Tumma hahmo lipui nopeasti, mutta tasaisesti ja äänettömästi pitkin valkeakivistä polkua. Kasvoja ei hänen mustan hupun kätköistä voinut nähdä eikä niitä moni ollut nähnyt pitkään aikaan. Kivitie jatkui valkeasta kivestä rakennetulle, lieriön malliseksi muotoillulle terassirakennukselle. Hahmolla oli asioita avoimessa kesänviettopaikassa ja ne hän myös hoitaisi.
Hahmo astui sievät pikku portaat kompastuen viimeisellä askelmalla ja lennähtäen nenälleen valkean puutarhatuolin viereen. Hän kompuroi ylös ja kohtasi ”asiansa” silmästä silmään.
”Petturi”, kuului äreä, sättivä huudahdus.
”Häh. Mitä?”
”Sinä toit sen. Minä tiedän vanha kettu.”
”Et ole muuttunut entisajoista Deceiver”, sanoi tasainen ääni.
”Muistan hyvin, että sinä teit noin aina Nightbringer. Toit aina omat juomasi mukanasi ihan ärsyttääksesi minua. Eikö Marm tutkinut sinua?”
He istuutuivat hienostuneille puutarhatuoleille pienen valkean pöydän ääreen.
”Marm”, toinen ulvahti. Ei vihaisella tai käskevällä äänellä vaan lempeänoloisella.
Kohta vanha kyttyräselkäinen nainen asteli terassille kuuluvin askelin kantaen tarjotinta. Hän oli pukeutunut harmaisiin huiveihin ja hänen harmahtavat hiukset oli sidottu lyhyelle palmikolle pään taakse.
”Tässä teenne herra”, nainen tokaisi välinpitämättömästi. ”Uskoin vieraamme pitävän myös konjakista, joten otin vapaudekseni tuoda myös sitä ja parhaista maltaista valmistettua olutta. Vanha nainen kopisteli pois Deceiverin viitotessa häntä lähtemään.
”Onpas hyvää teetä…Ja tämä konjakki on aivan mahtavaa.”, Nightbringer kehaisi aidosti.
”Marm tekee sitä itse. Hän on niin taitava kaikessa. Mutta jospa avaisimme oluemme ja lähtisimme kävelylle puutarhaani.”
Nightbringer kohotti viikatekättään ja työnsi sen pullon ja korkin alapinnan väliin. Korkki irtosi ja putosi pöydälle pullon päästäessä sihahduksen.
”Sinulta tuo on aina sujunut. Olisipa minullakin ollut tuollainen nuorempana. Jouduin aina korkkaamaan olueni tuskallisemmalla tavalla. Onneksi minulla nyt on Marm.”
Hän käänsi päätään ja näytti lähes hampaatonta suutaan.
Puutarha oli kirkkaan vihreä ja kukkaloisto melkein häikäisi silmiä. Siellä kasvoi ruusuja, orkideoita, narsisseja ja vaikka mitä muita kukkia. He kävelivät ruusutarhan läpi jutustellen.
”Olet tehnyt paljon tämän eteen”, ihaili Nightbringer.
”Aikaa tähän on mennyt, mutta on se ollut sen arvoistakin. Onko sinulla muuten mitään konstia rikkaruohojen hävittämiseksi. Ne ruojat kun tunkevat joka kukkapenkkiin, pensaaseen ja ruukkuun.
”Jospa kokeilisin ihan vain niiden juurien repimistä” , toinen jumala tokaisi pisteliäästi.
”Mutta ilman Marmia en tätä olisi saanut aikaan. Ruusut kukkivat punaisina, apilat valkoisina. Hän pitää tuholaisetkin poissa pelkällä katseellaan”, Deceiver kertoi hyppelehtien ruoholla.
”Sen kyllä uskon, että sen eukon läheisyydessä ei ole terveellistä olla hyönteinen, mutta mistä moinen ilonpuuska?”
Deceiver pysähtyi. Hänen kasvonsa vakavoituivat.
”Kevät. Ilon, rakkauden ja värien aikaa. Eikö?” , hän aloitti.
”Niin”, Nightbringer kehotti jatkamaan. ”Ei kai se liity mitenkään minuun?”
”No…itse asiassa se liittyy sinuun. Nightbringer. Mehän olemme tunteneet jo kauan aikaa…?”
”No…juu”
”…siispä olen kerännyt rohkeutta jo kauan kysyäkseni sinulta erään tärkeän kysymyksen.”
”Ei. Ei. Ei. Ei…Eiiiii!”, Nightbringer huusi. Kylmä hiki valui hänen selkäänsä pitkin ja vilunväristykset ravistelivat häntä. Sitten hän rauhoittui ja puhui ääni väristen.
”Kuules…En ole ”niitä miehiä” ja siksipä en voi hyväk…
”Pidätkö minua homona? Sinähän tiedät miten vihasin homoja nuorempana.
”Luulin kevään muuttaneen sinut, kun hyppeletkin, kuin aropupu.”, Nightbringer huokaisi.
”M…m…m...m”, Deceiver aloitti. “M…m...a...aa...r...r...m”, hän sopersi punastuen.
”Mikä hiton ”Maarit”?” Mitäs sinä nyt meinaat?” , toinen jumala kysyi ihmetellen.
”HELVETTI! Puhun Marmista. Marmista hitto soikoon. Marmista!
”Hetkinen hetkinen. Kevät…Ilo…Rakkaus… Marm. Älä? Aiot…antaa hänelle palkankorotuksen.”
”Tolvana.” , Deceiver karjaisi ja kaivoi jostakin pienen kankaisen rasian. Hän nosti kannen ja sisältä paljastui timantein koristeltu kultasormus.
”Ahaa. Aiot siis antaa tuon Marmille.”, Nightbringer aloitti varovasti.
”Ja?”
”Ja”, hän mietti hetken. ”Voi helvetti. Onneksi olkoon. Aiot kosia häntä!”, hän huudahti iloisesti ja hyppäsi Deceiverin kaulaan. ”Hetkinen. Miten tämä minuun liittyy?”
”Olet tietysti bestmanini…Siis, jos vain haluat.”
”Voi tietysti haluan. Milloin häät pidetään?”
”En tiedä vielä, mutta aion kosia Marmia vielä tänä iltana.”
”Skoolataan sen kunniaksi. Kippis”
Illalla talossa. Deceiver hiipi pitkin talon käytäviä lattia naristen kohti Marmin huonetta. Ovi aukesi vingahtaen. Tulija astui huolellisesti kynnyksen yli ja käveli varpaillaan sängylle. Marm oli ilmeisesti unessa, sillä hänen rintansa kohoili peiton alla ylös ja alas. Deceiver nojautui Marmin ylle sipaisten pari hiusta hänen poskeltaan.
”Marm”, hän kutsui.
”Mitä helvettiä? Varkaita… Ai sinä.”, hän nousi pystyyn. Karvainen luomi naisen nenässä värähteli levittäen suuren määrän hilsettä sängylle ja lattialle.
”Marm. Olen tullut luoksesi tänä yönä. Tarkoitukseni on…”, hänen äänensä hiipui.
”Kakista jo ulos. Minulla on rankka työpäivä huomenna, jos tuo sinun vieraasi on samanlainen possu, kuin sinäkin”
”Ei rakkaani. Hän ojensi rasian. ”Avaa se”, hän kehotti. ”Äh…en minä osaa näitä juttuja.”
Marmin silmäkulmat liikahtivat. Hänen iltaisin punertavat silmänsä aukenivat ja pupillit laajenivat timanttisormuksen nähtyään.
”Tuletko vaimokseni Marm?”, Deceiver kysyi lempeyttä äänessään.
”Sama se. Anna minun nukkua”, Marm ärähti ja vaipui tyynylle.
”Kyllä rakkaani. Anna minun peitellä sinut.”
Deceiver poistui huoneesta vähin äänin ja jätti tulevan vaimonsa lepäämään.
Häät olivat suurimmat vuosituhansiin. Vieraita oli peräti viisi ja nekin oli pitänyt raahata tai lahjoa tulemaan. Nightbringer seisoi uudessa smokissaan alttarilla pitäen sormusta. Musiikki läjähti soimaan. Ovet aukenivat ja vieraat nousivat seisomaan. Pari marssi punaista mattoa pitkin alttarille, jolla Nightbringer ojensi sormuksenystävälleen.
”Lykkyä tykö”, hän tokaisi ja iski silmää.
Deceiver nyökkäsi ja hääseremonia alkoi. Seremonian loputtua, Deceiverin vannottua pitkän vihkivalansa ja Marmin tokaistessa laiskasti ”Sama se” , heistä oli tullut aviopari.
Myöhemmin hääpari nukkui samassa huoneessa vierekkäin…ainakin melkein vierekkäin. Marm nääs ei halunnut jakaa sänkyään tilanpuutteen ja Deceiverin hienhajun takia. Hän oli kuullut myös Deceiverin olevan yökastelija, eikä halunnut riskeerata.
He elivät onnellisena loppuun asti.
Kevät
-
Dean Andersson
- Viestit: 135
- Liittynyt: Ma 28.10.2002 16:18
-
Fire_Heart
-
Icingdeath
- Viestit: 170
- Liittynyt: Ma 06.01.2003 17:20
- Paikkakunta: Tuusula
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
:?-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
