[Warning!]Sisältää paljon kirjoitusvirheitä[/Warning!]
EDIT: nytpä hoksasin vasta kuin pepusta tää on, mutta kumminkin.
Oli hiostava yö, ruoho oli kärventynyttä taisteluiden jäljiltä, läheisen kaupungin suunnalta kantautui yötäpäivää tulituksen ääniä, ja ilmassa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä joka olisi puhaltanut käristyvän lihan katkun pois. Jim ja hänen toverinsa Nick istuivat ääneti tupakka suussa tyhjien ammuslaatikoiden päällä eloton ilme kasvoillaan katsellen maata, heidän joukkueensa tueksi oli lähetetty mariineita örkkejä vastaan tuolle kirotulle aukiolle, mutta heistä ei vain näkynyt merkkiäkään. Ilmasta kuului inhottava korviahuimaava vihellys.
-Taas yksi, Jim murahti kun läheiseen metsään osunut ammus sytytti pienen pusikon palamaan parin mailin päässä heistä.
-Tässä helvetin paikassa ei voi pian enään hengittää tuon kirotun savun takia, Nick tuhahti.
-Komissaari on tulossa, Jim viittoi lähestyvään pitkään, tummaan hahmoon päin.
-Onko näkynyt mitään? komissaari kysyi.
-On, savua. Jim yskäisi.
Komentaja lähti jatkamaan pitkillä jaloillaan eteenpäin, ja jätti miehet istumaan vartiopaikalleen. Aamu alkoi jo sarastaa taistelutantereen yllä kun kaksi sotilasta tuli ottamaan vartiovuoron, Nick sylkäisi tupakan natsan juoksuhautaan ja lähti ystävänsä kanssa telttoja kohti.
Teltassa oli mukavan rento tunnelma, Puristehiilitangot lämmittivät kamiinassa, Jim pelasi korttia Vincen kanssa, ja Nick oli puhdistavinaan aseita viinipullo seuranaan, tosiasiassa Nick vain nautti aseidensa rassaamisesta. Yhtäkkiä alkoi kuulua automaattitykkien tulitusta örkkien suunnalta, teltan rento tunnelma rikkoontui ja kaikki hätkähtivät seisaallen juosten teltasta ulos.
-Mitä pirhanaa nuo aivottomat vihreät oliot oikein yrittävät? Nick äimisteli.
-Yrittävät tulittaa meitä leiristään asti automaatti tykeillä! Vince pärskähti.
-Muuten hyvä, mutta olisivat voineet tulla hiukan lähemmäs ampumaan, Nick sanoi.
-Tästä tuleekin hauska pikku sota, palataan telttaan, Jim sanoi.
Miehet palailivat telttaan ja alkoivat pelaamaan korttia.
-Onkos teillä pojilla kaikki hyvin? komissaari huikkasi teltan ovelta.
-On sitten kun saadaan kunnon ruokaa, Vince nurisi.
Komissaari lähti tarpomaan kullankeltaisen nurmen halki tähystyspaikalle.
Keskipäivällä oli melko viileä ilma, miehet makoilivat makuupusseissaan tylsistyneinä järsien näkkileipää, ja tuuli oli vihdoin puhaltanut savun pois niityn yltä. Vincestä näki selvästi että hän jännitti koko ajan, mutta tämähän oli hänen ensimmäinen taistelunsa. Jim ja Nick olivat kokeneet jo lukemattomia taisteluita yhdessä, joten he eivät osanneet juurikaan jännittää, Heitä tosin hiukan arvellutti taistelun lopputulos, sillä örkeillä oli selvä ylivoima, eikä heillä ollut kovinkaan hääppöiset varustukset jos mariinit eivät ehtisi. Ulkoa kuitenkin kuului huuto:
-"Mariinit tulevat!"
Sotilaat huokaisivat helpotuksesta, ja menivät katsomaan mariinien saapumista järeän kaluston kanssa. Mariinien saapumisen jälkeen heillä oli paljon paremmat mahdollisuudet, kunnon aseet ja varusteet, ja mikä parasta vettä ja ruokaa. Kaikki kutsuttiin vahvistamaan juoksuhautojen esteitä, asettelemaan automaattitykkejä, ja komissaari laati suunnitelmaa mariinien komentajan komentajan kanssa puisen pöydän ääressä. Vincen naamalla näkyi helpotus kun komissaari ja komentaja olivat itsevarma ilme kasvoillaan, Jim ja Vincekin tunsivat olonsa hiukan kevyemmäksi. Illalla saapui vakoojilta tiedot että örkit valmistautuivat hyökkäykseen, ja olisivat pian valmiita. Komissaari kutsui kaikki leirin keskus aukiolle, ja paljasti suunnitelman heille. Meidän pitäisi ensiksi odottaa örkkien lähtevän hyökkäykseen, ja pysyä piilossa. Kun örkit pääsevät tarpeeksi lähelle, automaatti ja ioni tykit avaavat tulen, terminaattorit ja tavalliset mariinit hyökkäävät örkkien sivustaan, ja hyppyreput kiertävät taakse silpomaan niitä otuksia. Me pysyttelisimme vain juoksuhautojen luona puollustamassa leiriä.
Oli noin keskiyö, kun komissaari teki hälytyksen tähystyspaikalta. Leirissä alkoi kauhea hälinä kun kaikki pukivat varusteitaan ja ottivat aseet mukaan, miehet olivat hetkessä miehittäneet automaattitykit, boltterit ja juoksuhaudat. Örkit saapuivat pian automaattitykkien kantamaan, ja komissaari karjui tulikäskyn. Jim ja Nick kylvivät tuhoa örkkien aaltoon automaattitykillä niin paljon kuin pystyivät, Vincen kranaatinheittimestä lenteli ujeltavia pommeja tiuhaan tahtiin. Mariinien komentaja käski hyppyreput heti matkaan ja lähti itse juoksemaan terminaattoreiden joukossa vihollisten sivustaa kohti, Nick kuuli vieresttän kiljaisun ja näki toverinsa kaatuvan juoksuhautaan. Nick hypähti toverinsa vierelle hätääntyneenä, onneksi Jim oli saanut vain naarmun kylkeensä ladatessaan tykkiä. Hyppyreput saapuivat örkkien peräpäähän ja örrkien joukosta saattoi erottaa kauheita kiljaisuja sahamiekkojen ja boltterien ansiosta, kun terminaattorit ja tavalliset mariinit upposivat örkkien sivustaan kuin veitsi voihin. Kun örkit lisäsivät vauhtia ja lähestyivät juoksuhautoja uhkaavasti, juoksuhaudoilta lähti örkkien etujoukkoja jyräämään maakiitureita ja taistelumopoja raskaine konekivääreineen. Örkit murskattiin hirvittävässä verilöylyssä. Seuraavana aamuna he lähtivät kotiin päin, ja mariinit jatkoivat vielä läheiseen kaupunkiin tuhoamaan örkkien rippeet.
Seuraavaan pituutta, yksityiskohtia yms..