Challenge of The Dark Gods: Se on loppu nyt!

[xxSEBBOxx]

Hahaaa :P en kyllä olisi uskonut että hahmoni NÄIN juusto olisi, mutta eihän se haitta kun tuurikin on vielä puolellani :)

Gúdrun katsoi kun harmaa ritari paloi hiljakseen pois ja käänsi selkänsä tämän savuavalle ruumille. Lumi alko hiljakseen tippua tavaasta hänen päällensä matkalla tyrmiin."Aivan liian helppoa" tuhahti Gúdrun." Mutta huppumies sanoi että jotain tapahtuisi ennne finaaleita". Yhtäkkiä keskeltä kraateria, joka oli tominut areenana, alkoi kuulua rätinää ja näkyä salamointia. Gúdrun tunsi kihelmöintiä ihollaan. Kaikki muutkin areenalla olleet kääntyivät katsomaan mitä tapahtuisi.

[Terminator Sergeant]

Muhahaa, 'cause I'm evil and omnipotent, I thus declare a new fighting system for this round!

Kaikki kolme pelaajaa ovat areenalla yhtä aikaa, ja jokaista vastaan tulee loputon määrä demoneja, zombeja sun muita otuksia, kerrallaan määrä joka riippu siitä miten kyrpiintynyt minä sillä hetkellä olen :D
Otusten tehot kasvavat tappojen kasvaessa. Aloitellaan LatDin mutanteilla, jatkosta päätän sen mukaan mikä kirja onpi lähistöllä. Muhahaa.

Ensimmäinen joka kaatuu, häviää, ja jäljelle jääneet kaksi menevät jatkoon.

Muhahaaa.

[IceWind]

Ugh, nyt kyllä tuli tappio, melko varmasti. :D

Komissaari seisoi näköetäisyyden päässä areenasta, rukoillen Keisaria. Kolme, kolme oli heitä jäljellä. Miten se oli mahdollista, voittajaahan oli nyt mahdotonta päättää, eivät kai he kolmestaan taistelisi? Auringonsäde läpäisi pilvet ja valonsäde lankesi hänen päälleen. Aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa otteluiden aikana. Oliko se todella aurinko, vai Keisarin siunaus? Olipa se mikä tahansa, sai se silti aikaan komissaarin rauhoittumisen. Keisari oli vapahtanut hänen sielunsa, niin sen täytyi olla. Vanhus tunsi itsensä voimakkaammaksi kuin aikaisemmin, nuoreksi jälleen. Valo tavoitti komissaarin haljenneen miekan, joka tuntui imevän sen energiaa itseensä. Miekka syttyi liekkeihin, muttei palanut. Ikääntynyt mies kiitti Keisaria, vaihtoi miekkansa vasempaan, metalliseen käteensä ja lähti astelemaan kohti areenaa, ottelunsa olisi pian alkamassa. Selässään hän tunsi lämpöä, aivan kuin valo seuraisi häntä. Garon hymyili.

Innostuneen yleisön huuto kuului areenan porttien taakse. Kaikki tai ei mitään, nyt mentiin. Avattuaan portit Garon näki molemmat vastustajansa, mutta nämä eivät välittäneet hänestä. Vastustajat tuijottivat areenan toiselle puolelle, vankisellien luokse. Komissaari asettui muiden ottelijoiden keskelle ja tarkkaili itsekin vankisellejä. Valo tuntui kaikkoavan ja vanhuksen mieli tummui jälleen. Kalterit kirskuivat noustessaan, nyt se oli alkamassa.

Odottaa innolla :)

[Terminator Sergeant]

"Tällä kierroksella näemme, kuka on kaikista selviytyjistä sitkein! Päästäkää avustajat irti!"

Fullscale Survival in Hell

Garon, Gudrún ja Extremis seisovat keskellä areenaa. Katsomosta joku lasauttaa Extremisiä aina lievällä sähköshokilla, jos tämä yrittääkään syödä muita kolmikosta.
Sivujen ovet aukeavat kirskuen. Sisään valuu hitaasti liikkuvia, pöhöttyneitä zombeja.
"Pah, heikkoa..." Gudrún hymähti ja syöksähti eteenpäin, iskien paloiksi edessään olleet epäkuolleet. Garon ja Extremis tekivät saman, silpoen kaikki eteensä tulleet. Kolmikko pyöri ympäri areenaa niitaten kaikki zombit. "Jassoo, tässäkös tämä oli..." Garon ei kerennyt lopettaa lausettaan kun luodit vinkuivat hänen kasvojensa ohi. Tuliasein varustautuneita mutantteja tulvi porteista. Luotisade pyyhki Garonia, yksi luodeista upoten olkapäähän. Kaksi ampujista räjäytti itsensä epäluotettavilla aseillaan, ja viimeisetkin hajosivat voileipiä muistuttavaan tilaan raivostuneen komissaarin hyökätessä. "Keisari suojelee!"

Gudrúnkin jäi suihkuun, joutuen väistelemään kymmeniä ammuksia, joka taas ei millään tavalla hidastanut häntä, vaan kieroutunut eldar näytti suorastaan hyppivän lentäviä luoteja pitkin yliluonnollisella ketteryydellä, repien vastuksensa vaivatta paloiksi.

Extremiskään ei jäänyt muista jälkeen. Yksi luoti upposi hirviön kitiinikuoreen, mutta sellaiset pikkuhaavat eivät edes noteeraudu olennon aivoihin, vaan hirvittävällä kirkaisulla kaikki mutantit levittäytyvät kimpaleiksi seinille.

Viimeisen pikkuotuksen kuollessa, kirskaisun saattelemina saapuu areenalle paljon suurempia, lähes kolmemetrisiä eliöitä, jotka ovat yhdistelmä kaikkea ajateltavissa olevaa.
Olennot käännähtivät kohti taistelijoita, vain huomatakseen jokaisen olevan jo heidän kimpussaan.
Gudrúnin koktaili pyöri suonissa, tämän iskiessä kätensä yhden otuksen läskeistä sisään. Osuma ei kuitenkaan ollut kriittinen, ja otus heilautti kättään vastaiskuksi. Helppo väistö. Pyörähdys. Kaunis osuma, joka irrotti otuksen pään, saaden lumen punertumaan metrien säteellä.

Extremis oli täydessä touhussa. Sillä oli vastassaan kolme otusta, mutta ongelmia sillä ei ollut.
Suurten käpälien hailautukset teurastivat silmänräpäyksessä kaksi, ja kolmanneltakin irtosi kurkunpää, saaden sen kaatumaan maahan kakoen.

Garonilla oli enemmän ongelmia. Lyhyt miekanpätkä ei oikein tahtonut leikata hirviötä, tuottaen silti ison reiän tämän kehoon. Mutanttiolento iski takaisin. Luitamurskaava ote nosti vanhan miehen päästään ilmaan. Urheasti pistäen vastaan, Sweich leikkasi käden irti kyynärpäätä myöten, mutta pudotessaan maahan tuli muutama muu paikalle. Komissaari musertui epämääräiseksi mytyksi kolmen lihaskimpun repiessä ja raastaessa häntä. Viimeisillä voimillaan hän repäisi kranaatin vyöltään, iskien sillä itseään. Räjähdys hävitti Keisarin miehen totaalisesti, viipaloiden otukset hänen ympäriltään.

Laserkarbiinien laukaukset kaatoivat viimeiset otukset.
"Seis! Meillä on enää kaksi! Tämä kierros on päättynyt!"
Kaapumiehet heiluttivat banderolleja umpipäissään.
"Joo, enää kaksi päätöntä kier.. kie.. mitä lie!"

Yeah, instakilliä strena 6 iskuista kaatoi Garonin. Gudrúnia ja Extermistä ei TAASKAAN päästy edes lyömään, firearmeistakaan eivät osumaa ottaneet.

Ja turha kuvitellakaan että vielä seuraavaksi olisi normaalia matsia.

Muhahahaa.

Ai juu, Extremis kiskaisi slaaneshin puolelleen, Gudrún repäisi Khornen suosiota.

Muhahahahaaa.

[IceWind]

Ai perskele, arvasin. Hemmetin NPC :D

Raadeltu komissaari hapuili vyötäröltään kranaattia verisin sormin. Jokainen sekunti lisäsi tuskaa ja kipua, muttei fyysistä, vaan henkistä. Hän oli viimeinen Keisarin taistelijoista, ja hän oli epäonnistunut. Viimeisenä tekonaan hän pyyhkisi nuo otukset maan pinnalta itsensä mukana. Kyyneleet virtasivat vanhuksen kasvoilla, jokainen polttaen kuin happo koskiessaan haavoihin. Hän tunsi kranaatin raa'an muodon sormiensa välissä, hän irrotti sen vyötäisiltään ja poisti sokan. Keisari armahda. Viimeinen viilto miekalla, hän iski kranaatin polveensa. Räjähdys kadotti hänen maallisen ruumiinsa jäänteet. Jäljelle jäi vain haljennut miekka, jonka kahvassa luki: "Komissaari Garon Sweich, Keisarillisen kaartin sankari, Vistornin pyhimys."

Hänen sielunsa ajelehti Poimussa, etsien Keisaria, kotia, viimeistä leposijaa.
Kiitän ja kumarran, kaartilaisista ei ole grande finaleen :D
IWedit: Vapaaehtoisia järjestämään seuraavaa 40k-areenaa?

[Lihamestari]

IWedit: Vapaaehtoisia järjestämään seuraavaa 40k-areenaa?

Löytyy. Pistetäänkö heti pystyyn?

[Tel Janin Aellinsar]

IWedit: Vapaaehtoisia järjestämään seuraavaa 40k-areenaa?

Löytyy. Pistetäänkö heti pystyyn?

Laskekee minut mukaan. Tällä kertaa joutuu kyllä miettimään hahmoa, kun edellinen tuli kuin lahjana jumalilta..

[Terminator Sergeant]

"Kaksi taistelijaa on selvinnyt! Aloittakaamme toiseksi viimeinen ottelu, jonka voittaja menee Areenan Mestaria vastaan!! Jos hän selviää siitäkin, saa hän kysyä Jumalilta toivettaan!!
Verta Veren Jumalalle!
Edistystä Muutoksen Herralle!
Kuolemaa Tautein Isälle!
Kauneutta Pimeyden Prinssille!

Alkakaa!!"

Viimeinen PvP matsi!

Gudrún VERSUS Extremis Di

Kaapumiehet, yhä päissään, lumen peittäminä areenan reunoilla hoilaavat ja heiluttavat Eldarin ja hirviön kuvilla varustettuja lippuja.
No johan on kumman, miksei täällä ole mitään kunnon lippuja, Gudrún mutisi itsekseen. Sitten hän huomasi selkänahasta tehdyn rievun, jossa oli hänen kasvonsa. No niin, nyt tämä näyttää hyvältä, hymähti hän ja asettui taisteluvalmiiksi. Tästä tulee rumaa.

Extremis suhahti lumipöllyssä häkistään. Gudrún hyppäsi tämän yli, syöksähti taaksepäin ja yritti osua otukseen. Hanska puri tyhjää ilmaa. Samperi, sehän on yhtä nopea kuin minä!
Nopeasti hän naksautti tiputuslaitteet syöttämään aineita hänen verenkiertoonsa. Gudrún syöksyi lähes sokeana lumipölyn läpi, mutta siitä huolimatta sai osuttua johonkin, mutta kitiinikuori torjui lyönnin täysin. Mitä ihmettä, eihän tuon pitäisi olla mahdollista, ajatteli hän kunnes huomasi tuon omituisen sinisen tulen, joka tanssi olennon ympärillä. Se sama tuli, joka oli pelastanut sen hänen vähäisemmän serkkunsa tulelta.
Suuret kourat iskivät takaisin, mutta kuin ihmeen kaupalla, eldar onnistui hikisesti väistämään kaiken, mitä hirviö iski hänen suuntaansa. Se on vahvemoi kuin minä, ja kestävämpi. Pitää lopettaa nopeaan, Gudrún järkeili veren kohistessa ohimoillaan.
Uusi, voimakkaampi yritys. Pitkät sarjat jyystivät olennosta kimpaleita irti, saaden sen roiskimaan verta joka suuntaan. Mutta se ei kaatunut.

Päinvastoin, otus tuli uudestaan kimppuun entistä kovemmalla voimalla. Kourat tarttuivat eldaria jokaisesta raajasta.

Ei! Ei! Ei! Tämä ei voi tapahtua! Joku saaterin torakka EI VOI olla nopeampi kuin minä! Gudrún päästi kimeän huudon huomatessaan oikean kätensä repeytyvän irti. Veri räjähti ulos tynkäraajasta, samalla kun pienemmät keskikehon raajat moukaroivat häntä mahaan. Voimakas potku lennätti eldarin kymmenien metrien ilmalentoon, joka päättyi rumannäköiseen alastuloon. Hän mätkähti maahan, pyörähti ympäri useaan kertaan ja lopulta pysähtyi liikkumattomaksi kasaksi lumeen. Extremis seurasi nopeaan perässä.

Architen runneltu ruumis ei kuitenkaan päättänyt luovuttaa. Hän nousi ja väisti hyökkäävän otuksen. Tämä kääntyi iskien Gudrúnin polveen. Jalka napsahti poikki, suihkuttaen yhä enemmän verta ympäriinsä.
Tämähän ei tähän päättynyt, senkin syöpäläinen, mutisi eldar tuskankirkunansa jälkeen. Kiiluva hanska syöksähti eteenpäin. Väsynyt isku ei kuitenkaan enää lähestulkoonkaan vetänyt vertoja veren makuun päässeelle alienille, joka väisti se ja irrotti samalla hetkellä puolet Gudrúnin kehosta mennessään.
Tässä vaiheessa kiduttajasta tuli kituva läjä, joka makasi säälittävänä yltympäriinsä punaisessa lumihangessa.

Extremis ei kuulunut rotuun, joka olisi tuntenut termiä "kidutus".
Se siirtyi brutaalin tehokkaaseen tapaan keräämään voitetun vastustajansa biomassan.
Gudrúnin elämä karkasi hänestä verisessä silmänräpäyksessä.

Justiinsa joo, ekalla kierroksella kumpikaan ei saa mitään aikaan, sitten Gudrún iskee 3 wundia sisään, johon vastauksena Extremis iskee sen 8 instakilliä sisään. Että näin.

[Terminator Sergeant]

Kait se viimeinenkin matsi on käytävä. Elikkäs siis ;

Kaapumies seisoi punaisena mustuutta vasten. Umpihumalassa, mokoma. "Ja nyt, ystävät ja loputkin, tulemme näkemään kaikkein viimeisimmän tai.. ta.. taistelun! Yksi Gladiaattori on vielä jäljellä, ja hän saa vastaansa Jumalten itsensä taistelijat! Antaa palaa! Hic."

Extremis Di VERSUS Kaaosjumalten Soturit

Extremis käveli varovasti areenalle, se haistoi että jotain oli vialla. Jostain kuului kirkunaa ja jättimäinen demoni tippui areenalle. Se oli suuri, sillä oli viisi kättä ja sorkat. Extremis syöksyi välittömästi kohti otuksen huutaessa jotain käsittämätöntä.
Extremis iski ohi. Mikään ei osunut olentoon joka tuntui koko ajan tietävän mitä toinen ajatteli. Vsataisku oli brutaali, Extremis lenti osumien voimasta taaksepäin, muttei vahingoittunut murtunutta raajaa pahemmin. Se hyökkäsi uudestaan. Otus rynnisti päälle, mutta tällä kertaa harkittuna ja tähdättynä kolmen raskaan iskun rypäs räjähti demonin rinnassa. Se kaatui taaksepäin huitaisten vielä kerran miekallaan, repäisten palan kitiiniä mennessään. Sitten hiljaisuudessa se lopetti liikkumisen.

Extremis oli voittanut Slaaneshin demonin.

Ennenkuin Extremis pääsi raadolle asti, maasta räjähti esiin jättimäinen ja JÄRKYTTÄVÄN pahanhajuinen olento. Olennon sormista lensi mustia säteitä, mutta ilmeisen tähtäysongelman vuoksi kaikki lensivät mikä minnekin, mutta kaikki väärään suuntaan.
Olento lyllersi eteenpäin Extremiksen juostessa kohti. Kourat upposivat demonin läskeihin, tekemättä muuta kuin pintanaarmuja. Se huitoi ruosteisella miekallaan, mutta sininen tuli tanssahteli jälleen alienin yllä suojaten se osumalta. Pienemmät demonit joita tursui suuren mahasta, yrittivät purra Extremiksen jalkoja epäonnistuen säälittävästi.
Pesueherra koetti jälleen, tällä kertaa päätä kohti. Joku demonissa kilpisti iskut pois, eikä edes yhtä haavaa saatu aikaiseksi. Demonin omatkin lyönnit pyörivät jossain missä vihollinen ei ollut.
Seuraava hyökkäys oli menestyksekkäämpi, Extremiksen hypätessä olennon niskaan ja purressa sitä poikki pala kerrallaan. Suuri rohjake kaatui kuolleena.

Extremis oli voittanut Nurglen demonin.

Jälleen räjähdyksiä maassa. Suuri, lepakonsiipinen otus nousi maasta ja karjahti tappaen lähimmät katsojat. Extremis hyökkäsi jälleen survaisten toisen kätensä demonin rintakehästä sisään. Se mylvi ja raivosi, viskasi tyranidin irti ja hyppäsi päälle. Suuri kirves laskeutui, kilpistyi pesueherran kouraan ja iski uudestaan. Extremis ei kerennyt väistää, ja verisessä sekunnissa oli alienin pää irronnut ja liittynyt Veren Jumalan valtaistuimeen.

Extremis ei ollut voittanut Khornen demonia.

Dodih, se siitä. Keeper of Secrets alas, GUO alas ja Bloodthirsteriltä 2 woundia pois. Sitten kuoli.


Areena on nyt sitten virallisesti päättynyt, desu. Voittaja : minä.