahdus tantereelle tuntui kestävän iäisyyden, ja kun se oli ohi, kääpiöt tnsivat maailman rojahtavan niskaan. Karismaattinen johtaja oli poissa. Suurin suruveisuin he kantoivat kaatuneen sankarin pois areenalta kohti kotia. Oli suruaika.
Mitäköhän sillä rotalla oli, vai oliko pelkkää tuuria? No, onnea vain, hieman katkera fiilis tästä kyllä tuli. Mikäköhän hinku ihmisillä on herättää henkiin luomiaan hahmoja?
Ensimmäinen kierros oli ohi, ja kaikki henkiin jääneet oli kutsuttu areenalle illan pimentyessä. Punainen pappi seisoi parvella, jonka kaide oli punaisena verestä, jonka mies vuodatti ennen jokaista taistelua. Huputetun pään alta näkyi vain miehen hymyilevä, ohuthuulinen suu.
"Olette selviytyneet Verijumalan juhlan ensimmäisestä kierroksesta.. Hyvä niin! Nyt panokset vain kovenevat", mies aloitti syvällä äänellä, joka oli tummaa ja makeaa kuin juokseva hunaja. Mies kohotti kätensä kasvoilleen ja veti alas huppunsa, paljastaen komeat, keski-ikäisen miehen sirot, terävät piirteet. Miehen silmät olivat mustat, mutta näyttivät aaltoilevan ja muuttuvan kuin vesi syvän kaivon pohjalla. Hänen hiuksensa olivat mustat, pitkät ja tuuheat, vain hieman kiharat.
"Seuraavalla kierroksella taistelette yhdessä! Kahden hengen pareina, jotka voittavat tai kuolevat yhdessä. Taisteluparit ovat:
Helbrun ja Scor, Zlad ja Ivan, Ellon ja Lairath, Ikkit ja Rexor. Koska yksi teistä jää yli, hän valitkoon taisteluparikseen yhden Nahirgin omista sotureista. Voitte poistua. Gungbash, jää valitsemaan parisi."
Eli taistelette seuraavan kierroksen kahden hengen joukkueina, jotka käyn periaatteessa Skirmish-taisteluna. Gungbash saa valita jonkun kolmesta seuraavasta ottelijasta omaksi parikseen:
Vyragith Kurkunleikkaaja, nopea ja ketterä murhaaja, jonka suosikkiaseita ovat kaarevat veitset.
Läski-Mergroth, ylipainoinen, entinen soturi joka käyttää kilpeä ja ketjumoukaria aseenaan.
Illandien, karkoitettu suurhaltia, jonka aseena on kaksi miekkaa
Helspite, rujo, yksisilmäinen vanha keisarikuntalainen hilparimies
Lairath oli pitkästä aikaa hieman... hämillään. Hän oli juuri saanut tietää taistelevansa raakkaan haltiaveljensä rinnalla saastaisia "alempia" vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut tavannut pariaan kuin silmämääräisesti, vain hetki sitten kuullessaan punakaapuisen pappismiehen kertovan tulevista taistoista.
Mutta jos sen oli näin oltava, niin olkoot. Haltianeito tarkisti nuolensa, jousensa ja haarniskansa, ja tajuttessaan niiden kaikkien olevan kunnossa hän alkoi ajatella tulevaa toveriaan. Rakkaansa kuoleman jälkeen hänellä ei ollut ollut ketään - ei ystävää, ei läheistä, ei rakastajaa. Kalahiar oli ollut hänen elämänsä ja uskottunsa, ja hänen kuolemansa oli ollut lähes täydellinen... niin, mikä?? Totta kai Lairath oli tuntenut pettymystä, surua, pelkoa ja vihaakin, mutta kaikkein eniten se oli jättänyt häneen yksinäisyyttä ja kaipuuta. Kaipuuta jollekin, joka hänellä ennen oli ollut mutta jonka hän oli sittemin hyljännyt - kaipuuta normaalille elämälle.
Haltianeito ei ollut varma, kannattaisiko hänen uskoutua tälle haltialle. Hän oli portti takaisin elämään: normaaliin ystävyyteen, luottamukseen ja iloisuuteen. Kalahiarin kuoleman jälkeen Lairathille ei ollut mitään muuta kuin kostonsa. Kostonsa, jonka saavuttaminen ei ollut koskaan varmaa.
Olipa päätös mikä tahansa, nainen tiesi, että hän ja tämä haltia, Ellon, eläisivät ja taistelisivat yhdessä, selkä selkää vasten, sydän niin lähellä toista sydäntä. Niin kuin punakaapu oli sanonut, yhdessä - vaikka kuolemaan asti.
Ja kun tappaja viimein löytyisi, Lairath saisi kostonsa. Sen jälkeen hän voisi kenties palata rakkaaseen Ulthuaniin, josta hän oli niin kauan ollut erossa. Siellä hän kenties voisi aloittaa uuden elämän.
Kun tappaja löytyisi... Yksi vastustaja, yksi tilaisuus, yksi nuoli, yksi osuma. Se riittäisi aivan kaikkeen.
*****
Jaa että Halffin kaverina? Sopii mulle, samaa rotua tässä kumminkin ollaan :D Tosin nyt taitaa olla minun ja Capun haaste hieman rikottuna, ellei me kaksi saada vastaan Zladia ja Pyhää Puolikuollutta :D Miten on? Kelpaako Halffille?
Sebbo: Kyllä varmasti tulet tykkäämään, sen verta timmi mimmi on kyseessä niukasta ulkomuodosta huolimatta :D
Diogenes kirjoitti:Mutta on ne ajat muuttuneet ... muistan sen ketjun missä IRIAD oli ketjun huonoin vitsi, ja nyt kaikki muut ovat niitä vitsejä IRIADiin verrattuna :P
Helbrun katsoi hieman kummaksuen pientä rottaotusta, joka kuulemma olisi hänen parinsa. Helbrun sai kuin saikin taisteltua halujaan vastaan eikä hotkaissut mokomaa yhtenä suupalana.
"Pysy sit hemmo pois eestä, sust tulee vaa pannukakku jos jäät tielle."
Ei näin. Skavenin pariksi jouduin. >:[
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?
Katsellen edessään olevia vaihtoehtoja Gungbash mutisi:"Ei haltiaa,niistä nyt ei oo mihinkään. Murhaajatkaan ee välttämättä ymmärrä kenen puolella ovat. Ja tollanen läski saa minun puolestani painua hiiteen. No jäljelle jää toi hilpee poika, joten ala tulla"
Juu, eli ton Helspiten ottaisin parikseni. Toivottavasti nämä ei oo mitänn perusjannuja, kun vastassa on 2 heroa...
Viimeksi muokannut Horde Lover, Ti 26.02.2008 15:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Varoen lähestyin minulle ilmoitettua taisteluparia, Rexoria. Epämiellyttävän hajuinen olento, elävä kuollut. Mitenköhän sen vierellä edes uskaltaa tapella? Muinaisen barbaarin epäluonnollinen haju ja muutenkin kauhistuttava ulkomuoto saivat viikseni värisemään pelosta.
"Hitto soikoon, kuolen varmaan kauhuun jo ennen matsia" pohdin peloissani ja etsiskelin nopesti pakotietä lähistöltä, mutta mitään ei löytynyt. Ainoa vaihtoehto oli vain kohdata itse kuolema. Sydämeni takoi melkein halkeamispisteessä, hikikarpalot juoksivat turkkiani pitkin ja nyrkin kokoinen pala nousi kurkkuun. Vain silkalla tahdonvoimalla sain estettyä itseäni pyrähtämästä karkuun ja nykäistyä suunnatonta soturia hihasta. Barbaari kääntyi katsoen kysyvästi ja jälleen sydämeni oli pysähtyä kauhusta.
Tasasin hengitykseni ja aloitin kimeän vikinäni:
"Toveri! Rexorhan se oli, eikö vain? Hyvä hyvä! Ollaan kuulema taistelupari. Jep jep. Pitäis kai sopia taistelustrategiasta, vai mitä luulet? Niimpä, joo joo. Mitäs mieltä olisit siitä, että sinä tuollaisena suurena, urheana ja mahtavana soturina sidot ne molemmat katalat viholliset käsikähmän autuaaseen kaaokseen siksi aikaa, että minä urheasti kierrän niiden selkäpuolelle urhollisesti tehdäkseni sen mitä minä heti pakoonjuoksemisen jälkeen parhaiten teen ja puukotan niitä pieniä tahi suuria paskiaisia selkään tällä miekantapaisella? No, no? Mitä sanot?"
Kirottua. Juuri kun sain raapustettua kasaan luonnoksen nöyhdästä niin tulen ja huomaan, että tappelu onkin jo alkanut.
@Lihis: MItä vikaa skaveneissa on? :P
@Exe: Lapsusko iski? Voi valita kolmesta, mutta lueteltuna on neljä.
---
Scorilta kestää hieman tajuta, että seuraava kierros tulee olemaan paritappelu. Hän nuuskaisee jättiä epäluuloisesti ja sitten kääntää huomionsa takaisin muihin osanottajiin, vaivoin pitäen saastakiven esille tuoman primitiivisen puolensa hallinnassa etteivät isännät olisi pettyneitä hänen suoritukseensa.
"Monta, monta. Liian vähän."
Skaven kikattaa hieman välähdyksen menneisyydestä tuoden mieleen ne ajat, jolloin pienestäkin ruuanmurusesta käytiin kamppailua ja vahvemmat tappoivat heikot ryhminä.
"Heikot kuolee. Kuolee."
Scor katselee epäluuloisena ympärilleen, kuin luullen ettei kukaan ollut kuullut hänen mutinaansa ja laahustaa ryhmätoverinsa perässä odottamaan taisteluiden jatkumista.
---
That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die.
Taisit Exe unohtaa, että Ellon taistelee ratsailta, vaiko draaman takia taistellaan jalkaisin, mutta pidetään kaikki ratsun antamat buustit?
Gah hyvin minäkin olen noita pörröjä lukenut, kun jo kaksi mokaa hahmoissa. Yhtä pidin vampyyrinä (Mortal kaamos oikeasti.) ja sitten IRiaDin haltiaa pidin delffinä. No erehtyminen on inhmillistä.
Mites muuten nuo lopputaistelut nyt oikeasti siis menee? Ihan normaalina Skirmishinä, jolloin voisi ihan pysyä poissa lähiksestä ja vain ampua, vai miten?
Ellon katseli ympärilleen ja näki parinsa Lairathin vasemmalla, hän oli nähnyt tämän taistelun ja muisti miten vaarallinen nainen oli jousensa kanssa. Kyllä taistelutaidot ja ampumataito yhdistettynä he olisivat voittamattomia.
Pörrösuoni on nyt ehtynyt, joten en kirjoita enempää.
@IRiaD
Juu kyllä se pikkunapero pitää laittaa nyt linjaan, ettei ala kukkoilemaan.
Viimeksi muokannut Half-breed, Ti 26.02.2008 13:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.
Nocharim kirjoitti:
@Lihis: MItä vikaa skaveneissa on? :P
Se vaan, että koita tässä nyt sitten keksiä miten tuommoisen kanssa tapellaan. Perhana.
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?
Aamukasteen vielä ollessa kasvien lehtien päällä aloin piakkoin heräilemään. Minulla ei ollut mitään hajua missä olin saatika miten tänne olin päässyt. Jostain syystä kuitenkin makasin keskellä metsää, lähellä kaupunkia pelkkä tyhjyys vieressäni. Missään ei näkynyt ketään eikä kestäkään kuulunut mitään. Mitään tietoa eilisestä ei ollut vaan muistissa oli vain edellispäivän tapahtumat. Viimeisin muisti oli, että olin menossa yöunille ja aamulla varhain ottelemaan petoa vastaan. Koska herään nyt, toivottavasti elossa, en voi olla mitään muuta kuin voittaja. Mutta miksi olen täällä? Peto. Niin, se peto, joka halusi, että tuon hänelle raatoja. Voittajana toteutin hänen toiveensa ja toin hänelle pedon osat, jotta hän kykenisi kokoamaan itsensä samaan muotoon kuin mitä hän oli joskus silloin.
Tuuli yltyi ja puut humisivat.
Säikähdin kuullessani tuulen huminan, koska pelkäsin, että Peto yrittäisi ottaa yhteyttä minuun. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Ei inahdustakaan. Ei mitään. Kummasti kuitenkin päähäni tuli ajatuksia etsiä epäkuollut rinnalleni. Kaksin olisi parempi taistella ja tarpeen tullen voisin juosta pusikkoon piiloon ja antaa hänen tappaa kaikki vastukset. Niin. Sitten kun en enää tarvitse häntä voisin iskeä häntä selkään. Silloin voisin olla vapaa tästä helvetistä, jossa Peto minua pitää. 4 suurta otteliaa olisi loistava lahja, jolla ostaisin vapauteni. Niin. Niin sen täytyy olla. Tavata, tapella ja pettää. Niin. Niin minä teen. Oli toverini kuinka häijy tahansa hän ei kestäisi hampaitani kun isken ne hänen suloiseen lihaan kiinni. Niin juuri. Niin minä teen. Iloisen riemukkaasti kieli suun ulkopuolella lähdin kulkemaan kohti kaupunkia ja etsimään toverini, joka kohta kohtaisi paremmansa.
Kaiken laista ehti tapahtua yön aikana. Minä kuitenkin olisin halunnut olla IRIAdin pari. Oltaisiin voitu leikkiä Gimliä ja Legolasia.
El edit: Lihis, olisitkos muuten sitten ollut iloinen, jos minä olisin ollut parisi? Höh, mitä minä kysyn oikein. Kyllähän nyt Ogrelle pitäisi gobbo kelvata kamuks kun muistuttaa gnoblaria toisin kuin haiseva rotta fellbladellaansa.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Minä kuitenkin olisin halunnut olla IRIAdin pari. Oltaisiin voitu leikkiä Gimliä ja Legolasia.
Joo olisihan se minullekin ihan hyvin kelvannut, mutta haltiat nyt vain natsaavat paremmin yhteen.
Mutta joo, kelpaakos sulle ja Ivanille jos me Halffin kanssa haastetaan teidät??
Diogenes kirjoitti:Mutta on ne ajat muuttuneet ... muistan sen ketjun missä IRIAD oli ketjun huonoin vitsi, ja nyt kaikki muut ovat niitä vitsejä IRIADiin verrattuna :P
Kuullessaan että vihernahkainen 'rotta' olisi hänen parinsa, Ivan sanoi itsekseen: "Tämän täytyy olla vitsi. Minun, mahtavan Ivanin, pariksi annetaan pieni vihernahka. No, kaipa he pitävät minua niin ylivoimaisena ja ajattelevat etten kaipaa parempaa paria." Tämän jälkeen ääni hänen päässään sanoi: "tarvittaessahan vihernahkaa voisi käyttää lyömä-aseena, ja jääpähän ainakin sinulle enemmän tapettavaa. Blood for the Blood God!!"
El Capitan kirjoitti:
I Ride in a Dragon kirjoitti:Mutta joo, kelpaakos sulle ja Ivanille jos me Halffin kanssa haastetaan teidät??
Challenge accepted.
Vai onko P.Ämmällä jotain vastaan sanomista tai vaikkapa Exeliinillä?
Eipä ole mitään tuota vastaan, haltioita on aina kiva hakata :).
The plan required something that felt no pity. No pain. No fear. Something unstoppable.
Ivanin tullessa eteeni, nostin leukaani ylös. Hän oli korkea, suorastaan jättimäinen minuun verrattuna. Miekka hänen kädessään odotti hetkiä, jolloin saisi riistää joltain hengen jumalalleen ja karjuen sotahuutoaan korvissani alkoi soida. Parempaa kumppania en kyennyt odottamaankaan, hän oli loistava. Pelottava ja voimakas. Niin fyysisesti kuin hajuiltaan. Hän haisi melkein yhtä kuvottavalle kuin keitetty peruna. Päässäni alkoi huimata ja pian se valtasi tilapäisesti koko ruumiin ja lysähdin maahan. Tajuttomana, vain hetkeksi.
Ivanin rynnistettyä ovesta ulos kohti seuraavia onnettomia henkilöitä, joilla oli rohkeutta ja sisua uhmata häntä. Hän selvästi janosi veren makua yhtä paljon kuin minä itse. Siristellen silmiäni hetken aikaa näköni palautui hiljattain ja pinkaisten juoksuun sain etumatkan kiinni ja pian löntystin eteenpäin uuden "ystäväni" vierellä. Kohti seikkailuja, ja kuolemaa. Valitettavasti kuolema koittaisi hyvin pian toiselle meistä. Ivanille. Joko vihollisen kädestä tai minun. Toivottavasti sen jälkimmäisen.
Ryhmämme komentaja Zlad ja hänen palveliansa Iivana Julma haluavat verta. Neitien verta.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Joo. En osaa laskea, mutta ihan sama. Onpahan valinnanvaraa. Enivei, käyn mielelläni kaikki taistelut jalkaisin, koska ratsastavia taistelijoita kuvaillessa on paljon vähemmän mahdollisuuksia.
Otteluparit kierrokselle kaksi: kirjoitti:
Helbrun ja Scor vastaan Ikkit ja Rexor
Zlad ja Ivan vastaan Ellon ja Lairath
Gunbash ja Helspite vastaan Illandien ja Vyragith
Otteluparit kierrokselle kaksi: kirjoitti:
Helbrun ja Scor vastaan Ikkit ja Rexor
Taktiikaksi suosiolla rotat vastakkain, Helbrun ei kauheesti pysy minkään Ikkitin perässä. Rexoria vastaan paljon paremmat mahkut.
Heittelis jo. ;P
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?
