Myrskyn Sola 4 - Se siitä sitten

[El Capitan]

Sola on taas täällä.

Myrskyn Sola 4 – Peikkoruhtinaan valtakausi

Oli kesä. Aamun ensimmäiset auringonsäteet nousivat idästä, leviten puiden päälle, maalaten mannut kullanhohtoisiksi. Kashyyyk metsä paistatteli lämpimässä kesäaamussa, lempeän tuulen tuudittaessa oksia, kuin tanssittaen niitä. Usva oli verhonnut maat, piilottaen katseilta elämän, jonka tuo vanha, suuri metsä kätki sisäänsä, peittäen sisäänsä monet salaisuudet, joista ihminen ei ollut koskaan kuullut ja harva tulisi koskaan kuulemaan. Eräässä usvaisessa laaksossa lepäsi Jacinton kaupunki.

Yksinäinen matkaaja ratsasti hitaasti metsäpolulla yksinään, vailla huolia tulevasta tai suurempia kiireitä. Hän nautti aamu-usvan viileydestä ja hiljaisuudesta, joka oli vallannut metsän sillä hetkellä. Lintujen laulua ei kuulunut puiden oksilla, oksakaan ei katkennut sienestäjän askeleesta. Täysi hiljaisuus kavioiden loksutusta lukuun ottamatta. Ihana hiljaisuus, jota kestäisi vielä hetki, ennen kuin metsäneläimet heräisivät yöuniltaan ja herättäisivät metsän eloon jälleen ja täyttäisivät sen ihanilla äänillään, lauluillaan. Aamun ja matkan edetessä eteenpäin, metsäkin heräsi eloon. Linnut nousivat taivaalle pesistään täyttäen metsän lauluillaan pienten kanien kömpiessä pois koloistaan, tervehtimään aamua. Mies alkoi hiljaa laulamaan lintujen mukana:

Tunnetko sä aamun,
jok' taivaan valaisee
tunnetko sen surun,
kun ei kuun loistoa nähdä saa?

Et tunne, etkä nää,
kun se yöhön häviää.

Tähdet riitelee keskenään.

Ootkos nähnyt tuulen,
mik'niityil' vaeltaa
näetkö sen harson,
jot' korret, varret kumartaa?

Et tiedä, etkä nää,
kun se ylles' leviää.

Metsäpolku alkoi leventymään hetki hetkeltä. Veden lorinaa alkoi kuulumaan edestäpäin, jotka kertoi, että pian oltaisiin matkan päätepisteessä. Seuraavan mutkan takaa alkoikin näköpiirissä näkymään mökki ja aivan sen vieressä pieni tila hevoselle. Ratsastaja nousi ratsailta ja sitoi hevosensa ystävänsä hevosen viereen. Taputettuaan molempia kaulasta, hän lähti kävelemään kohti mökkiä ja asuttuaan sisälle, hänen ystävänsä, Vult, tervehti kauan poissa ollutta Markusta.

Päivän kulkiessa eteenpäin, aurinko vaihtui vaaleaan täysikuuhun, joka valaisi metsän omalla ja tähtien valolla. Metsä oli hyvin rauhallinen ja sirkkojen sirinä loi miellyttävän tunnelman nukkuvaan metsään. Markus astui mökistä ulos terassille, jossa Vult istui poikansa kanssa juttelemassa huomisesta ja sen askareista. Markus ei halunnut keskeyttää toverinsa puheita vaan kärsivällisesti odotti omaa suun vuoroaan. Poika käänsi katseensa puhuvasta isästään Markukseen, joka nosti kätensä vilkuttaakseen hänelle. Poika hymyili takaisin ja keskeytti isänsä sanomalla menevänsä nukkumaan. Hän olisi mielellään kuunnellut loppuun isänsä sanottavat, mutta oli jo väsynyt ja Markuksella oli varmaan parempaa sanottavaa isälle kuin hänellä.

Pojan juostessa omaan huoneeseensa, hän pysähtyi matkallaan. Kääntyi ympäri ja otti muutaman askeleen takaisin päin kohti Markusta. Hiljaisella ja epävarmalla äänellä, hän kysyi, josko saisi kuulla huomenna hänen tarinoistaan. Viime kerrasta on pitkä aika kun tapasimme viimeksi ja poika muisti, miten hyvä tarinankertoja hän olikaan. Huuliharpun soittamisesta puhumattakaan. Markuksella ei ollut mikään kiire jutella Vultin kanssa vielä ja hän ei ole koskaan osannut sanoa kielteisesti pienille lapsille, jotka odottivat hänen tarinoitaan kuin hän itse työnsä aloittamista.

Pojan ollessa peittonsa alla, Markus sytytti huoneessa kynttilän ja laittoi sen sängyn vieressä olevalle pöydälle. Taskustaan hän poimi esiin piipun, jota hän alkoi polttamaan. Aluksi puhaltaen muutaman kerran savua huoneeseen luodakseen oikeanlaisen tunnelman, hän aloitti kertomaan tarinaa, jonka hänelle alun perin oli kerrottu joskus takavuosina eräässä kylässä.

Kaukana jossain pohjoisessa, kenenkään tietämässä paikassa lepää paikka, jonne kukaan ei uskalla mennä. Miksikö? Jotkut sanovat, että vuoret siellä ovat petollisia ja ainoa kulkureitti niiden välistä on vaarallinen. Tiet ovat huonossa kunnossa ja liukkaita ainaiselta sateelta, joka vaivaa paikkaa. Myrskyinen kova ja kylmä tuuli ja voimakkaasti jyrisevät salamat taivaalla koettelevat isäntien kykyä rauhoitella uskollisia elukoitaan ja lopulta arvon herrojenkin päättäväisyyttä koetellaan niillä lukuisilla edellisten herrojen ruumiilla, joita on koko tie pullollaan. Toiset kuolivat nälkään ja väsymykseen kun olivat päättäneet palata takaisin turvaan, toiset olivat murskautuneet kivivyöryn alle ja jotkut epäonniset olivat saaneet salamasta osuman. Moni sanoo, että paikkaa suojelisi Jumalat voimillaan, koska sinne olisi piilotettuna jotain hyvin arvokasta, jonka voisi löytää vain sydämeltään puhdas henkilö. Toiset puolestaan sanovat, että vuoren henki suojelisi jotain elämää keskellä vuorten kaikelta muun maailman pahalta ja päättäisi, ketkä saavat kulkea vuorten keskellä elävänä ja ketkä eivät pääsisi käsiksi tuhoamaan siihen koskemattomaan paratiisiin.

Aina kuitenkin välissä joku pääsi tiestä hengissä. Oliko kyseessä onni vai pelkkä päättäväisyys ja horjumaton usko omasta selviytymisestä vai jumalten tahdosta. Vain Sigmar itse tietää mikä oli selviytymisen syynä, mutta päästyään kerran tien toiselle puolelle, takaisin tuleminen on mahdotonta. Liikaa on kestetty tänne saakka tulemisessa ja tämä yksi ajatus saa matkaajan jatkamaan matkaansa eteenpäin kohti niitä rikkauksia tai viisautta, joka odottaisi vähän matkan päässä, matkan päätepisteessä. Mitään rikkautta ja viisautta matkaaja ei kuitenkaan löydä. Jokainen sinne asti päässyt kohtaa oman tuomionsa ja luojansa, jonka kanssa hän toivottavasti saa solmittua rauhan. Tien toiselle puolelle päästyään toivoa päästä pois on vielä, mutta jatkettuaan matkaansa syvemmälle sisään se kaikki muuttuu paljon hankalammaksi, mahdottomaksi joku voisi sanoa.

Kuitenkin, vaikka kuinka pimeää saattoikaan olla, aina jossain päin on valoisaa. Ainaisten vuorten sisällä lepää sola, täynnä metsiä, vettä ja kylä. Päättäväisyyden ja uskon selviytyä elossa vuorista ovat useimmilla tässä vaiheessa hyvin vähissä, mutta toivon kipinän syttyessä jälleen, matkaaja voi hyvinkin uhmata viimeisen kerran tätä paikkaa ja pääsee kukkuloiden, niittyjen ja metsäpolkujen johdattamana kylään hengissä, nälkiintyneenä ja väsyneenä koettelemuksestaan.

Aamulla matkaaja herää kukonlaulun aikaan. Jalkoja särkee päivien vaelluksen jälkeen ja nälkä kurnii vatsassa. Päätä särkee ja istumaan nousu tuntuu hankalalta. Lopulta vieraanvaraisten kyläläisten annettua ruokaa voit kuulla muista yhtä onnekkaista matkaajista, jotka olivat päässeet tänne asti hengissä. Ennen jaloilleen noustuasi matkaaja kiittää Jumalaansa tai Jumaliaan heidän antamasta voimasta kaikkien näiden koettelemusten keskellä huomatessaan paikalle olevien kyläläisten olevan huolissaan. Astiat hyllyillä alkavat tärisemään. Taulut seinällä tippuvat maahan. Pienet lapset talossa itkevät ja naiset halaavat heitä yrittäen rauhoittaa samalla itkien. Matkaaja on hämillään ja ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Ovi irtoaa saranoistaan ja ulkoa astuu sisään henkilö.

Suurikokoinen, kokovartalon peittävässä mustassa haarniskassa oleva henkilö astui muutaman askeleen eteenpäin ja katsoi huonetta. Nainen pysyi paikoillaan matkaajan katsellessaan hämillään haarniskoitunutta henkilöä, joka pyysi kädellään viitoten naista menemään lapsineen toiseen huoneeseen. Pelon tunteen nostaessa selkäkarvat pystyyn, matkaaja etsii käsiinsä minkä tahansa käsiinsä saavan aseeksi. Uhaten tyynyllä, tuolilla, halolla tai mitä nyt ikinä löysikään käsiinkään, henkilö ei välitänyt vaan veti oman miekkansa esiin uhaten matkaajan henkeä. Säästääkseen hetkensä, matkaajan oli pakko antautua ja lähteä pelottavan soturin matkaan.

Kansalaiset katsoivat, kuinka mustahaarniskainen henkilö vei sidottua matkaajaa mukanaan kohti temppeliä, jonka ulko-ovien luona seisoi pitkä, pitkätukkainen mies, jonka ulkonäkö sai matkaajan hämilleen. Muuten hän näytti hyvin ihmiseltä, mutta hänen kasvoissaan oli jotain vikaa. Oliko ne arpia tai epämuodostumia, mutta jostain syystä, miehen kasvot muistuttivat hieman peikkojen omia, rumine näppylöineen ja rypyillään. Matkaajaa kummastutti miehen ilonpuute, koska kyläläiset kuitenkin näyttivät palvovan häntä kuin Jumalaa. Ei voi kuitenkaan sanoa varmaksi, miksi häntä palvotaan. Onko hän hyvä johtaja vai onko näillä haarniskoiduilla miehillä jotain merkitystä asiaan? Johtaja pelon avulla? Oli miten oli, Heimiriksi kutsuttu johtaja, halusi tehdä matkaajasta esimerkin heille, jotka eivät tottele sääntöjä. Matkaaja ei ymmärtänyt aluksi, mitä sääntöä hän oli rikkonut, mutta kuunneltuaan hetken aikaa Heimirin puheita, hän ymmärsi, että Heimir piti itseään Jumalan lähettiläänä, joka ei hyväksy muiden Jumalien palvontaa keltään. Muut saavat kuolla, saakuli tunnettua Jumalaa palvovat saavat elää. Poikkeuksia ei suvattaisi. Pyhä Sigmar suojelkoon ”vääräuskoisten” henkiä.

-------------------------------------------------------





Paikkaselvennykset:
1. Heimirin temppeli
3. Talli
5. Seppä
7. Heimirin patsas
8. Olorinin mökki
12. SeKalaisten tavaroiden kauppa
15. Baari
16. Haastekehä
17. Majatalo
19. Metsästäjien kerhotilat
22. Kalastajien mökki

Areenan säännöt: (Kannattaa oikolukea vaikka tietäisikin ne. Ovat voineet muuttua…)

* 8 osallistujaa pääsee kisaamaan. Rotujen uusinta kirjaa ei ole pakko käyttää, jos ei halua. Kaikista GW:n virallisista lähdeluetteloista ( Fantasy Battle) otetut hahmot sallitaan, Far Northkin on sallittu.

* Sääntö numero 1.: Jokainen haluava osallistuja katsokoon edellisiä Solia, niiden fluffin määrää ja pituutta. Ei ole mitään syytä, miksei tässäkään Solassa pyrittäisi pääsemään samoihin lukuihin, joten toivoisin osallistujilta halukkuutta fluffitella mahdollisimman paljon ja olemaan pelissä mukana pitempään, kuin tavallisissa areenoissa olisi ollut.

Hahmon luonnin säännöt…..

* Sääntö numero 2.: Reiluus ja herrasmiesmäisyys kunniaan! Ei juustoiluja yms siis.

* Hahmon maksimipistemäärä on 200p, joista maagisiin esineisiin saa tuhlata 100p.

* Osallistuminen tapahtuu Hero-tason hahmoilla. Dark Elffien assassin lasketaan heroksi.

* Yritetään välttää henkiinherätettyjä hahmoja.

* Markit, bloodline voimat, kaaos mutaatiot ja spawningit ovat sallitut sekä kuuluvat 200p ylärajaan. Näitä ei siis osteta magiaesineiden hinnalla, jos jäi jollekin epäselväksi.

* Ethreallit ja demonit eivät ole vieläkään sallittuja Solassa.

* Tk:n Prince maksaa 10pts vähemmän. Ei Inkarnaatioita.

* Myös vampyyrit tai muut oliot, joilla on pohjana taikaleveleitä saavat 20 pts. hyvitystä (pois perushinnasta) jokaista taikaleveliään kohti.

* Kaiken sorttiset ratsut ovat sallittuja.

* Ratsun kuollessa tai hajotessa se on poissa ja uuden samallaisen elukan/vehkeen saa maksamalla puolet sen alkuperäisestä hinnasta. Otteluiden välissä ne kuitenkin paranevat täysiin haavoihin.

* Kaikki esineet ja kyvyt, jotka ovat suunnattava tiettyä kohdetta vastaan, ovat kiellettyjä. Kuten lahmia bloodline voimat vanhassa kirjassa, slayereiden kyvyt ym.

* Kertakäyttövarusteet aktivoin kerran taistelussa parhaani mukaan.

* GW on kieletty ase ja sitä ei hahmolla voi olla vaikka se tulisi jonkin erikoissäännön avulla hahmolle automaattisesti. Maaginenkin GW on kielletty.

* Maagi kykenee taikomaan niin lähiksessä kuin myös ennen sen alkua. Pd:t tulee normaalien sääntöjen mukaan ja dd:tä on yhtä paljon kuin vihollisella pd:tä. Magic missilet lasketaan stan&shootiksi ja niiden voima on maksimissaan D6 S4. 2d6 taikojen kohdalla katotaan sitten tarkemmin kahdestaan.

Taikoja osataan niin monta, kuin leveleitä on (huomatkaa, että pistehyvityksen vuoksi 2:n taso maksaa vain 15p) ja ne randomisoidaan ellei erityislupaa niiden valitsemiseen saada. Saadut taiat, pysyvät areenan loppuun saakka.

Jos saat taikoja, joilla ei ole mitään käyttöä otteluissa (Waaagh!, Casandoran komeetta, Rain lord jne), ne pidetään. Niistä kuitenkin saattaa olla hyötyä taistelun ulkopuolellakin.

* Bound spellit ovat sallittuja, kaikki ovat aina power level 4.

* DD:t generoidaan normaalin fabasääntöjen mukaan. Kääpiöt ja Helffit saavat +1 to dispel.

* Ylimääräiset pisteet muuttuvat rahaksi (kultakolikko = kk), jotka voit lahjoittaa Greenpeacelle. Tai käyttää johonkin hyödyllisempään tarkoitukseen.

* Hahmosi on omassa kaupungissaan/kylässään ollut arvostettu henkilö, jota ei matkaan passiteta aivan yksinään. Halutessasi, hahmosi voi tuoda mukanaan tovereitaan, jotka otetaan samasta armeijakirjasta. Toverit voivat olla core-, special- tai jopa rarevalintoja. 50p:llä voit ottaa heitä mukaan. Toverisi voivat marssia taistoon GW kädessään, mutta max S5.

Jokainen käyttämätön piste tovereita ottaessa, muuttuu myös rahaksi 2:1 mukaan. Eli 2p on 1kk. Jos kultakolikoita tulisi pariton määrä, lopullinen rahasumma pyöristetään ylöspäin. Mie oon hyvällä tuulella kun tätä sääntöä kirjotan.

* Jos jossain vaiheessa tekee mieli saada lisää massaa vierellensä, voit palkata lisää sotilaita taistelemaan rinnallesi käyttämällä kk:tasi. Örkki on 5p = 5kk.

* Sääntö n.2:n mukaan olisi kiva, jos ihmiset laittaisivat hahmonsa ihan viestinä kaikkien nähtäville. Ujot voivat kuitenkin laittaa sen yv:nä, jolloin vain mie ja sie tiedämme, miten huono hahmosi oikeasti onkaan. Älkää olko kuitenkaan ujoja. Se ei nosta post-counttianne ;).

Antakaa kuitenkin eka se hahmo yv:llä ja katotaan, pääseekö mokoma reiluustarkistuksesta läpi. Puhtaiden paperien jälkeen sitten aiheeseen laittamaan, jos haluaa.

* Myös magiaesineittesi paljastus fluffin muodossa on suositeltavaa. Palkitsematta se ei ainakaan jää, jos arvon areenanvetäjä vaan hoksaa asian.

* Ja väkihän sitten täyttää 8:n sankarin tiimin muillakin kuin Kaaoksen palvelioilla. Pitäisiköhän ne suoraan kieltää kun niitä näkee aina liikaa?

Taistelun säännöt……

* Sankarit aloittavat molemmat rynnäköllä ja taistelujärjestys menee iniativen mukaan. Haasteet eivät ole sallittuja.

* Jos ottelioilla on sama iniative niin kumpikin lyö yhtä aikaa. Tämä voi aiheuttaa sen, että molemmat kuolevat, mutta sehän on hauskaa eiks je?

* Hahmot paranevat täysiin haavoihin kierrosten välillä. Mikäli selviävät taistelusta haavoitta, saa hän re-rollin, jonka käytän parhaani mukaan seuraavalla kierroksella. Nämä eivät varastoidu.

* Mikäli omistat ampumaesineen, voit tehdä stand&shoot:in ja saat päättää ketä ammut. Jos aseen omistaja omaa isomman M arvon kuin viholliset, hän voi perääntyä ja ampua uudelleen aseellaan. Perääntyä voi niin monta kertaa kuin vain tahtoo.

* Wardancereiden tanssit arvotaan vuoron alussa. Sama tanssi ei edelleenkään voi tulla 2 kertaa peräkkäin. Uskoakseni jotkut haluavat pois Woven Mistin, joten voin järjestää niin pyydettäessä. Samoin muita ei-toivottuja tansseja poistetaan, mutta max-määrä on 2 tanssia.

Sääntö muutoksia…….

* Breath weaponit osuvat 1+d3 tyyppiin. Jos kohteita on vain yksi, hän saa liekistä S*2 osuman.

* Killing Blow tekee kaksi woundia, et saa armour savea tai regenraatiota.

* Peitset ja keihäät ratsain ovat kertakäyttöisiä. Seuraavalla vuorolla hahmo vetää automaattisesti huotrasta vara-aseen, joka voi olla maaginen. Jokaiselle kierrokselle saa uuden peitsen tai keihään.

* Keihäällä varustettu, jalkaisin oleva henkilö, voi poistaa yhdeltä viholliselta charge boonukset. Impact hittejä on ihan turha yrittää poistella.

* Jokainen ampuma-ase (heittoaseita + blowpipe lukuun ottamatta) haavoittaa aina 3+:lla. Saven miinustus normaalista S-arvon mukaan.

* Örkkien amulet of protectyness antaa sinulle vain haavoittajan wardin, jos hänellä sellainen on.

* S6 on maksimivoima, minkä kuka tahansa voi saavuttaa.

* Fear: Epäonnistuttaessa osuu vain 6+.

* Terror: Epäonnistuttaessa et voi lyödä ollenkaan ja vastustaja saa +1 to hit heittoihinsa. Seuraavalla vuorolla testataan sitten uudestaan.

* Break testejä ei oteta.

* Jokaisen osallistujan hahmo saa +1W, jotta saisin heitellä pitemmän aikaa noppia.

* Eye of the Godsia ei ole olemassa. Ette saa pistehyvitystä sen loistaessa poissaolollaan.

Yleistä……..

* Solissa on ollut jo pitemmän aikaa mesepelausta olemassa ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että osallistujilla on mahdollisuus päästä meseen. Tämän vuoksi lisätkää minut (meseni löytää käyttäjätiedoista) meseenne.

* Kansa palkitsee suosikkinsa aina silloin tällöin. Oletko sinä yksi niistä onnekkaista, joista kansa pitää?

* OBS: Aktiivittomuus ja viestieni vastaamatta jättämisen voin palkita tappamalla hahmosi tavalla, jonka satun näkemään kivaksi. Muutaman kerran olen näin joutunut tekemään. Varmistathan, että niin ei käy sinulle.

* Piirtäjäsielut hoi, kynä käteen ja piirtämään viivoja. Olisi ihanaa, jos ulkonäön kertomisen lisäksi, saisimme katsottavaksi hahmojenne kuvia. Piirtäkää tytöt ja pojat, piirtäkää.

Ei siitä ainakaan mitään pahaa voi tapahtua. Päinvastoin. Mitä kaikkia salaisia kiitoskortteja löydättekään postilaatikostanne ensimmäisen kuukauden ajan jne!

* Mikäli ei ottelijat mene tasan jostain kumman syystä niin joku epäonninen/set kohtaa El_Capitan 7h3_b3s7_4evah nimisen hahmon, jolle tulet häviämään.

* Sola on hiekkalaatikko, jossa voi tehdä kaiken laista hauskaa. Niin pahaa kuin hyvää. Kerro ideasi niin jutellaan siitä vähän lisää.

* Otteluiden välissä voi leikkiä Indiana Joonasta etsimällä aarteita sieltä täältä tai Arskaa ja piestä kaikkien muiden pelaajien hahmot haasteissa.

* Jos olet frenzy ja joku haastaa sinut kaksintaisteluun, et voi perääntyä. Sama homma aarteita etsiessä. Sinun on pakko aina taistella.

* Solassa on salaisia voimia, joista jotkut teistä voi saada haltuunsa. Menestys, rotu, temput ja tekemiset areenan aikana vaikuttaa siihen, saatko niitä haltuusi. Niin ja tietenkin, minkä niistä saat.

* Yritän tällä kertaa jaella achievementtejä ahkerammin ja ajallaan. You gotta catch them all!

* Olen puolueellinen areenanvetäjä ja siksi lahjottavissa.

* Mie oon myös hyvin mukava äijä. Kysy jotain niin jutellaan asiasta. Hyvällä tuulella voin vaikka päästääkin Archaonin sisään.

* Hahmosi M vaikuttaa siinä määrin, kuinka pitkälle jaksat päivässä kävellä/juosta/ratsastaa pitkin Solan paikkoja. Mitä korkeampi se on, sitä pitemmälle voit matkustaa.

* Jokaisesta ottelusta tai kisassa, jossa et ole mukana voit lyödä vetoa tietyn summan verran. Mitään ihmeellisiä kertoimia ei ole ja ei ole pakko lyödä vetoa jonkun toisen hahmon kanssa vaan voi ihan uhkapelata random duden kanssa. 10kk vetoa, saat voitosta 10kk jne.

* Jos hahmosi on sokea tai puujalkainen jne (fluffillisesti tärkeille!) niin tummennatko kohdan, jossa se lukee, jotta varmasti huomaan sen. Näin säästytään toivottavasti viime kertaisilta möhlimisistä.

* Jos jokin askarruttaa sääntöjen suhteen tai muuten vain, niin kysy. Joko tässä aiheessa, yv:nä tai lisää meseosoitteeni (tämänhän kaikki muistavat tehä, nih) niin höpötetään jostain ihan muusta kuin aiheesta.

Hahmoilta pyydettävät tiedot:

Nimi:
Rotu:
Fluffi:
Ulkonäkö:
Statit: M WS (BS) S T W I A Ld.
Erikoissäännöt:
Normaalit varusteet:
Taikakamat:
Lopullinen pistehinta ukolle:

* Jotkut tyypit aikaisemmin eivät ole oikein osanneet oikein tehdä hahmostaan selkeää listaa, joten yrittäkää panostaa sen viestin ulkonäköön, että ei olisi kovin hankala lukea sitä. Kiitos.

Ostettavia kykyjä seikkailuun:

Seikkaillessa pitkin Solaa, voi pieni apu olla paikallaaan. Nämä kyvyt tulevat silloin tarpeen.

* Kun mietitte, mitä kykyjä haluatte ottaa, ottakaa huomioon myös, sopiiko se hahmollenne. Itse en oikein tykkää paljoa, jos teette ogrestanne ninjan tai goblinista hirveän pelottavan pikku otuksen.

* Nämä kyvyt ovat päähahmo only.

I sense a booby trap nearby 5kk
- Kohdattaessasi ansan seikkaillessasi, saat re-rollin epäonnistuessasi välttämään ansan.

I wasn’t signed for this 5kk
- Vaikka taistelusta karkuun juokseminen olisi muuten kiellettyä (frenzy, ansa yms.), voit välttää ottelun halutessasi.

Christopher Lees voice 5kk
- Puhumalla osaat pelotella/suostutella ihmisiä toimimaan niin, miten haluat. Ei onnistu aina. Liika käyttö voi johtaa kansan suosion laskuun.

I’m not edible 5kk
- NPC:lle hävittäessä seikkailun aikana ei johda hahmosi kuolemaan. Heräät elossa kylän sairaalassa. Kansan suosio laskee, jos pelastaudut tämän avulla.

Someone in upstairs likes me 5kk
- Jumala suojelee sinua matkallasi mystisillä voimillaan.

Friend of the people 5kk
- Kyläläiset näyttävät kiinnostusta auttaa sinua matkoillasi monin eri tavoin. Tarjoavat kyydin, tulevat mukaasi rikkauksia etsimään jne. Kansa tykkää sinusta enemmän.

Kynäe-äeliö 5kk
- Kyläläiset näyttävät hyvin kiinnostuneilta tarinoistasi ja kerääntyvät mielellään kuuntelemaan niitä. Kansan suosio nousee ja nousee enemmän, mitä enemmän vaivaa viitsit nähdä tarinoihisi fluffissa.

I’ve a baaaad feeeling about thiis 5kk
- Jos sinua uhkaa jokin ansa, väijytys tai olet muuten vain haastamassa riitaa itseäsi isomman kaverin kanssa, kerron vaarasta yrittämättä pilata yllätystä.

They call me dr. Jones 5kk
- Mahdollisuutesi löytää jotain kadonnutta ja suurta nousevat seikkaillessasi pitkin maailmaa.

I’ll be buck 5kk
- Jos hahmosi sattuu kuolemaan seikkailun aikana esim. ansaan jne, hän herää eloon vaaran ulkopuolella 1W:ssä. Taistelussa lyöty hahmo on kuollut, ellei jotain iivöliä tapahdu.

How’s the weather in downstears 5kk
- Miesten kyky. Suuri kokoinen nainen on kuitenkin vain nainen.

Olet niin suuri jätkä, että pienemmät olennot eivät uskalla hyökätä ylivoimastaan huolimatta kimppuusi seikkaillessasi.

My mom says I’m cool 5kk
- Jollain on kovat puhheet ja luulot itsestään.

Kansan suosio nousee kovien puheittesi johdosta. Se nousee lisää jokaisesta saamastasi voitosta, mutta hävittyäsi ensimmäisen ottelun, menetät kaikki saamasi suosion osoitukset ja kansan suosiosi laskee.

----------------------------------------

Kylän velho, Olorin, on taitava taikuri ja taistelutaitojen mestari. Hän on valmis opettamaan kelle tahansa erilaisia tapoja taistella vastustajaansa vastaan pientä rahasummaa vastaan.

Kyvyt ja opit:

Now its personal 10kk
- Kun vastustajasi tekee sinuun ensimmäisen haavan, saat hatredin seuraavaksi vuoroksi.

Who said I’m fair? 5kk
- Ollessasi kuoleman partaalla (1W jäljellä), voit iskeä yhden iskun ennen vastustajaasi, vaikka normaalisti olisi hänen vuoro iskeä. Iskeminen ei vähennä omalla vuorollasi tulevia iskuja. Kansan suosio laskee.

Etunimesi ”Shot/striked first” sukunimesi 10kk
- Jos vihollisesi saa iskeä enemmin kuin sinä, saat iskeä yhden iskusi always strike firstinä. Omalla vuorollasi isket yhden iskun vähemmän, koska se tuli aikaisemmin. Toimii jokaisella kierroksella.

Jos puolestaan sinä isket ensimmäisenä, yksi iskuistasi saa +1 osumiseen.

Don’t look at my boobs 5kk
- Naisille otettava kyky. Toimii riippuen rodustasi ja vihollisesi rodusta. Ogreakka ei pakosti kiinnosta kovinkaan monia jne.

Vihollisesi hämääntyy hetkeksi kauneutesi vuoksi. Saat ASF special rulen.

Show me what you can do 5kk
- Strike last. Kansa tykkää sinusta enemmän. Mitä isompi I, sitä enemmän.

Next time I kill someone, I’ll take their lungs 5kk
- Saatuasi jonkun hengiltä, vastustajan on läpäistävä ld-testi voidakseen hyökätä sinua kohti. Heitetään aina uudestaan, jos onnistut tappamaan uudestaan.

n00b 5kk
- Kokemattomuutesi vuoksi vihollinen löysäilee ja saa -1 osumiseen, mutta osuttuaan tekee varmemmin vahinkoa huonon puolustuksesi vuoksi. +1 haavoittamiseen. Jos haavoitus menisi tämän lisäplussan ansiosta 1+:ssaan, hän haavoittaa sinua automaattisesti.

Chickenwuss! 5kk
- Et osaa/uskalla riistää toisen henkeä.

Armahdat voitetut vastustajasi halutessasi jopa kierrosten aikana. Vastustajasi selviää hengissä ja jatkaa elämäänsä häviön tuoman häpeän kanssa. Kansan suosio nousee armahtaessasi jonkun hengen. Armahdetut NPC:t vannovat uskollisuutta sinulle joissain tapauksissa.

* Tällä kertaa voit hamstrata kykyjä hahmollesi niin paljon kuin haluat. Kummastakin lohkosta.

* Magiaesineissä oli suositeltavaa, mutta täällä voisi laittaa ihan omaksi säännökseen. Antakaa ihmisille vihjeitä kyvyistänne. Kaikilla on hauskempaa silloin.

[halko]

Nyt sitten menit nelosen alottamaan? Vastalahjaksi lupaan/vannon laittaa kolmoseen fluffini ensi viikon aikana niin päästään turhasta painolastista pois.

El Capu: Minä jaksa odotella loputtomiin niitä fluffeja. Solan karttakin piti alunperin piirtää uudelleen, mutta piirtäjä on 13 päivää myöhässä. On munkin kärsivällisyydellä rajansa. Tulevat kun tulevat, jos ovat ollenkaan tullakseen. Pelataan sen aikaa Sola 4:sta.

*Yrittää hankkia inspistä jostaib hahmon tekoon. Jos kivan idean keksii niin ei se ole kuin jotain Sandirin tasoa, joten juustoa ei toivottavasti ole tulossa*

[Datsi]

hoohoohoo, nyt jotain inspistä ja äkkiä. Joku fiksuki hahmo ois kiva saada tehtyä ni en taas tule kuolemaan ennen ekaa rundia.

Edit: Jotain magiaesineitä kannattaa varmaan suoraan bänniä, joku pendant of khaeleth voi olla vähän lol, eikä tuolla pikalukemalla kielletä speculumpelleilyjäkään

Edit2: onko toi 50p kavereihin siihen kahteensataan sisällytettynä vai lisäksi? Miten trooppereiden markit, oisko se et characterin markki siirtyy trooppereille ilmaseks, ni saa jotain hyvitystä juuston eotgin puuttumisesta mitään?

[Arkki]

Hihii. Rupean heti sähläämään itselleni miellyttävää hahmoa (Katotaan jos irtautuisin taas Kaaoksesta) ja tälläkertaa aijon laittaa parhaani ja jaksamiseni tämän pelin fluffeihin. Odottakaa vain..

Edit: Minestä olisi kuitenkin ihan kiva saada 50pts. ihan erilleen tähen kahteensataan.

[El Capitan]

Edit: Jotain magiaesineitä kannattaa varmaan suoraan bänniä, joku pendant of khaeleth voi olla vähän lol, eikä tuolla pikalukemalla kielletä speculumpelleilyjäkään

Njaa, onkohan se sitten niin huono asia kuitenkin. Onhan Pendantti juustoo joo, kun saa sen 2+ wardin melkein varmasti. Mutta mutta, onkohan sitten se kokonaisuus niin juusto sittenkään, jos ei otakkaan sitten mitään muuta hahmolleen? Ohan tämä huono esimerkki, mutta niin on myös kamakin. Ihan puhdas aivopieru, mutta pointti varmaan tulee kaikille selväksi. Yksittäinen kama ei ole juusto vaan se kokonaisuus. 4+ wardi S6 hahmolla on "juustoo" 200p hahmojen joukossa. 4+ wardi S4 hahmolla ei olekkaan enää niin kova juttu.

Edit2: onko toi 50p kavereihin siihen kahteensataan sisällytettynä vai lisäksi? Miten trooppereiden markit, oisko se et characterin markki siirtyy trooppereille ilmaseks, ni saa jotain hyvitystä juuston eotgin puuttumisesta mitään?

Joo, tämän olin unohtanut muokata kun oli joillekin epäselvä. 200p hahmo + 50p sidekikkejä. Markit eivät pelillisesti siirry eikä niitä saa ostella. Tai noh, jos joku välttämättä haluaa, niin.. noh, joo. Tai ei, ei ei ei. Ei kaaos warruja 6+ wardilla tänne. Muutenkin mokomat jo tarpeeksi kovia Ws4 S4 A2 jätkiä 2+ savella.

Fluffillisesti ne sidekikit saa sitten olla ihan minkä markin kantajia tahansa.

[Arkki]

Kaksi kysymystä.
1. Voiko sidekikille ostaa laittamia "taitoja" joita saa rahalla, jos voi. Olisiko tämä vain yksi, vaiko sen verran mitä 50 jää yli?

2. Voidaanko Päähahmon ja sidekikin ylimääräiset pisteet yhdistää samaksi KK:määräksi?

Ooh! Ja vampyyreilta bannitaan heti Frostblade. En rupea mielelläni sählään sälliä vastaan, joka teknisesti tappaa ekasta osumasta.

Edit. Puuttuuko tosta ilmoitus lomakkeesta taikatavarat vai pitääkö ilmoittaa hinnoissa (oon maalaisjärkinen ja pistän "Taikaesineet", piti tai ei)

[El Capitan]

On se kyllä kumma, miten näitä aukkoja on näin paljon vaikka kuinka paljon oikoluki ja muokkaili niitä suuntaan tai toiseen.

1. Sidekikeille ei osteta kykyjä. Ne on päähahmoille ainoastaan.

2. Kyllä. Päähahmo on 195p = 5kk. Otetaan sivuhahmoja 48p edestä = 1kk. 5 + 1 = 6kk yhteensä taskussa.

[Da Big Boss]

Kool.

Jee, solaan päästään viimeinkin, fluffikin on pian valmis.

Pelottelenpa teitä hahmollani. Kirjana on Far north, halusin päästä tekemään vähän luonnonläheisempää fluffia. Ukkelina on maagi, statit ovat yhtä hyvät maksimissaan kuin kaaoksen warrulla, häviö tulisi varmasti Choseniakin vastaan. Mättäjää tästä ei ole tehty. Stateissa ei ole yhtäkään viitosta. Tosin taisteluun ette häntä helposti saakkaan... harharhah...

[Gilaelin]

Saaga jatkuu \o/!

Pörröä lukiessa tuli todellakin mieleen kaikki ne muistot kolmosesta. Eeppiset seikkailut, hahmojen suhteet ja väännöt. Kunnon ropetusta vaan =).

[halko]

Pelottelenpa teitä hahmollani. Kirjana on Far north, halusin päästä tekemään vähän luonnonläheisempää fluffia. Ukkelina on maagi, statit ovat yhtä hyvät maksimissaan kuin kaaoksen warrulla, häviö tulisi varmasti Choseniakin vastaan. Mättäjää tästä ei ole tehty. Stateissa ei ole yhtäkään viitosta. Tosin taisteluun ette häntä helposti saakkaan... harharhah...

Mäki pelottelen. Hahmona melko varmasti Empiren Master Engineer (uskokaa pois! kakkosvaihtoehtona on sitten peruskapteeni), mistä tulikin mieleeni:

- Saisiko Insinöörille ottaa maagisia kamoja vaikka sille ei profiilissa ole siihen mahdollisuutta? Pelottaisi vain tulla t3 w2/3 savettomalla tyypill' tappelemaan, vaikka tyylillä tietysti mennään

[El Capitan]

Menkineeri? Jaa, tykistön champpa. Ota vaan kamoja. Paskahan se on tässä herohammerissa, niin ota vaan niitä taikakamoja, jos jäpikällä haluat tulla mukaan.

[halko]

Menkineeri? Jaa, tykistön champpa. Ota vaan kamoja. Paskahan se on tässä herohammerissa, niin ota vaan niitä taikakamoja, jos jäpikällä haluat tulla mukaan.

Siistii, fluffi ohoi

[Da Big Boss]

^^ siistii.

Halko, otetaan 1vs1 aikanaan, lollotan taioillani sut kuoliaaksi. Kuulemma ensimmäinen taika on niin paska että...

[halko]

Ottakaapa tästä mallia kun mä laitan Uriel Nigelin, Jumalan Soturin, Enkelten Suojatin, Metsästäjän tänne näin. Kamojen kanssa ei arkaille, aika tyylijäbähän tää kuitenkin on

Nimi: "Uriel" Nigel
Rotu: Ihminen
Fluffi: Nigel eli rauhallista maalaiselämää Reiklandissa. Hänellä, hänen vaimollaan sekä kahdella lapsellaan ei ollut mitään käsitystä vaarasta. Yhtään muuta olentoa kuin ihmistä tai kääpiötä ei hän ollut nähnyt, hän piti örkkejä ja vamppyyreitä vain tarinoina, joita hän kertoilikin lapsilleen aina kun ehti. Rauhallinen elo kuitenkin loppui nopeaan, kun hän löysi torilta tullesaan talonsa olevan hiljainen. Lapset eivät leikkineet pihalla eikä ikkuinoista paistanut takan lämmin kajo. Varoivaisesti Nigel meni ovelle ja avasi lukon. Ovi narahti hiljaa auki ja mies astui sisään. Ja huusi, voi sitä voimakkuutta jolla hän huusi sielunsa kyllyydestä; pari metriä hänen edessään roikkoi kattoparrusta kuollut hirtetty nainen joka näytti täsmälleen Nigelin vaimolta: se oli hänen vaimonsa. Lapsia hän ei taas nähnyt missään. Ovet ja ikkunat olivat lukossa, eikä murtojälkiä näkynyt missään. Itsemurhan ratkaisun taas poisti fakta siitä, että katto oli liian korkealla että saisi narun sinne sidottua. Ulkona ei enään kuulunut kaunista lintujen laulua, eikä aurinko ollut enään niin lämmin.

Nigelillä ei ollut enään mitään hävittävää, joten hän raahasi itsensä Altdorfiin asti ja meni ennustajalle. Siellä ennustajaeukko näytti mitä oikeasti on siellä pimeässä. Nigel omisti loppuelämänsä harjoitellen ja metsästäen yliluonnollisia olentoja. Hän kehittyi vuosien varrella taitavaksi metsästäjäksi ja hän kulki missä ikinä vain oli tullut edes huhuja jonkun, vampyyrin, demonin, kummituksen, hirviön tai minkä tahansa läheisyydestä. Aseena hän suosi tutuksi tullutta pistooliiaan.

Kerran hänelle kuitenkin tuli eteen keikka jota hän ei pelkästään taidoillaan kyennyt voittamaan. Hän oli jäljittänyt mahtavaa noitaa jo monta päivää, ja aina kun jäljet olivat kylmenneet ne lämpenivät uudestaan. Lopulta hän kuitenkin löysi itsensä hylätyn kirkon edestä. Jäljet veivät sinne. Mutta se joka Nigeliä kummastutti oli se kirkkorakennus, se ei nimittäin ollut mikään kirkko jonka hän oli aikaisemmin nähnyt. Missään ei näkynyt Kaksipyrstöistä komeetta tai Vasaraa. Kirkon tornin päällä oli vain risti.
Olkiaan kohauttaen metsästäjä kuitenkin astui sisään ja löysi noidan alttarin vierestä. Käkättävä nauru kertoi noidan huomanneen Nigelin tulon. Asiansa osaavana, Nigel ei välittänyt naurusta yhtään vaan veti pistoolinsa esiin. Jokin kuitenkin repi sen heti hänen kädestään ja ase lensi metrien päähän maalattialle. Seuraavaksi lensi Nigel, suoraan päin alttaria. Tavarat alttarilla lentelivät äänekkäästi kolisten lattialle. Samalla sekunnilla noita oli jo kuristamassa metsästäjää maagiset voimat vahvistaen häntä. Hetken aikaa mies jaksoi rimpuilla mutta tajusi olevansa avuton. Hän nappasi lähimmän esineen jonka käsiinsä sai, ristin, ja iski sillä voimiensa kyllyydestä. Se upposi helposti noidan kylkeen ja noita päästi irti Nigelistä. Sykäykset tärisyttivät noidan ruumista ja kirkas valo paistoi ristin päästä joka oli nyt noidan sisällä. Pian akkaparka kaatui kuolleena maahan. Kirkkaus kuitenkin jäi, ja Nigel tunsi ensimmäistä kertaa vuosiin rauhan ja lämmön tunteen. Miehen edessä seisoi mies. Tavallinen mies, mutta jokin hänessä sai Nigelin kunnoittamaan häntä.

"Jumala kiittää sinua. Estit juuri tuota noitaa häpäisemättä yhtä harvoista Jumalan kirkoista", mies puhui lämpimällä äänellä
"Kuka jumala? Sigmar?", Nigel kysyi epäröiden
"Luoja, Taivaan Valtias, yksi Jumala. Minä olen hänen palvelija ja lähettiläs, yksi monista enkeleistä", samalla Nigel huomasi mistä valo oli tullut: Miehen selässä paistoi kirkas valo, joka näytti ihan siiviltä.
"Mi-minä", Metsästäjä mutisi ja polvistui hartauden tunteen edessä
"Ota tämä amuletti ja kanna sitä ylpeänä Jumalan nimeen", Enkeli sanoi pujotti hopeisen ristikorun Nigelin kaulan ympärille, "Ja tiedä tämä, yhtäkään joka Jumalaan uskoo ei Hän hylkää. Kulje iloisin mielin ja tiedä, että yläkerrassa on joku joka katsoo sinua ylpeänä ja kehaisee 'Tuo tuolla on minun lapseni'.
Minä olen Uriel sinun pieni suojelusenkelisi joka istuu olkapäälläsi ja pitää sinusta huolen, Jumalan soturi"

Valo himmeni ja enkeli katosi. Nigel katseli epäuskoisena ympärilleen. Jumala? Hän nappasi ristin käteensä ja puristi sitä. Enään hän ei ollut yksin.

Metsästäjä jatkoi välikohtauksen jälkeen edelleenkin metsästämistä, mutta nyt hänellä oli joku siirtämässä pimeyden hänen tieltään. Enkelin nimen Uriel ja nappasi myös itselleen, sillä Uriel tarkoittaa Jumalan Valoa.

Uriel Nigelin viimeisin tehtävä oli Myrskyn Solassa, nimittäin peikkoruhtinas Heimirin surmaaminen. Jumalan soturi asetti suunnan ja astui pelottomana tähän uuteen haasteeseen


Ulkonäkö: Ruskeat hiukset ja taivaansiniset silmät ovat Nigelin parhaat tuntomerkit. Hänellä on melko hyvä ryhti ja hänen vaatteensa ovat kuluneet, osittain hajonneet ja likaiset. Tarvittaessa Nigel kuitenkin hankkii jostain (varastaa köh köh) hienmmatkin vaatteet, jotka ovat vähän sellaiset millaiset käteen tulee

Höh, huonosti ulkonäköä

Statit: M: 4 WS: 3 BS: 4 S: 3 T: 3 W: 3 (Mukana Solan extrahaava) I: 3 A: 1 Ld: 7
Erikoissäännöt: Ei areenaan vaikuttavia
Normaalit varusteet: Repeater Pistol 10pts(Normi pistol, 3x multiple shots), hand weapon (Eli kaksi asetta)
Taikakamat:

Holy Relic 45pts
Enkeli Uriel pujotti Nigelin kaulaan hopeisen ristin. Jumala kulkekoon hänen kanssaan
4+ Ward Save

Icon of Magnus 25pts (Count as Iron Will)
Nigel on nähnyt kaiken mitä vain nähdä voi, hän metsästää työkseen ihmisten pahimpia painajaisia. Mikään ei häntä voisi pelottaa
Immune to Fear, Terror heebot causettaa pelkästään fearia

Ring of Volans 25pts
Nigelin pieni suojelusenkeli Uriel suojelee Nigeliä, jos ei ruummillisesti niin ainakin Jumalan Valolla
One use Only. Bound Spell. Valitse mikä tahansa sääntökirjan lore ja randomoi yksi taika siitä loresta. Se taika on Ringissä boundina, power level = cast value (Tai Solan sääntöjen mukaan level 4)

Lopullinen pistehinta ukolle: 165pts -> Ylijäämärahaa 35kk + 25kk nollasta kaverista
Kyvyt/taidot:

I sense a booby trap nearby 5kk
Taitava metsästäjä ei ansoihin lankea
- Kohdattaessasi ansan seikkaillessasi, saat re-rollin epäonnistuessasi välttämään ansan.


Someone in upstairs likes me 5kk
Yksikään joka Jumalaan uskoo ei Hän hylkää. Jumalan Sotilas Nigeliä vielä vähemmän
- Jumala suojelee sinua matkallasi mystisillä voimillaan.

n00b 5kk
Vaikka kuinka taitava Nigel onkin, ei hän ole ikinä kohdannut yhtäkään taitavaa miekkamiestä. Harvoin hän joutuu lähitaisteluun.
- Kokemattomuutesi vuoksi vihollinen löysäilee ja saa -1 osumiseen, mutta osuttuaan tekee varmemmin vahinkoa huonon puolustuksesi vuoksi. +1 haavoittamiseen. Jos haavoitus menisi tämän lisäplussan ansiosta 1+:ssaan, hän haavoittaa sinua automaattisesti.


Christopher Lees voice 5kk
Taitava puhumaan, Nigel pystyy saada lähes minkä tiedon haluaa ja saada ihmiset tekemään mitä pyytää. Mutta jos hän ei jostain syystä keksi mitään järkevää sanottavaa, voi Enkeli Uriel puhua hänen kauttaan mahtipointisellä äänellään.
- Puhumalla osaat pelotella/suostutella ihmisiä toimimaan niin, miten haluat. Ei onnistu aina. Liika käyttö voi johtaa kansan suosion laskuun.

[Arkki]

Nimi: "Inkvisiittori" Rice

Rotu: Ihminen

Fluffi: Rice oli juuri noussut aamuntokkurassa vuoteestaan, kun hänen huoneensa oveen koputettiin raskaasti. Ennen oven avaamista, hän kuitenkin päätti raapia intiimit paikkansa sillä se ei olisi sopivaa vieraan edessäkään, kutinakin oli kaamea. Viimeinkin kun tokkurainen sankarimme oli avannut oven. Seisoi hänen edessään uskollinen pikkuserkku Greentea, täydessä varustuksessaan. Mitään sen kummempia katsomatta Greentea teki kunniaa laittamalla käden lippaan ja asettui seisomaan suoremmin, pian hän sanoikin henkeä vedettyään tasaisella äänellä "Meidät on kutsuttu Marsalkan luokse. Hän käski meidät tulemaan salaiseensotastradegiahuoneeseen niin nopeasti, kuin pääset, ilman ylimääräisiä mutinoita!” Puheensa päätteeksi. Hän veti henkeä, olihan poikaparka ollut vetämättä henkeä koko puheensa aikana. Rice kumartui oven suun ohitse, katsoen käytävää, jonka ainoa kuolevainen oli Greentea ja suoristui taas katsomaan häntä "Asia selvä, tulen parinminuutin sisällä, jahka saan jotain sopivampaa ylleni." hän sanoi leukaansa raapien (jotkut huhuilevat, että hän olisi ollut vuoden Leuanrapsutus mestari ehdokas). Greentea vain vastasi " Jes söör!" huudolla ja kääntyi napakasti marssimaan käytävää pitkin, luultavasti kohti Salaiseensotastradegiahuoneeseen.

Rice katseli hieman sottaista peiliänsä ja peilasi leukaansa, sänki oli yöllä kasvanut. Joten, kuten joka toinen aamu, hän otti melkein tasaiseksi kuluneen partahöylänsä ja ajoi partansa niin hyvin kuin osasi (oikeastaan, kuin höylällä kykeni) ja yleisen hygienian vuoksi vielä kastoi terän käytön jälkeen vedessä ja kopisutti ylimääräiset takaisin. Seuraavaksi tuli kasvojen pesu. Hän asteli muutaman askeleen peilinsä vierelle ja kippasi vettä pariin kertaan naamalleen käsillä muodostamallaan kupilla ja kuivasi naamansa pyyhkeen reunaan (oli erittäin tärkeää kuluttaa pyyhe aina reunasta sisäänpäin, uutta oli mahdoton saada) ja pian oli etsimässä hämärästä, pienestä huoneestaan vaatteitansa. "Siinähän ne rievut olivatkin" hän sanoi huomatessaan niiden tällä kertaa löytyvän sänkynsä päästä. Eivät vaatteet kummoiset olleet, vanha ja monesta paikkaa kulunut pitkähihainen, valkoinen paita, jossa oli yleisen tyylikkyyden vuoksi avonainen kaulus ja pitsi hihat. Housutkaan eivät olleet leveilemisen arvoiset, vain mustat, mukavasta kankaasta tehdyt, jotka palvelivat vielä monta hyvää vuotta ilman korjaamista (jos käyttäisi tarpeeksi vähän) jotka sai helposti jalkaansa, totta kai hän laittoi ruskeanahkaisen vyön vielä ylleen, jossa oli pintahopeinen solkikin, jossa taisi lukea "Sepphala". Saappaat olivatkin toinen juttu, koska oli tullut kesäaika, hän oli joutunut hankkimaan upouudet (siltikin, ne olivat suunnilleen kympin) kesäkäyttösaappaat. Ne kiilsivät hieman valoa vasten ja olivat tummanruskeat, ylettyen varreltaan hieman alle säärien puolivälin (ruskeat siksi, koska muta ei näkyisi niin helposti).

Pian sankarimme Rice oli talsinut huoneestaan pikakävelyn vauhtia, välillä hidastuen siksi. Ettei saanut solmittua huotraansa vyöhönsä roikkumaan (joka oli erittäin tärkeää) joka oli kesän muotia. Hän käveli pienen pihan poikki, jossa alokkaat iskivät tikkuisilla puumiekoillaan harjoitus nukkeja ja toiset opettelivat piipunrassauksen alkeita. Seuraavaksi hän astui sisään suurista puisista ovista jotka avattiin hänen astellessa tarpeeksi lähelle (Pienemmät puuovet jotka vartija epähuomioissaan avasi mennessään pihalle) ja saapui suurehkoon saliin, joka oli jokaisesta paikasta siivottu kiiltäväksi ja hienoksi. Lattia oli liukas (siksi sitä koristi Punainen matto, keltaisella koristelulla) kuljettavaksi. Se kiilsi lähes sokaisevasti valoa vasten ja oli ruuduiltaan musta valkoinen. Mutta sen kummempia katsomatta hän oli talsinut mattoa pitkin kohti portaikkoa, tehden nopean käännöksen vasemmalle (siinäkin meni matto, jonka pää oli laitettu "päämaton" alle) ja pian pysähtyi kahden oven eteen, tämä oli hänen matkansa pää. Marsalkkaa odotti häntä tuossa huoneessa ja varmasti hän omasi erittäin tärkeää asiaa. Hän nielaisi niin että "Klunk" ääni kuului, hengitti vielä syvästi sisään pariin kertaan. Sitten hän avasi ovet (Huomioitava asia oli, että nämä kaksi ovea vastasivat kooltaan yhtä normaalia) ja pian hän näkikin pikkuserkkunsa ja isosulkaisen miehen kumartuneen pöydän ylle, sulkahattuisen (sulka oli hienon sininen) tökkiessä jotakin paperinpalaa, tämä lienee kuuluisa Marsalkka Le Dementte, joka ilmeisesti selitti jotakin Greentealle. Molemmat suoristuivat ja katsoivat pelottavan samaan aikaan häntä, Le Dementen toisin vain puhuen "Olin odottanut sinua jo yli tunnin mokoma vätys! Kun käsken sinut luokseni niin tulet vaikka alushousuissasi etkä jää sinne parfyymejä levittelemään!" sanoi vanhan ukon kova ääni. "Tulehan tänne poikaseni, niin selitän sinulle miksi olen kutsunut sinut tänne." Rice asteli heidän väliinsä, näin muodostaen kolmion muotoisen tilan heidän väliinsä ja keskittyi seuraamaan Marsalkan osoittamaa sormea paperilla, eikä kun hetkinen, sehän oli kartta. Le Dementte nostatti taas ääntänsä "Olen saanut korkeammalta taholta tällaisen paperinpalan, joka karttana tunnetaan, jonka pitäisi kuvastaa hankalapääsyistä kylää. Parin viikon kävelymatkan päässä (Oikeastaan juoksun, mutta kävely kuulosti paremmalta) ja teidän pitäisi tiedustella se läpikotaisin. Mutta koska emme voi vielä järisyttää heidän tavallista rutiinia, toimitte ovelassa peite tehtävässä. Esiinnytte kirjureina jotka saapuvat kirjoittamaan kylän uskonnoista, tai uskonnosta ja paikan historiasta ja kaikesta mahdollisesta. Otatte mukaanne haluamanne varusteet ja vinopinoin paperia ja mustetta, budjettimme sallii vain antaa yhden ison sulkakynän, ja pienemmän varalle. Lähdette illan suussa matkaan, tämä selvä? " samalla hän oli katsonut Riceä ja Greenteata sellaisella ilveellä, ettei tämä ollut pyyntö vaan käsky, taikka narunjatkeeksi. Huusivat he "Jes söör!" yhteen ääneen.

Ennen kuin kaksikko lähti, Marsalkka huudahti heidän takanaan "Ainiin, sain tämän Inkvisitiolta jotakin yksityisasioita, luultavasti kyselevät uskontonne perään tai jotakin." ja ojensi heille kerman valkoisen kirjeen, jossa oli punainen läikkä ja sen keskellä komeili Inkvisition vaakuna "Kiitoksia, Sir" sanoi Rice astuessaan huoneesta ja katseli kirjettä kiinnostuneena. Sen etupuolella oli hänen nimensä ja selkeästi hänen kotipaikkansa osoite, sekä myös arvokas Inkvisition postimerkki jossa oli teurastettu kaaoksen sotilas ja Inkvisiittori näyttämässä peukkua, leveässä hymyssä. Pian päästyään välipihalle, hän oli rikkonut sinetin ja oli ottamassa sisältöä esille. Kirjeessä luki tähän tapaan.

Hyva hjerra Rice, meh taala Inkiviisiossa olemme phaattaneet, ettha sinut lahetetaan salaiselle tehtavalle jonka tharkemmat tiedot kertoo Shuurmarakalla De Mentte. Muttas jotha thjama kirje olishi jothenkin tharkea, olemme phaattaneet myös anthaa teille nimelleshesti thittelin "Inkvisiittori" jhotha vhoimme myöhemmin khertoa hyvin hymyin sheuraavissa Khornen theekutsuilla, mithen olemme thaas onnistuneet tehetävässä, joka oli siis tälkeä. Suaatte paasailla mita ikhina thykkaatte mahaTavasta Keesarimmase ja jumalastha Sigmarista. Saathe jäläkeenpäen khulltaisen laata, jokhas kertoopi, ettha olette phalvelleet shuuresti Inkvisiitiota jaah.. Ehäkääpä jopa Maraskalan thittelin jahka vanha potkaishee tyhjää.. Terv. Inkvisiitio

Rice katseli tekstiä väillä käännellen ja väännellen, miettien aina silloin tällöin mitä venkuroita sinne on kirjoiteltu. Mutta leveä hymy hänellä paistatti naamassa, kuin olisi Inkvisiittorin nähnyt kaatuneen tuoreeseen hevosenläjään. "Inkvisiittori Rice" hän ajatteli ojentaessaan Greentealle paperin, jota hän oli tiiraillut Ricen olkapäänsä ylitse tekstiä, kirjeen avaamisesta lähtien. Se tarkoittaisi että pian hän ylenisi Marsalkaksi ja ainoa homma oli rustata paperille joistakin kulahtaneista maalaisjunteista.

Hymy paistatti loppupäivän hänen kasvoillaan, mutta kukaan ei rohjennut kertoa että se näyttäisi aivan kurjen peräreiältä. Kyllä hän kuuli jotakin kikatusta ja naurua takanaan, mutta luuli että joku kertoi jotakin huvittavaa vitsiä. Inkvisiittori Rice ja pikkuserkkunsa Greentea valmistautuivat loppupäivän tulevaa matkaansa varten. Greentea kiillotti ja hankasi hänen haarniskaansa kirkkaaksi joka heijasti hyvin valoa (ovela sota strategia sokeuttaa vihollinen) ja Rice vain peilasi itseään tyylikkäästi, kokeillen erilaisia keinoja miten sanoa ”Inkvisiittori Rice” ja minkälaista tyyliä hänen tulisi käyttää tuon tittelin kanssa. Lopulta aurinko oli laskemassa horisontin taakse ja Ricen oli jätettävä peilaaminen. He seisoivat kaupungin ulomman portin edessä, joka aukeni heille hitaasti ja naristen, samaan aikaan pari insinööriä kutsuttiin rasvaamaan kitisevä sarana. Rice henkäisi pitkään puhdasta ilmaa ja huokaisi, todeten vierellä olevalle hahmolle "Noh, Greentea, tästä se lähtee, matka kohti ylennystäni." ja otti ensin askeleet eteenpäin (Oikeastaan kavion kopautukset, olihan hänellä hevonen) kohti suurta seikkailua.
Mutta pian hän jo manasi ja kirosi kaiken maailman olentoja joita hän tunsi (ja muutamia omasta päästään) sateen yllättäessä vain parinsadan metrin päästä kotoaan. Pitkin mutaista tietä, he ratsastivat kohti solaa, kohti tuntematonta.


Ulkonäkö: "Inkvisiittori" Rice on vielä nuori, vähän alle kolmekymppinen mies. Hänellä kasvaa päästään, erittäin mustat hiukset (vaikkakin takkuisat ja ehkä hieman roskissakin) jotka ulottuvat niskaan asti, vaikkakin edestäpäin ne leviävät otsalle. Kulmakarvat olivat sopivasti hiustensa sävyyn sopivan mustat, ja ne lähtivät ohenemaan mitä kauvemaksi ne pääsivät silmistä, vaikka loppuivat hyvissä ajoin. Silmät olivat kauniin sinertävät, vaikka häivähdys vihreää sielä sun täälä pilkottikin. Simmut sijaitsivat tarpeeksi lähellä, tarpeeksi kaukana toisistaan tietenkin nenä siinä välissä, joka eteni sivusta katsoen hyvän matkaa eteenpäin, kunnes taittui, muodostaen näin nenän. Suusta voisi sen mainita, että sillä pystyi hyvin napsimaan ruokaa mutta mihinkään muuhun puremisen lisäksi sitä ei käytetty, yritti hän kuitenkin ne pitää jonkinnäköisinä kuin mustina (edes vedellä huuhtaisemalla), joka kuulema viisauksien mukaan tehosi. Parta hänellä todellakin oli, kun siis hän antoi sen kasvaa. Yleensä se aloitti kasvamisen leuan päästä, myöhemmin tuoden mukanaan hieman lisää leukaa, sen lopulta yleensä pysähtyen (tai leikattiin) pieneksi pukinparraksi, jossa hieno pieni kiekurakin oli.
Poskessa hänellä oli, joidenkin mielestä erittäin omituinen, punainen merkki. Sen perää tai syytä ei kukaan oikeastaan tiennyt. Mutta jotkut sanoivat sen olleen paholaisen luoma, tai sitten huonoon paikkaan tullut syntymämerkki, hän siitä niin selvää ole ottanut.
Korvassaan hänellä roikuskeli, mallikkaasti koristeltu karhunhammas, joka yleensä peritään kun itse on moisen kontiaisen kaatanut. Kuten mainittua, hänellä oli ilman haarniskaansa kulunut, mutta yhä käyttökelpoinen, pitkähihainen ja vieläpä valkoinen paita (hihoissa pitsikoristeet). Mutta silloin, kun oli jotain tärkeämpää, hän puki yllensä raskaan haarniskansa joka hyvin hoiti tehtävänsä sodassa, ja varmisti että hän pääsi rukoilemaan Sigmarin voimaa kun sitä hän tarvitsi. Hänellä oli myös hieno miekka, sillä oli tapana pureutua vastustajisa läpi paremmin, kuin moni muu miekka päällä kaupungin. Huhutaan että Rice olisi perinyt sen suvultaan, kun suku oli taas perinyt sen Sigmarin vanhasta temppelistä, jossa papit ja papittaret olivat siunanneet sen voimalla ja pyhyydellä. "Oikeudenterä" oli sen nimi, mutta Rice käytti siitä parempaa nimeä "Wellhung (hyvinriippunut)" joka oli parempi.

Statit: M4 WS4 (BS3) S4 T4 W2 I4 A2 Ld.8

Erikoissäännöt: Blessing Of Sigmar, Righteous Fury, Prayers of Sigmar, Someone in upstairs likes me, Christoper Lees Vouce, I sense a booby trap nearby

Normaalit varusteet: Heavy Armour, Warhorse Barded ja kilpi

__________________SideKick___________________
Nimi: Greentea

Rotu: Ihminen

Statsit: M4 Ws4 Bs3 S4 T3 W1 I3 A2 Ld. 8

Erikoissäännöt: First Knight + Knight of Inner circle

Normaalit Varusteet: Cavalry Hammer, Fullplate

Mulla on paria riviä vaille kaks sivua fluffia. Beat that!

Edit. Enkä kerro teille mun taikatavaroita. Fluffista saitte jo toisesta vihjeitä tarpeeksi.

Editedit: Halko. Sinä, minä liittoudutaan ja näytetään mistä Sigmar pissii pahuuden päälle. Sovitaan vaikka mesessä miten niin käy. ^^

Editeditedit: Fluffin kirjoitusvirheet korjattu (paitsi ne tahalliset), fluffi on sama. Nyt on rauha sielussani

[Gilaelin]

Faen Ohdake

The elfin knight stands on yon hill,
Blaw, blaw, blaw winds, blaw
Blawing his horn loud and shrill.
And the wind has blawin my plaid away.


Aamuaurinko oli jo korkealla ja sen kultainen hohde siivilöityi syvänvihreiden lehtien lävitse, saaden Faen Ohdakkeen hohtamaan hämärässä, hänen ratsastaessaan pitkin vanhaa riistapolkua. Hänen lehdistä kudottu viittansa ja elävistä oksista nyöritetty kruununsa kahisivat ja heiluivat lempeässä, mutta kylmässä syysaamun tuulessa. Hänen ratsunsa Kinain, joka oli oksista ja kaarnasta hevosen muotoon kudottu olento, korskui ja sen hengitys höyrystyi kirpeässä ilmassa.

Ihmiset, ne harvat jotka olivat nähneet hänet tällä matkalla, olivat antaneet hänelle nimen Keijukaisritari. Faenia maaorjien hänelle antama nimi huvitti, eikä vähiten siksi, että jollain tietyllä tasolla siinä oli todenperääkin. Hän oli matkannut lähinnä vain öisin ja metsän varjoissa, välttäen kontaktia ihmisiin. Kuitenkin onnen ja sattuman kautta jotkin metsään eksyneet lapset tai tieltään harhailleet puunhakkaajat ja metsästäjät olivat nähneet vilaukselta hänen epäinhimillisen ja luonnottoman kauniin olomuotonsa, joka hohti valoa vasten kuun hohdetta.

Faen oli ollut tiellä jo kauan ja huhut ja laulut hänen pitkästä matkastaan olivat levinneet kansantaruihin ja lauluihin, kulkien hänen edellään, herättäen ei toivottua huomiota häneen. Samalla nuo tarinat muistuttivat hänelle myös siitä, kuinka kauan hän todella oli ollut poissa kotoa. Kodista ja rauhasta, jonka portit olivat häneltä suljetut.

Lapsi, jonka Faen oli pelastanut petomiesten kynsistä oli kasvanut aikuiseksi, vanhentunut ja kuollut, ja ihmiset Waldbergin lähellä lauloivat Toisen Maailman keijukaisritarista, joka asusti metsän sydämessä ja ratsasti suojelemaan avuttomia. Nuori neito, jonka hän oli varastanut makuukammaristaan omakseen Averlandin pohjoisrajalla, oli menettänyt kauneutensa ja kävi nyt jossain keppi tukenaan, ja vanhukset noilla main kertoivat tarinaa pahasta hengestä, joka varasti lapsia mukaansa ja vei heidät mukanaan Haltiamaahan. Faen Ohdake oli ollut matkalla hyvin kauan.

Eniten Faen kuitenkin vihasi tarinoita, joita kerrottiin Nordlandin tavernoissa ja vanhusten mökeissä. Ne tarinat olivat vanhoja, vanhempia kuin kukaan ihminen jaksaisi muistaa, tai ymmärtää ja ne kertoivat kuolemattomasta ritarista, joka oli karkotettu keijujen valtakunnasta, Haltiamaasta, Toisesta Maailmasta, tai miksi kertoja sitä sillä kertaa tahtoikaan kutsua. Tämä kuolematon ritari oli kirottu kiertämään kylmää ja hänen kansansa unohtanutta maailmaa niin kauan, kunnes hän löytäisi Usvat ja maan niiden takana, jonne vain harva kuolevaisista, kuin kuolemattomistakin oli koskaan löytänyt. Tuossa maassa ritarin pitäisi todistaa urheutensa ja vasta sitten hän voisi palata kotiin ja vasta sitten Haltiamaan portit avautuisivat hänelle. Faen vihasi tätä tarinaa siksi, että toisin kuin muissa, tässä tarinassa oli aivan liiaksi totta.

Kerran Faen oli ollut haltia, asrai. Hän oli syntynyt paikassa, jota kansanväki kutsui Haltiamaaksi, tai keijujen valtakunnaksi, mutta jonka oppineet tunsivat Lorenin metsänä, tai kuten hänen oma väkensä sitä kutsui: Athel Lorenina.

Faen oli elänyt nuoruutensa, ensimmäiset reilut kaksisataa vuotta Mäntymannun saleissa, kunnes hänen sydämensä oli nuoruutensa poltteessa alkanut tuntemaan pakottavaa vetoa Metsän syvempiin, hämäriin paikkoihin. Niin kävi joillekin haltianuorukaisille, eikä kukaan koskaan estänyt heitä, kun he lähtivät seuraamaan sydäntään teille, joita ei asrain jalka ollut tallannut. Suru kuitenkin laskeutui hänen lähtönsä ylle, sillä vaikka Metsän kutsu oli asraille suuri kunnia, oli se myös hänen läheisilleen menetys. Yksikään, jonka Metsä otti omakseen, ei palannut sen huomasta omana itsenään. Sillä Metsä muutti kaikkea, sielua myöten.

Faen oli harhaillut synkkiä korpia, avaria mantuja ja helmeileviä puroja monia aikoja. Kenties satoja vuosia, kenties vain päiviä. Faen ei koskaan saanut tietää, eikä lopultakaan välittänyt, sillä Athel Lorenissa aika virtasi eritavoin, kuin todellisessa maailmassa ja niin sen kululla ei ollut merkitystä. Lopulta Metsä oli ottanut osan Faen sielusta omakseen ja antanut osan omastaan Faelle. Faen sielusta oli tullut osa metsää. Hänestä oli tullut metsänhenki, keiju, yksi Kauniista Kansasta, tai kuinka vain ihmiset hänenlaisiaan tahtoivat kutsua. Hänen omalle kansalleen hänestä oli kuitenkin tullut villi ratsastaja, kuningas Orionin kaartilainen ja Villin Ajon metsästäjä. Samoihin aikoihin Metsä antoi Faenille myös hänen uskollisen ratsunsa, Kinain.

Se inhimillisyys, joka haltian sydämessä on, oli nyt vuodenaikojen ja Athel Lorenin taikuuden verhoamaa, eikä Faen enää todella ollut se haltia, tai haltia ollenkaan, kun palasi omiensa pariin. Ja kun Villin Ajon aika koitti ja se purkautui ulos Metsästä, oli Faen verisen hurmeen vallassa, tappaen bretonnialaisia maaorjia hymy virneisillä kasvoilla ja nauru verisillä huulilla. Ei ollut vihaa, ei katumusta, sillä kuolema ja metsästys olivat osa luonnon kiertokulkua.

Faen oli ollut onnellinen. Hän oli elänyt luonnon kiertokulun kauneuden ja Athel Lorenin taikuuden tuulissa, jotka olivat kietoutuneet hänen ympärilleen toisin, kuin normaalin asrain, jotka vain vaivoin kykenivät ymmärtämään sitä kauneutta ja niitä monia maailmoja, joita Metsä tarjosi niille, jotka olivat antaneet sille uhriksi inhimillisyytensä.

Mutta kuten niin monissa tarinoissa, joita Faen oli matkallaan itsestäänkin kuullut, tapasivat asiat mennä pieleen juuri silloin, kuin sitä vähiten odotti. Faen oli surmannut erään Mäntymannun salien aatelisen, tämän loukattua häntä ensin koko salin kansan edessä, kieltämällä häneltä tyttärensä käden ja sitten haukkumalla häntä enemmän Metsän pedoksi ja liekaan kuuluvaksi koiraksi, kuin todelliseksi asraiksi.

Ensin Mäntymannun hallitsija Tanssii tuulien kanssa oli uhannut teloittaa Faenin moisesta murhatyöstä, mutta kun Haltiamaiden suuri tietäjä Naieth Profeetta oli kertonut tälle Pimeydestä, joka nousi Usvien takana, toisessa maailmassa, oli Tanssii tuulien kanssa päättänyt lähettää Faenin ritarin arvolle sopivalle retkelle, jolla hän voisi ansaita katharsiksen.

Ja niin Faen oli ratsastanut noiden kylmän maailman vihreiden lehtien alla pian kaksisataa vuotta, etsien Usvia ja sitä, mikä niiden takana häntä odotti. Ja kenties jonain päivänä keijukaisritari voisi palata Haltiamaahan. Kenties jonain päivänä okaat ja puut astuisivat hänen tieltään ja hän olisi tervetullut kotiin.

******

Wood elf noble: M5 WS6 BS6 S4 T3 W3(Solan extrahaava) I7 A3 LD9

Special rules: Wild rider kindred (Immuuni psykologialle, ratsu ja ratsastaja saavat yhden lisähyökkäyksen aina, kun eivät chargaa, on automaattisesti varustettu light armourilla ja keihäällä. Hahmolla on 5+ wardi ei maagisia hyökkäyksiä vastaan ja 6+ wardi kaikkia hyökkäyksiä vastaan. Kaikki hahmon ja ratsun hyökkäykset ovat maagisia.), ei ota liikkumisesta miinusta ampumataitoonsa ja liikkuu metsissä normalisti. Magic resistance 1.

Normaalit varusteet: keihäs, kevyt haarniska, pitkäjousi ja ratsu Kinain (geneerinen haltiameetvursti).

Maagiset tavarat: Spear of twilight (maaginen keihäs, killing blow), stone of chrystalmere (antaa ratsastajalle ja ratsulle 3+ wardin, joka menee rikki, jos heitossa epäonnistuu).

Erikoistaidot: Faen Ohdake strikes first! Who said I’m fair?, Now its personal, Someone in upstairs likes me, Christopher Lees voice

Rahaa: 2,5kk

Ulkonäkö: Faen on pitkä ja lihaksikas haltia, kuitenkin samalla ihmissilmään hämmentävän siro. Hänen silmänsä ovat ovaalinmuotoiset ja tummat, lähes kokonaan mustat, kuten hänen pitkät ohdakkeita ja oksia täynnä olevat hiuksensakin. Ulkomuodoltaan Faen on kuin tarinoiden keijukaisritari: rohkean ja kunniakkaan, mutta samalla myös arvaamattoman ja ilkeämielisen näköinen. Hänen tummissa silmissään palaa valo, joka on kuin toisesta maailmasta ja täysin epäinhimmillinen. Kun kuun valo koskettaa Faenia, syttyy hän hohtamaan haaleaa, valkoista valoa. Päällään Faen kantaa elävistä lehdistä kudottua viittaa, nahkapaitaa ja nahkahousuja. Hänen otsallaan on okaista tehty kruunu, joka keväällä puhkeaa eläviin kukkiin. Kädessään hän kantaa maagista, pitkää keihästä, selässään pitkää jousta ja kupeillaan miekkaa. Keijukaisritarin rinnalla roikkuu yksi, jähmettynyt kyynel, jota hän kantaa koruna. Luonteeltaan Faen Ohdake on, kuin luonto itse: kaunis, mutta arvaamaton.

Giledit// mr 1 lisätty, joka unohtui.

Giledit2// Les kuva:

[halko]

Editedit: Halko. Sinä, minä liittoudutaan ja näytetään mistä Sigmar pissii pahuuden päälle. Sovitaan vaikka mesessä miten niin käy. ^^

Eeeeehkä, suuremman hyvän nimessä. Mutta kun Nigel on Jumalan (huomaa alkukirjain), niin hän ei mitään Sigmarin kusemisia näytä kellekkään

[Datsi]

Ihan liian nopeeta porukkaa, mä en oo ees kerinny alottamaan :o

[El Capitan]

Ihan liian nopeeta porukkaa, mä en oo ees kerinny alottamaan :o

Joo, muakin vähän pelottaa. Mullakin on hetkeksi aikaa tekemistä (hautajaiset viikonloppuna, muutto Tampereelle jossain vaiheessa jne) ja ihan rauhassa ajattelin, että voin viikon verran hommien vielä niiden jälkeen odotella ihmisten fluffeja.

Ei väellä ole kiirettä siis niissä fluffeissa. Tehkää kun jaksatte. Ei mulla paljoa väliä ole, alkaako tämä jo tällä viikolla vai seuraavassa kuussa. Aluksi kuitenkin varmaan ymmärretävistä syistä on hidasta hommaa, varmaan.

Ai ai ai, että mitä hahmoja olettekaan tehneet. Jäljellä olevat ottakoon mallia.

[Arkki]

Editedit: Halko. Sinä, minä liittoudutaan ja näytetään mistä Sigmar pissii pahuuden päälle. Sovitaan vaikka mesessä miten niin käy. ^^

Eeeeehkä, suuremman hyvän nimessä. Mutta kun Nigel on Jumalan (huomaa alkukirjain), niin hän ei mitään Sigmarin kusemisia näytä kellekkään

Hupsista. Mutta ainahan sitä voi katsoa, miten kahden välillä menee. Kun hahmoltasi tulee apua pyytämään kirjuri, joka haluaisi hieman apua hommassaan (Kerätä kaikenlaista tekstiä Solasta, historia, sankarit jne.).