FB: Valtakunta

[GhettoB]

Valtakunta
Luku I

Alexander Eisenberg paleli. Takassa palava tuli yritti tuoda lämpö kiviseen saliin, mutta myöhäinen syksy ei antanut periksi. Sade oli jatkunut jo viisi päivää taukoamatta. Harmaat pilvet raahautuivat hitaasti väsyneellä taivaalla. Aurinkoa ei näkynyt. Aamu paljasti mudaksi kuluneen linnan sisäpihan, josta kuului yksittäisiä sotilaiden ääniä. Alakuloisuus oli tarttunut jokaiseen, jopa koirat olivat hiljaa. Katsellessaan ulos pohjoiseen laaksoon, hän tunsi kuinka ympäröivä luonto oli hiljentynyt odottamaan. Ainoastaan vesi jaksoi juosta.

Linnaan johtavaa päätietä pitkin mateli talonpoikien hevoskärryjä. Hänen määräämänsä ylimääräiset verot oli päätetty laittaa keruuseen. Talonpojat olivat tulleet suorittamaan veronsa. Harvalla oli antaa rahaa tai viljaa, sillä kylmä kesä oli ollut ankara sadolle. Tämä antoi oivan verukkeen suorittaa värväyksiä läänin joukkoihin. Kokemattomat talonpojat olivat pelkkää nostoväkeä, mutta tyhjää parempia. Jokaista miestä luultavasti tultaisiin tarvitsemaan tulevina kuukausina. Lisääntyneet levottomuudet pohjoisessa ja lännessä olivat lisänneet Liittouman epävarmuutta. Tilannetta ei helpottanut valtakunnan sisäiset ongelmat. Läänin herrojen keskuudessa heränneet kysymykset keisarin vallan oikeutuksesta olivat luoneet tilanteen jossa valtakunta tuntui murenevan pala palalta.

Oveen koputus rikko hiljaisuuden.
”Hyvä Herra, Herra Faust odottaa”, kuului hiljaa oven takaa.
Alexander keräsi ajatuksiaan hetken aikaa. Voisiko tämä aamu antaa toivoa paremmasta. Kauan odotetut uutiset pohjoisesta eivät olleet saapuneet.
”Pyydä hänet sisään Rafael.”, hän vastasi.
”Kyllä herra, minä pyydän.”, kuului vastaus oven takaa. Nopeat askeleet katosivat käytävää pitkin portaita alas. Hetkeä myöhemmin käytävästä kuului kevyen askelluksen ääniä ja ovi aukesi hitaasti.

”Arvon herra, tulin pyynnöstänne.”, Faust kumarsi hitaasti nyökäten.
”Tule sisään ja sulje ovi pyydän. Meidän on keskusteltava.”, Alexander sanoi kävellessään takan ääreen. Hänen voimakkaat kädet eivät koskaan olleet palelleet näin. Ei edes vuosia sitten pohjoisessa Lumisolan taisteluissa.
”Mitä arvon herra haluaa?”, Faust vastasi melkein kuiskaten. Hänen kasvonsa olivat viitan hupun peitossa. Ainoastaan pieni ja terävä suu näkyi. Huoneen varjot näyttivät tihenevän hänen ympärillään.
”Mieleni on ollut synkkä viime päivinä ja uneni ovat olleet varjojen peitossa.”, Alexander sanoi hiljaa. ”Epävarmuus tilanteestamme alkaa epäilyttämään minua, Leon. Voitko kertoa minulle mitään uutta? ”
Faust käveli hieman ovelta eteenpäin pysähtyen juuri ja juuri takan valopiirin ulkopuolelle. Hänen askeleistaan kuului ainoastaan hiljainen kahina, kuin käärme kaislikossa.
”Viestinviejät eivät ole palanneet Herra. Matka Talabheimiin on pitkä ja vaarallinen. Lisäksi sää on ollut meitä vastaan.”, hän vastasi.
”Kirottu sää!”, sähähti Alexander. ”Tunnetko sinäkin saman kuin minä? Tämä vuosi ei ole ollut yksi muiden joukossa. Routaa toukokuussa ja hallaa heinäkuussa! Sudet raatelevat karjaa ja terveet vahvat ihmiset sairastelevat. Jotain on tekeillä. Jokin ei tunnu oikealta. Ymmärrätkö?”, hän jatkoi.
”Tiedän mitä tarkoitatte”, Faust vastasi.
…jatkuu…ehkä.

Eli tahtoisin tietää kiinnostaako ketään tällainen empiren historian kirjoitus. Aiheesta saa myös helposti irroitettua skenaariopelejä joita voin myös tehdä tarinan jatkoksi. Eli jatkanko vai en? Siinä pulma? Kaikki rakentava kritiikki on myös tervetullutta.

[Vidocq]

Kirjoita vain jatkoa, erittäin hyvää tekstiä luin mielelläni.

[Duergar]

hyvä oli

[Snogo]

jatkoa, jatkoa, toi oli hyvä alku.

[High king Godric]

Hyvä alku, jatko olisi kivaa.

[raastin]

Hyvä alku ja toivon hyvää jatkoa, eli ihmeessä lisää!