Onko Figuilu koskaan hävettänyt?

[ParanormaaliMursu]

Se tuntuu todella rasittavalta kun ''kaveri'' tulee siihen etee sanoo (samalla kun luen armybookkia) et otetaas noi sun hangh(lässyn lässyn)hamverihgt vastaan mut airsoft ase...

Aika hienoa tyypiltä joka itsekkin "leikkii sotaa".

Minäkin olen airsoftia harrastanut ja täytyy sanoo et figuilu on paljon hauskempaa. Meillä peliporukassa on paljon rennompi meininki kuin sillon kun softausporukassa kaikki vaan veti hampaat irvessä toisia muovikuulilla. Ja sitäpaitsi figuilu on luontoystävällisempää koska ei mulle ainakaan tulis mieli heittää figujani luontoon toisin kuin niitä pieniä muovikuulia.

Totta! Muistan kun softattiin. Aina joku soitti suuta että "mitä vittua ammuit ohi!!!?" Kyllä figuilu on kivempaa. Eihän me sentään mennä ja ammuta figuja luontoon metsää pilaamaan.
Ittelläkin on tullut koulussa kuittailua jos opettajat haluaa tietoja harrastuksista johonkin työhön. "Ai leikitsä vielä leluilla? LOL!" Ei kovin kivaa kun on muutenkin koulukiusattu.

[aatami]

Tarkoitin lähinnä tuolla alkuvaiheen elämän pyörimisellä sitä, että ahdasmieliset ihmiset viheltävät nörtin kanssa välit poikki, kun hän harrastaa "säälittävää leikkimistä".

Remos vei keskustelun kyllä niin villiksi, etten itse ainakaan rupea kirjoittamaan pitkää viestiä, josta ei loppujen lopuksi tulisi mitään tulosta.

[Remos]

Puussa on hyvä omena ja maassa on mädäntynyt omena. Sinulla on nälkä ja syöt toisen. Syötkö maassa olevan vai yritätkö yltää siihen hyvään omenaan korkealla puussa? Jos voit työllä ansaita itsellesi uuden, toimivan auton tai vähällä vaivalla puhjenneen renkaan, kumman valitset?

Aivan vääränlainen esimerkki mielestäni, koska puhuin mielestäni kohtuuttomasta työnteosta.

Ja Ressun Lukiossa luultavasti tulee luettua aika paljon kursseja. Jos et tiedä, voin kertoa, kurssikirjat ovat sikamaisen hintaisia ja hinta per jakso ihan perus lähilukiossakin, jossa 5-6 kurssia per jakso on 50-100 euroa. Ainiin, kerrotaan se viidellä...

Oli kovin... mielenkiintoista.

Mielenkiintoisuus kasvaa, kun yrittää ymmärtää toisen sanomaa. Kannattaa yrittää välillä.

Remos vei keskustelun kyllä niin villiksi, etten itse ainakaan rupea kirjoittamaan pitkää viestiä, josta ei loppujen lopuksi tulisi mitään tulosta.

Luojan lahja.

[Justice]

Vai ettei ihminen voi tietoisesti muuttaa itseään? Sillähän sisäisellä äänellä sitä juuri muutetaan. Siihen tarvii nähdä itse vaivaa, eikä se tapahdu todellakaan hetkessä. Aika hassua kun väität kiven kovaa tuollaista, juuri kun olen lukenut ja kokenut asian aivan toisin.

[Marsutin mrkIV]

Ei ole koskaan hävettänyt. Vaikka joskus tullut jotain "lol jotain pikku ukkoja" mutta yleensä nekin hiljentynyt, kun vastannut "ongelma asian kanssa?", voi kyllä myös olla kokoni takia, että ovat hiljentyneet. Ei ole hävettänyt eilenkin tuli kaverilta jatkoille pari tyyppiä tänne jotka eivät olleet koskaan olleet mun luona kattelevat siinä ympärilleen ja huomaavat maalaus pöytäni ja kolme mansikka laatiokkoa figuja, "Nii tollanen pikku harrastus mulla. Pelataaks GH?".

[GoldfishSM]

Otsikon kysymykseen on vaikea osaltani kertoa selkeää vastausta. Välillä (esim. koulussa) ihmiset saavat minut kuitenkin välillä ajattelemaan: "Miksi?" harrastuksen suhteen siis (tämä tapahtuu kiusaamalla ja haukkumalla, onneksi nykyään vain selän takana, ja sitten "läpät" joita koko ajan heitellään, nykyään osaan onneksi nauraa niille). Osa "kavereista" ei osannut hyväksyä harrastustani, nykyään yhteys on enintään mesessä (ja joidenkin kanssa koulussa, nämä ovat ne kiusaajat).
Kun teen heidän mielestään jtn. väärin, vedetään esiin helpoin kortti, eli ei-niin-suosittu figuiluharrastus. Onneksi on pari ystävää jäljellä, ei tarvitse ihan yksin olla.

Meni vähän kyllä itkuparku viestiksi, olen pahoillani siitä, jotkut vain saavat minut tuntemaan itseni erittäin kettuuntuneeksi.

[Weedeeo]

Nörttiporukoista löydät hyviä ystäviä ja erinomaisia roolimalleja.

Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.
Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Että senkus vaan, kuluta vuotes ettimällä nörttikavereita, jotka tulevat hylkäämään sinut löydettyään ensimmäisen kerran naisen, joka kestää heidän pizzanaamojaan.

Aivan mahtavasti kiteytetty :'D. Perus settiä tuntuu olevan ala- ja varsinkin yläasteella, missä tunnetusti sosiaalinen pyrkiminen ja maine tuntuvat olevan kaikki kaikessa. Kaikki on niin mustavalkoista.

Lisäksi voisin antaa sellaisen neuvon, että kannattaa suoraan unohtaa nämä "en mää välitä mitä muut ajattelee" ja sitten ihmetellään kun muut kiusaavat. Välillä oikeen ihmetyttää minkä takia aina pitää oikein tahallaan tuoda esille tämmöistä vastakkainasettelua nyt lukemalla vaikka sitä Armybookkia koulussa tai viettämällä kaiken aikansa koneella pelaamassa. Miksi kaivaa verta nenästään tekemällä asioita jotka kirvoittavat kiusaamista ja epäilemistä, sitten itketään kun joku kiusaa. Miksei vain voisi yrittää tulla muiden kanssa toimeen ja malttaa olla oma itsensä sen sijaan että kierisi itsesäälissä ja pitäisi itseään jotenkin huonompana/parempana. Muita on paha tuomita jos itsekin ajattelee olevansa jotenkin parempi kun "noi nyt dokaa ja pilaa elämänsä" tai "ihme nörttejä, hankkis elämän", loppujen lopuksi kolikolla on kaksi puolta. Ihan yhtälailla ne "covikset" voi ajatella "nörttien" pilaavan elämänsä sulkeutumalla sosiaalisista piireistä , heittävänsä nuoruusvuotensa hukkaan.

Ja tuosta arvosanajutusta vielä sen verran, että olen Remosin kanssa samoilla linjoilla. Varsinkaan peruskoulun kymppitokareilla ei tee mitään, joten miksi turhaan paahtaa jos on vaikeuksia saada sellainen. Sehän on kuitenkin päivänselvä juttu, varmaan työmarkkinoillakin, että kouluarvosanat ei loppujen lopuksi paljoa kerro henkilön fiksuudesta. Itsellänikin tullut jo näinkin varhaisessa iässä selväksi, että yksilö voi olla hyvinkin terävä ja kypsä, vaikka kouluarvosanojen perusteella ajattelisi toisin; yhtälailla on niitä kympin oppilaitakin, joilla ei tunnu olevan minkäänlaista kykyä kriittiseen ajatteluun, oma-aloitteisuuteen ja esim. käytännön soveltamiseen. Kympillä ei ole muuta virkaa kuin itsetyydytyksen tuottaminen ja prässäily. Kyllä niitä koulukirjoja ulkoa oppii kuka vaan kun tarpeeksi lukee, oikea viisaus on omaksumista ja kokemusta.

[Rasvakattila]

Itte sanosin et täähän on loistava harrastus esim. harva osaa maalata koota ja ymmärtää kaikki säännöt joka kyl pistää rispektiä.
Mut mikässiin saahan täs kavereit kokemust ja on ollu kivaakin joten en oo pahemmin aatellu lopettaa.
Oma mokansa jos jotkut haluaa riehua mettäs MUOVI aseittenkaa ite katon mielummin rentoa possea jossa on järki kädes ja homma hanskas ilman turhaa huutoa ja juoksenteluu.

[Gorkiporki]

Lisäksi voisin antaa sellaisen neuvon, että kannattaa suoraan unohtaa nämä "en mää välitä mitä muut ajattelee" ja sitten ihmetellään kun muut kiusaavat. Välillä oikeen ihmetyttää minkä takia aina pitää oikein tahallaan tuoda esille tämmöistä vastakkainasettelua nyt lukemalla vaikka sitä Armybookkia koulussa tai viettämällä kaiken aikansa koneella pelaamassa. Miksi kaivaa verta nenästään tekemällä asioita jotka kirvoittavat kiusaamista ja epäilemistä, sitten itketään kun joku kiusaa. Muita on paha tuomita jos itsekin ajattelee olevansa jotenkin parempi kun "noi nyt dokaa ja pilaa elämänsä" tai "ihme nörttejä, hankkis elämän", loppujen lopuksi kolikolla on kaksi puolta. Ihan yhtälailla ne "covikset" voi ajatella "nörttien" pilaavan elämänsä sulkeutumalla sosiaalisista piireistä , heittävänsä nuoruusvuotensa hukkaan.

Miksi toisaalta edelleenkään hävetä omia harrastuksiaan ja tekemisiään. Tai, että pitää olla jotenkin piilossa, että ei vaan ärsytä ketään muuta kun jotkut tuntuvat ärsyyntyvän niin helposti. Ihan samoinhan joku kanniskelee esim. sitä sählymailaa (harrastukseensa liittyvä elementti) siellä koulussa ilman ketään sen kummemmin provosoimatta. Jos nyt vaikka on ruokiksella ostanut sen armybookin, niin pitääkö sitä toisaalta piilotella kuin jotain pornolehteä konsanaan. Eikö sitä voisi lukea jos siltä tuntuu. Eihän niistä omista jutuistaa tarvitse aina vouhottaa muille ja etenkään niille ketä ei kiinnosta. Olisihan se kuitenkin mukavaa, jos kouluissakin suvaittaisiin, että toinen voi lukea tauoilla vaikka armybookkeja, sarjiksia tai survival-opasta. On outoa, jos jonkun on pakko provosoitua siitä, että toinen nyt lukee jotain strategiapelin opaskirjaa välitunnilla. Se lienee kai joillekin sitten iso ongelma, mutta miksi se olisi tässä esimerkissä tämän figupelaajan vika ja ongelma. Ei tervehenkinen ihminen yleensä provosoidu muiden harrastuksista. Tosin kouluthan nyt ovat nykyään mitä ovat. Onneksi en ole ollut koulussa enää vuosikymmeniin.
Eikä minusta koulukiusaajia tarvitse muutenkaan aina vaan ymmärtää. Sillä usein tuntuu, että juuri heitä pitäisi jotenkin ymmärtää enemmän kun kiusattuja, ja onkin vaan kiusatun oma vika, että häntä kiusataan; Siitäs sai mokoma paskahousu! Mitäs ei tajunnut harrastaa jotain "fiksumpaa". Moni koulukiusattujen vanhempikin oikein ihmettelee tuota asennetta, että yleensä ollaan sen kiusaajan puolella. Ilmankos moni vaan kiusaa, kun valtaosa ajattelee noin. Ongelma lakaistaan pois, vähätellään ja painetaan villaisella. Kiusatun oma vika. Ai, katos perkele se toikin aseen kouluun ja tappoi 20 ihmistä. Varmaan viihdeteollisuuden vika, ja aseiden.

Se on vaan hassu ajatus, että jos nyt joku ottaa oman hieman valtavirrasta poikkeavan harrastuksensa esiin, niin hän jo sitten kaivaa sillä verta nenästään. Mikähän siinä on sitä vastakkainasettelua, jos haluaa rauhassa tai kaverien kanssa puuhata omia juttujaan vaikka hieman kouluajallakin? Jos asian haluaisi oikein ilmaista, niin pitäisi varmaan puhua pikemminkin ylimielisen käyttäytymisen tuomista haitoista. Tosin sen luulisi pätevä ihan kaikkiin. Minusta ylimielinen mulkku on ylimielinen mulkku, vaikka hän harrastaisi mitä tahansa. Mutta miksi tässä on nyt heti sellainen ajatus, että esim. kaikki omiaan harrastavat figuilijat ovat automaattisesti ylimielisiä muita kohtaa (vaikka varmasti sitäkin esiintyy)? Ja onhan se selvää, että jos joku rupeaa toisen omaa harrastusta haukkumaan, niin syntyy vastareaktio. Aika luonnollinen asia. Se on tietty pitkällä tähtäimellä hedelmätön tie, kun aletaan vertailemaan pippeleitä ja sitä, kenen isä on vahvin, mutta kuitenkin.

Miksei vain voisi yrittää tulla muiden kanssa toimeen ja malttaa olla oma itsensä sen sijaan että kierisi itsesäälissä ja pitäisi itseään jotenkin huonompana/parempana.

Niin..Miksi ei voisi? No eikös tätä voi kysyä juuri niiltä, jotka kiusaavat muita esimerkiksi näiden harrastustensa vuoksi (tai mistä syystä tahansa). Jos figuharrastaja on itse kiusaaja, niin silloin hänen tulisi mennä itseensä ihan samalla tapaa ja lopettaa se kiusaaminen. Tietysti monesti asiat kannattaa koittaa ottaa myös huumorilla, eikä vedä heti hernettä nenään, mutta suoranainen kiusaaminen ei silti ole mitenkään hyväksyttävää.

Ja mä en jaksa tässä iässä niin aina välittää muiden ajatuksista joka perkeleen asiassa. Sehän ihan hyvä ohjenuora. Koitan ns. hoitaa oman tonttini ja olen asiallinen muille, mutta jos joku ei voi harrastuksiani hyväksyä, niin se on hänen ongelmansa. Siitä on turha tehdä itselleen ongelmaa.

[Izmo Laitela]

Itsekään en ymmärrä sitä, että tehdään tarkoituksella jotain, josta tiedetään olevan haittaa ja lopulta valitetaan, koska kävi niin. Itse en liiemmin mitään armybookkeja kannellut yläasteella ollessani repussa, saati lukenut niitä välitunneilla, koska olin opetellut aina kaikkien unittien, aseiden jne point costit ulkoa, joten kirjoittelin vain armeijalistoja jne. Kyllähän pari kertaa tuli jotakin kirjaa luettua, mutta tiedostin tietty sen, että joku saattaa tulla valittamaan.

Kaveriporukassani on pari henkilöä, jotka tietävät harrastuksestani (sekä MTG:stä), eivätkä näe sitä vitsiä kovinkaan positiivisena juttuna, mutta koen osakseni ainoastaan läpänheittoa, enkä mitään sen vakavampaa), mutta en nyt tuolla kadulla juoksentele toitottamassa harrastuksestani. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa ja harrastukseni tuli työtovereille mainittua, koska ajattelin, että se sopi eräänä päivänä hyvin puheenaiheeseemme (ja koska pienen ajan olin kotonakin miettinyt sen puheenaiheeksi ottamista, koska töistä saisin mahdollisesti ilmaisia resursseja harrastukseeni ;) ) ja hyvin asian esilletuomisella sain vääränlaiset ennakkoluulot karsittua kättelyssä jo pois ja porukka suhtautuikin melko positiivisesti siihen, eikä reaktio ollut sama kuin jollain ylä-aste / amis / lukio - tasoisella oppilaalla.

Mikäli pelkää / ei kehtaa tuoda harrastustaan kenenkään tietoisuuteen, voi elämä olla aikamoista tuskaa kun koko ajan pitää piilotella. Jos liikkuu kaveriporukassa, jossa pelkää asian esilletuomisen rikkovan ystävyyssuhteen, onko silloin edes oikeanlaisessa porukassa? Mikäli miettii tarkkaan, miten harrastustaan aikoo esitellä, sekä MITÄ siitä aikoo kertoa, pystyy aika paljon vaikuttamaan asiasta tietämättömän käsitykseen, luoden sellaisen fiiliksen, että harrastus olisikin ihan OK, sen sijaan, että se olisi "homo-hommaa, leikkimistä" tjsp.

Jotain randomia siinä, jos hölmöyksiä tulee viestistäin julki, vetoan energiajuomien puutteeseen, sillä jonne sisälläni on janoinen.

[Weedeeo]

@Gorkiporki
En sanonutkaan että harrastustaan pitäisi hävetä tai piilotella. Mutta kun yläkoulun maailma nyt on, kuten sanoit ,mitä on, tiedostaa varmasti jokainen, että nörttimäiset jutut saattavat kirvoittaa epäkypsissä murkuissa huutelua ja ilkkumista. Jos tuon tiedostaa ja silti vilauttelee sitä pikku-ukkojuttua välitunneilla tms. niin yllättääkö se ,että siitä saattaa joku keksiä sanoa jotain. Sitten ruikutetaan kun joku haukkui nörtiksi.
Sama asia olisi pukeutua mustiin remmeihin ja kledjuihin, ja sitten itkeä että muut haukkuvat gootiksi.
Tietysti ongelma on nuorien ajatusmaailmassa, se nyt on päivän selvää, mutta koitapa sitä lähteä äkkiseltään muuttamaan. Jos oikeasti on niin tärkeätä ettei omasta mielestä nolosta tai nörttimäisestä harrastuksesta kiusata, niin onko helpompi muuttaa sen harrastuksen esiintuontia vai kanssaolijoiden asenteita? Niin se vain sattuu olemaan, voi voi.

Enkä asetu kiusaajien puolelle, en missään nimessä. Toin vain esiin, että tuudittautumalla siihen ajatukseen, että kovikset pilaavat elämänsä sillä välin kun itse harrastaa kehittävää harrastusta omassa askarteluloukossaan, saattaa johtaa itseään harhaan. Elämä ja nuoruus tapahtuu vain kerran, joten kannattaa kuitenkin harkita erakoitumista ja sosiaalisten muurien rakentamista kahteen kertaan yhden harrastuksen ja siihen liittyvien ennakkoluulojen ja pelkojen takia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on ihan ymmärtäväisiä ja asiallisia, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. En kuitenkaan kannusta mihinkään tupakointiin tai nuorten ryyppäämiseen.

Ylimielisistä mulkuista voisin omalta osaltani painottaa, että minulle itselleni on hyvin usein jäänyt vain sellainen kuva, että oman figuharrastuksen puolustukseksi on ylenkatsottu toisia ja siten ikään kuin pönkitetty omaa huonoa itsetuntoa tai ajatusmallia iskemällä aina vastaan toisen äärilaidan itsensä hengiltä juominen tai vaikka jääkiekko. En kiellä, etteikö sitä löytyisi kaikenlaisista piireistä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan, nykyaikana yhä yleisemmän asenneongelman korjaamisen voi aloittaa tarvittaessa myös itsestä.

Onneksi viimeistään toisen asteen opintoihin ja aikuisikään päästyä ei kenenkään yleensä tarvitse enää tällaisia asioita miettiä. Siinä vaiheessa pitäisi olla jo sen verta kehittynyt käsitys itsestä ja muihin suhtautumisesta, ja ihmiset ylipäätänsä kypsempiä, että saa olla oma itsensä ilman että muilla on sanomista. Kyllä meidän lukiossa saa rauhassa pelailla ruokalassa Mtg:tä ilman että siitä tullaan vinoilemaan, jos joku kokee sen jotenkin epäsuotuisaksi tai noloksi, se on ihan hänen oma ongelmansa.

Koulukiusaamisen syihin ja sen sallimiseen en nyt ota kantaa, sillä sen juuret ovat kuitenkin syvällä ja monihaaraiset, ja täten vaikea kitkeä pois. Muutenkaan en siitä pääasiassa puhunut.

Ps. Izmo puhuu asiaa.

[Remos]

Mikäli pelkää / ei kehtaa tuoda harrastustaan kenenkään tietoisuuteen, voi elämä olla aikamoista tuskaa kun koko ajan pitää piilotella. Jos liikkuu kaveriporukassa, jossa pelkää asian esilletuomisen rikkovan ystävyyssuhteen, onko silloin edes oikeanlaisessa porukassa? Mikäli miettii tarkkaan, miten harrastustaan aikoo esitellä, sekä MITÄ siitä aikoo kertoa, pystyy aika paljon vaikuttamaan asiasta tietämättömän käsitykseen, luoden sellaisen fiiliksen, että harrastus olisikin ihan OK, sen sijaan, että se olisi "homo-hommaa, leikkimistä" tjsp.

Ei figuilu ole mikään seksuaalisuus, jonka piilotteleminen tuottaa tuskaa. Itse ainakin ymmärsin jo yläasteella, ettei "leikkiminen" enään kuulu niin "vanhan" ihmiseen normipuuhiin, jonka takia suosiolla pystyin jättämään figujutut niiden joidenkin kavereiden välisiksi asioiksi.

Izmon tekstissä näkee taas niin mustavalkoisen näkymän maailmasta. "Onko oikeassa porukassa"? Mitä? Ettet itse ole karannut yläasteeltä internettiin? Mitä tarkoitetaan "oikeanlaisella porukalla"? Sitä jengiä, joka sokeasti on samaa mieltä kanssasi, koska olet osa sitä porukkaa, minkä takia kaikkien pitää ehdottomasti olla samaa mieltä keskenään. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin pieni rofl efekti iski, kun luin tuon. Koko "porukka"-ajattelu on täysin keskenkasvuisten kakaroiden kehittelemä juttu. Ylipäätään kavereiden hankkiminen pelkästään hyväksynnän vuoksi on todella säälittävää. Tai ehkä surkuhupaisaa, en ole ihan varma. Millä perusteella ihmiset ovat jaoteltavissa joihinkin ihmeen mystisiin "porukoihin"? Ei millään, paitsi sillä säälittävällä hyväksymisentarpeella, joka kutkuttaa ilmeisesti kaikkia teinejä nykyään.

Miksei vain voisi yrittää tulla muiden kanssa toimeen ja malttaa olla oma itsensä sen sijaan että kierisi itsesäälissä ja pitäisi itseään jotenkin huonompana/parempana.

Koska lapset eivät ymmärrä, ettei hyvää ja pahaa ole olemassa ja asettavat itsensä aina toiselle puolelle tätä jakaumaa.

Koulukiusaamisen syihin ja sen sallimiseen en nyt ota kantaa, sillä sen juuret ovat kuitenkin syvällä ja monihaaraiset, ja täten vaikea kitkeä pois. Muutenkaan en siitä pääasiassa puhunut.

Koulukiusaamista ei voi kitkeä ikinä. Sitä on turha yrittää, jos koulukiusaamista yritetään kitkeä, jotkut oppilaat (kiusaajat) joutuvat opettajien silmätikuiksi, joiden pitäiti olla ehdottoman puolueettomia ja kohdella kaikkia oppilaita tasavertaisesti. Tämä taas ei toimi, kuten esitin. Koulukiusamista ei voi poistaa, se on utopiaa.

[Weedeeo]

Miksei vain voisi yrittää tulla muiden kanssa toimeen ja malttaa olla oma itsensä sen sijaan että kierisi itsesäälissä ja pitäisi itseään jotenkin huonompana/parempana.

Koska lapset eivät ymmärrä, ettei hyvää ja pahaa ole olemassa ja asettavat itsensä aina toiselle puolelle tätä jakaumaa.

Retorinen kysymys, paino sanalla yrittää.

Koulukiusaamisen syihin ja sen sallimiseen en nyt ota kantaa, sillä sen juuret ovat kuitenkin syvällä ja monihaaraiset, ja täten vaikea kitkeä pois. Muutenkaan en siitä pääasiassa puhunut.

Koulukiusaamista ei voi kitkeä ikinä. Sitä on turha yrittää, jos koulukiusaamista yritetään kitkeä, jotkut oppilaat (kiusaajat) joutuvat opettajien silmätikuiksi, joiden pitäiti olla ehdottoman puolueettomia ja kohdella kaikkia oppilaita tasavertaisesti. Tämä taas ei toimi, kuten esitin. Koulukiusamista ei voi poistaa, se on utopiaa.

No oho, sanoin kitkemisen olevan vaikeaa sen sijaan että se oikeasti on mahdotonta. Edelleenkään en koulukiusaamisesta pääasiassa puhunut.

[Izmo Laitela]

Izmon tekstissä näkee taas niin mustavalkoisen näkymän maailmasta. "Onko oikeassa porukassa"? Mitä? Ettet itse ole karannut yläasteeltä internettiin? Mitä tarkoitetaan "oikeanlaisella porukalla"? Sitä jengiä, joka sokeasti on samaa mieltä kanssasi, koska olet osa sitä porukkaa, minkä takia kaikkien pitää ehdottomasti olla samaa mieltä keskenään.

Sanalla "porukka" vihjaan kaveripiiriä. En tarkoita myöskään, että kaikkien tulisi olla samaa mieltä kanssasi, vaan että kaveri-/ystäväpiirissäsi sinua ei pidettäisi minään vitsinä vain koska sinulla on sellainen harrastus. Jokaisella ihmisellä luulisi olevan jonkinlainen ystäväporukka (esim. sellainen, jonka kanssa vietät paljon vapaa-ajastasi), sekä "kaveriporukoita". Kaveriporukkana laskettaneen esim. luokkatoverit, joiden kanssa juttelet silloin tällöin vähän mistä sattuu, muttet mielelläsi hengaile heidän kanssaan muualla kuin koulussa. Ystävien kanssa voit puhua vähän mistä tahansa, eivätkä he koko ajan vittuile siitä, mutta jos kaveriporukassa kerrot jotain "hölmöä" voit olla varma siitä, että sinulle vittuillaan.

Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin pieni rofl efekti iski, kun luin tuon. Koko "porukka"-ajattelu on täysin keskenkasvuisten kakaroiden kehittelemä juttu. Ylipäätään kavereiden hankkiminen pelkästään hyväksynnän vuoksi on todella säälittävää. Tai ehkä surkuhupaisaa, en ole ihan varma. Millä perusteella ihmiset ovat jaoteltavissa joihinkin ihmeen mystisiin "porukoihin"? Ei millään, paitsi sillä säälittävällä hyväksymisentarpeella, joka kutkuttaa ilmeisesti kaikkia teinejä nykyään.

Mitä vikaa on porukka-ajattelussa? Sehän on selvä, että ns. porukoita muodostuu kaikkialla. Väitätkö, että figuttajat, kiekkoilijat jne eivät liikkuisi pääsääntöisesti omassa "porukassaan"?

Missä vaiheessa puhuin kavereiden hankkimisesta pelkästään hyväksynnän vuoksi? taisin mainita, että on parempi saada kavereiltaan hyväksyntä siihen, mitä harrastaa, kuin siihen, että piilottelee ja häpeää harrastustaan toivoen, ettei se koskaan paljastuisi.

Jos käsityksesi "porukasta" on se tupakkajengi, joka vapaa-ajallaan pyörii mopoillaan ympäri kaupunkia ja viikonloppuisin vain juo kaljaa, niin mikäs siinä.

"Itse ainakin ymmärsin jo yläasteella, ettei "leikkiminen" enään kuulu niin "vanhan" ihmiseen normipuuhiin" Mikäli asennoidut siihen, että figutus on leikkimistä, et taida itse tietää harrastuksestasi yhtään mitään.

Viestejäsi lukiessa ihmettelen suuresti sitä, että olemme saman ikäisiä, sillä sinulla tuntuu olevan murrosikä vasta nyt aluillaan...

[Viikatemies Jr]

Voisitteko siirtää ton "Nörtti" vertauskuvan johonkin muuhun?

Vastaukseni kysymykseen on että: Kyllä aina silloin kun dissaajat ovat alkaneet vittuilla asioista. No nykyään 9lk:n lopulla ei oo kuin yksi enää muistuttanut asiasta, ja sitäkin silloin kun muita ei ole kuulemassa asiasta. Vanhemmat ovat tukeneet tätä harrastusta ana mukavilla summilla: yleensä pensselit, maalit yms. pikku tavarat. Ja ne muut sai hiljaiseksi sillä, että teki äikän slangi esitelmän figuilusta-kerrankin se porukka jääty totaalisesti. Eipä sen jälkeen oo figu vittuilusta kuulunut ollenkaan. Figuja en jaksa lähtee piilottelemaan; enkä myöskään jaksa/halua alkaa mainostaa mitenkään erityisemmin figuilua. Kerran 8lk:lla toin sääntiksen kouluun ja lueskelin sitä välitunnilla, se lievempi dissaus porukka (sanovat aina että se oli läppää) jaksoi muistuttaa asiasta vain viikoon verran.

Sitten vielä arvosanoista: itellä edellisessä todistuksessa oli 8,5 keskiarvo ja niitten muitten kanssa on tullut vedettyä kisoja kuka vetää parhaimman numeron jostain kokeesta. Ite osallistun vain matemaattisten aineiden osalta, muutama poikkeus kyllä löytyy: esim. Viimeisimmät 4 vedon lyöntiä (yleensä noin 1€ panos) Voitot: Matikan valtakunnallinen 9-; Matikan viimeinen koe 10-; Fysiikan viimeinen koe 9-. Häviöt: Ja kaikilla päin P*** mennyt Äikän valtakunnallinen koe 7,5 (hävisin 8 numerolle). Eli tässä on yksi syy miksi jotkut lukee jonkin verran kokeisiin.

BTW: Isältä ei olisi liiennyt rahaa mopoon, onneksi en haaveillut moisesta turhuudesta.
BTW 2: Figuilu auttaa hillitsemään adhd:n.

Näin sanoo: Figuilija; Nörtti; ADHD.

(Meni kylläkin vähän off topicikisi muuta niinhän on tää keskustelu muutenkin vähän sitä)
EDIT: Unohtu ihan kokonaan mainita se keskiajan elävöitys...

[Remos]

Ystävien kanssa voit puhua vähän mistä tahansa, eivätkä he koko ajan vittuile siitä, mutta jos kaveriporukassa kerrot jotain "hölmöä" voit olla varma siitä, että sinulle vittuillaan.

Minulla vain on sellainen käsitys, että kaikki ihmiset ovat egoisteja.

Jos käsityksesi "porukasta" on se tupakkajengi, joka vapaa-ajallaan pyörii mopoillaan ympäri kaupunkia ja viikonloppuisin vain juo kaljaa, niin mikäs siinä.

Porukka on oman käsitykseni mukaan se ryhmä ihmisiä, joilta yksilö saa näennäistä hyväksyntää. Näennäistä sen takia, koska uskon kaikkien ihmisten olevan egoisteja. Minusta erilaisten porukoiden olemassaolo vain on jotenkin naurettavaa. Kyllä tiedän että on porukoita, en kiellä tietenkään, en ihan tyhmä ole, mutta se, että sosiaalinen elämä on rajoittunut johonkin porukoihin... Ei. Se on lapsellista. Oikeanlainen sosiaalinen elämä on minusta se, että ollaan tekemisissä sellaisien ihmisten kanssa, joiden luonne miellyttää. Se ei velvoita porukoiden olemassaoloa, vaan yksilöiden. Siis nämä laskisin kavereiksi ja sitten on ne loput, koska kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Yhteisen hyvän puolesta(, joka ei ole automaattisesti oman hyvän vastaista).

Itse ainakin ymmärsin jo yläasteella, ettei "leikkiminen" enään kuulu niin "vanhan" ihmiseen normipuuhiin"

Mikäli asennoidut siihen, että figutus on leikkimistä, et taida itse tietää harrastuksestasi yhtään mitään.

Harmikseni en saa sarkasmia kunnolla esiin tekstissä. Selitänpä asian rautalangasta.
Nämä meidän rakkaat "pikku-ukot", joilla soditaan, on melko läheisesti rinnastettavissa pienten lasten lelu-ukkoleikkeihin. Eikö vain? Tässä vain on onnistuneemmat säännöt (noh, siitä voi varmaan olla montaa mieltä). Koska nämä esiteinit eivät osaa ymmärtää mitään, mitä he eivät jo ole siihen mennessä oppineet ymmärtämään, on seuraamus dissaus. Minkä takia? Koska leikkiminen on out.
Itse pidän ainakin FaBa ja 40K pelejä strategisina peleinä. Niissä pitää ottaa huomioon useita tekiöitä jokaisessa vuorossa ja todellakin saattaapi olla esiteineille melko hankalaa ymmärrettävää. Itse en missään nimessä väheksy figupelejä. Haluat nyt tarttua aivan vääriin kommentteihin...

Viestejäsi lukiessa ihmettelen suuresti sitä, että olemme saman ikäisiä, sillä sinulla tuntuu olevan murrosikä vasta nyt aluillaan...

...jonka takia uskonkin että tässä keskustelussa on joku muu, jonka murrosikä on vasta aluillaan. En näe mielipiteissäni mitään korjaamisen varaa, vain selvennystä, koska internetissä halutaan lukea vain ne osat, joista ollaan erimieltä, ei itse asiaa.
Niin ja aikaisempiin viesteihini selvennystä. Itse pääsin yläasteelta 8,71 keskiarvolla tekemättä oikeastaan muutakuin kokeet ja lukiossa pyörii 8 pinnassa. Ainiin, amiksessa olen luokkani menestynein.
Ok, saatan olla melko jyrkkä mielipiteissäni, mutta siihenkin on syynsä, en halua pehmistellä vain sen takia, että kenellekään ei tulisi paha mieli, sillä näen aina olevani oikeassa, kunnes joku muu toisin todistaa, pystyn myöntämään virheeni, siihen ei tässä keskustelussa ole kuitenkaan ollut vielä tarvis.

[santso]

No höh nyt hävettää kun katsoo miten täällä yritetään sitä puolustella, ei hyvää päivää. Ne on pikku-ukkoja joilla me isot miehet leikitään kun ns. aikuisten maailma alkaa ärsyttämään :D

[IRiaD]

Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.
Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Että senkus vaan, kuluta vuotes ettimällä nörttikavereita, jotka tulevat hylkäämään sinut löydettyään ensimmäisen kerran naisen, joka kestää heidän pizzanaamojaan.

Onnellista loppuelämää ja niin edelleen.

Viils viils, oon vähän siinä ja siinä jaksanko yrittää ottaa vakavasti.

Jos vain tyydyn sanomaan että kiistän aikalailla kaiken mitä sanot ihan siltä kuuluisalta kokemuspohjalta? Hassua kun oon itekkin omasta mielestäni täysi nörtti ja pulkannaru ja pizzanaama, omaan huonon viinapään, en piilottele figupelaamistani tai keräilykorttipelejä, keskustelen edellisistä harrastuksista avoimesti kenen kanssa tahansa, kotonani soi Megamanien soundtrack samalla kun syön valmispizzaa, juon kokista ja pelaan Minecraftia ja kaikki tuntemani ihmiset sanoo mua HC-tr00-nörtiksi. Siltikin mulla on ystäviä about kaikista ihmisluokista (ja kyllä, oon 120% varma ettei ne ole miun kavereita pelkästään säälistä tjsp.), omaan kivan elämän, luotan läheisiini ja tuun *le gasp* jopa hyvin toimeen naisten kanssa, ja ai että ne tykkää. Onkohan tää sitten vaan satunnaista lottoa? Tietysti sillä voi olla tekemistä myös sen kanssa että en juoksentele internetseissä huutelemassa olevani aina oikeassa, että en jaksa pehmistellä vain muiden takia ja että se kuinka ihmiset oikeasti välittää toisistaan on vain näennäistä schaibaa joka johtuu valinnanvapauden puuttumisesta, mene tiedä.

Suosittelen reseptiksi kompromisseja ja vähemmän synkistelyä verhot kiinni. Niillä pärjää yllättävän pitkälle, jopa nörttinä.

IRIADedit: Ainiin, ei oo figuilu koskaan hävettänyt, vaikka näitä muoviukkoja on hinkattu kohta kuutisen vuotta yläasteen ensimmäisestä lähtien. Tottakai tulee aina olemaan ihmisiä jotka aukoo ties mistä, mutta en näe sitä minkäänlaisena syynä hävetä tätä(kään) harrastusta.

[Kaapelikala]

Asiaa!

Asiaa! Missä se tykkää-nappi viipyy?

[Remos]

Tietysti sillä voi olla tekemistä myös sen kanssa että en juoksentele internetseissä huutelemassa olevani aina oikeassa, että en jaksa pehmistellä vain muiden takia ja että se kuinka ihmiset oikeasti välittää toisistaan on vain näennäistä schaibaa joka johtuu valinnanvapauden puuttumisesta, mene tiedä.

Mene ja tiedä, mielestäni omakin viestisi tuntui siltä, että "olen varma siitä että olen oikeassa kunnes joku toinen toisin todistaa".

Onkohan tää sitten vaan satunnaista lottoa?

Tuskinpa, kaikki nörtitkään eivät ole huonoja sosiaalisissa tilanteissa.

Ja kaunis kiitos, että yritit ottaa vakavasti.

Lyhyestä virsi kaunis: en usko kauniisiin onnellisuutta pursuviin utopioihin, joita minulle on yritetty tyrkyttää ikäni. Laulut ja tarinat kertovat samat vanhat jutut onnellisuudesta, joka ei kuulu tosielämään