On vain kaksi tapaa harrastaa...

[MetalliMursu]

Itselleni on ihan sama voitanko vai en. Itselleni on pakkomielle tehdä fluffikas lista.

Kummassakaan peli-tyylissä ei ole pahaa. Niissä on jotka välittävät voitosta aina.

Agreed.

Itse tunnustaudun "teemapelaajaksi". Oli peli mikä tahansa, niin pyrin aina mahdollisuuksien mukaan löytämään jotakin joka tekee joukosta minunnäköiseni.

Agreed.


Itselleni edes pelaus tässä harrastuksessa ole niinkään tärkeää - Pointtina on maalata mahdollisimman tyylikästä armeijaa, jota sitten ne harvat kerrat voi pelipöydällä esitellä YLPEÄNÄ. Pelissäkin tarkoitus on todellakin vain pitää hauskaa, mutta leikkimielinen kilpailu on plussaa. Eli ehdottomasti kakkosen puolelle kallistun minä.

[Anselmi]

Sleepy Sleepershän ton biisin veti tv-kortsumainoksessa ja hyppi mustissa jätesäkeissä.
Minkä jälkeen kaverin 7v. pikkusisko sanoi vanhemmilleen että hänkin haluaa harrastaa seksiä.

Ja pelaamisesta:

Warhammerit on seurapelejä, ei rahapelejä. Esim. jos Las Vegasissa järjestettäisiin miljoonan dollarin
turnaus pitäisi joka pöydässä olla pari koulutettua tuomaria, lakimies, poliisia ja palokuntaa.
Toimisiko sittenkään? Pelien kesto voisi venyä uskomattomaksi.

Backgammon on oiva rahapeli. Sitä tulee hakattua joskus huvikseen daamin kanssa mutta kavereita vastaan aina rahasta. Peli vain toimii paremmin panoksella ja tuplausnopalla. Ja voi loppua vuorolla 2.

Pointtina se että warhammereitä ei ole suunniteltu aukottomaksi voitontavoitteluksi.
Tämän suurin osa tietääkin mutta se on hyvä pitää mielessä myös kun purkaa figujaan
turnauspöydälle.

Asenteesta vielä; kaikilla on huonoja päiviä ja monen pelin turnausputki on aika rankkaakin.
Omalle kohdalle on käynyt että tyyppi jota vastaan olen luovuttanut kun peli muuttui turhan nihkeäksi
paljastui seuraavassa turnauksessa kunnon kaveriksi. Syytä on yleensä molemmissa.

Listoissa kannatan liberaalia linjaa. Armeijan suunnittelu paperilla on hauskaa ja iso osa taktiikkaa.
Tykkään että turnauksiinkin pitäisi päästä ihan armybook/codex listoilla. Armeijan rakentaminen ja maalaaminen on sen verran työlästä ja hidasta että ei joka turnaukseen ehdi tai halua kokoonpanoa muuttaa. En halua yleistää, koska poikkeuksia on mutta olen havainnut että ne jotka ovat kaikken eniten powerpeliin päin eivät panosta figujensa ulkonäköön vimosenpäälle ja toisinpäin.

Kovalta listalta voi ottaa ihan viihdyttävästikin neppariin, mutta jos listaa vastaan ei ollut lainkaan
kiva pelata kannattaa siitä sanoa rakentavasti pelin jälkeen.

[The Captain]

Saas muuten nähdä mitä 40k-puolella 5. laitos tuo tullessaan turnauspeleihin.
Nyt kun Victory Pointteja "ei ole olemassa", olisi mielenkiintoista nähdä turnaus joka perustuisi tuohon uuteen filosofiaan. Eli 2/3 skenaarioista olisi ainoastaan objektiivien hallussapitoon perustuvia, ja 1/3 jonkinlaisia Killpoint-härdelleitä.

Mites Suomen skenen tulevat turnaukset? Vieläkö vedellään vanhoilla victory pointeilla?

Puokin edellisessä turnauksessa pelattiin ilman victory pointteja, kaksi kolmesta skenaariosta objektiivien hakua.

Lopputulos: kahdeksan obliteraattorin lista voitti. Okei, ei toki kenen tahansa obliteraattorilista, kyllähän noita copy-paste-oblihärdellejä on enemmänkin nähty pitkin turnauksia, mutta Halmeen Jukkahan se niillä yleensä voiton vie, joten kyllä pelaajallekin on tunnustus annettava siitä, että pelaahurjan juustoisella armeijalla paremmin kuin muut samalla listalla pelaavat. Kakkoseksi tuli noppatuuripelaajan Deathwing.

Ei se kyky hakea objektiiveja poista sitä, että riittävän paha vastustaja vain ampuu pois sen vastapuolen ja sitten hakee ne objektiivit, jotka pystyy.

Tenniksenpelaaja-kaverisi taitoja kukaan tuskin epäili ja selvää on, että olisi voinut teurastaa muut milloin vain kentällä, jos olisi halunnut. Tuossa mielestäni on jo selkeä ylivertaisuus osoitettu, eikä kyse ole enää sikäli mistään kilpailusta.

Eikös samalla lailla ole figupeleissäkin jo osoitettu obliterator horden tai sekademoniarmeijan ylivertaisuus, eikä kyse ole enää mistään kilpailusta?

[Haddock]

Ei se kyky hakea objektiiveja poista sitä, että riittävän paha vastustaja vain ampuu pois sen vastapuolen ja sitten hakee ne objektiivit, jotka pystyy.

Kyllähän noissa Silverin paljon ylistämissä pikkupeleissäkin (joissa tapoilla ei ole mitään merkitystä) käy oman kokemuksen mukaan niin, että kovempi lista pyyhkii ensin heikommallaan lattiaa, jonka jälkeen objektiivit voi sitten pelin lopulla käydä helposti koppaamassa kun toinen makaa verisenä maassa.

Tätä voi tietenkin yrittää hieman kiertää skenaarioilla joissa lasketaan objektiivipisteitä joka vuoron lopulla, jolloin viimeisen vuoron objektiivinkoppaamisella ei vielä välttämättä voita, mutta yleensä objektiivien keräily tuo osapuolet lähekkäin (vaihtoehto voisi olla jokseenkin tylsä) ja tappeluhan siitä syntyy. Jos objektiiveja taasen on eri puolilla kenttää, kysymykseksi asettuukin miten parhaiten jakaa joukkonsa ja kurmottaa vastuksia kahdessa tai useammassa eri paikassa ennenkuin kopataan ne objektiivit.

Kyllä se juusto vaan objektiivejakin pyörittää, kunhan lista on järkevästi rakennettu eikä mitään viittä yksinäistä superjyrää jotka eivät millään saa objektiiveja suoritettua.

[Black scars]

Eikös samalla lailla ole figupeleissäkin jo osoitettu obliterator horden tai sekademoniarmeijan ylivertaisuus, eikä kyse ole enää mistään kilpailusta?

Kilpailu onkin sitä vastaan, että pystyy voittamaan nuo armeijat. Kokonaisuudessa antiarmeijan mahdollisuudet senkun kasvaa, kun aina lisää ja lisää pelaajia kopioi voittajaformaattia.

Joskus vuonna papu ja varsi, eli muutaman vuoden ajan joskus 90-luvun puolessa välissä, tuli pelattua Mtg:n turnauksia. Pelasin aina itse tehdyllä pakalla (kerran kaverin mono blue deckillä), enkä koskaan kahta turneeta samalla. Ihan kohtuullisesti niillä pärjäsi. Kohdepakan voitti antikamoilla ja muut sillä, ettei vastustajat tienneet miten outo pakka toimii. Necroja vastaan tehty stasis-pakka taisi jopa päätyä jonkinlaiseen Wizardsin hall of fameen, tosin muiden pelaajien hyvän menestyksen myötä. Jatkuva korttien ostaminen kuitenkin jäi kakkoseksi, kun innostuttiin näistä hammereista.

Korteillahan pelataan monia erilaisia versioita ja myös sealed turnauksia, joissa ei tosiaankaan saa samaa pakkaa kahdesti vastaansa. Samalla tavalla hammereissa armeijan rakentelu on yksi formaatti, jossa on juuri tarkoituskin voittaa sillä ylivertaisella listalla. Sitten on noita tiukkoja ETC-tyypisiä komppeja, joiden on tarkoitus korostaa pelaajien pelitaitoa.

[Silveri]

Kyllähän noissa Silverin paljon ylistämissä pikkupeleissäkin (joissa tapoilla ei ole mitään merkitystä) käy oman kokemuksen mukaan niin, että kovempi lista pyyhkii ensin heikommallaan lattiaa, jonka jälkeen objektiivit voi sitten pelin lopulla käydä helposti koppaamassa kun toinen makaa verisenä maassa.

Jos maastoa on nolla, käy toki helpostikin näin, eikä se tätä listaongelmaa poista. Tarkoitukseni oli sanoa, että hyvällä skenaariosuunnittelulla pystytään rampauttamaan jossain määrin näitä pelkkään tuhovoimaan pohjaavia listoja ja tällöin turneissa pärjäävät hieman tasapainoisemmatkin listat, joissa on reagointivaraakin.

[Mayhemia]

Tenniksenpelaaja-kaverisi taitoja kukaan tuskin epäili ja selvää on, että olisi voinut teurastaa muut milloin vain kentällä, jos olisi halunnut. Tuossa mielestäni on jo selkeä ylivertaisuus osoitettu, eikä kyse ole enää sikäli mistään kilpailusta.

Eikös samalla lailla ole figupeleissäkin jo osoitettu obliterator horden tai sekademoniarmeijan ylivertaisuus, eikä kyse ole enää mistään kilpailusta?

Pointtisi olisi relevantti, jollet olisi juuri aikaisemmin sanonut Halmeen pelaavan paremmin samalla listalla kuin muut. Kilpailua siis on.

[The Captain]

Pointtisi olisi relevantti, jollet olisi juuri aikaisemmin sanonut Halmeen pelaavan paremmin samalla listalla kuin muut. Kilpailua siis on.

Ah, mutta kontekstissaan pointtini juuri onkin relevantti. Halmeen Obli-horde turnauksessa on tennismestari tennismestareiden joukossa, jolloin kilpailua onkin. Halmeen obli-horde kotikampanjassa olisi tennismestari humanistityttöjen liikuntakerhossa, jossa kilpailua ei ole.

[Vile]

Ymmärrän kyllä ton näkökannan, mutta en oikein ymmärrä sitä, miksi tuo pitää tuoda esiin tähän keskusteluun? Ainakin henkilökohtaisesti turnauslistojen kokoonpano on ollut täysin eri kuin jonkun kaveriporukan kännipelailuun tarkoitettujen listojen setuppi - toki jos toisin ei olla sovittu. Jos joudut toistuvasti pelaamaan copypaste-not-balanced -listoja vastaan himassa pikkuveljeä vastaan, niin varmaan kannattaa huomauttaa asiasta pikkuveljelle ennen kuin alkaa itkeä siitä keskustelupalstalle. Tämä siis ihan muillekin porupettereille, ei todellakaan Kipparille.

Mitä nyt ylipäätään tulee tähän ainaiseen peitsentaittoon siitä, miten peliä pitäisi pelata, mitään lopullista totuutta tuskin kukaan ikinä saa selville. Pääosin siksi, ettei sellaista ole olemassa.

Jos osallistut turnaukseen otat samalla riskin, että joudut pelaamaan sellaista pelaajaa vastaan, jota oikeasti kiinnostaa korkealle sijoittuminen. Tällöin kaveri tuskin nostaa pöydälle isoa yksikköä trolleja. Jos kuitenkin itse nostat, ei se ole vastapelaajan vika. Ehkä seuraavassa pelissä vastaan saat jo jonkun, joka heittää vastaan ison yksikön hilparimiehiä. Swiss kuitenkin on käytössä juuri sitä varten, että kaikki pääsisivät pelaamaan pelinsä samanhenkisiä ja "samantasoisia" pelaajia vastaan, jotta kaikilla olisi kivaa.

Helpointa on osallistua vain sellaisiin turnauksiin, missä on kompit ja samalla boikotoida niitä, joissa ei. Ja sanoa naapurin Esalle, että tässä pelissä on vaan yks rare eikä lentäviä large targetteja.

[Rosgakori]

Oikeastaan oma pelityylini riippuu tasan omista fiiliksistäni. Tietyissä tapauksissa olen turnauspelaaja, ja pelaan vain voittaakseni, mutta suurmissa osissa pelaan ihan hupipohjalla, jolla teen vain mikä on järkevintä, ja sitten vain nauretaan. Aloitin tämän pelin vain lähinnä siksi että kaverini aloitti sen ekaksi. joten pelaajana aloituspisteeni ovat aika alhaalla. Minulle hienompi tunne on nähdä koko armeija, hyvin maalattuna ja järjestäytyneen oloisena kentällä täydessä voimassaan , kun että voittaisin. Jos häviän, häviän tyylikkäästi. Ropeconin 'kytköö turnaus meni paljolti tämän pohjalta, ja hauskaa oli.

[MakeH]

Tekee mielikin huomauttaa, että minulle ongelmia ei muodosta se, että ihmiset pelaavat eri tyyleillä. Minua vituttaa se, että toisen tyylin kannattajat pätevät ylivertaisuudellaan ja kyseenalaistavat jatkuvasti muiden pelifilosofiaa. Puolueellinen mielipiteeni myös on, että tuomitsemista tapahtuu eniten tuon happyhappyjoyjoy pelimaailman kannattajien osalta.

[The Captain]

Tekee mielikin huomauttaa, että minulle ongelmia ei muodosta se, että ihmiset pelaavat eri tyyleillä. Minua vituttaa se, että toisen tyylin kannattajat pätevät ylivertaisuudellaan ja kyseenalaistavat jatkuvasti muiden pelifilosofiaa. Puolueellinen mielipiteeni myös on, että tuomitsemista tapahtuu eniten tuon happyhappyjoyjoy pelimaailman kannattajien osalta.

Saman kolikon kääntöpuoli on se, että ne hardcoreimmat pelaajat myös harmistuvat herkemmin omaan puoleensa kohdistuvasta kritiikistä, luultavasti siksi, että happyhappyjoyjoy-väki ottaa homman ylipäätään vähemmän vakavasti eikä siksi ota harrastukseensa kohdistuvaa palautetta niin henkilökohtaisesti. Yksilöllisiä poikkeuksia tietysti löytyy puolelta jos toiseltakin.

Toisaalta ei ole pelkästään figupelaajien erityispiirre pitää omaa näkemystään oletusarvoisesti muiden näkemyksiä parempana - eiköhän se ole ihan ihmiselle lajityypillinen ominaisuus.

[Huru-ukko]

Kyllä sieltä angryangry mur mur puolelta tulee erittäin herkästi vihaista palautetta, jos ihan pikkuhippusen muistuttaa, ettei kaikki pelaa heidän tavallaan ;) Hymiö huom.

[Black scars]

Keskustelut senkun kiihtyy, huomasitteko muuten, että yli kolme vuotta vanha paikallaolijaennätys meni palasiksi muutama päivä sitten? Kiihkoilu kannattaa aina.

[MakeH]

Ei mielestäni keskustelu ole mitenkään "kiihtynyt" jos sillä tarkoitetaan jotain liekittämisen tyylistä communikointia. Onhan siellä jo ilmoitettu turnauspelaamisen olevan järjetöntä yms, mutta tässä topikissa se on varmaan päästettävä sormien läpi.

[Black scars]

Ei mielestäni keskustelu ole mitenkään "kiihtynyt" jos sillä tarkoitetaan jotain liekittämisen tyylistä communikointia.

Ei, vaan viestimäärä ja käyttäjämäärä / sekuntti kiihtymistä, "On vain kaksi tapaa harrastaa..." vain nyt sattuu olemaan yksi nopeiten päivittyvistä topiceista.

[MakeH]

Juu, siinä mielessä voi olla kiihtynyt. Kaikilla varmaankin on mieleipide asiasta jota tänne tullaan kertomaan. Yllättäen kaikki ilmoittavat omansa olevan "pelatkoon miten tahtoo" vaikka tämähän ei pidä paikkansa.

[Merimetsä]

Yllättäen kaikki ilmoittavat omansa olevan "pelatkoon miten tahtoo" vaikka tämähän ei pidä paikkansa.

Totta. Ei pidä paikkaansa, mutt se on oikea vastaus. (Eihän kukaan halua leimautus -hui- ahdasmieliseksi pelaajaksi, jolla olis jotain mieltymyksiä, eihän? Kukkahattutädit rynnäkköön!) Mutta joo. En pidä power-play listoista, enkä sellaisilla pelaa. Tämä on ajanvietettä ja kyse on puhtaasti siitä, että en nauti pelaamisesta tyylillä; "jaha oblijeja, ok. Kas lisää samaa. Juku vielä lisää. Tämähän on vänkää. Tai falconi, prisma, prisma ja lentävä sirkus." Esimerkkejä riittää.

Ongelma on vain siinä, että en kykene määrittelemään tarkkoja kriteerejä armeijoista, joista en tykkää. Ja vaikka jotain yrittäisin, niin henkilö, joka etsii reikiä tällaiseen systeemiin täyttää jo yleensä kriteerit henkilöksi, jotavastaan en vaivaudu noppaa heittämään.

[Mayhemia]

Yllättäen kaikki ilmoittavat omansa olevan "pelatkoon miten tahtoo" vaikka tämähän ei pidä paikkansa.

Totta. Ei pidä paikkaansa, mutt se on oikea vastaus. (Eihän kukaan halua leimautus -hui- ahdasmieliseksi pelaajaksi, jolla olis jotain mieltymyksiä, eihän? Kukkahattutädit rynnäkköön!)

Nyt kuitenkin pitäs kait keskustella siitä yleisestä tilanteesta, missä homman vähän vakavammin ottavat pelaajat ovat jotain mörköjä. Toki täältä voi näitä suvaitsevaisuuden sanoja aina lainailla ku ihmiset feilaa.

[Black scars]

4 x siis...täh?

1. Aihehan on aika tyypillinen kehäkeskustelu, jossa syytetään toista osapuolta samasta asiasta, jota itse kuitenkin samalla tehdään. Jokainenhan kirjoittaa muille siitä, miten peliä pitäisi pelata ja samalla kirjoittaa, ettei muille pitäisi kertoa kuinka pitää pelata.

2. Samoin vastakkaista näkemystä syytetään siitä, että se yrittää esittää parempaa tai oikeaa tapaa pelata. Kaikki muu, kuin se oma tapa on parkumista tms. Eikö tuo ole juuri sitä, että dissaamalla vastakkaista osapuolta hankitaan "morale high groundia"?

3. Figuilua verrataan urheiluun. Kirjoitetaanko tenniksen sääntökirjassa, että tennistä pitää pelata siten, että molemmilla on hauskaa? Noista GW:n pelien sääntökirjojen alkupuolella olevista maininnoistahan tälläiset keskustelut juontaa juurensa. Jos jalkamies liikkuu sääntöjen mukaan 4", niin aika helppohan sääntöä on yksiselitteisesti pelata ja määrittää. Entä se hauskuus, tai pelin mielyttävyys, ei taida olla kuitenkaan mitatattavissa ihan samoin; vaikka pelin sääntöihin kuuluukin.

4. Vastuu turnauksen tyylistä on pelkästään järjestäjillä? Kyllä se minun mielestäni on myös pelaajilla. Samoinhan voisi kirjoittaa, että liikenteen turvallisuus on sen suunnittelijoitten vastuulla. Jos nopeusrajoitus on vaikkapa 120kmh, niin sen verran kovaa saa ajaa pimeällä sohjoisella tiellä ja kesärenkailla, jos se kuskin mielestä on turvallista.

Miten kirjoittajat muuten jakautuvat, ketkä ovat pelanneet faban vitosedikkaa tai sitä aikaisempia versioita ilman rajoituksia, ketkä taas kutosesta eteenpäin vastaavasti ilman rajoituksia? Olisi aika mielenkiintoista tietää, onko sillä eroa, miten suhtautuu vastuun jakautumiseen "hyvän pelin" -suhteen. Miten vastuu pelin hauskuudesta jakautuu sääntöjen, järjestäjien ja pelaajien kesken. Kyse ei ole mistään ikärasismista, vaan siitä millaiset fabaversiot on tuttuja ja onko sillä vaikutusta mielipiteisiin.