Minkä lainen pelimies olet?

[Humie]

Tuli vaan mieleen, et pitääkö kaikki itseään pelimiehenä? Jos pitää niin mikä on mielestänne sallittua? Pitääkö esim. muistuttaa jos vastustaja unohtaa taika vuoron (kyl mun mielest pitää), tai jos unohtaa esim. Terrorin?

Mun mielest oon ainaki melko rehti pelikumppani, jota tukee se et saan yleensä korkeet pelimiespisteet turnauksis. Muistutan jos taikominen tai muu kriittinen unohtuu, tai sit annan niiden hoitaa sen jälkikäteen (ellei peli oo kovin paljon edistyny siitä unohduksesta lähtien). Toisaalt en kumminkaan nyt ihan kaikkee viitti sanoo/muistuttaa, esim. jos sanon kovaan ääneen et "muistathan et Ordnance aseet ampuu ensiks", ja toinen vaikkapa vastaa myöntävästi, niin en sit enää anna sen ampuu niil muiden aseiden jälkeen. Toinen on, jos pelon unohtaminen on toistuva tapa.

Peli kummiski riippuu melko paljon siitä, et vastapuoli on rehellinen sekä omien yksiköidensä suhteen, et sun yksiköiden suhteen (ei salaile sääntöjä, ja niin poispäin).

Täytyy myöntää et kyl jossain tiukis peleis oon jättäny maintsematta just jotain tollast Terrorii tai sinne päin, mut tähän myös vaikuttaa melko paljon vastustaja (esim. onko tämä sääntöjen nillittäjä tai kovin kilpailuhenkinen).

[Riio-Kola]

Mielestäni kaikesta tärkeästä joka vaikuttaa peliin olennaisesti pitää muistuttaa ja olla REHELLINEN jos alkaa muuttamaan jotain sääntöjä omaksi edukseen ja kaveri ei esim. osaa englantia tarpeeksi hyvin lukeakseen asian sääntökirjasta niin se ei todellakaan ole mukavaa kaverille joka lähtee turnaukseen ja huomaa siellä että kaveri on huijannut kyseisen säännön kanssa niin se ei ole kivaa. Aika noloa alkaa väittämään jotain mikä on täysin väärin kesken turnauksen.

[UDoWs]

Äikän tunneilla on varmaan oltu hereillä.

"Äikän"- Ei mitään erityisen hyvää kieltä... No olipas tärkeää.
Sotavasarassa ei suuremmin kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitukseen eikä ulkoasuun ja ehkäpä hyvä niin.


Asiaan: Minä pidän hanakasti kiinni säännöistä jotka "tiedän oikeiksi" ja tämä aiheutta onkelmia jos tietoni ompi väärä. Asiosta joista en
ole varma annan taas helposti periksi ja yritän pitää yllä hyvää henkeä, jos vaikka vastustajallaani menee jo valmiiksi huonosti ja
unohtaa jotain niin yleensä huomautan asiasta, jos taas oma pelini ei meinaa luistaa niin pidän vihulaisen unohdukset omana tietonani.

[Nippe]

Yleensä huamautan vastustajalle jos boltti on ampumatta tai hevoset "potkimatta". Ja kyllä jos kus saa luvan taikoa ampumisen jälkeen (ei tästä lähtien kun joku lussu D-elf taika tappo yheksän Raudanrikkojaa). Muitten pelaamisesta en tiedä mutta jos käy niin ikävästi että suutun niin mun ukot saa leikkiä tykin kuulia.

[Runesword]

minun mielestäni tuollainen lapsellinen lässytys ei auta mitään............warhammerissa ei suinkaan pelata pelaamisen takia vaan voittamisen kaikki keinot owat sallittuja....................................................................................................................repikää tosta

[Nippe]

warhammerissa ei suinkaan pelata pelaamisen takia vaan voittamisen kaikki keinot owat sallittuja

Toi on oikea asenne. Mutta jos sä unohdat jotain ja vastustaja tietää että sä oot mulkk. niin luuletko että sanoo sulle?

[Dru Perim]

Ja sitten vain odotettaan, että milloin moderaattori laittaa tämän tänään perustetun "Runeswordin" jäähylle...


- Dru Perim

[Matti]

Itse joskus koin sen onnen ja autuuden että pääsin kunnon nilkkiä vastaan turnauksessa, joka sitten huijasi ja odotti minun unohduksiani todella innolla. Kun näitä tuli parikin kertaa vastaan, tajusi kuinka tyhjää ja älytöntä on jättää huomauttamatta jostain selvästä unohduksesta. Vähän sama juttu, että mikäli vastustaja jättää pelin väliin turnauksessa (sairastui, jäi matkalle vaikeuden takia, lähiomainen tekee kuolemaa tms.) niin hyppiäkö riemmusta massacren saannista vai todeten "voi paska, yks peli sivu suun... mitähän nää 3 tuntia tekis"? Itse tekisin jälkimmäistä.

Voittoon pyrin, mutta annan vastustajalle anteeksi unohduksia, sekä annan ehkäpä peruakin jotain tekoja jotka johtuivat selvästä väärinkäsityksestä ja huomautan myös jos vastustaja jättää ilmiselvästi jotain vahingossa huomioimatta (kuten jonkun LOSin).

[Decrepify]

sfw?

[Nippe]

Ja sama suomeks kiitos. Niinku sä tiedät niin mä en oo lyhenteiden mestari.

[Ghe'dahlg]

Minulla on semmoinen ongelma muistutuksien kanssa, etten itsekkään muista juuri mitään ... Mutta jos jotain huomaan, niin melko varmasti myös kerron asian unohtuneen...

[zakug_the_insane]

Olen hyytävän pelottava pelimies. Tuntuu vain siltä, että kun pääsee pelaamaan on niin.....tuota.....innoissaan, että unohtelee vähän liikaakin asioita. Pienet unohdukset voi jälkikäteen korjata, mutta eipä nyt kauhean kriittisiä varmaan annetakkaan välttämättä kaverin korjata. Eipä kyllä koskaan ole tullut taikavuoroa unohdettua, (paras vuoro, ehkäpä) mutta järjestys vuoroissa on joskus mennyt hieman sekaisin. Turnauksissa olisin hieman "tiukkapipoisempi", mutta kaveri peleissä pullo kiertää (ihan limsaa-ei mitään johtopäätöksiä) ja hauskuus on ehkä enemmän kuin voittaminen. Tietysti sen vastustajan kenraalin pään metsästys on yritettävä toteuttaa. (Rathas kuolee ensi kerralla, ismo)

[archon]

minun mielestäni tuollainen lapsellinen lässytys ei auta mitään............warhammerissa ei suinkaan pelata pelaamisen takia vaan voittamisen kaikki keinot owat sallittuja....................................................................................................................repikää tosta

En revi.

Mitä ihmettä luulet voittavasi kun voitat pelissä? Jos peli ei ole pelaamisen arvoinen vaan voittamisen niin mihin se voitto sinua nyt sitten vie? Mitä hyödyt ja mitä häviät jos et voitakkaan?

Itse olen voittanut ja hävinnyt paljon pelejä. Kaikki ovat olleet hyviä kun vastustajaksi on saapunut kaveri jolle myöskin itse peli ja sen filmaattiset tapahtumat. Olen tavannut ja näiden henkilöiden piiristä uusia ystäviä ja hauskoja heppuja joiden kanssa voi jutella aiheesta ja asian vierestä.


Olen pelannut myös täys m****** vastaan ja vaikka olen voittanut ne 6-0 niin ei silti ole jäänyt missään mielessä hyvää fiilistä tai kohotettua itsetuntoa. Sen sijaan ko henkilö ei saa minulta revanssia tai vastaavasti mahdollisuutta voittaa uudelleen. Jos vastustaja on peelo anna hänen olla yksin tai kerro asiasta suoraan.


Oppia ikä kaikki.


[edit: ehkä toi runeswordi on vaan joku provo. Any way perus filosofiiaani tuossa yllä]

[Henri Ketonen]

Hei. Vaikka olisikin melkoisen helppoa tuuppaista mummeli kumoon salakavalasti takaapäin, ei se todennäköisesti mitään voitonhuumaa tuo...

Kaikki tietysti pelaavat voittaakseen, eihän kukaan koeta hävitä? No aika harvoin on tullut vastaan tilanteita joissa mun pitäisi muistuttaa mistään... Tyhmyyksissään tulee joskus sanottua jotain "eiks sun pitäny liikkua&ampua tolla CTM fireprismillä?", mutta jos vähääkään hereillä on, niin tuskin noista tulee huomautettua. Sääntötekniset jutut ovat eri asia (esim. kyllä tulee varmasti sanottua et kyllä Blood Angeleiden pitää yrittää juosta vastustaja kiinni vaikka vastustaja sen unohtaisikin.), ja niistä pitää huomauttaa jotta peli pyörisi sääntöjen puitteissa. Mutta siis eihän se minun asiani ole, jos vastustaja on päättänyt jättää liikkumisen väliin. Sehän voi olla tarkoituksellista.

[Matti]

Mutta siis eihän se minun asiani ole, jos vastustaja on päättänyt jättää liikkumisen väliin. Sehän voi olla tarkoituksellista.

Tuosta -hymiöstä päätellen, tietäisit hyvin ettei se ole luultavasti tarkoituksellista, joten on aika epäpyhää IMO jättää huomauttamatta/varmistamatta moinen. Sama juttu kuin että toinen unohtaa magic-phasen, "voisihan" se olla tarkoituksellista, kun se pelkää miscastejä... Ei, kyllä mun mielestä on kohteliasta kysyä kaikista tälläisistä huomioista, jotka vaikuttavat selviltä unohduksilta, että onko ne tarkoituksellisia.

[Nippe]

Jonkun (muka) viisaan miehen sanoja:
"Meidät leimataan tekojemme mukaan eikä päämääriemme"

Minun kohdalla se on toisin päin. Ja mitä tohon Runesword hommaan tulee niin kyllähän se tekee hyvää voittaa (harvinaista herkkua)
mutta vaikka häviäisit niin ei jää välttämättä sonnan maku suuhun kun kaveri pyytää sua uudestaan pelaan. (Toivottavasti ei tullut liian saman lainen kuin archonin)

[Guardsman]

Kyllä sitä pitää olla peliystävällinen ja kertoa jos vastapuoli unohtaa tehdä jotain, oli se sitten omaksi eduksi tai ei. Se on vasta oikein voitettu peli kun se pelataan oikeilla ja kaikilla säännöillä.

[Phoenix_fx]

...Mutta siis eihän se minun asiani ole, jos vastustaja on päättänyt jättää liikkumisen väliin. Sehän voi olla tarkoituksellista.

Tai sitten ei ja sit tulee taas sellanen "ai juu, voinko mä vielä liikuttaa noita" tilanne. Ainakaan tiukoissa tilanteissa noi ei oo mitenkään liian kivoja. Harvemmin kuitenkaan tulee tilanteita jossa niitä ei kuulu antaa anteeks (viides sama unohdus tai jos vastustaja ei antanut edellisellä vuorolla sun tehdä samaa korjausta... ja silloinkin pitää vielä harkita!).

Yleensä kyllä sellasesta vastustajan mokasta kun jonkin asian unohtaminen on reilua huomauttaa. En ainakaan tunne itseäni voittajaksi sellaisessa pelissä jossa voitto on ratkennut vastustajan puutteelisten sääntötietojen takia tai koska vastustaja unohti unittinsa olevan stubborn jne. Sellainen tappio taas ei tunnu edes pahalta jos vastustajan kanssa on koko pelin ollut rehellinen ja korjaillut toisen pahimpia mokia (kuten ne terrorit ja unohdetut liikkumiset).

Voin kertoa että minun pelityylini on ainakin tähän mennessä tuottanut tulosta. Olen voittanut varmaan puolet FB:n ja 90% 40K:n peleistäni, eikä kertaakaan oo tullu sellanen fiilis että voitto/tappio ei olisi ansaittu. Ja hauskaa on ollut joten aion jatkaa samaan tyyliin.

Ja nyt tietty joku tuttu tulee lukeen tän ja suolaa mut kunnolla "Reilu? Bah... Rehellinen? Siis mitä se kehtaa väittää..? Voittanut joskus? Jaa tää olikin siis joku vitsi vai..?"

[verLoren]

Niin siis minä ainakin pelaan pitääkseni hauskaa, enkä välttämättä voittaakseni. Tosin kyllähän voitto on kivaa, mutta sellanen sopivan tiukka peli on kaikkein viihdyttävin, eli ei muutaman ekan vuoron aikana tiedä vielä että miten loppujen lopulta käy. Pitäisin tuota Runeswordin kommenttia ehkä outona... vaikka onkin toista mieltä niin ei silti tarvitse haistatella kaikille jotka eivät samaa mieltä ole.

Periaatteessa, jos ajatellaan että pelaaja on armeijansa todellinen kenraali ja käskyttäjä, niin onhan se realistista, että joskus unohtaa tehdä kaiken, mitä voisi. Ei kaikkea voi muistaa... paitsi jos on kokemusta, tietää missä mennään. Vertaa oikeaan sotaan.

[sarathain]

kyllähän voittoa saa aina tavoitella (ja mielestäni tämä on varsin suotavaa sillä olen joutunut muutaman kerran pelaajaa vastaan jolla ei sitten ollut minkäänlaista halua voittamiseen), mutta rajansa kaikella.(eli itsesi tasoista vastustajaa vastaan on mukava pelata, IMO)
älkää ymmärtäkö väärin, minunkin mielestä peliä kuuluisi pelata huvin vuoksi (sillä peliin on tehty nopat joitten varassa paraskin pelaaja saattaa todeta häviön) eikä pakkovoittaminen suussa. Huonoja häviäjiä ne ovat jotka huijaavat... (mitä sillä voittaa. itse en muista päivän parin päästä paljon mitään peleistäni joten mielummin pelaan rehdisti saatika kehuskelen kuukauden päästä massamurhallani!)
Kun harrastuksen aloitin (silloin joskus ) niin kieltämättä voittaminen oli pääasia, kun en ikinä saanut figuja maalattuakaan "Kääntymisen" tähän hauskanpitoon koin luultavasti pelatessani pöytäropeja (sillä näissähän on päätarkoitus pitää ryhmähenkeä...) ja toisen hyvän asian koin kun aloin maalaamaan... (nykyään hienon figun aikaansaaminen vie voiton niistä massamurha voitoistakin )