Varo Pitkiä Vihreitä Haltioita!

[Lihamestari]

Aurinko soi viimeisiä säteitään lintujen laulaessa kesäpäivän illansuussa. Puiden vihreät lehdet huojuivat rauhallisesti viileää ilmaa puhaltavan ilmavirran mukana, ja puro loiskui iloisesti matkallaan mäkeä alas. Puiden välissä kasvava ruoho oli viileää, vilvoittaen väsyneen matkailijan jalkoja ilta-auringon loisteessa.

Puiden välissä näkyi joukko puna-valkoisiin pukuihin pukeutuneita miehiä matkalla metsän halki. Heidän siniset silmänsä olivat täynnä iloa ja heidän vaalea ihonsa punoitti paikoin liiasta auringosta. Suurin osa kantoi olallaan keihästä ja selässään kilpeä, kun jotkut lepuuttivat kiiltäviä kivääreitään olkaansa vasten. Joukon kärjessä käveli tummaihoinen mies, jolla oli mustat viikset ja monokkeli sinisen silmänsä päällä. Selkäänsä hän oli heittänyt vaakunalla koristellun kilpensä, ja tummanruskealla vyöllä roikkui vihreä huotra. Huotrassa säteili taiteellinen miekan kahva.

Miehet jatkoivat vaellustaan metsän halki huolettomana ja iloisina heitelleen huulia ja kertoen toisilleen vitsejä.Ainoastaan joukon johtaja oli varuillaan, välillä vilkuillen ympärilleen ja heristellen korviaan. Pian hän pysähtyi paikalleen ja nosti kätensä. Hän haistoi vielä kerran ilmaa, heristi korviaan ja leivtti silmänsä ammolleen. Yhtäkkiä lensi ylhäältäpäin jokin suora esine, joka lävisti yhden keihäsmiehen rinnan hänen huudahtaessa kivusta. Nuoli oli luotisuora ja sen päässä oli vihreitä lehtiä.

Yllättäen hyppäsi puiden oksilta hinteliä hahmoja, jotka heiluttivat molemmissa käsissään eräänlaisia miekkoja. Heillä ei ollut muuta vaatetusta kuin vihreät housut, ja heidän kirkkaanoranssit hiuksensa oli kammattu suorkasi harjakseksi heidän päälaelleen.
Kun he putosivat maahan, se sivalsivat miehiä kuoliaiksi. Veren tahrimat ruumiit putosivat maahan jotkut ilman päitään, kun joidenkin suolet valuivat yhtenä tummanruskeana mössönä maahan miesten huutaessa kivusta. Miekkasoturit ponnistivat sen jälkeen uuteen hyppyyn lävistäen lisää miehiä terävillä aseillaan. Jotkut keihäsmiehet yirittivät osua keihäillään sohien niillä joka suuntaan, mutta miekkasoturit väistivät ne vaivattomasti ja tappoivat yhä lisää keihästäjiä.

Kiväärimiehet nostivat valmiiksi ladatut aseensa olalleen, tähtäsivät loikkiviin hahmoihin ja olivat juuri ampumassa miekkasotureita, kun lisää nuolia lensi puiden siimeksestä lävistäen joidenkin silmiä ja rintakehiä tummanpunaisen veren purskahtaessa maahan ja miesten karjuesssa tuskasta. Eloonjääneet pudottivat kiväärinsä pakokauhun vallassa ja juoksivat pakoon. Ihmisjohtaja vetäisi kiiltelevän miekan huotrastaan ja riuhtaisi kilven selästään. Hän torjui vaivalloisesti horjahtaen häntä kohti hypänneen miekkasoturin iskun, heilautti miekkaansa vasemmalle ja sivalsi siltä pään irti. Kirkas veri syöksi katkaistun kaulan suonista ilmoille suihkuna, kun ilmeetön pää putosi maahan. Muut katsoivat ensin hetken maassa makaavaa päätä, karjaisivat sitten ja kävivät miehen kimppuun.

Mies hypähti oikealle, sivalsi miekallaan vasemmalle ja leikkasi toiselle soturille verisen haavan käteen. Tämän ilmekään ei värähtänyt, vaan se hyppäsi uudestaan miehen yli tällä kertaa lyöden miestä aseellan kilpeä pitelevään käteen syvän, punaisen jäljen. Mies huudahti ja pudotti kilven kolisten maahan. Hän työnsi tuskasta karjuen miekkaansa taaksepäin lävistäen soturin rinnan. Punainen veri pulppusi maahan tämän rinnasta, mutta kasvoilla ei näkynyt minkäänlaista kivun ilmaisua. Mies veti miekkansa irti, ja soturin ruumis kaatui hervottomana maahan tahrien sen vereen.
Mies kääntyi eteenpäin, ja näki muiden hyökkäävän vielä raivoisammin hänen kimppuunsa. Yksi niistä löi molemmilla aseillaan häneltä miekan kädestä, ja sen jälkeen sivalsi miestä polvitaipeeseen. Mies huudahti taas tuskasta ja putosi toisen polven varaan. Vaivalloisesti hän nosti katseensa ylöspäin. Viimeinen asia mitä hän muisti oli terä heilahtaessa hänen kaulaansa kohti.

[Lihamestari]

Palautteen puutteessa tein tähän muutoksia. Nyt se on vielä verisempi.

[Dalamar]

Raakaa lihaa... miksi kirjoitat näin lyhitä, kun sinulla kuitenkin näyttäää olevan lahjoja?

[Lihamestari]

No kyllä sitä joskus varmaan löytyy rahkeita isompaankiin tarinoihin. Dialogia, nimiä ym......Nämä ovat kuitenkin sellaisia "Harjoittelutarinoita". Vai on minulla lahjoja?

[Dalamar]

Minusta

[Woozie]

Aika verinen tarina, mutta mitä muuta Warhammerien maailmassa voi odottaa? Miinusta on tarinan lyhyys, kyllä sinulla kirjoittamisen lahjoja on.

[Lihamestari]

Argh. Pitikö nyt mennä tämäkin nostamaan, sinä pirulainen muistutit että se Frederikin kakkososa makaa koneella varmaan neljättä kuukautta...huoh. Vasta 2 kappaletta valmiina, en varmaan saa koskaan valmiiksi.